Olen onnellisesti naimisissa, mutta olen riidoissamme saanut kuulla sen seitsemän kertaa, kuinka ex. mies oli ihana se ei itkettänyt naista ja osasi lukea ajatuksia. Otti kainaloon ja lohdutti ja oli aina läsnä kun vaimoni tarvitsi kädestä pitäjää. Minä teen kaikki päin helvettiä ja olen kuullut monta kertaa samaisissa riidoissa kuinka olen tullut ja pilannut hänen elämänsä ja tuonut vielä lapseni hänen vaivoikseen. Kun riitely on ohi olen hetken päästä taas parasta mitä maailmassa on ja saan kuulla kuinka onnellinen hän on kanssani. En tiedä mitä teen. Olen valvonut koko yön. Hän kääntää omat loukkkauksensa minua kohtaan aina niin päin, että olen se syyllinen ja anteeksi pyytäjä. Olen sitoutunut ja rakastan vaimoani todella, mutta psyykkeeni ei kestä näitä epäreiluja riitoja. Oma exäni on yhteinen sylkykuppi molemmille, enkä ole koskaan alentunut häntä vaimolleni kehumaan.
mittatäysi
exän kehumista
9906
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä kuuntele niitä mitä et pysty ajattelemaan,
Älä hyväksy sitä mitä et pysty anteeksiantamaan,
Hiljaisuuteenkin tottuu.
Silloin jo myöhäistä,
kun hän ei enää puhu sinulle.
Tai-walita-kurjuuttaan :D
--kuten minä käsitän ton sun juttus; hän kerjää sulta huomiota; vedoten exäänsä; hän kaipaa sinua, esittää vain sen väärin, kehuskellen jotain mennyttä... =/
Tuli mieleen aivan sama, että hakee sinun huomiotasi. Hän tuntee jostain syystä ettet arvosta häntä ja haluaisi että osoittaisit sen hänelle paremmin. Exällä ei todellisuudessa ole mitään tekemistä asian kanssa. Voi olla ettei exä koskaan käyttäytynyt kuten hän väittää, eik sillä ole väliksikään. Merkitystä on vain sillä miten sinä häntä kohtelet ja miten hän sinua. Kysy häneltä miksi hän haluaa loukata sinua jutuillaan exästä, ja siinä vaiheessa korosta, että hän todellakin loukkaa sinua. Kerro, ettei hänkää npitäisi jos sinä kehuisit sinun exääsi. Yritä saada hänet keskustelemaan siitä miten hän toivoisi sinun käyttäytyvän (ja sen jälkee yritä sielusi voimin tehdä niin! mutta älä tee siitä numeroa). Hänen voi olla vaikea avautua ja puhua asioista suoraan, mutta yritä voittaa hänen luottamuksensa. Ehkä hän ei yhdessä yössä muutu, mutta yhteiset askeleet voivat joskus vaatia hieman pidempää opettelua. Mutta kyllä hänenkin on ymmärrettävä että se vaatii molempien panosta, myös hänen.
niin...
no olen vähän jäävi sanomaan kun puhun vain omasta puolestani, mutta jos itse noin sanoisin miehelle, sanoisin siksi, että todella toivoisin sen tekevän niin minulle. Ehk naisesi kaipaa sillä hetkellä hyväksyntää ja hellyyttä ja lohdutusta. Ei hän ole muita naisia kummempi. Miksi siis et ottaisi syliin ja antaisi vaimolle sitä mitä se nähtävästi sinulta kaipaa, ei eksältään. Luulen että sanoo siksi sen että saisi sinut tajuamaan että kyllä ne muutkin miehet.
Ja yleensä, jos ihmiselle annetaan mitä hän haluaa, hän luopuu sen asian tarvitsemisesta. Joten eiköhän tehdä elämänkumppanimme onnelliseksi niin jaksamme itsekin paremmin, vai mitä ;)
Hän ei päästä lähelle, mutta vaatii sitä jälkeenpäin. Mikset ottanut syliin mikset lohduttanut sua ei kiinnosta pätkääkään jne...
Mutta exä on kuulemma osannu käsitellä häntä myös noissa tilanteissa. Vaikea uskoa tai se rakkaus on ollut ihan eri ulottuvuuksissa!
eli hän ei päästä lähelle silloin kun on riita? eli hän myöhemmin sanoo että olisit tehnyt sitä tai tätä mutta itse tilanne on sellainen ettei hän anna tehdä niin? jos nyt ymmärsin oikein...
olisko mahdollista että hän sitten on niin raivoissaan ja vihainen sillon tilanteessa, että ei anna sinun tehdä mitään sen asian hyväksi, vaan ikäänkuin kostaa sinulle jostain.. mutta sen jälkeen koittaa hyvitellä tapahtunutta sillä että se olisi muka parempi jos olisit tehny jotain. ikäänkuin hän ei olisi tehnyt mitään.
En osaa oikein sanoa.. kuulostaa vähän aggressiiviselta silleen sisäisesti. Onkohan hän ihan tyytyväinen muuten elämässään?
jos teillä noin muuten menee onnellisesti niin ei kannata stressat noista paljoa. huumorikin auttaa pitkälle, koita sitä. laita vaikka lusikat korvaan ja silmät ristiin ja tee joku ääni niin se lopettaa sen varmasti :D
en tiedä.. toivottavsti selviää asiat.
