Kihlattuni muutti äskettäin työn perässä n. 250km:n päähän. Hän asuu siellä viikot (tulee viikonlopuiksi minun luo), joten vuokrasi itselleen yksiön - minä jäin asumaan meidän entiseen vuokra-asuntoon (kaksio, opiskeluni kestävät vielä tämän lukuvuoden). Nyt on ongelmaksi noussut vuokranmaksu: kihlattuni mielestä hänen ei kuulu enää maksaa minun asunnosta lainkaan vuokraa...?! Kihlattuni on alkanut painostamaan minua muuttamaan yksiöön tai siis ns. puolta halvempaan asuntoon, jotta hänen rahansa ei "menisi hukkaan", kuten hän asian ilmaisee.
Viimeinen niitti oli se, kun kihlattuni oli käymässä nyt viikonloppuna äitinsä luona. Äitinsä oli uteliaana kysellyt kihlatultani kaikki vuokrahinnat asunnoista, paljon avustaa minua jne. jne. Äitinsä oli sitten sanonut kihlatulleni, että kihlattuni avustaa minua kuulemma aivan liikaa (kihlattuni maksaa puolet vuokrastani, kuten tähänkin asti!)?!!! Siis tämä sellaisen äidin suusta, joka ei ole koskaan, ei koskaan, avustanut omaa poikaansa rahallisesti millään lailla!!! Viime keväänä kihlattuni kuskasi äitiään (kihlattuni oli tällöin vielä työtön!) jopa lähes 300km täysin ilmaiseksi jne. jne. Kyllä ilmainen kyyti tms. kelpaa kihlattuni äidille, mutta mikä perke.l siinä on, että häntä noin kovasti nyt kihlattuni raha-asiat kiinnostaa?!!! Tämä kihlattuni äiti ei ole koskaan avustanut kihlattuani esim. opiskelussa - ei antanut tälle mitään edes silloin, kun kihlattuni valmistui jne. jne.
Viimeinen niitti oli se, kun kihlattuni oli käymässä nyt viikonloppuna äitinsä luona. Äitinsä oli uteliaana kysellyt kihlatultani kaikki vuokrahinnat asunnoista, paljon avustaa minua jne. jne. Äitinsä oli sitten sanonut kihlatulleni, että kihlattuni avustaa minua kuulemma aivan liikaa (kihlattuni maksaa puolet vuokrastani, kuten tähänkin asti!)?!!! Siis tämä sellaisen äidin suusta, joka ei ole koskaan, ei koskaan, avustanut omaa poikaansa rahallisesti millään lailla!!! Viime keväänä kihlattuni kuskasi äitiään (kihlattuni oli tällöin vielä työtön!) jopa lähes 300km täysin ilmaiseksi jne. jne. Kyllä ilmainen kyyti tms. kelpaa kihlattuni äidille, mutta mikä perke.l siinä on, että häntä noin kovasti nyt kihlattuni raha-asiat kiinnostaa?!!! Tämä kihlattuni äiti ei ole koskaan avustanut kihlattuani esim. opiskelussa - ei antanut tälle mitään edes silloin, kun kihlattuni valmistui jne. jne.
Vastaukset 177
Vanhimmat
Mikä ihme siinä on ettet voi käyttää JÄRKEÄ ja muuttaa siihen pienempään luukkuun?? Ellei sun kihlattus ole Kimi Räikkönen, yksiö ois taatusti fiksumpi vaihtoehto teidän tilanteessanne! Eli sori vaan mutta olen ihan täysin kihlattusi ja hänen äitinsä kanssa samoilla linjoilla!
Minustakin pienempi kämppä riittäisi sinulle, jos sinulla ei ole rahaa maksaa isompaa. Miksi kihlattusi pitäisi maksaa siitä, että sinä saat asua isommassa asunnossa? Maksatko sinä puolet hänen asunnostaan?
Jos asunnossasi on kihlattusi tavaroita ja jos hän todella asuu siellä viikonloput, on mielestäni kohtuullista, että hän maksaa osa vuokrasta, mutta vain pienen osan, eikä edes puolta.
Jos äiti ei ole koskaan auttanut poikaansa, niin luonnollisesti hän ihmettelee, kun poikansa auttaa sinua. Jotkut ihmiset ovat sitä mieltä, että jokaisen on tultava toimeen omillaan. Mielipidehän se on tuokin, ja Suomessa on mielipiteen vapaus.
Miten niin hänen pitää maksaa puolet vuokrastasi? Maksa sitten sinäkin hänen. Ymmärrätkö, että teillä kummallakin on nyt oma asunto?? Eihän minunkaan poikaystävä mun vuokraa maksa vaikka onkin täällä melkein joka viikonloppu...tai minä siellä, mutta omani vain maksan. Hukkaanhan ne kihlattusi rahat menevät jos hän vuokraasi maksaa...Mieti nyt oikeasti mitä olet selittämässä!
tassa...mainitsit sanan kihlattu tekstissasi 15 kertaa.
siis miks et voi muuttaa pienempaan asuntoon? Mihin sie yksinaan kaksiota tartteet? mietippa vahan...olen kylla nyt KIHLATTUSI ja anoppisi puolella...sori vaan.
