Mitä mieltä olette. Onko liian aikaista mennä kihloihin puolen vuoden seurustelun jälkeen? Kysymys ei ole mistään "teinikihloista" vaan ihan oikeasta lupauksesta avioliittoon, sitten joskus. Olemme asuneet yhdessä jo useamman kuukauden ajan ja hän vaikuttaa siltä oikealta. Olemme keskustelleet myös lapsista yms tulevaisuuteen liittyvästä. Hänellä on edellisestä suhteestaan reilun vuoden vanha tytär (siis silloin tällöin vk-loppu isä).
Kihloihin?
nainen21
462377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
On joo liian aikaista. Nykyään kun eroprosenttikin on niin korkea, niin mitä ideaa on koko naimisiinmenossa. Sä itsekin tiedät että jossain vaiheessa se ero tulee.
..mutta noin pessimistinen en sentään minäkään ole.
ihan teistä itsestänne kiinni. Jos siltä tuntuu, niin menkää kihloihin.
etenkin kun miehellä on edellisestä suhteesta vasta reilun vuoden vanha tytär!!! Odota pari-kolme vuotta.
Täällä taas tulee esittämään kaikkitietäviä neuvojaan.. mutta sehän onkin tämän palstan teema!
onkin parempi olla kuin tyhmä...
Odottaminen ja kärsivällisyys on muuten parisuhteessa aliarvostettuja hyveitä. Kun ei osata odottaa eikä olla kärsivällisiä vaan "tänne-mulle-heti-kaikki-nyt" -tyyppiä niin siitähän ei mitään hyvää seuraa.
Kiitos kiitos. Onpas taas pitkästä aikaa hauska törmätä näihin ylimielisiin palstalijoihin.
Tiedätkös, meillä ei ollut mikään kiire tai malttamattomuus odottaa kihloihin menoa, mutta miksi odottaa, jos se tuntuu oikealta askeleelta sillä hetkellä. Sun puoli vuotta on ehkä lyhyt, mutta toisilla siihen voi mahtua hyvinkin paljon.
Ja olemmepa hyvin maltillisia sen suhteen, että hääpäivä päätettiin kihlojen myötä samalle päivämäärälle, mutta viiden vuoden päähän kihlavuodesta. Ei ole tarvetta heti rynnätä papereita tekemään. Toki häät olisi jo pidetty, mutta kerronpa miksei ole. Monet ovat kyselleet, milloin teidät vihitään, miksette jo mene naimisiin. Syynä käytännön asiat; että molemmat on valmistuneita ja on sitten taloudellisesti varaa järjestää ne juhlat joita aion juhlia vain kerran elämässäni. Mieluummin ensin ostamme talon ja kruunaamme yhteiselon häillä, kuin että ottaisimme lainaa häitä varten ja kitkuttaisimme vuokralla sen vuoksi useamman vuoden. Ei se elämä miksikään muutu niitten juhlien myötä, joten eipä niillä ole kiire. Mutta kihloihin mentiin ihan vaan rakkaudesta ja halusta luvata, että tässä ollaan nyt ja aina.
Mutta tätähän sinä et voi ymmärtää kun maailma pyörii napasi ympärillä - ainakin omassa hyvin pienessä mielessäsi.
Olepa hiljaa, jos sinulla ei ole muuta asiaa kuin arvostella muiden mielipiteitä. Jos et kestä muiden olevan eri mieltä kuin sinä, älä lue keskustelupalstaa. Riina kertoi oman mielipiteensä asiasta, eikä ole sinun asiasi alkaa häntä siitä mollaamaan.
Kuule se on vaan surullista kun jotkut ovat niin AHDASMIELISIÄ että alkavat omia mielipiteitään soveltaa MUITTEN elämään. Jos Riina ei mielestään tunne toista ihmistä puolen vuoden jälkeen, OK, mutta hänen ei tarvitsisi alkaa väittää että KUKAAN ei voi tuntea toista puolen vuoden jälkeen. Että pidä itse turpasi kiinni, mr. ahdasmielisyys.
