Mitä ihmettä minä teen? En mistään hinnasta halua erota mutta nyt se näyttää todella väistämättömältä. Olen tehnyt todella tyhmiä asioita jotka olisi pitänyt jättää väliin (!!!) mutta aina mies on antanut anteeksi tai edes yrittänyt ja minä luvannut parantaa tapani. Viime kertaisen jälkeen lupaus on pitänyt ja tulee pitämään, en enää ikinä voi tehdä mitään miehen selän takana. Ajatus oksettaakin, en pystyisi enkä halua.
Nyt kuitenkin mies, syystäkin, ilmoitti ettei luota minuun. Miksi luottaisi. Luottamus on mennyt kerta toisensa jälkeen. Minä itken, hän syyllistää kaikesta. Hän sanoi, että hän määrää tässä talossa kaiken, ja "uskallapas koittaa tehdä toisin". Aika tyhjentävää.
Eroa en tahdo.. Olen läksyni oppinut, mutta millä toisen saa sen uskomaan? Ei niin millään. Itseäni saan syyttää kaikesta, se nyt on selvää. Mikään ei tunnu pahemmalta kuin se kun rakas kysyy, että "ajattelitko minua silloin vai et?". Itkulta ei sanaa saa sanottua.
Rukoilin Jumalaltakin apua, olen täysin neuvoton, saan varmaankin varata ajan lääkäriin. Sairasloma olisi hyvä idea, mutta varmaan tappaisin itseni itkiessäni päivästä toiseen idioottimaisuuttani.
Pahimmalta tuntuu, kun toinen sanoo, että "et sinä ole mistään mitään kärsinyt". Tietäisi vaan. Koko elämä on yhtä helvettiä. Ei tätä jaksa.
Nyt kuitenkin mies, syystäkin, ilmoitti ettei luota minuun. Miksi luottaisi. Luottamus on mennyt kerta toisensa jälkeen. Minä itken, hän syyllistää kaikesta. Hän sanoi, että hän määrää tässä talossa kaiken, ja "uskallapas koittaa tehdä toisin". Aika tyhjentävää.
Eroa en tahdo.. Olen läksyni oppinut, mutta millä toisen saa sen uskomaan? Ei niin millään. Itseäni saan syyttää kaikesta, se nyt on selvää. Mikään ei tunnu pahemmalta kuin se kun rakas kysyy, että "ajattelitko minua silloin vai et?". Itkulta ei sanaa saa sanottua.
Rukoilin Jumalaltakin apua, olen täysin neuvoton, saan varmaankin varata ajan lääkäriin. Sairasloma olisi hyvä idea, mutta varmaan tappaisin itseni itkiessäni päivästä toiseen idioottimaisuuttani.
Pahimmalta tuntuu, kun toinen sanoo, että "et sinä ole mistään mitään kärsinyt". Tietäisi vaan. Koko elämä on yhtä helvettiä. Ei tätä jaksa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ehkä olisi parempi lopettaa hänen kanssaan? Tarkoitan sitä todella.
Hän ei pysty luottamaan sinuun ja välittäminen on kärsinyt jatkuvasta loukkaamisesta, sinä et tule olemaan onnellinen koska hän käyttäytyy oikeutetun ei-pitävästi.
Joskus liian monia virheitä ei voi paikata, joten olisi parempi sattua kerran kunnolla (lopettaa se kokonaan) kuin kiduttaa kumpaakin.
Sä olet joskus pettänyt, ja se on ohi nyt. Olette nyt toisen haasteen edessä, eli ne teidän vaikeudet johtuvat kumppanisi luottamuspulasta sinuun. Jos HÄN ei pysty enää luottamaan, niin sitten ei pysty. Jos HÄN ei pysty kasvamaan, vaan jatkuvasti syyttää menneistä, on kyseessä jonkinlainen juuttuminen tilanteeseen. Yrittäkääpä olla vähän aikaa erillänne. Ihan mitä vaan sinun EI TARVITSE kestää. Sinä voit aina aloittaa myös puhtaalta pöydältä jonkun toisen kanssa. Tuo syyttely käy itsetunnollesi, ja pian olet todellakin hoidon tarpeessa. Sinun ei tarvitse alistua siihen, että toinen nujertaa sut henkisesti.
