Niin. Miksi ei saa pettää?
Mikä on se tunne, tai oikeastaan, mikä on sen pahan olon tunteen takana, kun tulee petetyksi. Eli miksi voisiko jopa sanoa populaatiossamme pettäminen... tai oikeastaan voisi sanoa toisen kanssa parittelu, on saanut niin huonon maineen?
Tämähän on periaatteessa sopimuskysymys. Toisaalta sitä voidaan pitää jopa kirjoittamattomana lakina, että parisuhteessa vieraissa käynti on kiellettyä. Sehän on oikeastaan yksi parisuhteen kulmakivistä.
Mutta miksi on näin? Jos minä kumppanini kanssa viihdyn, mulla on sen kanssa hyvä olla, vietän sen kanssa paljon aikaa ja jopa asuisin samassa asunnossa, niin mikä ihme se on, että se vieraissa käynti on niin pahaa? Siis mikä on sen kaiken surun kivun ja tuskan syvin aiheuttaja, kun toinen käy vieraissa? Toisaalta, eihän esim. satunnaisen vieraissa käynnin pitäisi yllämainittuihin asioihin vaikuttaa, mutta silti se tuo niin paljon pahaa.
Mä en tässä yritä etsiä mitään tekosyytä tai perustelua pettämiselle! En! Mä en itse aio pettää. Minua ei kiinnosta kommentit, että mä en tiedä elämästä mitään, tai pettäminen on aina väärin. Tämä on "spekulatiivinen" kysymys, ja haluan vain aiheuttaa pohdintaa ja porautumista syvimpään syyhyn, että miksi!
Itse asiassa tämä koko aihe lähti vain kerran iltakaljalla pienestä vitsistä liikkeelle, ja sen jälkeen asia on jotenkin kummitellut mielessä, koska en siihen itse pysty täysin vastaamaan. Siksi haluaisinkin kuullä muiden mielipiteitä asiasta.
Mikä on se tunne, tai oikeastaan, mikä on sen pahan olon tunteen takana, kun tulee petetyksi. Eli miksi voisiko jopa sanoa populaatiossamme pettäminen... tai oikeastaan voisi sanoa toisen kanssa parittelu, on saanut niin huonon maineen?
Tämähän on periaatteessa sopimuskysymys. Toisaalta sitä voidaan pitää jopa kirjoittamattomana lakina, että parisuhteessa vieraissa käynti on kiellettyä. Sehän on oikeastaan yksi parisuhteen kulmakivistä.
Mutta miksi on näin? Jos minä kumppanini kanssa viihdyn, mulla on sen kanssa hyvä olla, vietän sen kanssa paljon aikaa ja jopa asuisin samassa asunnossa, niin mikä ihme se on, että se vieraissa käynti on niin pahaa? Siis mikä on sen kaiken surun kivun ja tuskan syvin aiheuttaja, kun toinen käy vieraissa? Toisaalta, eihän esim. satunnaisen vieraissa käynnin pitäisi yllämainittuihin asioihin vaikuttaa, mutta silti se tuo niin paljon pahaa.
Mä en tässä yritä etsiä mitään tekosyytä tai perustelua pettämiselle! En! Mä en itse aio pettää. Minua ei kiinnosta kommentit, että mä en tiedä elämästä mitään, tai pettäminen on aina väärin. Tämä on "spekulatiivinen" kysymys, ja haluan vain aiheuttaa pohdintaa ja porautumista syvimpään syyhyn, että miksi!
Itse asiassa tämä koko aihe lähti vain kerran iltakaljalla pienestä vitsistä liikkeelle, ja sen jälkeen asia on jotenkin kummitellut mielessä, koska en siihen itse pysty täysin vastaamaan. Siksi haluaisinkin kuullä muiden mielipiteitä asiasta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mikä lie omistushalu ihmisillä toiseen jne mutta en siitä sen enempää osaa sanoa.
Itse en näe seksiä toisen kanssa pahana asiana.. mutta haluan olla tietoinen siitä. Sen takia, ettei tarvitse kuulla muilta mitään juttuja ja miettiä mikä on totta ja mikä ei - helpointa kun toinen kertoo sen rehellisesti. Seksi on kuitenkin vaan seksiä.