Totuushan on se, että millään et voi tuntea toista ihmistä puolen vuoden seurustelun jälkeen. Edes puolen vuoden yhdessä asumisen jälkeen ei tunne varmasti toista ihmistä. Siitä huolimatta voi olla, että kyseinen suhde kestää, sitä en kiellä. Kannattaa kuitenkin tiedostaa se, että aina voi tulla yllätyksiä, jopa monen vuoden jälkeen.
Ja millähän perusteella ihmiset määrittelevät näitä totuuksia? Tiedän, että mieheni on tuntenut minut puolen vuoden jälkeen, minusta ei vuosien jälkeen ole tullut ilmi mitään yllätyksiä, kuten ei hänestäkään, vaan kaikki asiat selvitettiin suurin piirtein jo ennen seurustelua, ja ne loput yksityiskohdat ennen kihlausta.
Mutta ihan miten vaan, sun kaltaiset tyypit on rasittavia eikä teille mitään mahda, mutta onneksi ette vaikuta millään tavoin elämääni. Harmittaa vaan, kun maailma olisi kivempi paikka jos tuollaisia totuuden esittäjiä ei olisi niin paljon.
Itse asiassa kirjoittamasi on kuin suoraan meidän aikataulusta, tosin minä en sitä olisi keneltäkään alkanut kysellä. Eli me olimme seurustelleet puoli vuotta ja asuneet useamman kuukauden yhdessä ja sitten kihlauduimme. Siitä on nyt pari vuotta aikaa.
Ei ole mitään aikarajaa siihen milloin on liian aikaista mennä kihloihin, sillä ihmiset tutustuvat eri tahtia. Me huomattiin jo heti alussa, että tuntui siltä kuin olisi aina tunnettu, ja ihmisetkin sanoi että vaikutamme siltä että olisimme olleet jo monta vuotta yhdessä. Eli kaikki vaan natsasi hyvin yhteen.
Esim. joku pariskunta on voinut seurustella kolme vuotta, eivät ole asuneet yhdessä vaan erillään, niin tuo kolmen vuoden seurustelu ei kuitenkaan tee heistä sen "valmiimpia" kihloihin. Jotkut tuntevat toisensa paremmin puolen vuoden jälkeen, kuin jotkut parin vuoden jälkeen. Tämän olen huomannut kun monilla pariskunnilla on kädenvääntöä sellaisista asioista vuosien jälkeen, jotka meillä on jo selvitetty alussa.
Mutta se, että mietit, onko liian aikaista, ehkä kertoo siitä ettet ole vielä valmis kun sitä epäröit. Kihlaushan on kuitenkin lupaus avioliitosta.
Ja sitten tietysti voi olla että törmää sellaiseen epäröivään ilmapiiriin esim. suvun osalta, kun menee kihloihin puolen vuoden jälkeen (ne meni JO kihloihin.. liian nopeasti, tuo ei kyllä toimi..) Mutta tässäpähän ovat saaneet pitkää nenää ja pisimmän saavat kun häitä tanssitaan :)
Ihmiset todellakin tutustuvat eri tahtiin. Kun tuntuu heti siltä, että on aina tunnettu niin täytyy olla erikoisen varovainen. Tunnenpahan sen verran pareja, jotka salamannopeasti ovat menneet kihloihin/naimisiin tai ainakin hankkineet lapsen vuoden aikana. Ovat sitten eronneet viimeistään kolmen-neljän vuoden päästä. Jotkut jo lapsen odotusaikana. Ei mitään järkeä olla hätähousu ainakaan tuon lapsen hankkimisen kanssa.
Toinen ääni kellossa!?
Tunnen ja tiedän itsekin pikakihlautuneita pareja joilla se homma sitten ei ole toiminut. Mutta heistä olen itsekin huomannut piirteitä, joita meidän suhteessa ei ole. Esimerkiksi se, että heille on tullut riitaa jostain aivan siis minun mielestäni, uskomattomasta asiasta, ja olen ajatellut, miten he voivat olla kihloissa ja tuollainen asia ei ole toisistaan selvillä.
Mutta on ihmisiä jotka osaa ajatella asiaa sekä tunteilla että järjellä. Itse en kokenut sitä puolta vuotta salamannopeaksi, mutta monen muun mielestä se sitä oli. Mutta heillä epäilykset ovat karisseet vuosien varrella.
