Olen suhteessa, jossa kaikki on periaatteessa hyvin. Olemme muuttamassa yhteen, koska olemme molemmat tosissamme. Viihdymme yhdessä, riidoista ja nahistelusta huolimatta, ja keskustelemme KAIKESTA. Seksi sujuu - molemmat olemme todenneet, että se on parasta mitä ikinä olemme kokeneet.
Silti jotenkin tuntuu, että tästä puuttuu se perusturvallisuus. Ainakin mun osaltani. Liian usein kun alan "syvällisesti miettiä" meidän suhdetta tai jokin pienikin asia menee pieleen, masennun totaalisesti enkä ymmärrä mitä teen moisen luuserin seurassa. Tuntuu, ettei hän rakasta minua, kunnioita eikä edes viitsi olla mulle hellä ja hyvä kun mulla menee huonosti. Vaikka todellisuudessa hän on - siihen rajaan asti kuin vain inhimillinen ihminen pystyy.
Ymmärtääkö kukaan mua, toinen nainen tai vaikka mies sitten? Mitä teen?
Silti jotenkin tuntuu, että tästä puuttuu se perusturvallisuus. Ainakin mun osaltani. Liian usein kun alan "syvällisesti miettiä" meidän suhdetta tai jokin pienikin asia menee pieleen, masennun totaalisesti enkä ymmärrä mitä teen moisen luuserin seurassa. Tuntuu, ettei hän rakasta minua, kunnioita eikä edes viitsi olla mulle hellä ja hyvä kun mulla menee huonosti. Vaikka todellisuudessa hän on - siihen rajaan asti kuin vain inhimillinen ihminen pystyy.
Ymmärtääkö kukaan mua, toinen nainen tai vaikka mies sitten? Mitä teen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuinkas kauan olette olleet yhdessä?
Saman tunteen olen joskus itsekin tuntenut,mutta silti sitä ajattelee että rakastaa toista vaikka ei aina asiat täydellisesti menisikään.Suhteeseen kuuluu pieni epävarmuus.
Ei ole ainoa peruste hyvälle parisuhteelle,
mutta se auttaa saavuttamaan harmonian.
Jos menee hyvin sängyssä, menee muutenkin.
Jos menee muutenkin hyvin, sujuu myös seksi.