hajoan täysin aivan kohta, mieheni on ollut pian 2 kuukautta viettämässä "omaa aikaa". pahinta tässä on se, että meillä on 2 pientä lasta. mieheni on käynyt pari kertaa katsomassa lapsia tai ollut kotona sen aikaa jos minulla ollut meno.
olen yrittänyt kysyä mikä on ja miten voi tehdä meille näin. mieheni päästä ei vain irtoa mitään. meillä oli kaikki mitä loistavammin, lapset, talo, työpaikat jne. mitään isoa riitaakaan ei ole ollut. sen sain miehestäni irti, että tällä oli vain napsahtanut, että tarvii nyt omaa aikaa!
olen aivan epätoivoinen ja kukaan ei tunnu ymmärtävän. minä täällä hoidan yhteiset lapsemme 24h ja mies ei puhu ei pukahda kun käy. viettää yönsä joko töissä tai kaverinsa luona. miten niin ihana perheensä eteen kaiken tekevä ja rakastava isä voi muuttua näin, aivan yht'äkkiä kuin toiseksi ihmiseksi??? voiko rakkaus kuolla näin äkisti, kun kesälllä kaikki oli hyvin?? kuolen kohta ikävään ja tähän pelkoon, jos mieheni jättääkin minut ja lapset. onko muilla vastaavia kokemuksia...
olen yrittänyt kysyä mikä on ja miten voi tehdä meille näin. mieheni päästä ei vain irtoa mitään. meillä oli kaikki mitä loistavammin, lapset, talo, työpaikat jne. mitään isoa riitaakaan ei ole ollut. sen sain miehestäni irti, että tällä oli vain napsahtanut, että tarvii nyt omaa aikaa!
olen aivan epätoivoinen ja kukaan ei tunnu ymmärtävän. minä täällä hoidan yhteiset lapsemme 24h ja mies ei puhu ei pukahda kun käy. viettää yönsä joko töissä tai kaverinsa luona. miten niin ihana perheensä eteen kaiken tekevä ja rakastava isä voi muuttua näin, aivan yht'äkkiä kuin toiseksi ihmiseksi??? voiko rakkaus kuolla näin äkisti, kun kesälllä kaikki oli hyvin?? kuolen kohta ikävään ja tähän pelkoon, jos mieheni jättääkin minut ja lapset. onko muilla vastaavia kokemuksia...
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja jos miehesi päättää tulla takaisn et silti enää ole onnellinen. taitaa lapsetkin olla ihmeissään tuollaisesta. koita jaksaa!
Ehkä hän palaa vielä kuvioihin, tai sitten ei enää. Eli jos ei niin sinustapa tulee yksi yh-äiti lisää satojen joukkoon tänne. Onnea!
Taitaapi miehelläsi olla toinen nainen. Joten parempi kysyä sitä asiaa häneltä suoraan. Noin minäkin käyttäydyin kun toisen naisen perään läksin. Se ero vaan oli, ettei meillä ollut lapsia.
mikä on hommelin nimi ?
onko hän tulossa takaisin ?
Wai menossa poispäin ?
Wai eikö hän itsekään tiedä,
missä mennään ???
mieheni kävi tänään, vaadin vastauksia tähän tilanteseen. selitys yksinkertaisen tyly, tää on nyt vain näin, miehelläni ei minkäänmoista tunnetta just nyt mua kohtaan. ja se ei tiedä mikä sen on aiheuttanut. mä hajoan hajoan, oon aivan paloina. rakastan miestäni yli kaiken, en ikinä voisi jättää häntä. voiko aika vielä parantaa tämän tilanteen vai onko meidän suhde kokonaan kuollut??? jotain toivon pilkahdusta tähän tarvitsen joltain, en jaksa lasten kanssa yksin.
pimppa se on se joka miehen kotona pitää.
taisi kyllästyä arkiseksiin ja siihen että sitä on liian harvoin.
Tuttu tilanne.Seksiä kerran viikossa kotona pimeässä peiton alla- vaimo tyytyväinen vähään eikä halua enempää.
