Törmäsin taas tällaiseen selittämättömään ilmiöön.
Kuinka kaksi parasta kaveria voi riidellä koko ajan?
Siis en ymmärrä. Niillä on ihan hillitön arvovalta taistelu keskenään. Toinen tahtois johtaa hommia, mut ei ole vissiin läheskään niin kyvykäs toimija kun tämä toinen tyttö, jolle sitten kaikki asiat lankeaa kuin luonnostaan.
VOi että kun sitä torailua sai katsella viikonpäivät. Miksi ihmeessä sitä ollaan sit edes tekemisissä toisen kanssa, kun kerta ei ole pakko?
En ole miehillä havainnut tällaista ristiriitaa ihan mitättömistä asioista. Mistä se vihamielisyys kumpuaa. Toinen kampittaa sen minkä ehtii ihan vaan siksi, kun toinen yrittää hoitaa hommansa kunnolla.
Selittäkääpä miksi paras ystävä onkin se kaikista pahin kiusa. Mulla ainaki meni hermot sitä touhua katsellessa.
Kuinka kaksi parasta kaveria voi riidellä koko ajan?
Siis en ymmärrä. Niillä on ihan hillitön arvovalta taistelu keskenään. Toinen tahtois johtaa hommia, mut ei ole vissiin läheskään niin kyvykäs toimija kun tämä toinen tyttö, jolle sitten kaikki asiat lankeaa kuin luonnostaan.
VOi että kun sitä torailua sai katsella viikonpäivät. Miksi ihmeessä sitä ollaan sit edes tekemisissä toisen kanssa, kun kerta ei ole pakko?
En ole miehillä havainnut tällaista ristiriitaa ihan mitättömistä asioista. Mistä se vihamielisyys kumpuaa. Toinen kampittaa sen minkä ehtii ihan vaan siksi, kun toinen yrittää hoitaa hommansa kunnolla.
Selittäkääpä miksi paras ystävä onkin se kaikista pahin kiusa. Mulla ainaki meni hermot sitä touhua katsellessa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heh. Mun poikakaveri varmaan miettii välillä vähän samaa...välillä saatan manata hänelle parhaan tyttökaverini helvettiin ja suunnilleen haukkua pataluhaksi, välillä taas ylistää maasta taivaisiin. Välillä en siedä tätä naisihmistä silmissäni, välillä hän on parasta mitä maa päällään kantaa.
Meillä on vähän niin kuin sisarussuhde. Täynnä pätemistä ja valtakamppailua ja itsensä kohottamistakin aika ajoin, silti pidämme toisistamme kovasti ja aina loppujen lopuksi tulemme keskenämme loistavasti toimeen. Ja kyllä, me myös puhumme asioista. Hyvistä ja pahoista. Ja siitäkin, jos joku asia on loukannut.
Ja minua taas ihetyttää, miksi usein mieskaverusten kesken kaikki näyttää niin tylsältä ja tasapaksulta. Ihan kun ei pistettäisi itseä täysillä peliin. Kuin pidettäisiin yllä jotain roolia.
Ulospäin tämä vaan voi välillä näyttää vähän oudolta...
Mulla on kaksi siskoa. Ne on mun parhaat ystävät. Ikinä ei tule oloa etteikö sietäisi toista silmissään. Me elettiin se vaihe joskus muutamia vuosia sitten. Sillon kai oli jotain valtakamppailua/itsensä kohottamista tms. jonka uskon liittyneen siihen että pikkusiskokin haki omaa paikkaansa. Nykyään kiukutellaan toisinaan, mutta se on rentoa nälvimistä ja ohimenevää ja onneksi valtakamppailuista on päästy ohi. Ollaan tasavertaisia ja hyviä ystäviä. Aikaisempien vuosien kamppailut on tehnyt ystävyyssuhteista joustavampia ja turvallisempia. Toiselle voi oikeasti sanoa mitä mieltä on pelkäämättä että asiaa joutuu vatvomaan ja selvittelemään silmät itkusta punasina. Toista ei myöskään loukata koskaan tositarkoituksella ja tiedetään automaattisesti ja kokemuksestakin mihin vedetään raja. Että tässä on tämä OIKEA sisarussuhde. Ärsyttää kun ihmiset, kuten tämä yksi kaveri johon en taida enää pitää yhteyttä, vertasi ystävyyssuhdettammie sisarussuhteeksi, kun ei niitä voi verrata. Ei sisarussuhteessa enää aikuisena pistetä hirveetä draamaa pystyyn pikkuasioista. Perhe on se tärkein, jota ei pikkuasiat hetkauta. Ja mieskaverusten juttuihin älköön tommoset mukasisarussuhdenaiset puuttuko. Miesten kaverisuhteet on parhaimmillaan juuri sitä aitoa ystävyyttä jossa voi rennoin mielin sanoa mitä haluaa tehdä. Oon huomannut että useimmiten he toisiaan jeesaa ja on mukana jutuissa kun naiset keskenään. Naisethan jättää kaikki kaveritkin heti kun vaan mies löytyy.
meillä oli yhteinen projekti ja se kiukkuaminen heijastu kaikkiin. Suoraan sanoen ois tehny mieli ottaa kumpaakin korvasta kiinni ja ravistella kunnolla. Siitä hommasta ei vaan tullu yhtään mitään.
Toisinaan molemmat puhuu niin paljon paskaa selän takana kun vaan ehtii ja sit ollaan taas ylimpiä ystäviä.
Eiks työasioita osata pitää työasioina?
kutsutaan kaksnaamaisuudeksi. mä en ole sitä eikä mulla ole tuollaisia tilanteita sen takia. jos kadehdin ihmistä niin yritän löytää jotain pahaa siitä ihmisetä, mutta se on hetkellinen heikkous eikä saa minkäänlaisia mittaluokkia.
Miksi kutsutaan sitä kun 2 naista, joilla on kuukautisewt, alkavat rähistä saunassa?
Verilöylyksi!
Mä en osaa tohon vastata kun olen itse nainen joka on päättäny ettei pidä väkisin yhteyttä yhteen toiseen naiseen, jonka kanssa ajautuu ristiriitatilanteisiin. Tyyliin en päässyt sen synttäreille, ja vaikka olin alunperin vähän varoitellut että yritän päästä mutta voi olla etten pääse, niin siitä kehkeytyi semmonen hiekkalaatikkodraama etten jaksa olla enää yhdessäkään samanmoisessa tilanteessa osallisena. Kuulemma pilasin sen synttärit ja että se ei sitten näköjään merkannutkaan mulle se ihminen jne. ja olen muutenkin tosi hirviö. Tosi hyvät vibat tulee tollasestaki. Tää ei ollu eka kerta. Samoin muistan käyneen jos joskus peru jonku perjantaimenon. "hei kiva kun me sovittiin et mennään, mä en merkkaa sulle, pilasit mun illan hei oon tosi loukkaantunu miksi sä sitten sanoit että mentäis " Mä en jaksa tollasta. Kaikille muille ystäville voi sanoa vaikka että "hei apina mä en jaksa katella sua just tänään" ja se on ihan ok. Itse siitä sitten kuulu vain sillon kun miesasiat ei ole ihan kunnossa. Muuten illat on niin pyhitetty miehelle, ettei viitsitä edes tekstiviesteihin vastata, puhumattakaan että puhelimeen vastattaisiin. Mä olen semmonen etten näe järkeä kitistä joka asiasta ja se että joku toinen viitsii, ärsyttää mua suunnattomasti. Sitten kun on oikeasti aihetta, mä karjasen. Muuten eläköön kaikki rauhassa.