Ihmiset rakastuu, silloin nähdään toinen ruusunpunaisten lasien läpi. Eikä haluta huomata toisten vikoja. Sitten tulee itsenäistymisen vaihe, aletaan ottaa omaa tilaa suhteesta ja toisen vikoja aletaan huomata. Silloin tulee niitä riitoja typeristä asioista, "toinen maailmansota" voi syttyä, jos ne likaiset sukat ei olekaan mennyt pyykkikoriin asti, vaan jäänyt lattialle.. Ja tämä vaihe tulee ihan jokaisessa suhteessa, enemmin tai myöhemmin. Totuus on, että jotkut päättävät erota tämän vaiheen aikana. Tai tietenkin on hyväkin, jos tulee liian suuria ristiriitoja ja on hyvin erilaiset tulevaisuuden toiveet ja haaveet. Pitää aina muistaa, että nekin muuttuvat vuosien varrella..
Tämä on ihan tutkittua tietoa. Minun mielestäni ennen, tai itsenäistymisvaiheessa ei kannata ainakaan pyöräyttää lasta eikä välttämättä mennä kihloihinkaan/naimisiin. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Itse seurustelin 5 vuotta ennen kihlausta, alusta asti asuimme yhdessä. Ei kannata hätäillä liikaa. Ei ketään voi tuntea tarpeeksi puolen vuoden seurustelun jälkeen. Yllätytyksiä tulee toisesta aina, ikäviä tai sitten positiivisempia.
Niin milläs selität ne suhteet, joissa on menty kihloihin puolen vuoden jälkeen, ja ollaan yhdessä vielä 20 vuoden kuluttuakin? Onhan sitä tiedossa näitäkin tapauksia.
Nyt ollaan kolmatta vuotta yhdessä, eikä ole kummastakaan tullut ilmi mitään yllätyksiä, ainakaan negatiivisia. Kyllä minun mies tiesi jo puolen vuoden jälkeen millainen olen, oltiin tunnettu/tapailtu useampi kuukausi ennen kuin "ryhdyttiin" virallisesti seurustelemaan. Itse kun olen aina henkkoht. pitänyt tyhmänä sitä, että olisin alkanut seurustella heti tapaamani miehen kanssa. Kriteerejä toista kohtaan kun on kuitenkin sen verran, että siihen olisi seurustelut kariutuneet jo parhaimmillaan yhdessä päivässä :D Ja kas, tuli mies jonka kanssa synkkasi, meistä tuli pari, kuukausi seurustelua takana ja päätettiin muuttaa yhteen, pian saatiin kämppä, seuraavaksi tuli kihlat ja tarina jatkuu yhä.
Pitäisi ihmisten joskus oppia että ketään eikä mitään voi yleistää.
Meillä mitään symbioosi vaihetta ei ole ollut, omaa tilaa on ollut alusta asti. Ja jotkut likaiset sukat lattialla tai vastaavaa.. ei voisi vähempää innostaa riidellä pikkuasioista. Ja isompia riitoja ei ole, kun yhteiset arvot ovat selvinneet jo alussa.
Jees, ei voi sanoa, että KAIKKI suhteet katkeavat itsenäistymisen vaiheessa, oltiin sitten kihloissa tai ei. En väittänytkään, että aikaisten kihlojen takia KAIKKI parit eroavat. Kuitenkin on niitäkin pareja, jotka ovat menneet kihloihin varhain ja sitten erottu kuitenkin myöhemmin. Tarkoitan vain, että kannattaa ehkä tutustua paremmin kumppaniin eikä hätäillä kihlojen kanssa.
Tietenkin suhde voi onnistua tai olla onnistumatta eikä sillä ole mitään merkitystä, ollaanko kihloissa vai ei.
Olen kyllä sitä mieltä, ettei mikään suhde ole täydellinen. Mut hyvä juttu teille, jos ei ärsytä toisen ihmisen tietyt piirteet!