Mutta kieltämättä äskettäin aloin miettiä sitä, kun joku on sanonutkin, että samanlaiset elimet on jokaisella.. on muuten ihan totta. Eli siitä uudesta partnerista haetaan sitä tiettyä fiilistä mikä on uuden ihmisen kanssa sänkyyn mennessä.. se värinä ja sähkö. Itse pyrin kuitenkin löytämään sen oman miehen kanssa, mutta meillä suhteessa on sovittu ettei syrjähypyt sitä kaada, kunhan vaan puhutaan tuntemuksista ajoissa, jos alkaa tehdä vierasta mieli eikä suin päin rynnätä toisen petiin. Olen kuitenkin realistinen ja en yhtään epäile etteikö vuosikymmenien yhdessä oloon sisältyisi himoa toisia kohtaan.
Sen, miksi ei saa pettää, ymmärrän silti osin ja olen samaa mieltä että rehellinen tulee olla, jotta toinen tietää missä mennään. Surun ja kivun syy lienee se, että toinen lupaa jotain ja rikkoo lupauksensa, jättää asioita kertomatta, valehtelee.. siinä murenee se elämä, jota toinen on luullut elävänsä. Valehtelija on joku muu kuin oma kumppani, kuin vieras ihminen, eihän omasta puolisosta useinkaan ole sitä osannut arvata tai ainakaan halunnut uskoa.
Mutta jos pettämisellä tarkoitit sitä sänkyyn menemistä ja vastaavaa, niin sitä itsekin ihmettelen, mikä siitä seksistä tekee niin vaikean asian, ettei sitä suvaita muitten kanssa. Saako toinen vaikkapa hieroa hartioitasi? Mikä ero on hartioitten hieromisessa kuin siinä, että tuo mielihyvää muita paikkoja hieromalla.
Sinänsä ihan mielettömän hyvä kysymys ja siihen en itsekään osaa kaikkia mietteitä sanoiksi pukea niin hyvin, sillä menee pää pyörälle kun tuota alkaa pohtimaan.
Ei saa ja tässä muutama syy sulle, kun et kerran vielä ole ite niitä tajunnu. Niitä on paljon paljon muitakin, mutta tossa mun mielestä ne tärkeimmät. Käännä se sun kysymys toisin päin. Mieti miksi saisi pettää ja ota ittes esimerkiks kun mietit kuka olis se petetty, jonka luottamus on petetty. Miettikääs sitä bissejenne ääressä.
Pettäminen = toisen selän takana tehtävä teko, joka on ristiriidassa sen kanssa mitä hänelle on kerrottu/luvattu. Jos antaa toisen ymmärtää, luottaa siihen että toisella ei ole muita suhteita eikä tule olemaankaan, ja kuitenkin niitä on, on se siis toisen luottamuksen pettämistä. Jos kumppani kertoo puolisolleen suhteista muihin ja toinen hyväksyy ne niin silloin se ei ole enää pettämistä, koska se tapahtuu avoimesti ja toisen hyväksymänä.
Pettämisen takia sukupuolitaudit leviävät = vaarannat toisen terveyden, voit aiheuttaa myös hänen kuolemansa (hiv). Kondomi ei ole 100% suoja tauteja vastaan. Se voi siis esim. hajota ja taudit tarttuvat myös suuseksissä.
Joo. Ymmärrän pointtisi, että lupauksen rikkominen on pettämistä. Olen tästä asiasta kanssasi samaa mieltä. Kuitenkin esitin asiani ilmeisesti vielä vähän hankalasti.
Tarkoitin sitä, että mikä saa vaatimaan tätä lupausta? Siis mikä on se asia/tunne, joka aiheuttaa sen mielipahan vieraissa käynnin jälkeen? Ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Okei, olet oikeassa noissa sukupuolitaudeissa. Mutta oletko oikeasti sitä mieltä, kun luet tälläkin palstalla petettyjen tuskaa, että se on sen kulminaatio, että kumppanilla voi olla sukupuolitauti?!?
