Alempana joku puhui jotain että pariutuneenkin naisen pitäisi muistaa huolehtia ulkonäöstään (miehensä iloksi). Mitäs sitten jos ei ulkonäöltään ole miehensä varsinaista tyyppiä, ja tietää sen? Tietää, että vaikka laittaisi itseään kuin viimeistä päivää, ei tule koskaan olemaan sitä mitä mies haluaisi? Ja miksi pitäisi, kun se mieskään ei ole tasan 100 % mitä itse halusin...
Olen mielestäni tavallisen näköinen. En ole langanlaiha, enkä tukevakaan. En käytä meikkiä kuin hyvin harvoin, enkä pukeudu kuin idän ilolinnut. Kynsilakkaakin kun käytin hetken ajan kyseli mieheni että mikä villitys tämä on? Tein niin tai näin tuntuu että ulkonäköni ei vaan kelpaa miehelleni, vaikka kelpaa näemmä muille: kesäisin ihan ok näköiset miehetkin katselevat minua silmät kiiluen (vai katsovatko ne kaikkia naisia samoin?)
Olen vaalea, mieheni pitää tummista. Tykkään ystävällisestä, reippaasta ja somasta olemuksesta naisessa, miehelleni mieluisin on ynseän ja kovan näköinen täyspaklattu kotka. Mieheni on lyhyttukkainen duunari tavallisissa vaatteissa. Minä olen aina halunnut rokkistaran tai hipin näköisen pitkätukkaisen miehen, mutta omat resurssini eivät taida siihen riittää. Toisaalta olen huomannut että nuo upeat ilmestykset ovat usein aika pinnallisia ja tyhjäpäisiä, mitä mieheni ei ole.
Mieheni ei ole kovin pitkä, eikä katso sen vuoksi olevansa kovin haluttua ainesta markkinoilla. Sen vuoksi kaiketi hän on tyytynyt minuun, joka en näytä tarpeeksi ylväältä ja ynseältä hänelle. Kummasti vain kuitenkin teinitytöt pyörivät hänen ympärillään aina kun liikumme yhdessä. Jos mies liikkuu yksin, hän saa olla ns. rauhassa.
Koska saan aika harvoin kuulla mitään ulkonäkööni liittyviä kohteliaisuuksia mieheltäni, en minäkään juuri viitsi kehua häntä. Sensijaan tulee kovasti pantua merkille kaikenlaisia virheitä hänessä, esim. jos hän lihoo hiemankin (pidän todella hoikista miehistä). Tämä kylmä sota kuitenkin ärsyttää minua, ja toivoisin että tämä tilanne voisi muuttua. Mutta tuskin meidän kummankaan maku miksikään muuttuu.
Olisi vain kiva jos mieheni arvostaisi minussa muutakin kuin älyäni. (Tämä kirjoitus tosin taitaa olla aika älytön...)
Olen mielestäni tavallisen näköinen. En ole langanlaiha, enkä tukevakaan. En käytä meikkiä kuin hyvin harvoin, enkä pukeudu kuin idän ilolinnut. Kynsilakkaakin kun käytin hetken ajan kyseli mieheni että mikä villitys tämä on? Tein niin tai näin tuntuu että ulkonäköni ei vaan kelpaa miehelleni, vaikka kelpaa näemmä muille: kesäisin ihan ok näköiset miehetkin katselevat minua silmät kiiluen (vai katsovatko ne kaikkia naisia samoin?)
Olen vaalea, mieheni pitää tummista. Tykkään ystävällisestä, reippaasta ja somasta olemuksesta naisessa, miehelleni mieluisin on ynseän ja kovan näköinen täyspaklattu kotka. Mieheni on lyhyttukkainen duunari tavallisissa vaatteissa. Minä olen aina halunnut rokkistaran tai hipin näköisen pitkätukkaisen miehen, mutta omat resurssini eivät taida siihen riittää. Toisaalta olen huomannut että nuo upeat ilmestykset ovat usein aika pinnallisia ja tyhjäpäisiä, mitä mieheni ei ole.
Mieheni ei ole kovin pitkä, eikä katso sen vuoksi olevansa kovin haluttua ainesta markkinoilla. Sen vuoksi kaiketi hän on tyytynyt minuun, joka en näytä tarpeeksi ylväältä ja ynseältä hänelle. Kummasti vain kuitenkin teinitytöt pyörivät hänen ympärillään aina kun liikumme yhdessä. Jos mies liikkuu yksin, hän saa olla ns. rauhassa.