Nykyinen poikaystäväni jonka kanssa ollaan seurusteltu reilu puoli vuotta, jaksaa aina puhua exästään. Kuinka tämä oli parempi siinä ja siinä ja teki asiat eri lailla ja blaa blaa. En saisi sanoa j haluta samoja asioita kuin hänen exänsä. Saan siitä aina kuulla. Olen siis lopettanut asioiden puhumisen jokseenkin. En ole sanallakaan maininnut omasta exästäni, koska minusta se ei kuulu uuteen suhteeseen ellei toinen osapuoli itse siitä kysy tms. Sanoin suoraan jätkälleni ettei hän ole päässyt yli exästään. Hän myönsi sen. Mitä vittua minä sitten tässä teen? On tehnyt niin monta kertaa mieli lähteä, mutta (tiedän että kuulostaa uskomattomalta ja loppuunkulutetulta) rakastan häntä. Tässähän olen nyt minä eikä ex. Olen huomannut toimivaksi (ehkä vähän ilkeäksikin) puhua omasta exästäni samaan tahtiin kuin jätkäni omastaan. Saatetaan siitä sanallisesti vähän riidellä mutta se saa hänetkin miettimään mitä puhuu.
Jos todella jaksat rakastaa häntä, niin ole tukena kun hän yrittää päästä exästään yli. Tietenkin edellyttäen että hän itse haluaa saada asian käsiteltyä..? Ehkä se jopa lähentää teitä. Yksi mahdollisuus on että olet nyt vain tukikeppi ja kuitenkin hän myöhemmin rakastuu johonkin toiseen. Mutta aina voi toivoa parasta ja olla toisen tukena epäitsekkäistä syistä.
Rankkaa voi olla, tiedän kokemuksesta kun nyk. mieheni edellinen, 20-v. kestänyt avioliitto päättyi mieheni aloitteesta. Vasta kolmantena vuotena hän alkoi olla paremmilla vesillä ja aivan kuin vasta sitten olisimme tavanneet uudelleen ja rakastuneet uudelleen. Vaikka siis suhteemme oli jo olemassa. Hänen erokäsittelynsä vain lähensi meitä ja syvensi suhdettamme ehkä tehokkaammin kuin jos olisimme vain alkaneet treffailla. Hänen erokriisistään tuli kyllä myös minulle kriisi ex-vaimonsa puolelta (väkivaltainen häirikkö, tarvitsimme virkavaltaa avuksi). Sitä kautta olin myös paremmin hänelle tukena kun tiesin mistä hän erosi. Emme ole toisiimme liimautuneita, vaan joskus saattaa jopa vaikuttaa siltä kuin yrittäisimme vasta flirttailla toisillemme ;)
Joskus omasta exästä puhuminen voi olla hyödyllistä, mutta ehdottomasti ei kostomielellä, vaan silloin kun siitä voi puhua rauhallisesti ja maltilla niin, että toinenkin kuuntelee järkipuhetta ja pystyy miettimään asioita rationaalisesti.
Koita kestää!
tähän voisi sanoa että vaimosi ehkä kuvittelee että tarvitsee toisen ihmisen tullakseen onnelliseksi täydeksi ihmiseksi.
tässä asiassa suhde menee pieleen. kukaan toinen ihminen ei ole vastuussa sinun onnellisuudestasi.vaikka hän olisi aviopuolisosi. en tarkoita etteikö toinen ihminen voi olla osa onnellista elämää, mutta ihmisen täytyy olla kokonainen oma persoona eikä elää elämäänsä toisten kautta. sinä et voi muuttaa vaimosi surullista tilaa onnelliseksi, vain hän voi itse vastata itsestään.
enkä tietenkään tarkoita että kehotan kohtelemaan ketään tylysti:) mutta vaimosi onnelisuus ei saisi olla siitä kiinni mitä toinen tekee. eli jos sinä et ota häntä kädestä kiinni ja lohduta juuri oikealla hetkellä, ja vaimoni maailma romahtaa siitä, ei ole kovin järkevää perustaa onneaan sitä kautta mitä toinen ihminen tekee.
jenni pieni... kuinka yksinäinen ja kylmä onkaan maailmasi. Toivottavasti sinua ottaa joskus joku kädestä kiinni ja lohduttaa, vaikka ei mitään sanoisikaan. Sitten tiedät kuinka paljon toisen ihmisen pieni ele voi auttaa elämässä eteenpäin. Se ei tarkoita sitä, että onnellisuus perustaisi tuohon pieneen eleeseen. Saat toki olla sitä mieltä. "Ihmisen täytyy olla kokonainen oma persoona.." Eikö jokainen ihminen ole oma kokonainen persoona? Epätäydellinen ja inhimillinen ihminen ei automaattisesti elä elämää toisen kautta, vaan on normaali ihminen. Ihmisen täytyy olla... kuka on määritellyt mitä ihmisen pitää olla?
Toivottavasti alkuperäinen kirjoittaja huomaa kumppaninsa olevan aivan tavallinen inhminen heikkouksineen, mutta varmasti myös vahvoine puolineen.