Jos kellään on aikaa niin voisi tulla vieraileen ja kertomaan mielipiteitä täällä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=500000000000018&posting=22000000010752699
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=500000000000018&posting=22000000010752699
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen aika nuori... Tarkemmin: käyn 8. vuotta ala-astetta ja olen 6-luokalla. Mun koulu on aika iso, mut siellä ei oo muita hevareita ku minä. on kyllä sellanen, joka matkii mua yms. Mut mä en välitä siitä. Metallimusiikki on aina ollu mulle lähellä sydäntä. Mutta tämä "kaverini" ei edes omistanut cd-soitinta, eikä ainoatakaan cd:tä ennen ku alko matkia mua. Ensin se kopsas mun tyylin ja sit osti kaikki samat cd:t ku mulla. Vittumaista. Vois sekin luoda oman tyylinsä niinku minäkin tein kolme vuotta sitte...
Itse aloitin jo hyvin nuorena "raskaanmusiikin" kuuntelun.Jo tarhaiässä.Ja mustiin aloin pukeutumaan joskus 5 luokalla,ja se on säilynyt pitkään koska olen jo siinä "työiässä"
nykyään kaikesta angstaamisesta on tullun ns. trendi. Olen itse lukion 2.luokkaa käyvä tyttänen. En erityisemmin pidä ihmisten luokittelusta/kategorioimisesta, joten jätän pienissä päissänne asustelevan mielikuvituksen varaan sen, millaisena tyyppinä haluatte minua pitää.
Niin, ja nyt itse aiheeseen. Aloin itse kuunnella raskaamman puoleista musiikkia ala-asteella löydettyäni niinkin legendaarisen bändin kuin KISS. Tosin samaan aikaan soittimessa taisivat pauhata vielä "jänis istui maassa" ja muut lasten renkutukset.
Ala-asteen loppuvaiheillä yrritin opetella kuuntelemaan poppia kuten muutkin kaverini, mutta jotenkin vaan sellainen "uuh, aah, baby I love you, yeah"-meininki ei vaan iskenyt. Oli sitten pakko myöntää itselleni, se ei vaan ole mun juttu.
Yläasteen 9. luokalle asti koulustamme löytyi vain muutama raskaamman musiikin ystävä minun lisäkseni ja nämäkin henkilöt olivat diggailleet The Crampsia, Amon Amarthia, Siouxie Sueta ja Bauhaus tyylistä popitusta potkupuku ikäisestä lähtien. Sitten yht`äkkiä huomasin, että koulumme alkoi täyttyä Children of Bodom, Metallica ja Iron Maiden paidoissa hilluvista mustatukista.
Alkuun olin tietenkin vain innoissani, saisin lopultakin mahdollisuuden keskustella muidenkin metal diggareiden kanssa. Jouduin kuitenkin masentumaan, porukoilla ei ollut aavistustakaan ketä olivat Tori Amis tai Jonny Slut. Lake Bodom kyllä osattiin ulkoa, samoin kuin koko Metallican Black Albumikin.
Tällä hetkellä lukiomme yhteydessä sijaitseva ylä-aste on täynnä synkisteleviä gootteja, joiden käsitys musiikista on the 69 eyes, him ja nightwish, ei siinä mitään, ihan hyvää poppia ne tekee, mutta nimenomaan poppia.
Eli siis mitä minä tällä pitkällä selityksellä hain, oli se, että goottius on nyt muotia, aivan kuten hevarius ennen sitä ja punk ennen sitä. Kenenkään "aidon" gootin on aivan turha hermostua siitä, kyllä se muotivillitys menee ohi. Sitte teinit löytävät jällen uuden tyylin mitä matkia. Niin se vaan menee, jotkut ihmiset käyvät läpi kymmeniä eri tyylejä, löytämättä kuitenkaan sitä "omaa".
Aamen.
Huomasin tuota äskistä tekstiä läpi käydessäni, että Tori Amos olikin vahingossa muuttunut Tori Amikseksi. Pahoittelen sitä ja muita kirjoitusvirheitäni.
Olen itse peruskoulun yhdeksännellä luokalla, ja voin sanoa vain, että kategoriointi on niille ihmislle jotka eivät ymmärrä yksilöllisyyttä.
Itse pukeudun vähintäänkin oudosti, kuuntelen vähän kaikenlaista musiikkia, pääsääntöisesti metallia, ja tieenkin ah niin rakasta j-rockia, (Rasittaa vain kun japani-ilmiö yleistyy).
Olen kieltäytynyt lukeutumasta mihinkään tyylisuuntaan, koska en ole täysinäisesti mitään niistä, ja jos sanon olevani esimerkiksi punkkarienkä ole sitäkoko sydämestäni, se tekee minusta jotain wannabemäistä.
Älkää olko niin kriittisiä. Omassa koulussani olen ainoa ihminen joka kuuntelee metallia. Ja ainoa tuon j-rockin suhteen, mutta ei se minua haittaa. Jokaisella on omat juttunsa, minun on omani enkä kaipaa samanlaisia ihmisiä kopioimaan tai kopioitavaksi - vaikken voikkaan kieltää etteikö olisi joskus ihanaa jutella vaikkapa siitä, mikä Psycho le Cémun Seekin asuista on ollut tähän mennessä paras.
Ei sillä, enpidä popista enkä muustakaan sellaisesta, enkä ole vielä oikeassa elämässä sattumalta törmännyt ensimmäiseenkään ihmiseen joka kuuntelisi YUPtä eikä paikkakunnallani ole ensimmäistäkään ihmistä joka kuuntelisi Sentencediä tai muita hyviä, joita en nyt luettele, koska listasta tulisi liian pitkä... Onhan se harmittavaa kun menee ystävän luokse ja tämä kuuntelee Christina Aguileran uusimpia renkutuksia...
Itse aloin kuuntelemaan metallia veljeni opastuksella n. 8-vuotiaana löytäessäni niinkin ihanan helmen kuin Sentenced,jaopin siinä samassakuuntelemaan YUPtä, Klamydiaa, W.A.S.Pia ja muita kunnon vanhan ajan bändejä, joita toinen isoveljeni kuuntelee. Silti, eniten kuuntelen j-rockia, eikä kuunteluni rajoitu Moi dix Moisiin tai Dir en greyhi, Malice Mizeriin...
Hyviä jatkoja, Hukkasin kirjoitukseni punaisen langan, muttaannan neuvon; kulkekaa omaa polkuanne.
Käykääs nyt sanomassa mielipiteitänne tuonne =D