Mies tavannut naisen joka haluaa olla nainen ja tarvitsee siihen miestä.Huippuseksiä.Monta kertaa päivässä.
Näin se menee, suurin osa suhteista loppuu juuri seksin vähyyteen tai siihen ettei kotona ole muuta kuin 7pv viikossa arkea ja 15 minuuttia seksiä viikonloppuna.
Naista ei kiinnosta se että miehet tarvitsee seksiä, usein paljonkin!
miksi tiedän - siksi että olen itsekkin lähdössä pitkästä suhteesta juuri tästä syystä. Eron tullessa kuulin monilta eronneilta ystäviltä että heillä oli aivan sama tilanne joka johti eroon.
Valitettavasti se ruoho useimmiten on vihreämpää aidan toisella puolella.
Oma vika
Toista ei voi pakottaa rakastamaan, joten lähtökohtahan on aika huono. Koska miehesi siis tietää sinun rakastavan häntä yli kaiken, hän voi rauhassa puuhastella omiaan ja olla "yksin". Hänhän voi aina palata takaisin ja olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Niinpä sinulta vaaditaan nyt paljon. Tarkoitan tällä henkistä puolta, joten jos mahdollista, kutsu joku tuttava, sukulainen ystävä luoksesi apuun. Tarvitset nyt seuraa, jonka kanssa puhua ja käsitellä asiaa. Ei ole heikkoutta pyytää apua, joten älä jää yksin. Päivät menee nyt ehkä vähän niinkuin sumussa, ajatus ei kulje normaalisti, mutta sinun itsesi ja lastesi vuoksi asiat on laitettava järjestykseen. Jokainen päivä jonka pystyt hoitamaan normaalisti eteenpäin on aina voitto. Miehesi tulee takaisin, mutta onko hän enään sen arvoinen, että ansaitsee sinun rakkautesi?
jos miehet ajattelevat rakkauden määrän munalla, niin pitäisi kyllä kasvaa aikuiseksi siinä asiassa. on mielestäni muutakin ihanaa ja mahtavaa yhdessä kuin seksi.
ja sen tiedän että meidän parisuhteessa seksiä ei ole ollut ehkä tarpeeksi mutta eikö miehen pitäisi olla sen verran aikuinen, että asettaa lasten tarpeet omien tarpeiden edelle??? kun on pienet lapset ja yksin hoidat ne ja kodin siinä samalla, niin ei siinä paljon jaksa herua miehelle huomiota. meillä virhe on ollut parisuhteen hoitamattomuus, mutta en ymmärrä miksei mieheni voisi antaa mahdollisuutta vielä yhteisiin hetkiin, kun mikään ei ole myöhäistä. olen hokenut hänelle satoja kertoja kuinka rakastan häntä, enhän muuten odottaisi miestäni kotona yksin ja samalla hoida yksin yhteiset lapsemme.
ehdotin miehelleni parisuhdeterapiaa, voisiko se pelastaa meidät vielä? se on viimenen vaihtoehto ja mieheni ei sinne menoa kieltänyt ainakaan kun sitä kysyin. olen silti aivan turta, ahdistaa, vapisuttaa, oksettaa, pelottaa ja kaikkea...
sada lapset hoitoon esim. mummolaan ja koettakaa saada kahdenkeskeistä aikaa toisillenne, keskustelkaa/kertokaa tunteistanne/toiveistanne avoimin mielin .
Varmaan avoimesti keskustelemalla teilläkin selviää vieläkö mahdollista tehdä jotain parisuhteenne hyväksi?
Itse tiedän kokemuksta että pph:n työ vaatii todella paljon,niin hoitajalta itseltään ,mutta myös muilta perheenjäseniltä,joiden pitää olla myös "hengessä mukana", jakaa tavaransa ja kotinsa ihan ulkopuolisten ihmisten kanssa.
Pph:n työpäiväkään kun ei lopu siihen että lapset lähtee kotiinsa...aikaa perheelle jää todella vähän.