Järkevää olisi muuttaa halvempaan asuntoon. Kihlatullesi ei kuulu maksaa kaksiosta, jota hän käyttää vain viikonloput.
Tietysti voit maksattaa hänellä näistä viikonlopuista esim. hän voisi maksaa molempien ruokakustannukset täysin niiltä päiviltä.
Tai rahana eli kahdeksalta päivältä/kk. Se tekisi noin 1/4 osan vuokrasta.
Se, avustaako kihlattusi äiti poikaansa opiskelussa vai ei, on hänen asiansa.
Miten olet iskenyt rahasilmäsi nyt tähän kihlatun äitiin? Jospa hän onkin avustanut poikaansa taloudellisesti, mutta sinulle ei ole sitä vain paljastettu.
Nuo äidit ja äidinpojat eivät aina kaikkea kerro...
Anteeksi nyt, mutta mielestäni vaadit kyllä liikaa! Monellako on ensinnäkin varaa maksaa vuokraa kahdesta asunnosta? Ja toisekseen vaikka olisikin niin jos hän ei edes asu siellä miksi pitäisi maksaa siitä? No tietysti hän voisi vähän maksaa, koska asuu siellä viikonloput.
Ymmärrän tietysti, että olet ehkä kiintynyt asuntoon ja tottunut asumaan väljästi ja jos teidän on tarkoitus muuttaa sinne taas joskus yhdessä niin et haluaisi siitä luopua. Mutta mielestäni kyllä on turha valittaa rahapulaa tms. jos voisi asua pienemmässäkin asunnossa.
Entä jos sinä menisitkin viikonlopuiksi hänen luokseen? Maksaisitko puolet hänen vuokrastaan? Yrittäkää päästä kompromissiin?
Asunto, jossa nyt asun, on täynnä kihlattuni tavaroita. Kihlattuni ei ole ollut halukas vielä muuttamaan tavaroitaan sinne nykyiseen asuntoonsa - jos kaikki menee hyvin, ja minä valmistun nyt tulevana keväänä, niin tarkoitus olisi muuttaa sitten taas yhteen...? Eli muutto minullakin vain muutamaksi kuukaudeksi olisi pelkkää ajan ja rahanhukkaa...?!
Kyllä minulla on nyt täysi oikeus ihmetellä sitä, miksi kihlattuni äitiä on alkanut kiinnostaa poikansa raha-asiat. Miksi juuri nyt, kun kihlattuni on juuri saanut elämänsä ensimmäisen vakituisen työpaikan? Mitä se hänelle kuuluu, kuinka paljon kihlattuni avustaa minua vuokrassa?!
Inhoan tätä kihlattuni äitiä. Hän ei ole kuulemma koskaan kysynyt pojaltaan esim. pärjääkö hän opiskelijana rahallisesti tms. Koskaan ei ole euron euroa antanut kihlatulleni: ei ole enää vuosiin ostanut esim. joululahjoja/syntymäpäivälahjoja jne. Kun kihlattuni oli vielä opiskelija, hänen äitinsä passitti kihlattuni pikkuveljen jokaiseksi lomaksi kihlattuni elätettäväksi...ja esim. kihlattuni äiti ei ole koskaan maksanut bensoista kihlatulleni...siis ei koskaan!!! Ei muuten tarjoa kuulemma ruokaakaan aina kihlatulleni, kun tämä käy siellä joskus kylässä...? Minäkin maksan kihlatulleni aina bensoista, jos ajelutan hällä omia menojani...! Niin sitä tässä tosiaan vaan ihmettelen, että mitä se tämmöiselle äidille kuuluu (=joka ei ole elättänyt edes omaa poikaansa!), kuinka paljon nyt hänen poikansa avustaa rahallisesti OMAA KIHLATTUAAN? Mielestäni tämä äiti ei enää kuulu MEIDÄN PERHEESEEN. Piste.
Ps. Kihlattuni on nyt siis töissä vakituisesti ja saa siis KUUKAUSIPALKKAA. Minä olen vielä opiskelija, eikä opintotuki kata edes nykyistä vuokraani! Miksi siis minun tulisi maksaa vielä kihlattuni vuokraakin, minä vaan kysyn ääliöt?!
Eiköhän kihlattusi äiti ole kuitenkin poikaansa elättänyt, tuskin poika on ala-asteikäisenä itse ruokarahojaan tienannut. Ja miksi vanhempien enää pitäisikään antaa rahaa jo pesästä pois lentäneille aikuisille lapsille? Itse olen muuttanut noin neljä vuotta sitten pois lapsuudenkotoa, rahaa en ole saanut (en kyllä pyytänytkään) ja synttärilahjoja on viimeeksi tullut varmaan 18-vuotiaana. Joululahjoista en nyt enää ole perustanutkaan... Minusta tuo on täysin normaalia (vaikkakin kateus nousee välillä pinnalle kun jotkut kaverit menevät shoppaamaan äitin rahoilla :D)
Olet selvästikin vihainen kihlatullesi, joten älä syytä anoppia tai niitä jotka ovat sinulle vastanneet. Itsehän kysyit neuvoa. Ja köyhänä opiskelijana tiedän tasan kuinka rahat on vähissä. Mutta, jos muutat puoleksi vuodeksi (valmistumiseen saakka) pienempään kämppään, eihän se ole mitenkään rahan hukkaa? Takuuvuokrathan saa aina takaisin ja eiköhän ukkosi ole velvollinen jeesaamaan muutossa...