Mä tarkoitin sitä, että mikä on aikojen saatossa aiheuttanut sen "kirjoittamattoman lain", että suhteessa pitää olla uskollinen? Mikä on se tunne? Mikä on se, joka aiheuttaa kaiken sen tuskan ja kivun toiselle osapuolelle? Mikä on se, joka aiheuttaa uskollisuuslupauksen vaatimista?
Tietenkin tästä on poikkeuksia, kuten jo yksi vastaus tulikin, että suhteessa saa käydä vieraissa sopimuksesta. Mutta kuitenkin pidän tätä erittäin harvinaisena ominaisuutena suhteelle. Kuitenkin suhteen stereotypiaan liitetään edelleen erittäin vahvasti uskollisuus. Siis... Miksi?
Hei
vastauksia kysymykseen.
A Kyse on tästä kultturista. Länsimaisessa nykykyltturissa pettäminen on yleisesti väärin siksi se, jota petetään tuntee itsensä jotenkin vajavaiseksi. Sitä ei paranna ne reaktiot miten muut suhtautuu kun kuulee peettämisestä. Tunnet häpeää kun tiedät mitä muut ajattelevat
B Sanotaa, että seksi on vain seksiä, mutta silloin kun olet erittäin rakastunut haluat kohdettasi paljon. Kyse on intiimistä asiasta, jossa on hyvin lähellä toista. Eikö tässä ole rakastumisen vaara ja siten voit menettää sen toisen kokonaan?
C Aikaisemmin heimo yhteiskunnissa se johtui siitä, että haluttiin varmistaa jäljkeläisten olevan omia. Nykyisin tosin on ehkäisyvälineet, mutta mikän ei ole 100 prosenttisen varmaa.
D Mitä järkeä on sitoa johonkin jos suhde ei ole muita tärkeämpi. Jos et voi saada tarvittavaa tyydystystä parisuhteessa niin siinä on varmasti jotain vikaa, vai pitääkö olla yhdessä vain tavan/lasten vuoksi. Näin luulen, että moni ajattelee ja kun mies/vaimo on pettänyt se osoittaa että et riitä yksin hänelle. Et ole tarpeeksi hyvä ja sitten se menettämisen pelko.
G Kyseessän on täysin biologinen omistusvietti kuten eläimillä joiden poikasia uhataan. haluat suojella omaasu kaikin voimin uhilta..
Sehän nyt riippuu aivan mitä itse parisuhteelta haluaa. Jokaisen ihmisen sisäinen arvomaailma määrittää sen kirjoittamattoman lain jonka mainitsit.
Itselleni sitoutuminen ainakin takoittaa sitä että haluan antaa kaiken vapaan energian yhdelle rakkaalleni, näin hän tietää olevansa rakastettu, tärkeä ja hän tietää että kunnioitan häntä ihmisenä, rakastaja, vaimona, jne. Tietysti kun uhraan oman aikani vain hänellä, odotan myös samaa häneltä. Jos hänen arvomaailmansa taas on täysin erilainen, niin suhde ei vain toimi.
Jos pettäisin, mielipaha minulle tulisi siitä että petin toisen luottamuksen, kunnioituksen, ja turmelin suhteen jota olin rakentanut, koska näin toimin omaa arvomaailmaani vastaan. Vaikka kumppanini hyväksyisi irto suhteeni, en itse halua elää suhteessa jossa en anna 100% yhdelle ihmiselle.
Jokainen tietysti tulee onnelliseksi eri tavalla. Ja mielestäni uskollisuutta/uskottomuutta ei pitäisi vaatia, vaan sen pitäisi olla molemmille itsestään selvyys siinä vaiheessa kun ollaan sitoutumassa. Tai sitten on väärän ihmisen kanssa.
Kiitos nimim. "Vaimo". Annoit hienoja vastauksia kysymykseeni!
"B Sanotaa, että seksi on vain seksiä, mutta silloin kun olet erittäin rakastunut haluat kohdettasi paljon. Kyse on intiimistä asiasta, jossa on hyvin lähellä toista. Eikö tässä ole rakastumisen vaara ja siten voit menettää sen toisen kokonaan?"