Vaikka itse työ lastenparissa onkin todella antoisaa ,itsekin pidin siitä paljon ,mutta silti en oman perheen/parisuhteen "menettämisen" pelossa, sitä työtä halunnut jatkaa.
Toivottavasti teidän asiat selviää ja löydätte ratkaisun, joka auttaa teitä yhdessä eteenpäin.
Tsempppiä ja mukavaa syksyä toivotellen
Usko pois, miehelläsi on huono omatunto ja haluaa olla uuden ystävättärensä kanssa. Yrit saada takaisin, konstit on monet jos haluat vielä tämän jälkeen:(
Jos joku on noin vastuuton, ei hänestä tule tavaraa myöhempäänkään aikaan. Ihminen voi väsyä, mutta rajansa kaikella. Sinullakin on ihmisarvo ja sinulla on oikeus odottaa vastuullista toimintaa.
Jos joku on noin "väsynyt" kuin miehesi, vaadi hänet psyykkiseen hoitoon. Silloin on oikeus ja kohtuu että kestät. Luultavampaa on itsekkyys ja halu panna valtakuviot uusiksi. Jätä se jätkä, niin se tulee häntä koivissa takaisin. Ja jos ei tule, niin elämäsi parantuu.
muu kuin yrittää pumpata. Omaa aikaa voi haluta/tarvita ym. mutta vähän pitäisi kyllä perustella... Ei kai vain ole velkoja?
Meillä kävi juuri noin - mies otti etäisyyttä, halusi omaa aikaa ilman vastuuta, velvollisuuksia ja pyyntöjä. Minä sitten siirryin hoitamaan arjen pyörittämisen kokonaan - mies ei kokannut, ei leikkinyt, ei tullut saunaan, ei uimarannalle. Nukkui pitkään, usein iltapäivään. Laittoi omat sapuskansa vain itselleen. Jätti työt hoitamatta, ei hoitanut myöskään laskuja (tämä paljastui myöhemmin). Kävimme MIEHEN ehdotuksesta parisuhdeterapiassa, lopputulos oli se, että meille suositeltiin ainakin väliaikaista eroa. Nyt mies ollut poissa pari viikkoa, arki sujuu ilman häntä hienosti (lapset eivät juuri huomaa eroa, kun isä ei osallistunut eikä ollut läsnä pitkään aikaan muutenkaan). Terapeutin mukaan kyse on luonne-eroista, minä olen perhekeskeinen ja arvoni ovat kovin erilaiset ja yhteensovittamattomat miehen kanssa - joka perheen saatuaan on todennut, että ei ole sitä, mihin hän haluaa tai mihin hän PYSTYY sitoutumaan. Minulle tässä prosessissa on ollut karvainta, että joudun luopumaan yhteisestä tulevaisuudesta kokonaisena perheenä. Että ne asuntonäytöt, joissa ramppasimme ja haaveilimme yhdessä - ne olivatkin miehelle kauhu ja ahdistus. Nyt voimme taloudellisesti todella huonosti (mies jätti jälkeensä hoitamattomia ulosottoja, joista en tiennyt), ja häipyi lopulta hoitamatta edes vuokraa.
Kuvioissa ei siis tässä tapauksessa ollut toista naista. Mies on yrittänyt tämän parin viikon aikana useammankin kerran antaa minulle toivoa yhteisestä elämästä - hän kuulemma hankkii työtä, kyllä me se talo vielä saadaan jne. Minulla vaan on ollut raskas työ koota itseni ja hyväksyä tulevaisuus yksinhuoltajana. Joku ystäväni sanoi, että vastuuttomalle ja manipuloivalle, jopa hurmaavalle miehelleni on olemassa myös selitys: narsismi. Niin tai näin - elämä ei aina mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan, vaikka kuinka panostaisi ja yrittäisi. Taito on myös laskea irti, ja luottaa siihen, että omat siivet kantavat. Kaikkea hyvää alkuperäiselle, asioilla on tapana järjestyä. Ja käärmettä ei saa pyssyyn, vaikka kuinka yrittäisi..