"Tyttöystävä vaihtoon"

Vedä henkeä ja rauhoitu. Vuosi on lyhyt aika. Puhelimet ja sähköpostit toimii. Ja jos sitten käy niin ikävästi, että homma kaatuu, niin silloin tyttö ei ollut sinua varten.

Minun näkökantani on, että jos välittää toisesta, haluaa olla heidän kanssaan...ei lähteä pitkäksi aikaa pois muiden ihmisten seuraan.

Kuitenkin, sanoisin että puhu tuosta tyttöystävällesi. Joko hän ymmärtää miltä sinusta tuntuu ja ainakin vaivautuu varmistamaan että ottaa sinuun usein yhteyttä, tai sitten hän ei ole vaivan arvoinen.

Lukuvuosi ei ole niin kauhean pitkä aika kokonaisuudessaan, mutta et voi viettää sitä tuntien oloasi hyljeksityksi, tai se vaikuttaa tunteisiisi/käyttäytymiseesi. Joten joko sinulla on mukavaa, tai sitten olisi hyvä harkita suhteen lopettamista. Parempi kuin kärsiä henkisesti puolen vuotta, ja sitten kuulla tytöltä että se on ohi, 'koska olet niin masentunut nyt ja minä löysin jonkun iloisemman kaverin'.

tyttöystäväsi ei taatusti pysy sinulle uskollisena!!!Se on karmea tosiasia mikä pitää vain hyväksyä.Naiset ovat sellaisia että lankeavat heti kun tilaisuus tulee.Ja Ranskassa se taatusti tulee.Siellä kun on niitä täydellisen ihania romanttisia ranskalaisia herrasmiehiä,puhumattakaan tummanpuhuvista maahanmuuttahista.Ranska on muutenkin täynnä gigoloita ja naistennaurattajia.
Neuvoisin pistämään poikki suhteen.Vähemmällä pääset eikä tule vaaraa että joutuisit elämään valheen varjossa.

Onko sinulla lomaa syksyllä? Entä jos menisit tapaamaan häntä, näin ette joutuisi olemaan kauan erossa ja näkisit millaista hänen elämänsä on siellä.

Ehkä sinun tyttöystävä kokee ahdistavaksi, kun kokoajan pitäisi olla "tavoitettavissa", voi tosin olla että hän on kiireinen koko ajan ja soitat aina huonoon aikaan. Mustasukkaisuuden lietsomiseen ei kannata ryhtyä sillä jos toinen päättää jakaa itseänsä ulkomailla niin sinä et sitä voi mitenkään estää. Toivot vaan että naisesi palaa sinun luo eikä jää jonkun kurssikaverin matkaan (eli näytä naiselles että on jotain minkä takia palata takaisin). Jos naisellasi on kuitenkin jotain peliä jonkun toisen kanssa niin aikas lyhyessä ajassa on sekin päättänyt sinua pettää. Osaako varatut olla uskollisia vaihtari/aupair-vuosina? Ei nainen vaihtamalla parane mutta jos saat naisen kiinni pettämisestä niin "anna anteeksi", petä takaisin (jonkun, kenen tiedät olevan kielletty) kanssa ja tunnusta vasta kun naisesi palaa suomeen, näin kostosi on makeampi.

Mielestäni kaukosuhde on pakollinen keino, vaikkakin tuskaisa, ottaa selvää mitä tunnette toisianne kohtaan? Onko tunteenne tarpeeksi vahvat? Onko se sen arvoista? Katso miten käy, mutta muista, että vaikkakin elämässä voi tulla välillä paskaa niskaan, niin kuitenkin siihen sisältyy paljon ihaniakin asioita. Jos suhteenne ja tunteenne kestävät, on suhteenne järkkymätön, mutta jos ei tunnu onnistuvan, niin kyllä siitä selviää. Edessä voi olla vielä jotain suurempaa. Mustasukkainen saa olla, se on välittämistä. Siitä saa, voi ja pitäisikin myös puhua toisen kanssa. Silloin toinen tietää mitä tunnet, kuinka vakavasti ja osaa siten pyyhkiä kuvitelmat ja turhat pelot pois. Olen itsekin kaukosuhteessa, mutta näemme kuitenkin viikonloppuisin. Mustasukkainenkin olen, mutta minusta se on vain hyvä asia. Jos en olisi, niin luultavasti en välittäisikään hänestä näin paljon. Lue oma tekstini "viisi vuotta tätä?", jos auttaisi...

Se on ihan takuuvarma että se pettää sinua siellä. Jos se on ollut suomessa yhtään tällainen "moderni" tyttö, eli lukee cosmopolitania, lähtee "tyttöjen kanssa" baariin ilman sinua, juo paljon viinaa. Tai, jos se on edes joskus puhunut ihailevaan sävyyn tuollaisesta toiminnasta, vaikka olisikin itse kiltti tyttö. Niin aivan takuuvarmasti pettää, koska se on aivopesty tuohon hommaan, minkä yläpuolella kuvailin. Se miettii, että on sen oikeus pettää, koska moderni nainen tarvitsee seksiä, ja jos et ole sitä antamassa, niin se pettää. Ei välttämättä mistään muusta syystä, kuin tuon aivopesun takia.