Omasta suhteestamme olen huomannut sen vaiheen kun riideltiin tyhmistä ja pienistä asioista. Ja mielestäni se on täysin normaalia. Se vaihe on mennyt ohi ja hyväksymme toisemme vikoinemme kaikkinemme. Enää ei pikkuasioista riidellä, meillä kyllä riidellään ja se on ihan mukavaa, tuulettaa ilmaa välillä. Ja se sovintoseksi :)
Mut hei, onnea teille!
Kiitos, kiitos. Minun miehessä ei tosiaan satu olemaan mitään "tiettyjä ärsyttäviä" piirteitä, kun olen sen verran nirsoillut etten ole alkanut katsella ketään joka ärsyttää, vaan odottelin että vastaan tulee sellainen mies joka ei ärsytä miltään osin, ja sepä sitten tulikin. Joskus voi ärsyttää joku pikkujuttu, kuten että hän esim. pitää välillä "vaatekaappinaan" lipaston päällystä, mutta se nyt ei ole mikään tietty piirre hänessä, tai mikään sellainen mistä parisuhdekriisiä saisi aikaiseksi :)
Mutta viestieni pointtina oli se, että on ikävää kun ihmiset alkavat yleistämään omia näkemyksiään pätemään muihinkin. Mielipiteitä saa olla erilaisia, mutta yleistäminen on hölmöä, se on typeryyttä että ei ymmärrä että ihmiset ovat erilaisia, ja mikään ei päde kaikkien kohdalla.
"Kyllä minun mies tiesi jo puolen vuoden jälkeen millainen olen, oltiin tunnettu/tapailtu useampi kuukausi ennen kuin "ryhdyttiin" virallisesti seurustelemaan. Itse kun olen aina henkkoht. pitänyt tyhmänä sitä, että olisin alkanut seurustella heti tapaamani miehen kanssa."
Olitte siis itse asiassa tunteneet kauemmin kuin puoli vuotta mennessanne kihloihin!
Ja nyt olette olleet kokonaiset kaksi vuotta yhdessa. Johan se onkin puoli elamaa... Hamstereilla.
Jep, yli puoli vuotta, kahdeksan kuukautta! Nythän sai asia ihan uuden merkityksen..
Kuten sanottua, opettelin tuntemaan hänet alustavasti jo ennen seurustelukumppaniksi "virallistamista". Seurustelun myötä sitten katsottiin pitääkö alkuvaikutelma paikkansa ja toimiiko homma.
Mutta mitäpä sen enempää tuohon ahdas- ja ylimielisyyttä hehkuvaan viestiisi kannattaisikaan sanoa. Tai ylipäätään näille kaikkitietäville ihmisille, jotka jo itse olemuksessaan ovat b*** s***tiä.
Tottakai asia sai uuden merkityksen, aikaisemmista viesteistasi kun sai sellaisen kasityksen, etta kihlauduitte nimenomaan tunnettuanne puoli vuotta.
Minusta asia ei kyllä juurikaan muutu jos kyseessä on 6 tai 8 kk. Johan se kihlaus oli kuitenkin alkanut pyöriä mielessä ennen itse tapahtumaa.. Mutta ihan miten vaan.
Jos nyt haluaa pilkkua viilata, toteamus, etta ennen seurustelua on tunnettu "useampi kuukausi", tarkoittaa monelle hieman enemman kuin kahta kuukautta... Jolloin ollaan voitu tuntea vaikka lahes vuosi, eli on ehditty tutustua jo hyvin.
Vaaditko kahvipoytakeskusteluissakin, etta jokainen keskusteluun osallistuva toteaa puheenvuoronsa paatteeksi, etta tama ei tietenkaan koske kaikkia maailman ihmisia, vaan oli yleistys... Ja huomioi sen jalkeen kaikki mahdolliset variaatiot kyseisesta asiasta. Eiko keskustelu kavisi talloin mahdottomaksi?
Ihmisen puhe on taynna yleistyksia ja jokainen tervejarkinen ihminen tietaa sen. Kenties siksi taalla mielipiteensa ilmaisevat eivat aina erikseen totea, etta tama tietenkin oli vain karkea yleistys ja voi tietenkin olla etta asia on niinkin tai nain...