Rahahan ei ole maailmassa tärkeintä eikä sillä mitata tiettyjä asioita. Eikä se tee vanhemmista hyviä tai huonoja, että kuinka paljon he antavat lapsilleen rahaa. Jotkut opiskelijat tekevät töitä opiskeluiden ohessa rahoittaakseen opiskeluitaan. Minä en todellakaan odottanut, että vanhempani tukevat minua rahallisesti kun muutin kotoa pois. Tarkoituksenihan oli itsenäistyä jne. Isäni kyllä aina kysyy ”paljonko” olen velkaa kun kuskaan häntä johonkin. Johon vastaan aina, että et mitään. Mutta minä olenkin työssäkäyvä… Minusta se on ihan hieno asia, jos vanhemmat tukee opiskelijaa rahallisesti (kohtuudella), mutta ei sitä saisi pitää itsestäänselvyytenä. Ja riippuu kyllä myös lapsen iästä. Onko kihlattusi äiti muutoin hyvä äiti?
Ääliöt? Minä en sinuna arvostelisi kihlattusi äitiä. Et tunnu olevan kovin fiksusti käyttäytyvä sinäkään...
Minun mielestä ei ole mitään merkitystä kuinka paljon sinä tienaat ja kuinka paljon kihlattusi. Ei kihlattusi tarvitse maksaa jostakin VAIN siksi, että hänellä on siihen rahaa. Vain sillä on merkitystä kuka asuntoa käyttää. Minusta puolet on liikaa. Tietysti jos hän välttämättä haluaa niin voi maksaa vaikka koko vuokran… Miehen äiti ei varmaan sanomisillaan pelkästään vaikuttanut hänen mielipiteeseensä? Ehkä hän omasta mielestäänkin maksaa liikaa. Purat ehkä nyt vain mieltäsi äitiin. Uskot, että kaikki olisi hyvin jollei hän olisi puuttunut asiaan? Vai?
Ymmärrän kyllä tietysti sen, että muuttaminen edestakaisin ei ole kovin hauskaa. En tiedä tarkalleen koska muuttaisitte takaisin yhteen, mutta ilmeisesti siihen on useampi kuukausi? Jos säästäisitte vuokrassa esim. 200-300 euroa (?) niin 6 kk:ssa se tekee jo 1200-1800. Tai jos et halua muuttaa niin tule vastaan ja sovitte, että mies maksaa vähän vähemmän. Saatko esim. asumistukea?
Mitä siis halusit meiltä? Sympatiaa? Että olisimme haukkuneet äidin ja kihlattusi ja olleet sinun puolellasi? Ilmeisesti… koska nyt olemme ääliöitä etkä selvästikään ole tyytyväinen vastauksiin. Ei kannata kysyä jos vastaukset ei miellytä.
Minkä ikäinen kihlattusi on? Useat ihmiset eivät enää ostele aikuisina esim. joululahjoja. Ja sopivat oikein keskenään, että ei osteta. Ostaako poika äidilleen lahjoja?
Ei hän nyt kuulosta älyttömän pihiltä ja itsekkäältä. Ehkä tietysti voisi tarjoutua maksamaan bensat, jos pitkästä matkasta on kyse...
Tervetuloa palstalle takaisin Wilhelmiina. Milenkiintoista seurata sun juttujas- välillä vaan tuntuu, että ookkona yksinkertainen vai tekeydytkö vain.
Anopille ei tosiaankaan kuulu teidän raha-asiat, mutta toisaalta en ymmärrä kuinka jaksat jankuttaa siitä, kuinka kihlatun äiti ei ikinä maksa eikä avusta. Vanhemmilla on velvollisuus elättää alaikäiset lapset. Täysi-ikäisiä opiskelevia lapsia ei. Jotkut saa vanhemmiltaan apua (ynnä siinä ohessa esim. asioihin puuttumista ), mutta se on eri juttu. Olisit ylpeä, että kihlattusi on itsellinen ja pystynyt hoitamaan opintonsa ilman vanhempien apua.
Vuokranmaksuunne on osaa ottaa kantaa. Onhan se kaksio tietysti edelleen kihlattusikin asunto. Tai kaksio on teidän yhteinen koti ja kihlattusi yksiö muualla on vain kämppä. Siinä mielessä ymmärrän kyllä, että kihlattusi työssäolevana on paremmin varoissaan, ja voisi maksaa osan yhteisistä asumiskuluistanne. No niin, tulihan se kanta täältäkin. Koitahan pärjäillä.
Kyllä musta olis terveen järjen käyttöä muuttaa pienempään asuntoon, eikä kihlattusi ole velvollinen maksamaan sulle "jääneestä" asunnosta vuokraa, hänellähän on uusi kämppä maksettavana. Ja on sun valintasi missä nyt asut, eli miten paljon asumiskustannuksesi ovat. Tosiaan, opiskelijan tulot eivät riitä kaksion vuokranmaksuun, sulla ei ole varaa nykyiseen asuntoosi.. minä ainakaan en kehtaisi rakkaaltani vaatia rahaa omaan ylellisyyteeni, oli hänen tulot millaiset tahansa.
