ajattelin kirjoittaa miehestäni, ehkäpä siksi että jonnekkin hyvä kertoa totuus.
asiaa on niin paljon, mietin jo nyt kuinka muotoilisin lauseet.
aloitan vaikkapa perheestämme. mieheni on minua puoltoista vuotta vanhempi, ja meillä on kaksi lasta.4v ja 3v.
alkuaikoina mieheni suhtautui lapsiin hyvin, mutta nyt..jotenkin tuntuu että kaikki on muuttunut!! mieheni on itsekäs ihminen..jos jääkaapissa on vaikkapa jäljellä yksi lihapiirakka, mieheni syö sen, vaikka lapset haluaisi. nukkumaan mennessä jos jokin tyynyistä on toisessa huoneessa, mieheni ottaa nukkuvan lapsemme päänalta, ja ottaa sen itsellensä. mieheni haukkuu lapsia eism. "saatanan paska", jos lapsi pyytää vaikka ruokaa.monesti olen kuullut sanovan myös "pitäsi viedä teidät sijaisperheeseen, ettei tarttis hoitaa", ja mukamas häntä ei surettas jos lapsemme kuolisivat, tokaisee vain "ois helpompaa elää.."
tuntuu niin pahalta!!!!!!
seuraavaksi se, kuinka mieheni kohtelee minua. mies käy töissä, minä olen lasteni kanssa kotona. joka päivä hän valittaa, kun tuhlaan rahaa (käyn kaupassa josta ostan ruokaa), mieheni ei käy kaupassa, eikä myöskään osta,hän ei tajua että RUOKA MAKSAA.350e pitäisi hänen mielestään ostaa vaipat, ruuat, bensat tms..
mieheni on myös väkivaltainen. hän on jopa koittanut tappaa mut, mutta sai syytteeksi "vain" törkeän pahoinpitelyn yrityksestä. mieheni kiristää minua. jos en tottele häntä, ja olen eri paikkakunnalla, hän uhkaa tappaa lemmikkieläimemme. on monesti myös uhannut tappaa lapsemme. kerran hän oli jättänyt lapset kotiin keskenään puoleksi tunniksi.
tänään hän sanoi, että "et voi mennä katsomaan mummoasi, koska en anna sulle bensaan rahaa". en ole nähnyt mummoani 3v, ja hän mennyt huonoon kuntoon. hän kiristää mua aina!!! jos joku mun suvun perhejuhla/hautajaiset on, niin hän aina käskee tekemään jotain, jotta saisin auton tai että saisin lähteä (ymmärrättehän umpikujani, jos en suostu kiristykseen, alkaa uhkailu).
joudun valehtelemaan lähes aina kaikki ostokset jos ostan itselleni jotain. esim. jos ostan 20e paidan, valehtelen että maksoi 10e tms.. muuten nousee kauhea älymolo.
muutenkin mieheni on muuttunut...hän ei enää sano omaalotteisesti, että rakastaa minua..minä sanon..en tiedä miksi..
mieheni on saanut mieleni jopa kääntymään niin, että jos muutan lasten kanssa pois, en pärjäisi, koska minulla ei olisi rahaa. ja talolainat tms.. muut tulevat mun kontille. hän haluaisi minut saada ahtaalle. kerran mieheni sanoi minulle " et sinä edes kelpaisi kenellekkään muulle". totuus oli silloin toinen, - minulla oli tuolloin suhde toiseen mieheen, ja välitimme toisistame niin paljon, että harkitsimme jopa suhteen paljastamista. mutta en sitten halunnutkaan..halusin jäädä mieheni luokse.
voi kun olisi niin helppoa...lähteä pois..tästä elämästä..pois mieheni luota..aloittaa elää omaa elämää lasten kanssa...mutta ei se onnistu. mieheni on uhannut tehdä elämästäni helvettiä..kuulemma tulisi pilaamaan kaikki ihmissuhteeni, ja kertoisi kaikille kaikki mitä mulle/mun vanhemille tapahtunut. esim. veroista.
olen niin umpikujassa. haluan että kaikki olisi hyvin..mutta ei. olen miettinyt..silloin kun olin suhteessa siihen toiseen mieheen, olin onnellisempi..joku oli huomaavainen, eikä vittuillut koko ajan tai valittanut..mutta sekään ei ole niin yksiselitteistä..
elämä on niin vaikeaa..taidan jo toistaa itseäni kirjoituksessani, mutta kokoan vain ajatuksia.
mieheni on töissä nyt..on tarkoitus lähteä illalla kavertin kanssa käymään paikallisessa..mutta toisaalta, tiedän mikä valitus alkaa. ETTE OIKEASTI YMMÄRRÄ!! olen kyllästynyt valittamiseen..se käy hermoihin..tai sitten vain kuvittelen..en tiedä..