Kun kysytaan mielipidetta, odotetaan jonkinlaista kannanottoa, joka useimmiten on, ikava kylla, yleistys. Jokainen mielipiteen kyselija kuitenkin tietaa sen ja tekee loppupeleissa ratkaisunsa taysin omien kokemustensa pohjalta. Siksi on turha vauhkoontua, jos mielipiteen ilmaisun yhteydessa yleistetaan. Se on vain elamaa, ei henkilokohtainen loukkaus sinua kohtaan!
Meniko jakeluun?
Itseasiassa minä itse ja tuttavanakin puhuessaan käyttävät keskusteluissa sanaa esim. "yleensä..", joka ilmaisee sen ettei sillä tarkoiteta jokaista, vaan huomioidaan myös eri tavoin toimivat ihmiset. Jos joku ei sitä lauseessaan sano, minä todellakin mainitsen että "eivät kaikki.." jolloin ihminen joko toteaa että niin no ei tietenkään kaikki, tai päinvastoin sanoo että kyllä se vaan niin on! Näin yksinkertaisesti ja nopeasti siis saa selville, ymmärtääkö henkilö mitään muuta kuin omia näkemyksiään.
Jos kysytään mielipidettä, vastaus riippuu kysymyksestä, esim. "käytätkö alkoholia" on selvä kysymys henkilölle itselleen, kuin vaikkapa "pitäisikö alkot sulkea". Jos raitis vastaa kyllä, hän ei kykene ymmärtämään muita.
Tässäkin keskustelussa moni ilmaisi asian nimenomaan siten, että ei ei, on vain yksi ja ainoa mahdollisuus, toista EI voi tuntea puolessa vuodessa. Se ei siis ollut mikään yleisesti ottaen vastaus, vaan väite yhdestä ja ainoasta totuudesta.
Menikö jakeluun??
Jos puhuu useammasta, se lienee vähintään kaksi ja usein enemmän. Omalla kohdallani se oli 2-3 kk. Ja jos puoli vuotta on lyhyt aika jonkun mielestä, niin tuskin 8-9 kk hirveästi asiaa muuttaa.
Tavattiin toukokuussa 03. Elokuussa kihloihin. Yhteen muutettiin syyskuun alussa. Seuraavana toukokuuna 04 meidät vihittiin. Ja hyvin menee...
Olette seurustelleet noin 6 kk ja ajattelette, että menisitte kihloihin?
ajattele, olette seurustelleet/tunteneet toisenne noin 180 PÄIVÄÄ!!!
Mielestäni nykyään mennään aivan liian helposti kihloihin... miksi pitää kiirettä? Kyllä sitä naimisiin ehtii silloin, kun siltä sitten tuntuu... ehkä jos täällä sitä meiltä kyselet, kannattaisiko teidän mennä kihloihin, ehkä silloin ei ole vielä oikea aika?
rakastumisvaihehan kestää puolesta vuodesta kahteen vuoteen... uskokaa tai älkää!
Kyllä meillä ainakin oli sellaista alkuhuumaa jotain kaksi ja puoli vuotta, mutta sitten tulee se arki vastaan... SE RATKAISEE SEN, SOVITTEKO TODELLA YHTEEN...
Ensin pitää kokea vasoinkäymisiä ennen kuin ryntää kihloihin..
-minun mielipiteeni-
mutta kuitnekin... it´s up to you!
Tuo "arki tulee vastaan" on kyllä aika mielenkiintoinen ilmaisu. En itse tosin henkkoht tiedä miten sen tulisi ilmetä, mutta voinpa sanoa että kaikille se "arki" ei tule vastaan. Mitä olen nähnyt, "arki" taitaa useimmille tarkoittaa sitä, että unohdetaan huomioida toiste niinkuin ennen jne. Ja sen muistaminen on hyvin tärkeää. Olen myös kuullut ihmisten sanovan, että arki on tullut vastaan, kun ei ole enää mitään tekemistä toisen kanssa. Hmm, veikkaan että kyse on siinä jo jostain muusta..
Meidän elämä ei myöskään muuttunut yhteenmuuttamisen myötä, ja monet ovatkin kyselleet muuttuiko, tai uskonko että suhde muuttuu naimisiin menemisen myötä.. hassuja kysymyksiä.
Mutta, riippuu tosiaan ihmisistä.
