Oon kuunnellu Dimmua ihan niiden ekasta levystä asti enkä ymmärrä mikä bändistä on muka tehnyt niin epäuskottavan. Ja se että musiikkiin pyritään saamaan lisää ulottuvuutta erilaisilla klassisilla soittimilla ja syntikoilla ei mielestäni tee siitä mitenkään vähemmän uskottavaa, paremminkin se vain vahvistaa sitä musiikin "tehoa" ja tekee siitä paljon rikkaamman oloista. Ja kaiken lisäksi niitä osataan käyttää oikeissa kohdissa ja jopa ihan kohtuudella (verrataan nyt vaikka Arcturukseen). Se on todellakin positiivinen asia!
Se kyllä tuntuu pitävän paikkansa että Dimmu on paljon helpommin lähestyttävää musiikkia kuin esim. Mayhem tai vaikkapa Darkthrone, joten sillä on paljon faneja blackmetal-skenen ulkopuoleltakin. Mutta eihän sen silti tarvitse tehdä Borgirista pitäviä blackmetallisteja mitenkään epätr000ksi, kuten tapana on kutsua.
Se kyllä tuntuu pitävän paikkansa että Dimmu on paljon helpommin lähestyttävää musiikkia kuin esim. Mayhem tai vaikkapa Darkthrone, joten sillä on paljon faneja blackmetal-skenen ulkopuoleltakin. Mutta eihän sen silti tarvitse tehdä Borgirista pitäviä blackmetallisteja mitenkään epätr000ksi, kuten tapana on kutsua.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen miettinyt samaa asiaa monet kerrat, mielestäni pelkät hyvät melodiat ei vielä pitäisi tehdä bändiä mitenkään epäuskottavaksi.
Itse diggaan kyllä kovasti Dimmu Borgiria ja pidän myös muista melodisen metallin bändeistä, kuten In Flamesista, Dark Tranquillitysta, Scar Symmetrystä, Northerista, Children Of Bodomista ja monista muista saman tyylin metallibändeistä.
Ehkä jotkut väittävät Dimmu Borgiria epäuskottavaksi sen takia koska sitä kuuntelevat myös muut kun mustiin pukeutuvat blackmetallistit.
Yleensäkin nämä puheet ovat mielestäni täysin turhia joissa kinastellaan siitä kuka on true-metallisti ja kuka ei, jokainen kuunnelkoon sitä musiikkia josta itse diggaa.
kaikki eivät ymmärrä mitä kvlt
ET SINÄKÄÄN
BEHERIT!!!!!
Beherit = tosi uskottavaa...
Beherit tunnetaan nykyään tekno-DJ:nä. Nähty mm. koneistossa.
Tos oli kirjotusvirhe, se on Berit eikä Beherit. Berit on uskottavaa, levytys "Humppatytön paluu" on kovinta koskaan.
"Yleensäkin nämä puheet ovat mielestäni täysin turhia joissa kinastellaan siitä kuka on true-metallisti ja kuka ei, jokainen kuunnelkoon sitä musiikkia josta itse diggaa."
-----
No kait kun olet omistanut elämäsi metallin kuuntelulle niin sitten saat "harrastajahevareiden" halveksuvan liikanimen TRUE.
Beherit is still kvlt!
ja Shagrath on musiikillinen NERO..
Lainaus "Ja se että musiikkiin pyritään saamaan lisää ulottuvuutta erilaisilla klassisilla soittimilla ja syntikoilla ei mielestäni tee siitä mitenkään vähemmän uskottavaa, paremminkin se vain vahvistaa sitä musiikin "tehoa" ja tekee siitä paljon rikkaamman oloista. Ja kaiken lisäksi niitä osataan käyttää oikeissa kohdissa ja jopa ihan kohtuudella (verrataan nyt vaikka Arcturukseen). Se on todellakin positiivinen asia!"
Niin että, tämähän 666 % täysin makuasia...itse en voi varsinkaan sietää noita syntikoita ja klassisia soittimia metallimusiikissa.
Vaikka näitä...Death metallia joissa syntikoita...
Nocturnus - The Key
Nocturnus - Tresholds
Pestilence - Testimony of the Ancients
vaikka Strapping Young Lad - City, Alien (rankemman puolista metallia jossa syntikat ovat )
En näe mitään syytä miksi ei oikein sovellettuna koskettimet, niin kuin mikä tahansa muukin soitin sopisi metalli musiikkiin... Sen takia laitoin tuohon nyt death metal levyjä esimerkeiksi, kun se (oikea Deathmetal)on nyt yleisesti katsottu aikalailla syntikka vapaaksi osaksi metallia.
No sillä ei ole nyt niin merkitystä jos koskettimet pysyvät aisoissa eli sellaisia pieniä osuuksia ja ettei ole niin pinnassa muun musiikin kanssa. Jotenkin niin oksettavan teennäisen kuulosta kaiken maailman kikkailut ja hullut melodiahuminat esim Children of Bodom, Cradle of Filth ja Dimmu Borgir eli taas päästään näihin kyseisiin bändeihin.
Pestilence on hyvä esimerkki mikä on sopiva määrää syntikoita.Strapping Young Lad on kyllä niin kuraa omasta mielestä että huh huh.Nocturnus on jossain määrin tuttu kun joskus omistin tuon The Key levyn josta löytyy loistavia kitarasooloja mutta levyn syntikkaosuudet ei omalla kohdalla toimineet ei hetkeäkään.
1. Pestilencen levyillä ei ole ainuttakaan syntikkaa, ainoastaan hieman "muunneltuja" kitaroita. Tai no, kitarasyntikaksikin sitä voi sanoa...
2. Strapping Young Lad on paras.
Pestilence Testimony Of The Ancients levyn kokoonpano:
Patrick Mameli - kitara, laulu
Patrick Uterwijk - kitara
Tony Choy - basso
Marco Foddis - rummut
Kent Smith - KEYBOARDS
Taitolajihan se tuo koskettimien käyttö on. Ite tykkään lähinnä mausteena, jos ollenkaan. Kyllä hyvä biisi lähtee ihan jostain muusta kuin koskettimista. Joskus tuntuu, että paskaa biisiä yritetään paikkailla tai peitellä liimaamalla päälle kaikenlaista teennäistä kosketinkikkailu tai -maalailua.
Ei ainakaan mun mielestä Dimmu Borgirin kuunteleminen tee kenestäkään epäuskottavaa, paitsi silloin jos sitä pidetään black metallina. Ihan hyvää musiikkiahan se on, mutta ei black metallia. Toisaalta se juuri on black metallin ongelma että se ei kehity tai muutu mihinkään suuntaan...mutta toisaalta ei sen tarvikkaan muuttua.
...Dimmu sun mielestä lakkasi olemasta black metallia? Hyvää musiikkiahan ne kyllä lopetti tekemästä. Ja kyllähän tuossa blackissäkin on muutoksia tapahtunut vuosien varrella, jos miettii esim. Darkthronea tai Emperoria.