Olette muuttamassa takaisin yhteen kun valmistut? Mikäs syy se on olla vaihtamatta pienempään asuntoon? Sittenkö kihlattusi jättää vakituisen työnsä ja muuttaa takaisin nykyiseen asuntoosi??? Ennemminkin luulisi sinun muuttavan sinne missä hän nykyään asuu työnsä vuoksi.. eli ei olis mitenkään haaskuuta siinäkään mielessä vaihtaa kämppää.
Musta sun jutussa haiskahtaa itsekkyys, sulle kuuluu enemmän ku ite pystyt ansaita? Sori, ei sympatiaa tältä nuorelta.
Pennut leikkii taas kotileikkejään...... Eiköhän ne ääliöt löydy sieltä kaksiostanne eikä täältä vastaajista !
muuta pienempään asuntoon. Miksi et hakenut heti pienempää. saisit kunnon asumistuen. Sulhasesi palkka ei varmasti riitä kahteen paikkaan. ja miksi hänen äitinsä pitäisi pitää suunsa kiinni. Tottakai minäkin neuvoisin omiani katsomaan eteenpäin ja maksamaan sen minkä kuluttaa, eli sinun asuntosi vuokra on ilman muuta sinun päänsärkysi. Miksi aikuisille ihmisille pitäisi vielä lahjoja ostaa. Me olemme aikoja sitten tulleet täällä siihen tulokseen, ettemme muista kuin täysinä pyöreinä vuosina ja jouluisinkin vain annamme jotain pientä, kuten suklaata, ehkä kirjan, joka sekin on ostettu antikasta.
Jos poikasi tykkää äitiään kuskata, ei se ainakaan sinun rahoistasi ole poissa.
Minulla on kaksi aikuista poikaa, ja kotoa muutettuaan eivät ole rahaa saaneet eivätkä kyllä pyytäneetkään. Meillä on opetettu siihen että aikuisina ollan omilla. Jos oikein paha tilanne tulee niin lainaamme kyllä.
Ja ota kauniisti lusikka käteesi ja lopeta ruikutus. Huonolla jamalla tuntuu olevan ja vielä huonommaksi menee ellet pidä mölyjä mahassasi.
Turhaa hapatusta koko juttu. Maksa omat laskusi ja anna muorin rauhassa kysellä, mitä kyselee. He tulevat aina olemaan sukulaisia, sinä saatat jäädä seuraavassa mutkassa menneisyyteen ruikuttamaan.
Tuo oli muuten hyvin sanottu.
Sinulle on totisesti turha vastata, kun luetun ymmärtäminen on niin vaikeaa. Et todella tiedä paljonko kihlattusi on saanut äidiltään, tämä kihlattusi on voinut käyttää ne omiin tarpeisiinsa, koska olet rahanahne. Voihan kihlattusi aivan itse kertoa äidilleen, että avustaa sinua ja sanoo sinulle, että äiti kysyi, kun ei muuten uskalla ottaa asiaa puheeksi.
Muuta halvempaan tai kerjää omilta vanhemmiltasi rahat.
Jos kihlattusi on muuttanut kirjansa pois yhteisestä asunnostasi, et mielestäni ole oikeutettu odottamaan vuokranmaksurahaa häneltä. Hänellä on jo toinen asunto uudella paikkakunnallaan.
Ei hän mielestäni ollenkaan ole väärässä, kun ehdottaa, että vaihtaisit edullisempaan asuntoon.
Vastaisuudessa, kun asianne taas muuttuvat, saatatte joka tapauksessa hankkia uuden asunnon.
Rahahan se ratkaisee niin monessa asiassa. Niin tässäkin.
Ei kysymyksessä mielestäni ole ikävät sukulaiset tai rakkaudettomuus, vaan käytettävissä olevien eurojen määrä. Mitä kuukaudessa saadaan, mihin se käytetään ja mistä joudutaan luopumaan.
hakeutunut hoitoon sulla ei tosiaankaan ole elämää.
Sun frendeillä on varmasti hauskaa kun selität tätä stooria niille.
No en tarvitse selitellä, vaan kaikki on TÄYTTÄ TOTTA mitä kavereillenikin appivanhemmistani kerron.
Ai sä tilität sitä kavereillesi myös? Onko sulla muuta elämää ollenkaan? Kun mietit kokoajan vaan appivanhempiasi!? Mä ymmärtäisin, jos ne ramppais teillä jatkuvasti kylässä ja soittas monta kertaa päivässä. Niin sit ei varmaan vois paljon muuta ajatellekaan...
Kyllä minä opiskelijana asuin yksiössä ja niin asuu aika moni muukin. Hyvä kun oli siihen varaa ja pidin sitä jo luksuksena verrattuna toisten solu yms. kämppiin. Onhan näitä jotka yksin asuu jopa omakotitalossa ja valittelevat sitten, että kun ovat p-a. Asuuhan kihlattusikin yksiössä vaikka on työssäkäyvä. Kuinka paljon hänellä muuten on tavaraa luonasi? Ja muuttaako hän sinne asumaan kun opiskelusi loppuu vai muutatteko hänen työpaikkakunnalleen?