Olet selittänyt jo samat asiat omasta suhteestasi juurta jaksaen. Meitä ei vaan enää kiinnosta. Uusia ihmisiä kehiin ja jotkut voivat välillä olla kommentoimatta jokaista asiaa. Lukekaa vaan toisten kommentteja. Muillakin ihmisillä olisi hyviä juttuja kerrottavana ellei morsian. niitä haukkuisi ja sanoisi mikä on oikein ja mikä väärin.
Kovasti olet inttämässä vastaan jokaiselle, joka on eri mieltä kuin sinä. Et myöskään mieti kirjoituksiasi loppuun saakka.
Arki tulee jokaiseen suhteeseen - ihan jokaiseen, joka kestää pidempään. Myös teidän suhteeseenne on tullut arki. Sinulla on sellainen käsitys, että arki on jotain paskamaista, johon kuuluu se, että akka pesee pyykkiä päivät ja mies juo kaljaa sohvalla. Näinhän ei ole. Arki on sellaista kuin sen pariskuntaa keskenään muodostaa. Arki kuitenkin tulee kuvioon aina - siis ihan aina - poikkeuksetta. Ole tyytyväinen, jos teidän arkenne on sinua tyydyttävää. Älä kuitenkaan väitä, ettetkö sinäkin eläisi arkea.
Oletko ajatellut opetella lukemaan? En ole ketään haukkunut, todennut vain että on ahdasmielisiä tyyppejä, ja en ole edes väittänyt mikä on oikein ja väärin, niitä ovat väittäneet nämä muut! Ja olen vain niihin korjannut sen, että ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa, vaan erilaisia tapoja eri ihmisillä. Mutta sitähän täällä palstoilla ei tajuta. Sen takia täällä ei paljon hyödytä keskustellakaan kun tulee noita "minä tiedän että asia on näin ja se EI voi olla millään muulla tavalla" - tyyppejä. Ja sitten kun sanoo, että ei pidä yleistää niin MINUA aletaan haukkua henkilöksi ja väittää että olen sanonut sitä ja tätä mitä en ole edes sanonut. Sairasta.
En ole missään vaiheessa inttänyt vastaan, vaan todennut, että on erilaisia tapoja eikä mitään pitäisi yleistää kaikkien kohdalle. Jos haluat elämästämme käyttää ilmaisua arki niin todettakoon että meillä arki ei ole "astunut kuvioon" vaan se on sitten ollut kuvioissa alusta asti, kun elämä ei ole muuttunut miksikään vuosien varrella. Yhdessä oltiin ja elettiin alussa ja samalla lailla edelleenkin.
Ja se miksi arjen astumisesta kuvioon voi saada kuvan että se on jotain p*skamaista, niin johtunee siitä että ihmiset useimmiten puhuvat arjen astumisesta kuvioon sillä mielellä, että se on jotain negatiivista.
Kaikkien viestieni pointtinan oli muistuttaa, että mitään ei voi yleistää, mutta sitähän on turha sanoa kun sitä silti kaikki jatkuvasti tekevät.
Eri mieltä saa olla omalla kohdallaan, mutta on typeryyttä/ahdasmielistä väittää että se oma mielipide tarkoittaa sitä, että muittenkin elämä menisi samalla lailla. Olen kyllä miettinyt kirjoitukseni loppuun saakka.
Mielestani taalla kukaan ei ole esittanyt mielipidettaan ehdottomana totuutena. Jokainen voi taalla vain esittaa oman mielipiteensa ja oman nakokantansa asioihin, jotka tuskin koskaan ovat taysin yksiselitteisia. Sinun kirjoituksistasi sain kuitenkin sellaisen kuvan, kuin olisit ottanut henkilokohtaisena loukkauksena Riinan mielipiteen siita, etta puoli vuotta ei kenties ole niin pitka aika, etta toisen oppisi taydellisesti tuntemaan.