Jos se mies ei tajua et sä kärsit, niin sitten hän on täysin kyvytön jatkossakin tukemaan sinua. Eli ole terveen itsekäs. Irrottaudu ihmeessä ihmisestä, joka kiusaa sinua tahallaan.
Ihmettelen tässä pettäjän paapomista,jos on vielä tehnuyt niitä liukuhihnalla.
ja tapa itsesi saatanan ruikuttava pettäjänarttu!!!Vitun aivovamma huoralunttu!!!Kuole pois pilaamasta miehesi ja meidän elämää!!!!
Sanoinko nimenomaan pettäneeni? En. Kiitos kuitenkin kommentista.
Paljon riippuu mitä tyhmiä asioita tarkoitat, jos olet jäänyt useammin kiinni panokeikoista niin ymmärrän kundia mutta jos nuo juttusi on lieviä ylinopeuksia niin tarina on silloin toinen ja keskustelu ja juttujen avaaminen helpompaa. Pienet pusut ja sensellaiset ei voi olla niin suuri juttu ettei siitä selviä hengissä ja vielä pystyy jatkanmaan omaa juttua. Eli sippeli kysymys mitä noilla tyhmillä asioilla tarkoitat?
Mitäs olet sitten hölmöillyt? Olet tehnyt jotain väärää, sinulla pitää olla perustelut kaikkiin tekemisiisi, ja ne pitää voida tunnustaa ainakin itselle ja mielellään sille toisellekin. Kokeile ja katso mitä tapahtuu. Vastaa teoistasi ja niiden seurauksista niin huomaat että kehitystä alkaa tapahtua.
Noh, suudelmistahan siinä oli kyse.. Puolustelu nyt on todella tyhmää, mutta aina kännissä eikä missään ihan pienimmässä sellaisessa. En tajua miten olen ajautunut sellaisiin tilanteisiin.. Vikahan mitä ilmeisimmin on minussa. *huokaus* En todellakaan ole mitään sessioita vedellyt, useimmiten on käynyt niin, että mies on yllättäen suudellut, ilm. ymmärtänyt minun olevan kiinnostunut.. Jota en ole tarkoittanut. En siis varmaankaan osaa flirtata niin, että sen ymmärtäisi pelkäksi flirtiksi.
Et osaa flirtata niin, että toinen ymmärtäisi ettet ole siitä kiinnostunut?? Luulin että flirtillä ilmaistaan että toisesta tykätään/ollaan kiinnostuneita? Tokihan jotain pientä flirttiä voi harrastaa, sehän piristää päivää , mutta ilmeisesti menet aivan liian pitkälle ja harrastat sitä ilmesiseti usein jo ennestään tuntemiesi ihmisten kanssa?
Voihan olla että se äijä on täys ääliö, eikä ole tajunnut että leikkiä se vaan on, mutta jos tapahtunut monen ihmisen kanssa, sanoisin että katseleppas käyttäytymistäsi peiliin.
Suutelut voisin antaa anteeksi, mutta jos olet luvanut puolisollesi jotain ja tehnyt siitä huolimatta häntä vastaan, olet kusessa. Itse kerran antaisin anteeksi suutelemisen, ehkä kaksi kertaa, riippuen asioiden laadusta. Mutta ehdottoman rajan siihen sitten vetäisin, jo pelkästään itsesuojelusyistä, raskasta tuo olisi itsetunnolle.
kuin vaimoni olisi tuon kirjoittanut. Tiedän kuitenkin ettei ole. Kopio omasta tilanteestani. Anna minulle neuvo, uskallanko luottaa sinunlaiseesi ihmiseen (vaimooni) jatkossa. Vai onko suhteemme jatkaminen vain tekohengitystä. En halua että 4 vuotias tyttömme joutuu johonkin avioero pelleilyyn.