Ja kuinka paljon siitä tulisi kuluja, että muutat pienempään asuntoon? Ja mitä? Miehesi vain ajattelee taloudellisesti ja järkevästi eikä suinkaan ole itsekäs. En ymmärrä ainakaan miksi hänen pitäisi maksaa ihan yhtä paljon kuin yhdessä asuessanne vuokraa. Kyllä voisit hyvin kohtuullistaa sitä. Ja jos ei ole varaa niin muuttaa pienempään asuntoon.
Parisuhteessa pitää pystyä tekemään kompromisseja. Olette kihloissakin ja menossa naimisiin joskus.
Antoiko anoppi silloin rahaa kun poika oli pieni? Vai isäkö hänet elätti?
Maailmassa on varmasti pahempiakin anoppeja, tuo on vielä pientä! Jos yhtään lohduttaa. Ja jos hänelle ei kuulu sinun ja teidän asiat niin ei kai hänen ja poikansa asiatkaan kuulu sinulle? Mutta jos hänen puuttumisensa ärsyttää niin sano miehellesi, että et haluaisi että hän puhuu teidän asioista äidilleen.
No tepä ette tiedäkään täällä kaikkea näistä kihlattuni vanhemmista. Jos tietäisitte, olisitte monesta asiasta kanssani samaa mieltä...!
Eikös tämä kihlattuni äiti olekin tavallaan velkaa pojalleen, kun ilmaiseksi aina tämän kyydissä ajelee? Ja matkaa on ajan kanssa kertynyt, ja paljon! Lukemattomia kauppareissuja, ja matka esim. meiltä tämän äidin kotiin on noin 130km/sivu -> tätäkin matkaa kihlattuni on kuljetellut työttömänäkin ollessa aivan ilmaiseksi! Äidille kun kuulemma ei saa sanoa vastaan eikä pahasti...?! Ei kyllä paljon järki päätä pakota tällä äidillä, kun ei vastineeksi itse älyä bensarahaa maksaa?!!! HÄNELLEKÖ KIHLATTUNI TÄYTYISI MAKSAA VUOKRARAHAA EIKÄ MINULLE? Luulenpa, että kohta tosiaan niin käy...?
Tottakai olen kysellyt yksiöitä, niitä kun vaan on niin kovin vaikea saada? Opisk. asunnonvälityksessä sanottiin äsken, että yksiöihin on vuoden jonotus! Haloo?!
Nyt olikin kai vain kysymys siitä mistä kerroit. Jos haluat keskustella muista "anoppisi" vioista niin se on jo toinen keskustelu ja kommentoimme sitä sitten... Mutta tässä asiassa en ole samaa mieltä.
Harmittaako sinua todella vain miehen puolesta noin kovasti, että oikein inhoat äitiä? Sinua taitaa harmittaa, kun äiti ei ole tukenut poikaansa eli sitä kautta teitä ja sinua? Teillä on ilmeisesti ollut tiukkaa? Vai asuitteko silloin yhdessä? Kunhan mies maksaa yhteisistä menoista osansa, on hänen asiansa kuskaakohan äitiänsä ilmaiseksi tms. (Ja minusta siis vuokrasi ei ole yhteistä menoa ainakaan niin, että miehen pitäisi maksaa puolet). Sinun vanhempasi ilmeisesti on tukenut sinua rahallisesti opiskeluittesi aikana (tuskin enää kuitenkaan? Aiempi nimimerkkisi viittasi siihen, että olet syntynyt 77? Eli olet jo 28 –vuotias! Kyllä tuossa iässä jo ainakin pitäisi tulla toimeen omillaan). Se on ihan kiva juttu, mutta muista että se on ns. extraa eikä niin aina ole. Ja se ei tee vanhemmista huonoja ihmisiä.
Ei miehen tarvitse todellakaan maksaa äidille vuokrarahaa. Ei kai hän äitisi asunnossa asu? Vai? Jos asuisi niin se olisi eri asia... Olet nyt sekoittanut kokonaan sen miksi miehen pitäisi maksaa vuokraa tai ei pidä! Sehän olisi jotain avustusta eikä vuokraa.
Et kertonut aiemmin, että olet hakenut yksiötä. Kirjoituksestasi sai käsityksen, että et pidä ajatuksesta ollenkaan etkä suostu siihen. Jos ei vuokra-asuntoa saa millään niin se on tietysti eri asia. Ja jos miehen työ tuli yllättäen ja siihen ei voinut varautua hakemalla asuntoa jo aiemmin.
Ja joutuuhan mies maksamaan jo matkoista sinun luoksesi? Siihen pitäisi vielä maksaa kahdesta asunnosta vuokraa... Sinun pitää nyt ajatella niin, että jos tilanne olisi päinvastoin, että sinä majailisit viikonloput miehen luona. Olisiko sinusta oikein maksaa puolet vuokrasta? Minä vertaisin teitä melkein siihen, kun pariskuntia jotka eivät ole asuneet aiemmin yhdessä. Ja toinen on toisen luon avain viikonloput. Ei kai silloinkaan vaadita vuokrasta puolia? Tavaroiden säilytystilastako pitäisi maksaa niin paljon vuokraa…? No sano miehelle, että saa viedä tavaransa pois, jos ei maksa puolta vuokrasta…
Kyllä vanhempien kuuluu auttaa ja elättää lapsensa. Siihen saakka kunnes he täyttävät 18. Monet opiskelijat joutuvat ottamaan opintolainaa tai käymään töissä opiskeluiden ohessa. Ei se ole mitenkään harvinaista ja kummallista.