Näin se menee. Suomalaiset naiset on nähty ja koettu. Yllättävän järkevätkin naiset on menneet tuohon aivopesuun.

jos vain luottaisit häneen ja kertoisit sen myös hänelle? Hieno yllätys tuo, että menet sinne. =) Hän luultavasti haluaa pitää itsensä kiireisenä, jotta ikävä ei iske..mikset itse tekisi samoin? Oma kultani lähti parisen viikkoa sitten Aasiaan, mutta hän tulee jouluksi kotiin..tai ainakin toivon niin..

olin itse vaihdossa puoli vuotta niin, etten tullut Suomeen käymään välillä tai näkemään kultaani. Sie pääset sentään katsomaan häntä.

Ja omasta kokemuksestakin varmaan tiedät, että vaihtoajan alku on tosi hektistä, kun tutustuu uuteen opiskelupaikkaan, opiskelukaupunkiin ja -tovereihin, -kieleen.

Omaa ikävää kotiin on helpoin torjua pitämällä itsensä niin kiireisenä, että ei ehdi ikävöimään. Ikävä iskeekin sitten kun uusi kotipaikka alkaa tuntua tutulta.

Ei yhteydenottojen viipyminen tarkoita ollenkaan sitä, että kumppani pettää, vaan sitä, että hän ei jostain syystä ole puhelimen lähettyvillä, vaan esim. suihkussa tai puhelimen akku on lopussa. Kun alkaa tuntua ikävöinti-mustasukkaiselta, kannattaa rauhoittaa itsensä miettimällä kaikkia hyväksyttäviä ja todennäköisiä syitä sille, miksi hän ei nyt juuri tällä kertaa vastannut. Ja maiden välinen txt-liikenne on edelleen parhaimmillaan vähän epävarmaa.

Omaa ikävää täällä kotimaassa on paras torjua olemalla sosiaalinen. Tutustu säkin uusiin ihmisiin ja hengaile kavereiden kanssa, niin ei tarvi kadehtia kumppanin uusia sosiaalisia ympyröitä. Ja jos sitten käykin niin, että teidän tarinalle tulee loppu, niin sulla elämä jatkuu täällä entistä sosiaalisempana. Ja ehkä kumppanillekaan ei tule niin kiusausta ajatella sun olevan "turvassa" kotona, kun saa kuulla miten sosiaalista ja kivaa sun elämä on.

Ja siitä vaihdon jatkamisesta vielä. Kyllähän se vaihto on tosi hubaa alussa kun kaikki on uutta ja jännää ja hienoa, mutta arki tulee peliin ulkomaillakin parin kuukauden sisään. Eikä se uusi kotipaikkakunta sit enää tunnukaan niin hienolta ja erityiseltä kotimaan kotipaikkakuntaan verrattuna.

odotella. Maailmassa on muitakin naisia , tulet huomaamaan sen.

minulla sama tilanne. välimatkaa toista tuhatta kilometriä. on tärkeää, että yhteydet toimivat, kun ollaan erillään. täytyy lähtijän osata jäävälle viestittää, että kuinka tärkeä tämä on. teillä on noin lyhyt suhde takana vasta. sitä suuremmalla syyllä silloin.

Itselläni ottaisi tuollainen vähän liikaa aivoon.

Olen nyt seurustellut reilusti yli vuoden, josta n. 75% ajasta kaukosuhteessa. Sitä on jaksanut kun tietää että noin puolen vuoden päästä muutamme yhteen, tai vähintään samalla paikkakunnalle.
Jos hän saisi jostain päähänsä mennä nyt puoleksi vuodeksi tai pidemmäksi aikaa jonnekkin ulkomaille, niin voi olla että sanoisin suhteen poikki siinä vaiheessa. Tulisi aivan liikaa kaipausta, ikävöintiä ja epävarmuutta suhteeseen. Ja kaikenlisäksi, minulla on suuri läheisyyden tarve.
Jos hän haluaisi olla muualla mielummin kuin minun kanssani, niin olisimme yksinkertaisesti liian erilaisia ollaksemme yhdessä.

Tämä nyt on oma tapaukseni, onneksi tyttöystäväni ei ole minnekkään lähdössä, ja olen melko varma siitä että tulemme viettämään yhdessä vuosia tai vuosikymmeniä...

Olen vain huomannut että sitä pitää kysyä itseltään että mitä suhteelta haluaa. Kun on varma siitä mitä haluaa niin sitten on kysyttävä että haluaako toinen osapuoli samaa. Jos ei halua, niin suhteessa tulee olemaan ongelmia, omia halujaan on vaikea alkaa muokkaamaan.

Joten kysymys on;
Mitä suhteelta haluat, ja mitä olet valmis tekemään ja mistä luopumaan sen eteen?
Unohtamatta kuitenkaan sitä, että mitä toinen osapuoli on valmis tekemään ja mistä luopumaan, koska parisuhteessa on kuitenkin aina kyse TEISTÄ, ei pelkästään sinusta tai hänestä.

