Voiko mennä kertomaan kavereille, miten mukavan tytöt/pojan tapasi viime viikonloppuna, ja olettaa heidän olevan hyväksyvän kiinnostuneita seikkailuistasi, vaikka oletkin suhteessa toisen kanssa? Voiko näin toima ja olettaa, että saisi muilta jonkinlaista arvostusta? Jos haluat esimerkiksi osoittaa, että voit "valloittaa" muitakin? Tai ihan vaan kertoa, että oli kivaa ja toivoa voivasi jakaa kokemus? Miten ihmiset näkevät tämän tilanteen?
Oma kumppanini kevi kehuskelemassa valloituksellaan, ja kertoi ymmärtäneensä vasta paljon jälkikäteen, miten muut varmasti ajattelivat hänen nolanneen itsensä. Onko kyse kypsyydestä ja elämänkokemuksesta? Miten minä jaksan kantaa häpeän? Voinko välttää sen? Rakastan häntä paljon, ja hänkin minua, minkä tajusi koko suuruudessaan vasta myöhemmin. Hän oli kuitenkiin tahallaankin ilkeä ja epäkunnioittava minua kohtaan. Kerran hän paljasti puuskassaan, että ajatteli tuolloin toisen olevan niin mahtava poka, että minun menettämiseni olisi sen arvoista. Myöhemmin hän toki muutti käsitystään. Hän on siitä asti ollut ihana, tehnyt kaikkensa luottamukseni ja itsearvostukseni (kyllä!) palauttamiseksi, ja tahtoo naimisiin.
Miten minä jaksan elää tämän muiston kanssa? Hän nöyryytti minua, eikä edes halunnut tajuta sitä. Ehkä lapsellisuuttaan, mutta silti. Muistan joka päivä. Kun katson häntä, muistan, miten en enää saa häneen samaa rikkomatonta kontaktia. Olen katkera ja vihaan joka päivä. Ansaitsen parempaa. Silti rakastan häntä, ja eroyritykset hänestä ovat päättyneet tuskaani.
Minun pitää kai vain jatkaa hiljalleen eteenpäin ja hyväksyä, että jotain on ainiaaksi rikki. Koko loppuelämääni suuren rakkauteni kanssa varjostaa se, että hänen piti päästä seikkailemaan teinitytön kanssa, joka oli "kevyempää" seuraa kuin minä (itse syypää minun raskasmielisyyteeni silloin, minkä myöntää) ja jonka kanssa oli helpompaa ja hauskempaa panna (ei tarvinnut panostaa niin paljon kuin minun kanssani, koska tyttö sai VAGINAALISIA ORGASMEJA!!! Ei siis tarvinnut kosketella mistään, pelkät työnnöt riittivät.
Kiitos.
Oma kumppanini kevi kehuskelemassa valloituksellaan, ja kertoi ymmärtäneensä vasta paljon jälkikäteen, miten muut varmasti ajattelivat hänen nolanneen itsensä. Onko kyse kypsyydestä ja elämänkokemuksesta? Miten minä jaksan kantaa häpeän? Voinko välttää sen? Rakastan häntä paljon, ja hänkin minua, minkä tajusi koko suuruudessaan vasta myöhemmin. Hän oli kuitenkiin tahallaankin ilkeä ja epäkunnioittava minua kohtaan. Kerran hän paljasti puuskassaan, että ajatteli tuolloin toisen olevan niin mahtava poka, että minun menettämiseni olisi sen arvoista. Myöhemmin hän toki muutti käsitystään. Hän on siitä asti ollut ihana, tehnyt kaikkensa luottamukseni ja itsearvostukseni (kyllä!) palauttamiseksi, ja tahtoo naimisiin.
Miten minä jaksan elää tämän muiston kanssa? Hän nöyryytti minua, eikä edes halunnut tajuta sitä. Ehkä lapsellisuuttaan, mutta silti. Muistan joka päivä. Kun katson häntä, muistan, miten en enää saa häneen samaa rikkomatonta kontaktia. Olen katkera ja vihaan joka päivä. Ansaitsen parempaa. Silti rakastan häntä, ja eroyritykset hänestä ovat päättyneet tuskaani.
Minun pitää kai vain jatkaa hiljalleen eteenpäin ja hyväksyä, että jotain on ainiaaksi rikki. Koko loppuelämääni suuren rakkauteni kanssa varjostaa se, että hänen piti päästä seikkailemaan teinitytön kanssa, joka oli "kevyempää" seuraa kuin minä (itse syypää minun raskasmielisyyteeni silloin, minkä myöntää) ja jonka kanssa oli helpompaa ja hauskempaa panna (ei tarvinnut panostaa niin paljon kuin minun kanssani, koska tyttö sai VAGINAALISIA ORGASMEJA!!! Ei siis tarvinnut kosketella mistään, pelkät työnnöt riittivät.
Kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mistä näitä vagina-teinityttöjä saa?
löytyy, joka paikasta. Kouluista, baareista, kaivarin pusikoista. Jokainen pitkässä parisuhteessa elänyt tietää, että vaginaorgasmi on pelkkä myytti, mutta nämä kokemattomat teinitytöt (yleensä vanhempien miesten vietävinä) eivät tiedä tätä, vaan ainoastaan sen mitä ovat elokuvista katsoneet. Ja mites se nyt pornossa meneekään? ;) Teinitytöt ovat niin epäkypsiä seksiin, etteivät ajattele muuta, kuin miehen mielihyvää, ja feikkaus näyttää kuitenkin tyydyttävän miestä enemmän, kuin vähän vaativampi NAINEN.
Äyh mikä ällö. Sinulla on syytä yrittää erota moisesta lapsellisesta miehestä jos pidät itseäsi yhtään arvossa, se tekee sen vielä uudestaan.
jos kavereina samanlaisia, niin usein kehuskelevat toisilleen, kenen ovat kaataneet ja mitenkä se tai tämä sitten ulisi kun naitiin kunnolla. Kertovat kaatojensa sektavat yms. Sellasta se on noissa "panoporukoissa" antavat toisilleen sitten alibeja.
Ihan oikeasti, ota hyvä nainen järki käteen. Jos mies on noin lapsellinen ja sillä on noin huono itsetunto, niin jätä se ääliö ihmeessä. Voin sanoa kokemuksesta, että ero sattuu aina. Mutta ajattele hyvä nainen: kumpi on pahempaa, kerran koettu hieman pidempiaikainen tuska, vai koko elämän kestävä tuska ihmisen kanssa, johon et voi luottaa? Elämä on ainutkertainen ja ihmeellinen, ja jokaisella on oikeus hyvään parisuhteeseen!!!