Turhaa täällä vikiset, käyttäisit sen aikasi asioiden selvittämiseen.
Ajattelitko tekosi seurauksia kunteit niitä? Ajattelitko miten satutat läheistäsi, joka sinua rakastaa?
Ajattelitko, että kyllä se antaa tämän anteeksi kun on antanut kaikki muutkin tekosi?
Hei mitä te ootte ja mistä teitä riittää?
Mulla on sama tyyppi kotona ja aivan sama keskustelu SANASTA SANAAN!
Että oksettaa lukea tota tekstiäsi. Ettekö ajattele ennen kuin olette selkä seinää vasten ja teille ilmoitetaan, että se loppui nyt, nyt on ero enää edessä?
Kuinka voitte kerta toisensa jälkeen tehdä noin?
Luoja, että mä halveksin sua, sillä ymmärrän miestäsi 100%:sti. OLisit ajatellut tekoasi tehdessä mitä voi olla edessä. Sulle on aivan oikein, että sut jätetään. Mistä teitä aivottomia riittää???
Itse olin joskus samassa tilanteessa, paitsi menin pidemmälle. Sain kuitenkin mieheltäni pettämiset anteeksi, mutta luottamus ei tullut koskaan ennalleen, luonnollisestikaan...
Lupasin etten enää koskaan petä, enkä ole lupaustani rikkonut tähänkään päivään mennessä.
Mies kuitenkin joka riidassa muisti uskottomuuteni, ja aina niistä jaksettiin huutaa ja tapella, vaikka olin ne muka anteeksi saanut.
Eihän ne mihinkään unohdu.
No, me erosimme, emmekä enää ole missään tekemisissä toistemme kanssa.En halua edes muistella suhdettamme, se oli niin kipeää ja masentavaa aikaa, johtuen tietty uskottomuudestani.
Eli asia lyhyesti : Jos petät, sen voi antaa anteeksi, mutta koskaan sitä ei unohda, ja ikinä ei luottamus palaudu ennalleen.
Mariah, juuri noin se menee, kun on hyvä päivä aurinko paistaa.. kun on pieni riita ja huono päivä ja riidan osalta pienessä alakynnessä niin silloin haetaan avuksi me menneet "muka" sovitut asiat ja tumpataan toinen eli itse on pikku sielu kun asiat kuitenkin vielä aikojen jälkeen kaivertaa ja itse tilaisuuden tullen on maksamassa takaisin vaikka diili on jo sovittu. Keskustelun alkuaiheeseen, pienet pikkujoulu suukottelut tms. tarinat ei mielestäni ole kaatamassa hyvää ja toimivaa kimppaa, niin naisilla kuin miehillä on tarve todistaa itselleen että vielä minä kelpaan, näin ainakin pienessä ohrasessa mutta se ei sitten pidä johtaa pidemmälle ja jos niin... sitten on syytä tuumata josko on syytä ajatella olla ihan itsekseen ja baila baila kun tuntuu. Mutta sympatiaa sinulle sylin täydeltä, niin elämä joskus johdattaa....... vaikka ei itse haluaisikaan.
tiedän tilane on todellakin kauhea. minäkin petin miestäni 2 kertaa kuukauden aikana. eri miesten kanssa,Rakastan miestäni!,enkä haluaisi eroa, mieheni oli aluksi todella vihainen ja katkera teostani mutta se mikä on kamalinta, niin nyt se kaikki on muuttunut tunteeksi siitä että hän ei tarvitse minua enään,ja väittää säälivänsä minua,tiedän kuitenkin että sisimmäsään hän ei tarkoita ainakaan kaikkea mitä sanoo tilanteesta on nyt kulunut viikko. enkä aijo luovuttaa ihan vähällä 7 yhteisen vuoden jälkeen.meillä on myös yhteinen lapsi joka on 4vuotta. rakastan ja tarvin miestäni todella enkä enään koskaan voisi tehdä hänelle pahaa. olen todellakin oppinut läksyni. mieheni on nyt jo niin varma että haluaa eroa. minä kärsin tästä kun en haluasi päästää irti mistään hinnasta.