Poikaystäväni on poissa seuraavat kaksi viikkoa. Pitäisiköhän mun pitää yhteyttä, lähetellä viestejä, jne. vai vastata vasta, jos hän ilmoittelee itsestään.
Mulla on ihan mieletön ikävä, mutta tuntuu, että hän ei kaipaa yhtä paljon. Kun valitin ikävääni, hän sanoi, että on niin paljon tekemistä, ettei ehdi ajatella sellasia.
Hän oli soittanut mulle mutta en sillon voinut vastata puheluun, ja kun soitin takaisin, hän kuulosti ikävystyneeltä ja tympääntyneeltä puhelustani. Tekisi mieli ottaa kontaktia, mutta tuntuu, että tyrkytän siten liikaa itseäni.
Olisko parempi antaa tyypin olla pari viikkoa ihan omissa oloissaan kavereidensa kanssa, eikä hirveesti itse pitää yhteyksiä yllä? Saako se miehen kiinnostuksen heräämään paremmin ja ehkä ikäväntunteenkin, kun tyttö ei vähään aikaan anna kuulua itsestään?
Mulla on ihan mieletön ikävä, mutta tuntuu, että hän ei kaipaa yhtä paljon. Kun valitin ikävääni, hän sanoi, että on niin paljon tekemistä, ettei ehdi ajatella sellasia.
Hän oli soittanut mulle mutta en sillon voinut vastata puheluun, ja kun soitin takaisin, hän kuulosti ikävystyneeltä ja tympääntyneeltä puhelustani. Tekisi mieli ottaa kontaktia, mutta tuntuu, että tyrkytän siten liikaa itseäni.
Olisko parempi antaa tyypin olla pari viikkoa ihan omissa oloissaan kavereidensa kanssa, eikä hirveesti itse pitää yhteyksiä yllä? Saako se miehen kiinnostuksen heräämään paremmin ja ehkä ikäväntunteenkin, kun tyttö ei vähään aikaan anna kuulua itsestään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
yhteyttä vaan ettei vaan vahingossa tule väärinkäsityksiä, saatta käydä niin että molemmat ajattelevat kohta että toista ei enää kiinnosta ja siihen se sitten hyytyy.
Kyllä sä jälkeenpäin huomaat jos se yhteydenpito kannatti tai ei.
Itse olin keväällä viikon ulkomailla opintomatkalla opiskelukavereideni kanssa. Avomieheni oli siis kotona. Me kyllä päivittäin lähettelimme tekstiviesteja, koska se on helpompi (ja halvempi!!) tapa pitää yhteyttä kun toinen on ulkomailla. Kerran soitin minä hänelle ja kerran hän minulle. Tuo oli ihan riittävää, koska tekstiviesteillä sai sanottua sen minkä halusi ja tiesi että toisella on ikävä. Kun itse olin siellä paljon liikkeellä, niin olisi ollut hieman hankala ruveta keskustelemaan puhelimessa miehen kanssa kesken jonkun museokierroksen tms.
Toisaalta tuo viikon ero tekikin hyvää, kun toistemme äänenkin kuulimme vain 2 kertaa. Kyllähän siinä ikävä iltaisin pääsi yllättämään. Mutta voih sitä ihanuutta kun sitten mieheni tuli minua juna-asemalle vastaan kun tulin kotiin! Pitkään aikaan ei oltu halittu ja pusiteltu samalla tavalla. Ja oli NIIN hyvä olla kotona taas kullan kainalossa!
Tsemppiä sulle! Kyllä sä sen eron kestät. Ja mä voi vannoa: se hetki kun näette erossaolon jälkeen ensi kertaa on aivan ihanan mahtava!! Sen haluaisi jopa uudelleen kokea...:o)
... mutta älä jatkuvasti pitkin päivää tivaa että missä mennään jne jne..
Anna hänelle mahdollisuus nauttia myös omasta olostaan jotta hän voi taas täysin siemauksin nauttia yhdessä olostanne.
Tekstiviesti on muutenkin mukava keino pitää yhteyttä kunhan puh. ei piippaile jatkuvasti ...se saa vain hermostumaan..
Siis yhteyttä mutta ei painostusta.
:)
... joka teidän suhteessa muuten vallitsee. Eli oletteko seurustelleet viikkoja, kuukausia vai vuosia ja asutteko kenties yhdessä yms. Jos olette vielä ns. vastarakastuneita, miehesi käytös mietityttää.
Mielestäni kannattaisi pitää yhteyttä, mutta ei liikaa, koska se voi tuntua miehestäsi kahlitsevalta. (joka kenties on ekaa kertaa ilman sinua pidemmällä matkalla ja voi tuntea ettei hänen luoteta jos koko ajan tivaat mitä tapahtuu). Pitää antaa toiselle tilaa, mutta myös kertoa että välittää.
Joillekin miehille ikävän tunnustaminen on vaikeaa (oma mieheni lukeutuu heihin), vaikka he sitä tuntisivatkin. Kyllä mies myös sinulle soittaa/tekstaa, kun hänestä siltä tuntuu. Voisit lähettää viestin ja odottaa että hän vastaa. Tai voit soittaa kerran ja odottaa, että hän soittaa seuraavaksi. Näin et tyrkytä, mutta annat kuitenkin kuulua itsestäsi. Tsemppiä!!