Ja se ei taida olla se isoin ongelma tässä vaan se teidän vuokran maksu…
Vielä sen verran, että joko mies on nössö joka ei pysty pitämään puoliaan ja sanomaan äidilleen miltä hänestä tuntuu jne. tai sitten asia ei haittaa ja vaivaa häntä läheskään niin paljon kuin sinua. Siis se, että äiti ei ole tukenut opiskeluaikoina ja joutui/joutuu kuskaamaan häntä ilmaiseksi ja puuttuu asioihinne jne.
Ja jos mies on nössö voi olla, että hän ei uskalla sanoa sinullekaan vastaan.
Unohda jos se anoppi ja keskity teidän asioihin.
äidille kun sulle, huomaatko vaikka sä kuinka kerrot kaikenlaisia stooreja, niin ihmiset ei ole sun puolella. Eikä niiden pidäkkään olla sun puolella.
Sulla on jotenkin kehitys jääny jälkeen vai on ne oikein sun kihlatulle velkaa huh huh.
Yritänpä miettiä, jos itse olisin sinun asemassasi. Asuisin viikot isommassa asunnossa ja kihlattuni vuokraisi itselleen yksiön. Minusta olisi kyllä silkkaa hyväntekeväisyyttä kihlattuni puolelta, jos HÄN maksaisi MINUN vuokraani, siis vuokraa kämpästä jossa asun suurimman osan ajasta yksin! Jos sinä menisit hänen luokseen viikonloppuisin, tarkoittaisiko se, että olisi kohtuullista vaatia, että maksaisit puolet hänen yksiönsä vuokrasta?! Matkakulujen lisäksi?!!
Taitaa olla kihlatullasi fiksu äiti kun on ottanut sen linjan, että pojan on parasta oppia pärjäämään itsenäisesti. Nyt näyttää että tuo taito puuttuu sinulta itseltäsi. Asut asunnossa, johon sinulla ei ole varaa, ja se on mielestäsi kihlattusi tai jopa hänen äitinsä "vika".
En ole itsekään äidiltäni rahaa saanut, en elämiseen enkä valmistujaisten tms. johdosta, ihan eri asioita minä äidissäni arvostan kuin rahapussia, hän on kyllä ansainnut jokaisen saamansa lantin moninkertaisesti itselleen! Bensarahaa kyllä työntää minulle väkisin kyytiapua saadessaan, vastahakoisesti otan senkin vastaan, kyllä äiti on tarpeeksi maksanut minun menojani lapsuuteni ja nuoruuteni aikana. Mikset pyydä omia vanhempiasi maksamaan vuokraa puolestasi, jos sinusta vanhempien pitää täysi-ikäisten elämistä tukea.
...siis LÄHES samanlainen äiti kuin kihlatullani. Sinun äitisi on vaan hieman järkevämpi, kun antaa edes hieman bensarahaa...?
Asuntoni on lähes täynnä kihlattuni tavaroita, miksi hän ei siis maksaisi vuokraa tästäkin kämpästä? Hän myös pesee pyykkinsä viikonloppuisin minun luonani.
Korostan, että tämä kihlattuni äiti ei ole tietoisesti ottanut sellaista linjaa, että pojan on aina pitänyt tulla omillaan: kihlattuni on nähnyt opiskelijana jopa nälkää viikkotolkulla - äiti kun ei ole koskaan kysynyt, pärjääkö hän taloudellisesti...!!! JA NYT ON SITTEN KYSELEMÄSSÄ, ETTÄ ETHÄN VAAN AUTA OMAA KIHLATTUASI RAHALLISESTI???! Eihän häntä kiinnostanut kihlattuni rahatilanne silloinkaan, kun sitä rahaa kihlatullani ei ollut?! Nämä kihlattuni vanhemmat ovat sellaista sorttia, että en yhtään ihmettele, jos jompikumpi alkaa pyytämään rahaa lainaan kihlatultani nyt kun hän on töissä, en yhtään ihmettelisi, vaikka olisivat jo pyytäneet? Lapsia ei mielestäni tehdä siinä tarkoituksessa, että heistä olisi rahallista hyötyä - päinvastoin, vanhempien tulisi auttaa lapsiaan!
Pidät kihlattuni puolia, kun et itsekään ole mitään koskaan vanhemmiltasi saanut.
kenenkään puolia, vaan sanon oman mielipiteeni. Kun en itsekään ole mitään koskaan vanhemmiltani saanut??! Noin en ole ikinä väittänyt enkä tule ikinä väittämään! OLEN saanut vanhemmiltani hyvin paljon enemmän kuin moni heistä joka saa vanhemmiltaan rahaa aina kun sitä toivoo. Enkä todellakaan ole vertaamassa äitiäni kihlattusi äitiin, jota en tunne, ja TOIVON että sinäkään et sitä yritä!
Kirjoituksestasi saa ainakin sen kuvan, että sinua tuo kihlattusi äiti-raha-suhde häiritsee aivan silmittömästi - mutta häiritseekö se kihlattuasi? Silloin teidän on tietysti keskusteltava asiasta. Kaipa hän itse hoitaa välinsä äitiin raha-asioissa.