Minä sanoisin että usko, odota ja osoita hänelle että välität hänestä. Itselläni on tällä hetkellä myös tyttöystävä vaihdossa euroopassa, tämän lukukauden. Lähdön jälkeen ensimmäiset päivät olivat kaikkein pahimpia, nyt alkaa jo hieman helpottaa. Mutta vain hieman.

Vaihdon alussa on paljon tekemistä, tutustumista muihin koulutovereihin ja itse kaupunkiin. Joten älä heti vaivu epätoivoon jos hänellä ei ole aikaa. Omanikin on kertonut minulle tämän asian ja yritän muistaa sen aina kun tavoitan häntä.

Minulla itselläni on paha tapa käydä ajattelemaan asioita negatiivisesti jos en esimerkiksi tavoita häntä heti. Mutta yritän ja pakotan itseni minuutti minuutilta muuttamaan ajatukseni takaisin hyviksi, sillä tiedän että vaihdon loputtua kaikki kääntyy taas paremmin, jopa paremmin kuin ennen vaihtoa. Välillä olo on kyllä yhtä helvettiä, ja ihmettelen miten kestän tämän vuoden itseäni. Tiedän että minulla on (tai ainakin se tuntuu siltä) hyvin pieni ongelma mustasukkaisuuden kanssa mutta perustelen sen sillä että tunteeni häntä kohtaan ovat niin suuret. Tuntuu jopa pahalta jos ajattelen häntä puhumassa jonkun vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta siltä en voi häntä tässä maailmassa estää. Tiedän että tuo on väärin mutta olen vain tällainen.

Hän on kertonut minulle että jos ei tekisi siellä mitään, niin hän vain itkisi ikäväänsä kotona ja muistelisi minua. Kaupunkiin, ja koulutovereihin tutustuminen on hyvä tapa välttää sitä. Samaa voisin tehdä tietysti täällä itsekin, mutta ei se ihan niin helppoa ole tutussa kaupungissa. Murehtiminen aiheuttaa vain itselle pahan olon ja kaikenlaisiin asioihin keskittyminen ei tahdo onnistua.

Elän kuitenkin siinä vahvasti siinä uskossa että homma ei mene pahaksi. Yhteistä taivalta ei ole kuitenkaan takana kuin muutama vuosi mutta sen perusteella ja mitä olemme keskustelleet asioista, pidän uskomukseni ja määränpääni kasassa. Välillä se tuntuu ylitsepääsemättömälle mutta on vain pakko yrittää... Ei ole muita vaihtoehtoja...

Asioista kannattaa ja pitääkin puhua toiselle. Vain sillä tavalla voi ymmärtää asiat oikein eikä tee vääriä johtopäätöksiä joita tulee murheissaan hyvin usein tehtyä. Tai oikeastaan ne on vääriä luuloja.

On hyviä päiviä ja huonoja päiviä...

Puhuttiin asiat halki ja tyttöni on sanonut että välittää minusta, mutta kauheata ikävää hänelle ei ole syntynyt. On kuulemma hetkiä kun on "ikävä", mut ei tiedä mikä on tilanne kuukauden päästä. Hän soittelee kyllä päivittäin. Olen antanut hänelle mahdollisuuden jopa pistää suhde poikki, jos hänestä siltä tuntuu - ei halunnut!! "Rakastan sinua" on kuitenkin hänelle vaikeata sanottavaa...

Olen kohta menossa sinne muutamaksi päiväksi ja hän odottaa tuloani ilolla, sen tiedän... mutta tosiasia on se, että itselläni tunteet ovat pinnassa, kun hän on tukahduttanut ainakin ne voimakkaimmat fiilikset minua kohtaan. Hän haluaa käsitellä ne vasta kun tulen sinne, eikö halua stressata nyt niistä.

Painotan kuitenkin että tyttö on uskollinen, ja hän on sanonut että on siellä kokemuksien ja mahdollisuuksien takia, ei pitämässä vain hauskaa!

Johtuuko tämä etäisyydestä? Odottaako hän vain jälleen näkemistä, jotta hyvät muistot minusta palaisivat (riideltiin ennen kuin hän lähti). Ymmärrän että elämässä ympäristö ja tilanne muuttavat asioiden tärkeysjärjestystä - jos hän olisi kanssani, ehkä silloin olisin hänelle se tärkein. Nyt kun hän on toteuttamassa unelmiaan, onko tärkeysjärjestys muuttunut?

Tarvitsisin järkeviä mielipiteitä...

lähdeeseurustelee avoliitto tyttö ystävä tyttö kaveri salaa poika ystäväsä kanssa poika kaverisa kanssa avoliittovaimona emäntäkeittiössä ruokaa tekee niille miehelleen parisuhdeessa pariskunta raskaana synnyttäätyttö poika vauva äitinä sen miehenä isä surakka veli 200320140504021118 pohjoisahonkadu 28d9 salaasennii