asiaa on niin paljon, mietin jo nyt kuinka muotoilisin lauseet.
aloitan vaikkapa perheestämme. mieheni on minua puoltoista vuotta vanhempi, ja meillä on kaksi lasta.4v ja 3v.
alkuaikoina mieheni suhtautui lapsiin hyvin, mutta nyt..jotenkin tuntuu että kaikki on muuttunut!! mieheni on itsekäs ihminen..jos jääkaapissa on vaikkapa jäljellä yksi lihapiirakka, mieheni syö sen, vaikka lapset haluaisi. nukkumaan mennessä jos jokin tyynyistä on toisessa huoneessa, mieheni ottaa nukkuvan lapsemme päänalta, ja ottaa sen itsellensä. mieheni haukkuu lapsia eism. "saatanan paska", jos lapsi pyytää vaikka ruokaa.monesti olen kuullut sanovan myös "pitäsi viedä teidät sijaisperheeseen, ettei tarttis hoitaa", ja mukamas häntä ei surettas jos lapsemme kuolisivat, tokaisee vain "ois helpompaa elää.."
tuntuu niin pahalta!!!!!!
seuraavaksi se, kuinka mieheni kohtelee minua. mies käy töissä, minä olen lasteni kanssa kotona. joka päivä hän valittaa, kun tuhlaan rahaa (käyn kaupassa josta ostan ruokaa), mieheni ei käy kaupassa, eikä myöskään osta,hän ei tajua että RUOKA MAKSAA.350e pitäisi hänen mielestään ostaa vaipat, ruuat, bensat tms..
mieheni on myös väkivaltainen. hän on jopa koittanut tappaa mut, mutta sai syytteeksi "vain" törkeän pahoinpitelyn yrityksestä. mieheni kiristää minua. jos en tottele häntä, ja olen eri paikkakunnalla, hän uhkaa tappaa lemmikkieläimemme. on monesti myös uhannut tappaa lapsemme. kerran hän oli jättänyt lapset kotiin keskenään puoleksi tunniksi.
tänään hän sanoi, että "et voi mennä katsomaan mummoasi, koska en anna sulle bensaan rahaa". en ole nähnyt mummoani 3v, ja hän mennyt huonoon kuntoon. hän kiristää mua aina!!! jos joku mun suvun perhejuhla/hautajaiset on, niin hän aina käskee tekemään jotain, jotta saisin auton tai että saisin lähteä (ymmärrättehän umpikujani, jos en suostu kiristykseen, alkaa uhkailu).
joudun valehtelemaan lähes aina kaikki ostokset jos ostan itselleni jotain. esim. jos ostan 20e paidan, valehtelen että maksoi 10e tms.. muuten nousee kauhea älymolo.
muutenkin mieheni on muuttunut...hän ei enää sano omaalotteisesti, että rakastaa minua..minä sanon..en tiedä miksi..
mieheni on saanut mieleni jopa kääntymään niin, että jos muutan lasten kanssa pois, en pärjäisi, koska minulla ei olisi rahaa. ja talolainat tms.. muut tulevat mun kontille. hän haluaisi minut saada ahtaalle. kerran mieheni sanoi minulle " et sinä edes kelpaisi kenellekkään muulle". totuus oli silloin toinen, - minulla oli tuolloin suhde toiseen mieheen, ja välitimme toisistame niin paljon, että harkitsimme jopa suhteen paljastamista. mutta en sitten halunnutkaan..halusin jäädä mieheni luokse.
voi kun olisi niin helppoa...lähteä pois..tästä elämästä..pois mieheni luota..aloittaa elää omaa elämää lasten kanssa...mutta ei se onnistu. mieheni on uhannut tehdä elämästäni helvettiä..kuulemma tulisi pilaamaan kaikki ihmissuhteeni, ja kertoisi kaikille kaikki mitä mulle/mun vanhemille tapahtunut. esim. veroista.
olen niin umpikujassa. haluan että kaikki olisi hyvin..mutta ei. olen miettinyt..silloin kun olin suhteessa siihen toiseen mieheen, olin onnellisempi..joku oli huomaavainen, eikä vittuillut koko ajan tai valittanut..mutta sekään ei ole niin yksiselitteistä..
elämä on niin vaikeaa..taidan jo toistaa itseäni kirjoituksessani, mutta kokoan vain ajatuksia.
mieheni on töissä nyt..on tarkoitus lähteä illalla kavertin kanssa käymään paikallisessa..mutta toisaalta, tiedän mikä valitus alkaa. ETTE OIKEASTI YMMÄRRÄ!! olen kyllästynyt valittamiseen..se käy hermoihin..tai sitten vain kuvittelen..en tiedä..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voi hyvänen aika sentään, kyllä sun pitäis ihan jo pelkästään lastenkin takia lähteä miehesi luota! Lapsille jää elinikäiset arvet isänsä kohtelusta.. ei hyvä.. Sääliksi käy lapsiasi, ota ja lähde, kaikkien parhaaksi.
otappa kuule ammatti auttajiin yhteyttä. Mitä jos miehesi joskus tekeekin kaiken sen mitä on uhkaillut. LÄhde ajoissa. Kyllä sinä pärjäät yksinkin. Ja kyllä maailmassa riittää miehiä, joille sinäkin kelpaat. Soitappa jonnekkin auttavaan puhelimeen ja kerro tarinasi. Pyydä apua, vielä kun voit.