Mutta se pointtini oli tosiaan että MINUN huom. minun mielestä on kohtuutonta jos kihlattusi maksaa puolet sinun asuntosi (tosiaan koko ajan kuitenkin kirjoitat SINUN, et puhu TEIDÄN asunnosta) vuokrasta, oman yksiönsä vuokran ja matkakulut käydessään luonasi. Tuo ei sopisi minun ajatusmalliini, mutta toki tämä on teidän oma asia jonka ratkaisette kuten parhaaksenne näette. Nyt epäilet että kihlattusi äiti yrittää päästä käsiksi kihlattusi rahoihin kun hän on töissä - huomaatkos että taidat itse syyllistyä samaan!?
Vanhempien velvollisuuksista täysi-ikäisiä lapsiaan kohtaan voi olla monta mieltä, mutta sinun kihlattusi EI ole velvollinen maksamaan sinun kulujasi! Muista se.
Eikös se sun luuseri-kihlattusi muori ollutkin vanha juoppo; onhan sillä sitten huomattavasti parempiakin rahareikiä kuin teidän leikkikotinne. Ukollasikin on varmaan parempia rahareikiä, siis kirjaimellisesti reikiä, duunipaikkakunnallaan kun yrittää unohtaa viikonlopun kärsimykset kanssasi !
Heti huomasi kirjoitustyylistä että Wilhelmiinahan täällä taas whinee...
mutta miehen suhteen vähän vaikuttaapi siltä, että hänen taholtaan on kihlaus loppu, ei vain ilkeä suoraan sanoa...
mutta miehen suhteen vähän vaikuttaapi siltä, että hänen taholtaan on kihlaus loppu, ei vain ilkeä suoraan sanoa...
Eli kerää omat kimpsusi ja muuta, jätä hänen kamansa sinne, mikäli asunto on nimissäsi sano irti sopimus, jos molempien nimissä, sano omalta osaltasi. JOs tas hänen nimissään niin sitten vain naurat kippurassa kun saa maksaa 100%.
En näe syytä tyytymättömyyteen, pitkäänhän olet valitellut "kihlattusi" pöyristyttävää sukua, ole tyytyväinen, kun se on ohi :)
Etkö jossain aiemmin valittanut, että miehen äiti ei halua tulla teille (kerran olit vain anopin nähnyt) eikä häntä kiinnosta pojan asiat? Vai oliko se joku muu Wilhelmiina? Nyt sinulla on päinvastainen ongelma… Pojan ja teidän asiat ei saa kiinnostaa häntä jne.
Sinä kannat aivan liikaa huolta poikasi suhteesta vanhempiinsa! En ymmärrä miten sinä jaksat niin kauheasti pohtia appivanhempiasi… He ovat tainneet olla sinulle suuri ongelma jo alusta asti? Tai sitten nuo muut kirjoitukset on jonkun muun samalla nimimerkillä kirjoittavan. Onko ongelma todella niin suuri ja onko sille mitään tehtävissä? Ja rassaako tämä jo liikaa välejäsi tähän mieheen?
Minusta olisi mielenkiintoista tietää millainen olisi ihanneanoppisi tai appivanhemmat? Ja millaiset omat vanhempasi ovat.
Anteeksi ei poikasi vaan miehesi suhteesta vanhempiin...
Inhoaisit varmaan minunkin vanhempiani! Ei munkaan vanhemmat koskaan kysyneet pärjäänkö taloudellisesti. Ja nälkää näin minäkin ja ei ollut varaa aina esim. bussilippuun ja piti kävellä. En hakenut edes sossusta rahaa, joten ehkä voin syyttää itseänikin. En kyllä koskaan pyytänytkään vanhemmiltani. Ja äitini olisi kuitenkin sanonut, että voithan sä asua kotona miksi maksaa kallista vuokraa… Isä ehkä olisi halunnut auttaa, jos hän olisi tiennyt että minulla on tiukkaa. Mutta en olisi ottanut rahaa vastaan. Edes lainana. Rahallinen tuki loppui melkein kokonaan heti kun aloin saada opintotukea ja asuin vielä kotona. Opintotuesta maksoin kirjat, bussimatkat, vaatteet, kaikki mitä tarvitsin. Jos ostin. Jos en pystynyt olin ilman tai joskus isä hieman (vastahakoisesti?) auttoi. Opintotukea ennen sain äidiltä parikymppiä kuussa (markkoina). Isältä sentään enemmän. Ja isä elätti minut muutoinkin. Ja oikeastaan elätti ja elättää edelleen äitini. Äitini ei koskaan kysy kyytiä vaan sanoo, että tuut hakemaan mut ja viet mut sinne, mutta ei kyllä kovin usein ole onneksi kyytiä vailla. Isä kysyy paljonko on velkaa. Äiti ei. Mutta en kyllä ota mitään. Ajokortin ja auton olen itse hankkinut. Eikä kyllä onnsitunut vielä 18 -vuotiaana. Mutta moni muukin kavereista on hankkinut ajokortin itse. Käymällä töissä.
