Voihan

ne lapset tehdä - juuri tuossa iässä!

Aikuistukaa ihmiset, älkääkä leikkikö ikiteinejä keski-ikään asti hohhoijaa :(

Nykyään ihmiset elävät niin pitkään, että ei ole ihme, jos se parikymppisenä löydetty kumppani ei enää tunnu oikealta kahden, kolmen vuosikymmenen jälkeen. Onnekkaita (?) ne jotka kehittyvät samaan suntaan ja voivat jatkaa loppuun asti saman ihmisen kanssa.

Ennen elämänkaari oli pääsääntöisesti paljon lyhyempi ja elämä rankempaa, niin ettei sitä ehditty edes ajatella avioeroja.

Onneksi on mahdollisuus irtautua, jos on sattunut joskus tekemään kestämättömän valinnan. Parempaanhan se ihmisen mieli halajaa ja joskus voi olla vaan niin, että kasvetaan niin eri suuntiin, ettei enää ole yhteistä säveltä.

Et ole keksinyt uutta elämänohjetta. Eiköhän tuo ole jo kuultu. Mutta kunnon perusteluja en vielä ole tuolle saanut, osaisitko sinä kertoa ne...?

Mitä on se elämä, mitä pitäisi nähdä? Mitä se muuttaa? Ihminen kasvaa halki elämän, ei siihen yksiselitteisiä ikärajoja voida vetää. Miksei elämää voi nähdä sen ihmisen kanssa yhdessä, jota rakastaa? Ääri-individualismi lienee päivän sana. Yksin. Minä. Itse. Noh, kukin tyylillään =)

Allekirjoittanut ei ole naimisissa eikä kuulu mainitsemaasi ikähaarukkaan, ihmettelee muuten vain.