Tässä olet oikeassa. Mutta jaksaako tuo olla suhteen kantava voima alusta loppuun? Jos nyt ajatellaan pitkää, koko elämän kestävää suhdetta. Tietenkin on olemassa se riski, että rakastuu toiseen. Toisaalta näkisin asian niin, että seksi on todellakin vain seksiä. Eikö ole myös menettämisen vaara, jos toisella tekee todellakin vain seksiä jonkun muun kanssa, niin jossain vaiheessa tuo halu yltyy niin suureksi, että sitä lähtee hakemaan. Tuolloin ollaan ylitetty jo tavallaan se raja, että pelkän seksin halu on niin suuri, että on valmis ottamaan riskin siitä, että saattaa menettää kaiken muun. Toisaalta siis tässäkin on menettämisen vaara.
Spekulaatioksi siis jää se, että voiko välittää toisesta, suhteesta, kodista jne. niin paljon, että seksi toisen kanssa ei tuhoaisi sitä. Siis pystyisikö tuon riskin ottamisen useissa suhteissa välttämään sillä, että antaisi toisen käydä vieraissa. Tällöin halu johonkin vieraaseen ja kiellettyyn ei koskaan pääsisi välttämättä nousemaan sen kynnyksen yli, että olisi valmis ottamaan riskin kaiken menetyksestä.
Tämähän taas vaatisi tuon kulttuurisidonnaisuuden hautaamista. Ja taas kultturiahan voidaan vain pitää sopimuksena. Kulttuurihan on vain populaation pääosan sopima asia tässä tapauksessa. Miksi siis tuntea itsensä vajavaiseksi, jos toinen harrastaa vain seksiä jonkun muun kanssa satunnaisesti. Jos se kuitenkin haluaa jakaa elämänsä, ilot ja surut kumppanin kanssa. Haluaa katsella lauantai-iltaisin tv:ta toisen kainalossa.
Tuo häpeän tunteen melkein heijastaisin samaan tunteeseen, kun se, että toinen kieltää kavereiden kanssa baariin lähdön ja silti toinen lähtee, koska juuri nyt on kaikki kaverit koolla. Tästähän tulee samalla tavalla riittämätön olo.
"Mitä järkeä on sitoa johonkin jos suhde ei ole muita tärkeämpi. Jos et voi saada tarvittavaa tyydystystä parisuhteessa niin siinä on varmasti jotain vikaa, vai pitääkö olla yhdessä vain tavan/lasten vuoksi. Näin luulen, että moni ajattelee ja kun mies/vaimo on pettänyt se osoittaa että et riitä yksin hänelle. Et ole tarpeeksi hyvä ja sitten se menettämisen pelko."
Niin. Tässä taas törmätään siihen, voiko ruisleipä olla jonkun parasta herkkua, vaikka välillä syökin näkkileipää. Miksi suhde ei voisi olla kaikkia muita "suhteita" (itse en kyllä käyttäisi pelkästä seksin harrastamisesta mitenkään sanaa suhde) tärkeämpi?
"Jos et voi saada tarvittavaa tyydystystä parisuhteessa niin siinä on varmasti jotain vikaa"
Miksi ei voisi ajatella niin, että parisuhde olisi tyydyttävä, jos välillä saisi käydä vieraissa? Törmäätkö nyt tässä itse tuohon kulttuurisidonnaisuuteen ajatuksessasi, että parisuhde on vain ja ainoastaa tyydyttävä silloin, kun toinen haluaa seksiä vain ja ainoastaan oman kumppaninsa kanssa.
Siis olisiko kaikin puolin ideaalinen suhde, että pystyisi kumppanin kanssa elämään yhdessä huoneessa koko elämänsä, koskaan poistumatta huoneesta?
"Kyseessän on täysin biologinen omistusvietti kuten eläimillä joiden poikasia uhataan. haluat suojella omaasu kaikin voimin uhilta.. "
Niin. Tähän kyllä myöskin yhdyn. Toisaalta taas tuo uhka, onko se uhka kumppanille vai itselle? Eli loppujen lopuksi, suojeletko kumppaniasi joltain, vai itseäsi? Jotenkin tässä enemmän törmäisin itsekkyyteen.
Myöskin nimim. "mennyman" antoi osaltaan hyvän vastauksen. Hienoa, että olette vaimonne kanssa löytäneet toisenne ja sain kirjoituksestasi sen kuvan, että arvomaailmanne on yhteneväiset ilman, että sitä on edes tarvinnut erikseen sopia. On hienoa nähdä, että maailmassa on teidän kaltaisianne pareja.