Olisko niin, että miehesi tietää suhteestasi ja on sen takia päin helvettiä? Parempi olisi jo loppuisi koko teidän touhu.
Luin juttusi ja järkytyin. Sen verran mitä pystyn asettumaan toisen rooliin, ymmärrän kyllä tuskasi. Et todellakaan valita turhan päiten. Oletko yhtään perillä siitä, mitä syytä miehelläsi on olla tuollainen vittumainen sinua ja lapsia kohtaan? Kuulostaa aika pahalta tapaukselta jotta jaksat elää hänen kanssaan.. Eihän ole mitään pahaa masennusta tms. hänellä? Pystyttekö keskustella asiasta mitenkään ilman että hän suuttuu? Minunkin mieheni on antanut ymmärtää että jos meille joskus tulisi ero, niin ystävinä ei voisi jatkaa vaan kirjaimelliseti kaikki kamat puolitettaisiin yms. kivaa. Nyt ei ole kyllä aikoihin tullut mieleenkään erota, mutta joskus on ahistanut miehen ainainen tyytymättömyys kaikkeen, se ettei hän ole viitsinyt olla lastensakanssa(kun olivat pienempiä, vaan tunsin olevani vankilassa kotonani..) ja se ettei pystytty keskustella asioista ilman että toinen ei olisi hermostunut. Mutta nyt se alkaa onneksi olla mennyttä aikaa..
Lapset kasvavat ja minä alan pikkuhiljaa saada aikaa omiin harrasteisiinkin. (lapset kohta 5 ja 7 v)
Kyllä jotain pitäisi saada tehtyä sinun ja lasten hyvinvoinnin edistämiseksi. Ei se pienistä lapsista tunnu yhtään kivalta jos oma isä huutaa pahasti kun toinen menee pyytämään jotakin. Ja sinunkin pitäisi saada vapautta elämääsi. Pystytkö kertomaan miehellesi kuinka pahalta sinusta tuntuu hänen käytöksensä ja eikö hänkin tuntisi olonsa paremmaksi kun tietäisi ettet joudu elämään kurjuudessa ja miettimään päivästä toiseen, millä tavoin pääsisit eroon hänestä. Ja jos hän vaan uhkailee tekevänsä elämästäsi helvetin koska näin uskoo ettet uskaltaisi yrittää erota. Tekisikö hän kuitenkaan sitä - vaatisi jonkinverran ponnistuksia häneltäkin..
Tai yritä löytää hänen heikko kohtansa ja käytä sitä häntä vastaan , uhkailuna, hänkin on vaan ihminen..
Miehesi ei varmaan suostu minneen parisuhdeterapeutillekaa, kuulostaa vähän sellaiselta tapaukselta. Muuten se olisi yksi vaihtoehto..
Oikeasti yritän vain tässä sanoa, että sinun ja lasten ei tarvisi sietää tuollaista elämää, jotain täytyisi tapahtua muuttamaan asiat paremmalle tolalle. Ero tai muutos miehessä. Olen aivan varma että pärjäät ihan hyvin lasten kanssa kolmistaankin, jopa paaaljon paremmin. Koettakaahan saada jotain neuvoteltua.
Tsemppiä!
miehelleni hänen käytöksestään, mutta hän sanoo, että minussa on vika, ja että kuvittelen. toisinaan hän myös suuttuu jos otan aiheeksi. en saisi häneltä oikeastaan kysyä mitään, esim. miksi tuli töistä myöhempään.
minnekkää parisuhdeterapiaan mies ei suostu. poliisikin kerran kysyi minulta "onko miehesi missään hoidossa".
mies väittää että maailma on häntä vastaan..että hän on viaton. voi luoja..onko asia noin?entä jos en ymmärrä häntä?
se mun piti vielä kertoa, että olen siis lopettanut suhteen siihen toiseen mieheen.(joku mainitsi siitä keskustelussa)
mutta taas..mieheni osaa olla myös ihana ihminen..sehän tässä hankaloittaa.
tuli vähän edellinen suhteeni mieleen vaikka olenkin sinua nuorempi nainen eikä omia lapsia ole.