Henkilokohtaisesti olen sita mielta, etta edes puoli vuosisataa ei riita siihen, etta oppisi toisesta kaiken. Itse asiassa olisi surullista, jos todellakin jo muutamassa kuukaudessa tuntisi toisen lapikotaisin eika mikaan enaa yllattaisi. Sehan merkitsisi sita, ettei yksiloissa (eika myoskaan parisuhteessa) tapahtuisi minkaanlaista kasvua tai kehitysta. Talloin arjen ei todellakaan tarvitse astua kuvioihin - elama ei koskaan mitaan muuta olekaan, ellei sita voi juhlistaa uuden oppimisella.
Agressiivisuutesi muiden mielipiteita kohtaan ja oman parisuhteesi taydellisuuden hehkuttaminen viestista toiseen antaa itse asiassa vaikutelman siita, ettet ehka itse olekaan suhteessasi tyytyvainen. Se koira alahtaa, johon kalikka kalahtaa, sanotaan.
Ja viela; On turha kitista asioiden yleistamisesta. Ihminen ei kykene kasittelemaan maailmaa yleistamatta.
Ai ei kukaan esittänyt mielipidettään ehdottomana totuutena? Tuolla nimenomaan eräskin nimimerkki sanoi kirjaimellisesti että totuus on ettei toista puolessa vuodessa voi oppia tuntemaan..
En ole puhunut mitään toisesta kaiken tietämisestä tms, toki täytyy varautua yllätyksiin, sillä eihän ketään voi 100% varmasti tuntea, vain itsensä. Mutta ihmiset ovat erilaisia, ja niinpä toiset voivat oppia tuntemaan toisensa vaikka kuukaudessa. Ja sitten seuraavaksi kuvioon astuu luottamus. Kaikki riippuu ihmisistä, toiset keskustelevat enemmän, toiset vähemmän. Jotkut ovat varmasti puhuneet asioista enemmän parissa vuodessa, kuin jotkut toiset viidessä vuodessa.
Minä koen aggressiivisuutta vain ahdasmielisiä ihmisiä kohtaan, jotka laukovat muka-totuuksia muitten elämästä. Henkisesti köyhä ihminen väittää tietävänsä toisen asiat paremmin, kuin asianomainen ITSE.
En ole hehkuttanut omaa suhdettani, mutta kertonut eläviä esimerkkejä siitä, miten asiat voivat olla. Ikävää jos täydellinen suhteeni ärsyttää sinua. Joillakin ihmisillä vain menee hyvin, ehkä joskus opit sietämään sitä.
Ja tämä koira älähtää aina kun yleistetään ihmisiä tai muutoin kohdellaan väärin, se niistä sananlaskuista.
Mikähän minä sitten olen, jos kerta ihminen ei kykene käsittelemään maailmaa yleistämättä. Hmm.
Eikös sitä ennen menty paljon nopeammin kihloihin? Omatkin vanhempani kihlautuivat kahden kuukauden jälkeen, eivätkä olleet ennen vanhaan mikään harvinaisuus. Lasta ei ollut tuloillaan, eli sen takia kihloja ei vaihdettu.
Ja nuo liitot ovat kestäneet paljon peremmin, kuin nämä nykyään, pitkän harkinnan jälkeen solmitut...
No, asia on kiinni siitä, miten vahvasti on sitoutunut tekemään töitä liiton eteen. Oli kihloja tai ei. Minusta puoli vuotta on oikein sopiva aika. Hassua että joku ajattelee sen lyhyeksi. Tietysti on niin paljon niitä "tapailijoita", eli pareja joiden seurustelu on sitä, että käydään treffeillä viikonloppuisin. Aloittajan suhde tuskin on sellainen.
Onnea matkaan! Pitäkää huolta toisistanne.
"Mutta tätähän sinä et voi ymmärtää kun maailma pyörii napasi ympärillä - ainakin omassa hyvin pienessä mielessäsi."
" -- ihmiset useimmiten puhuvat arjen astumisesta kuvioon sillä mielellä, että se on jotain negatiivista."
Kirjoitin; ihmiset USEIMMITEN, en siis väittänyt että kaikki.
Ja tuossa toiseessa lauseessa sanoessani että KAIKKI niin tekevät, tarkoitin näitä tiettyjä palstailijoita tässä tapauksessa, ja lause oli kirjoitettu huonosti, myönnän.