Mainitsit kirjoituksessasi tuon luottamuksen pettämisen. Se kuuluu osana omaa arvomaailmaasi, mutta voisitko kuvitella että osana arvomaailmaasi olisi se, että että vieraissa käynnistä olisi sovittu joku sopimus kumppanisi kanssa? Siis silloinhan mitään luottamusta ei petettäisiin. Voisiko hyvä suhde mielestäsi myös rakentua siihen asiaan, että vieraissa saisi käydä satunnaisesti, vaikka erillisestä sopimuksesta? Tietenkin tämä on kohdallasi typerä kysymys, koska mainitsit tuon arvomaailman. Mutta jossain suhteessa? Katsotko jotenkin "kieroon" esim. jonkun tuttavasi suhdetta, jos tämä sanoisi, että kumppanin kanssa on sovittu, että vieraissa saa käydä vaikka joka toinen vuosi?
Täällä palstalla törmää noihin ennakkoasenteisiin ja muitten kaikki tietävyyteen, jos sanoo että seksi on vaan seksiä ja vieraissa saa käydä sopimuksesta. Ja onhan se samalla tavalla oikeassa elämässäkin, ihmiset alkavat arvostella, "ette tiedä mitä rakkaus on..", "ei seksi ole pelkkää seksiä ikinä.." Mutta mistäpä se mahtaa johtua kun muut tuovat omia tuntemuksiaan esille siten, että niitten on pakko olla samanlaiset muillakin?
Itselleni seksi ja rakkaus on kaksi eri asiaa. Liittyen tähän rakastumisen vaaraan muihin.. Minulla on ollut sinkkuna seksisuhteita, joissa en tuntenut mitään välittämistä miehiä kohtaan, ja se halu että halusin heitä oli puhdasta himoa. Sitten tapasin mieheni ja kuvioon astui myös rakkaus. Eli seksi ja rakkaus voivat olla kaksi eri asiaa, mutta toki myös samassa paketissa.
Ja se, että tunteita ei kehity muita kohtaan, riippuu ihmisen itsetuntemuksesta. Itse osaan käsitellä tunteitani siten, että tiedän mitä teen tai olen tekemättä, pohtien seurauksia jokaisesta askeleesta. Jos harrastaisin seksiä jonkun toisen kanssa, se olisi vain fyysinen akti, sillä ei minulla ole tarvetta siihen henkiseen puoleen muitten kuin puolisoni kanssa.
Ja itseasiassa olemme huomanneet että kun ei ole ehdotonta vaatimusta/kieltoa siitä, että vieraissa käynti on väärin, niin siitä sen myötä jää puuttumaan se halu ja ajatus jostain kielletystä, mitä ei voi saada. Sen saa jos haluaa, ja sitten onkin helppo valita; jätän väliin.
Ja kun uskollisuutta tai siis seksin harrastamista vain kumppani kanssa, pidetään itsestäänselvyytenä suhteeseen kuuluvana, kaikki lupaavat sen vaikka moni tietää ettei siihen pysty. Itselläni oli kriteerinä puolisolle se, ettei hän lupaile sitä minulle ja hyväksyy pelisäännöksi sen, että seksi muitten kanssa on sallittua. Tosin emme me paneskele ympäriinsä muitten kanssa. Mutta jos vaikka kymmenen vuoden päästä tulee se tilanne että tekee mieli kokeilla.. suhteen ei tarvitse siihen kaatua.
Itse olen tullut petetyksi ja olen myös ollut se, joka pettää. Olen myös useasti miettinyt, miksi pettäminen on niin väärin. Periaatteessa ihminen on eläin ja eritoten uroksille on luonteenomaista pyrkiä parittelemaan mahdollisimman monen naaraan kanssa. Tämä primitiivinen tarve on yhä jossain alitajunnassamme.