Koska saan aika harvoin kuulla mitään ulkonäkööni liittyviä kohteliaisuuksia mieheltäni, en minäkään juuri viitsi kehua häntä. Sensijaan tulee kovasti pantua merkille kaikenlaisia virheitä hänessä, esim. jos hän lihoo hiemankin (pidän todella hoikista miehistä). Tämä kylmä sota kuitenkin ärsyttää minua, ja toivoisin että tämä tilanne voisi muuttua. Mutta tuskin meidän kummankaan maku miksikään muuttuu.
Olisi vain kiva jos mieheni arvostaisi minussa muutakin kuin älyäni. (Tämä kirjoitus tosin taitaa olla aika älytön...)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä en saanut entiseltä mieheltäni sitten ensimmäistäkään kehua ulkonäöstäni! Yhden ainoan kerran hän sanoi "wau", kun olin tullut kampaajalta(3 vuoden aikana). Olen mielestäni ihan hyvän näköinen ja siisti/huoliteltu. Muilta miehiltä saa kehuja yllin kyllin, mutta ei siltä omalta kullata saanut. Kyllä tuntui turhauttavalta koko suhteen ajan. Itse kehuin hänen seksikästä olemustaan, ulkonäköään, fiksuuttaan ym. ym. No suhde on mennyt poikki jo vuosi sitten ja nyt minulla on maailman ihanin mies kainalossa jonka mielestä olen maailman kaunein nainen! Kyllä todellakin kannattaa uskoa omaan viehätysvoimaansa siitä huolimatta vaikkei ukko siitä jaksa muistuttaa!!! Tein yhden johtopäätöksen entisestä miehestäni: jos ei pysty ilmaisemaan itseään, ei pysty rakastamaan toista täysillä.
Hän muuten sanoi, että ei sitä joka päivä voi kehua ettei nouse kusi päähän....hohhoijaa. Kyllähän se yksi ainut kerta tuntui mukavalta, mutta siihen se sitten jäikin.
Joo, tutulta kuulostaa tietyiltä osin. Mieheni naisihanne on pieni, tumma ja treenattu. Hän itse on melko lyhyt ja siksi uskon pienten naisten olevan hänen mieleensä. Minä olen ns. normaalikokoinen nainen, en lihava enkä laiha, enkä enää niin kovin treenattukaan. Välillä masentaa kun tietää, että vaikka tekisin itselleni mitä, en mahtuisi hänen ihanne ulkonäkönsä muottiin. Minusta ei saa "pientä".
Saan kyllä muilta miehiltä paljon kehuja, pitkiä katseita ja vislauksia, mutta olisi ihanaa kuulla niitä myös omalta rakkaalta. Tiedän, että hän rakastaa minua, eikä ulkonäön kanssa seurustella, mutta silti tämä asia vaivaa minuakin välillä.
Pitäisi varmaan olla pornotähti, eikö sittenkään tyydyttäisi. Mies tykkää pitkistä ja hoikista naisista, olen tosi lyhyt ja pyöreäkin. Vituttaa suoraan sanottuna, että hän ylipäänsä sanoi, mistä pitää, en mäkään sano onko hänellä riittävän iso - tai, kuinka iso pitäisi olla. Hänen ulkonäkönsä ja olemuksensa, kun sattuu justiinsa miellyttämään mun silmää ja kättä. Tulee tyhmä olo, kun mies kattoo pitkien hoikkien naisten perään: muutu tästä nyt sitten 180 senttiseksi amatsoniksi! (ja itse olen itseeni ihan tyytyväinen, on muutkin ollut tähän mennessä)
En oikein tiedä mitä tähän sanoisin, mutta kyllä se vähän niin on että jos mies täysillä rakastaa niin olet sitten pitkä tai pätkä, vaalea tai tumma niin hän rakastaa sinua yhtä paljon. Sinuun hän kuitenkin on rakastunut. Minusta se on luonnollista että miehet hieman vilkuilevat kauniiden naisten perään..niinhän me naisetkin. Eihän se kuitenkaan ole loppujen lopuksi ulkonäöstä kiinni.
Itse olen aina tykännyt vaaleista miehistä, mutta tummaan minä loppujen lopuksi rakastuin. Enkä muita miehiä ole sen jälkeen katsellut sillä silmällä. Rakastan kaikkea hänessä, vaikka ei vaalea olekkaan.mutta muuhun en vaihtaisi. Mieheni taas on tykännyt tummista ja hoikista..minä olen taas vaalea. Mutta silti hän kehuu minua kauniiiksi ja ihanaksi.Minusta rakkauteen kuuluu myös toistensa "kehuminen" se on välittämistä...