Millä tavoin se lause leimasi minut henkisesti köyhäksi ihmiseksi, kuten siinä lauseessa kirjoitin, että mikä ihmisestä sellaisen tekee? Katsopas, kun minä en ole laukonut mitään yhtä ja ainoaa totuutta elämästä. Sellainen totuus, mikä ei ole minun keksimäni, vaan ihan fakta, on se, että ihmiset ovat erilaisia ja ihmisillä on eri tapoja. En ole missään vaiheessa sanonut tietäväni muitten asioita paremmin kuin he itse. Olen vaan muistuttanut, että JOTKUT voivat tuntea toisen jo lyhyessäkin ajassa.
Jep, en yleistä ihmisiä siten, että väittäisin jonkun asian pätevän KAIKKIEN kohdalla, kuten täällä moni teki sanomalla, ettei kukaan voi ketään tuntea puolen vuoden jälkeen. Jos siinä olisi ottanut huomioon ne, jotka voivat tuntea, henkilö olisi kirjoittanut vaikkapa että harvemmin toista oppii tuntemaan lyhyessä ajassa. Voi asioita yleistää, mutta ei siten, että siitä suljetaan pois muut vaihtoehdot. Esim. voin vaikka sanoa, että suurin osa naisista meikkaa yökerhoon mennessään, eli yleistää aika selvän asian. Mutta en silti väitä, etteikö joku olisi meikkaamatta. En siis sano, että KUKAAN ei mene yökerhoon ilman meikkiä. Ja tuolla tavoin täällä jotkut puhuivat, ja ihan selvästi moni väitti että MAHDOTONTA tuntea toista puolen vuoden jälkeen. Tuolla tarkoitin muka-totuuksia, kun joku väittää että asia on NÄIN eikä voi olla millään muulla tavalla.
Sitä itsekin olen ihmetellyt, kun nykyään pitäisi "elää nuoruutta" ym ym jotta voi olla tarpeeksi fiksu päättämään naimisiinmenosta. Ihan niinkuin sitä ei voisi tietää jo nopeammin.
Meilläkin seurustelu oli alusta asti sitä, että käytännössä asuttiin yhdessä, eikä mitään viikonloppu tapailua. Vastaavasti tiedän pariskuntia, jotka ovat seurustelleet neljä vuotta, eivätkä edes asu yhdessä, ja tapailevatkin vain joitan kertoja viikossa. Eli ei se aika, vaan käytäntö.
"Mutta tätähän sinä et voi ymmärtää kun maailma pyörii napasi ympärillä - ainakin omassa hyvin pienessä mielessäsi."
Se ei ole mikään muka-totuus, kun sanon ihmisestä, joka ENSIMMÄISENÄ alkoi arvostelemaan MUITA. Jos haluat saivarrella niin voithan tuosta vääntää mitä tahansa, mutta se ei ole mikään muka-totuus vaan ihan fakta että henkilö joka alkaa ensimmäisenä muita arvostelemaan, on henkisesti köyhä. Minua ei häiritse mikään muu kuin ihmiset jotka alkavat puuttua muitten elämään. Saivartele vain.
Hei,
minä en itse välttämättä menis vielä tuossa vaiheessa kihloihin. Tietysti nehän kihlat on yks sormus joka saadaan sormeen ja sormesta pois milloin halutaan. mutta jos täällä kysyt mielipidettä asiasta, niin epävarmalta vaikutat.
Ja toisaalta mun mielestä kun yhdessä asutaan niin ei se kihloihin meno mitään muuta, joskushan sen yhteiselon voi sitten sinetöidä sillä avioliitolla, joten ei sitä välttämättä tarvitse kihloihin mennä siinä välissä ollenkaan. Ja toisaalta taas jos toisella on vuoden ikäinen lapsi (ja silloin tälloin vk-loppu isä niin kuin kirjoitit). Niin senkin puolesta kyllä katsoisin tilannetta vähän aikaan, mutta vaikea sanoa kun ei taustaa tiedä ja kenenkään eroja tiedä entisestä...mutta kyllä vähän arveluttais.
Mieti et miksi se elämä muuttuu kun menet kihloihin? niin jos se liitto on vakaalla pohjalla entuudestaan niin ei siihen rakkauden osoitukseen mitään sormuksia sormeen tartte....