Kun itse tulin petetyksi, niin olin raivoissani, mustasukkainen, surullinen, toivoin pahaa ihmiselle, jonka kanssa partnerini oli minua pettänyt. Jälkeenpäin tarkasteltuna nolottaa hieman ja tuntuu tyhmältä tuntea esim. tällaista vihaa ihmistä kohtaan jonka kanssa partnerini oli minua pettänyt. Tuntematon ihminen, elämässä omaa elämäänsä, ei minun pitäisi tuntea mitään pahaa tällaista ihmistä kohtaan, ikinä. Muutenkin kokemani tunnemaailman sekaisuus oli jotain, jota en haluaisi kenenkään, josta välitän, kokea.
Elän nyt uudessa parisuhteessa ja kuitenkin joskus itsekin petän. En tiedä miksi. Olen yrittänyt selvittää sitä itselleni huonoin tuloksin. Minulla on voimakas seksuaalisuus ja joskus kun estot ovat liiaksi heikentyneet, isken naisen. Jälkeenpäin tuntuu pahalta ja hoen itselleni, että minun pitää oppia käyttäytymään paremmin.
Miksi tunnen, että olen tehnyt jotain väärää? Esimerkiksi siksi, etten haluaisi olemessa olevaa riskiä, että rakkaani joutuisi käymään läpi tunne sekamelskan. Eli mielestäni siksi ei saisi pettää. Ettei aiheuttaisi rakkaalleen järkyttävää mielipahaa. Vaikka kuinka järkevästi perustelisi, että pettämisessä ei ole pahaa, niin se tunne on paha kun se yllättää. Vaikkakin järjellä ajateltuna, myönnän, pettäminen ei sinänsä ole mikään paha asia.
kuka pettää ja kenen kanssa.
Minun mieheni ei missään tapauksessa saisi ainakaan kertoa minulle, jos olisi käynyt vieraissa, etenkään jos se olisi väliaikaista, ohimenevää, tai merkityksetöntä.
En tahtoisi tietää, että hänelle on käynyt vahinko sillä alueella.
Ja jos itselleni kävisi vastaava tilanne,
En kertoisi.
Kolmas vaihtoehto on pettää tahallaan, tarkoituksella;
sen jos tekisin,
varmaan muuttaisin pois mieheni luota,
sillä se osoittaisi tunteeni häntä kohtaan täydellisesti.
Sanoinko epäselvästi :D
Itse ainakin menin vähän vinksinWonksin
ajatuksissani...
it´s the FinalCountDown :D
We are leaving Together :D
=(*&*)=
Oletetaan, että pari on sopinut, että saa käydä vieraissa. Miten käy sen kolmannen osapuolen? Esimerkiksi mies on seksuaalisesti kiinnostunut jostain toisesta naisesta ja kertoo sen vaimolleen. Vaimo antaa luvan harrastaa seksiä toisen naisen kanssa. Mies valehtelee ja lupailee tms. sille toiselle naiselle vaikka mitä saadakseen sen sänkyyn ja jättää sitten. Kuinka voisi rakastaa miestäni jos hän kohtelee toisia naisia noin kylmästi?
Mutta jos että kun suhde on avoin ja rehellinen ja lähtökohtana olisi myös se että mies olisi rehellinen myös kolmannelle osapuolelle. Kyllähän näitä naisia ja miehiä saa sänkyyn ihan ilman valheitakin.
Itse kannatan vapaata parisuhdetta, mutta ei homma tietenkään saa mennä kuvailemallasi tavalla. Pitäähän miehen tietenkin kertoa totuus sille toiselle naiselle, eikä suostutella häntä seksiin valhein. Pelin pitää olla aina avointa ja rehellistä kaikkia osapuolia kohtaan. Kuten itsekin totesit, kuinka tuolla tavalla toimivaa ihmistä voisikaan rakastaa...
Miten voi luottaa siihen, että se kolmas osapuoli todella tajuaa mistä hommassa on kyse eikä jää roikkumaan.
Kun ei vaikkapa anna puhelinnumeroaan (salainen kannattaa olla, jos toinen saa jostain mahdollisesti sukunimen selville) sille kolmannelle jne, niin silloin on jo hankala toisen jäädä roikkumaan. Jos toinen ei tajua tilannetta, sitten peli pistetään hänen kanssaan poikki. Mihinkään eikä kenenkään voi välttämättä luottaa, joten täytyy olla varotoimenpiteet valmiina.