oltiin yhdessä melkeen 3v. kun otin eron puheeksi alkoi uhkailut, kiristämiset, seuraamiset yms. hänkin jaksoi jauhaa tästä ettei minua kukaan huoli enkä saa ketään parempaa miestä kuin hän. ja tätä kesti monta kuukautta. välillä hän oli taas mukava ja samanlainen kuin suhteen alkuaikoina, mutta useimmiten kiukkuinen, mustasukkainen ja arvaamaton. välillä lensi tavarat ja sain aina pelätä kun tulin töistä kotiin (hän oli siihen aikaan työtön) että mitä hän on hajottanut sillä aikaa. hän halusi aina viedä/ hakea minut töistä etten vaan jää mihinkään (häntä pettämään tms). jossain vaiheessa tuli itsemurhayritykset mukaan. hän viilteli itseään, yritti hypätä parvekkeelta ja syödä jotain vahvoja lääkkeitä,... hän oli siihen aikaan todella sekava ja itkuinen.
päädyin sitten eroon, ystävien ja perheen avustuksella ja ilman heidän tukeaan en tiedä vaikka olisin vieläkin hänen kanssaan. nyt kun on saanut tilanteeseen etäisyyttä tajuaa että tässä tilanteessa mies ei ole ihan täysjärkinen vaikka hän päinvastoin minullekin sitä jauhoi. kyllä sitä liian kauan tuli sinniteltyä kuolleessa suhteessa.
onneksi oon nyt päässyt yli hänestä enkä ole enää väleissä hänen kanssaan. kerran olen nähnyt eron jälkeen kun kävin hakemassa tavaroitani hänen luotaan. nyt seurustelen ihanan minut huomioonottavan miehen kanssa ja paremmin ei voisi mennä.
on parempi itsellesi ja varsinkin lapsillesi että lähdet tästä suhteesta. minäkin luulin etten selviä yksin mutta ei tässä loppujen lopuksi ole ihan yksin tarvinnut olla. onhan sinullakin tukena ystäviä/ perheenjäseniä, uskalla vaan pyytää apua.
Väkivaltaiset puolison taitavin temppu onkin se, että ajan myötä hän saa uhrin uskomaan, että kaikki on uhrin syytään. Sinussa on vielä hitunen epäilyä jäljellä, hyödynnä se.
Yhtään järkyttävää tilannettasi väheksymättä: olette kuin suoraa alan oppikirjan esimerkistä. Täydellisen klassinen kaava. Ja uskallanpa sanoa, että hyvin harvassa ovat ne tapaukset, joissa tilanne korjaantuu tai edes lakkaa pahenemasta.
Hyvä ystäväni on valitettavasti väkivaltaisessa suhteessa. "Niin mut Pekko sanoo, että se oli mun syytä. Tiedän, mun ei olis pitänyt ärsyttää sitä", "Kyllä se osaa olla niin ihana välillä. Ihan oikeasti.", "No kyl mie tiedän ettei se saa lyödä mua, mutta rakastan sitä kuitenkin!" Kuulostaako mikään näistä tutulta?
Vie pienet lapsesi äkkiä turvaan. Älä ikinä, missään tilanteessa jätä heitä miehesi kanssa, edes minuutiksi. En ole mikään selvännäkijä, mutta minulle tuli hirveä ahdistus, kun luin juttusi. En pysty ymmärtämään, miksi et ole jo lähtenyt. Lainat ja muut käytännön asiat eivät tässä merkitse mitään. Mitä oikein odotat, helvetti?! Haluatko perheesi lööppeihin?
siis jos tä oli provo niin todella törkeetä!!!! saisit hävetä!
ja jos ei ollut, niin hae apua ja niin äkkiää kuin vain voit - heti!
Miehesi kuulostaa potevan vakavaa narsistista persoonallisuushäiriötä.
En osaa auttaa muutoin, kuin käy lukemassa seuraavasta linkistä aiheesta ja pohdi tarkasti, mitä teidän suhteessa oikeasti tapahtuu. Älä ihmeessä jää paikalle ja odottamaan, vaan ota ohjat käsiisi ja toimi.
http://www.narsistienuhrientuki.info/
tuossa on kyllä paha elää,
minkälainen mies voi omista lapsistaan sanoa noin!
ei tollasta olekaan.
Tää on mulle hyvin tuttua, mutta usko pois et toi ei tosta parane pahenee vaan. Mä itse jouduin vaihtaan paikkakuntaa samanlaisen miehen takia. Talot sun muut meni mut nyt on ihana elää ilman jatkuvaa pelkoo. Suosittelen turvakotia.
Näissä asioissa ei kannata kaunistella. Hakekaa apua tai vastaavaa.
Pitkällä aikavälillä lapset kärsivät, sinä kärsit, millaisen esikuvan lapset saavat isän roolista?
Apua kehiin, ennenkuin ketään sattuu oikeasti!