Vanhempani ovat kyllä pienituloisiakin, mutta vaikka eivät olisikaan niin en usko, että äitini minua olisi ”sponsoroinut”. Isä on varmaan auttanut sen minkä on pystynyt, kun olin lapsi. Nykyään vanhempani ovat eläkkeellä ja yritän heitä autella. Varsinkin isääni (äitiäni en niin mielellään). En mä laske, että puntit ois tasan. Enkä ole kovin katkera. Nykyään minulla on esim. oma asunto ja maksan lainan ihan itse. Ja en tarvinnut takaajiakaan, kun oli säästöjä. Ja minusta se on ihan kiva tunne.
Ei sekään ole hyvä, että vanhemmat maksavat kaiken. Kalliit autot, asunnot yms. Joka on toinen ääritapaus… Lasten pitää oppia tulemaan toimeen omillaan ja oppia, että raha ei kasva puussa. Ja ettei heistä tule liian materialisteja.
Millaiset sinun vanhempasi sitten ovat? Oletko saanut heiltä paljon rahaa?
Ja vanhempani ei koskaan pyydä apua vaan auttelen heitä oma-aloitteisesti ja omasta halusta. Joskus pitää oikein sanoa, että mikset soittanut niin olisin voinut auttaa. Esim. remontissa tms. Enkä tarkoita vaan rahallista apua vaan muutakin.
Kihlattusi ei tarvitse sinulle mitaan maksaa, eika mitaan vuokrastasi kun ei kerta asu siella. Hanella on omakin vuokransa maksettavana. Ja ymmarran aitia jos kerta han maksaa asunosta missa ei asu etta sina voisit asua siella kaksiossa. Etsi yksio ja maksa se YKSIN ja ITSE. Vai maksatko sinakin puolet hanen yksiostaan siella jossain?? Tuskin.
Kundi siis säilyttää kamojaan siellä - Wilhelmiiinalla on siten oikeus heittää rojut pihalle tai esittää lasku varastointitilasta. Entä jos romua on paljon ja W. muuttaa siihen pikku yksiöön - miten hän menettelee? Muuttaa omat tavaransa ja tekee olonsa mukavaksi, antaen kaksion vuokraisännän kantaa kaverin kamat pihalle, vai survoutuu yksiöön kaiken sen rojun kanssa?
Paljon on miehellä tavaraa kun riittää yksiöön ja kaksioon. Pelkästä tavaroiden säilytyksestä ja viikonloppuasumisesta aika iso vuokra eli saman verran kun asui siellä normaalisti. Mutta tosiaan W. voisi ehdottaa miehelle, että hän vie tavaransa pois jos ei halua maksaa vuokraa. Siis puolta kuukauden vuokrasta.
Tietysti siinä vaiheessa jos W. muuttaa yksiöön mies varmaan auttaa muutossa ja vie tavaransa. Vai onko sanonut, että ei näin tee?
Jos tuollaisessa asiassa ei pääse sopuun niin pääseekö muussakaan...
Niin tai Miinax (tms.) taisi kirjoittaa, että miehen ei pidä maksaa mitään. Kyllä minusta siis voisi jotain maksaa. Mutta ei tarvitse maksaa puolta vuokrasta.
Maksaako tama nainen miehen vuokraa? Ei? Miksi? Miksi miehen pitaa maksaa naisen vuokraa? Nainen voi ottaa niin paljon kamaa mukaan mita yksioon mahtuu niin etta siella on hanella mukava olla. Loput laittaa varastoon mika hanella luutavasti tulee siella olemaan. Jos ei mahu sinnekkaan, voi keskustella miehen kanssa etta hei, koita keksia joku ratkaisu noille tavaroillesi. Ja kaman kuljettamisesta ja kuskaamisesta, nainen voi tehda sen viikoloppuna kun mies on kylassa miehen kanssa yhdessa. Nain toimitaan PARISUHTEESSA, se ei ole kaupantekoa vaan parisuhde.
Sehan on taysin loogista: Lopputulos on: Mies asuu kampassaan ja maksaa siita. Nainen asuu kampassaan ja maksaa siita. Mies tulee viikonloppuisin naisen luo, mika nyt on normaalia kun kerran kihloissakin ollaa, siita ei pitaisi mitaan joutua maksamaan. Ja jos siella on miehen kamoja varastossa niin mita sitten, tulevan miehesi tavaroita?
että taitaa olla kihlaus ainakin miehen puolelta loppu, ei vain saa sanotuksi...
Tuskin. Miehen toiminta on taysin loogista ja oikein. Jos kihlaus olisi loppu, tuskin han makselisi naisen vuokraa viela senkin ajan etta oottaa etta han loytaa uuden asunnon. Kylla se makselu olisi loppunut jo.
mikäli ajattelemme asian juridista puolta, missä mies on kirjoilla ja miten vuokrasopimus on solmittu? Mikäli hän on muuttanut kirjansa ja vuokrasopimus on w:n nimissä, on asia aika selvää pässinlihaa ja W on omillaan. Mikäli hän on yhä kirjoilla kaksiossa ja sopimuksesa on hänenkin nimensä, voi vuokraa hakea vaikka oikeusteitse.
Mutta tämä aika turhaa spekulaatiota, kuten joku vanha palstakonkari tuolla totesikin, W on palstan vanha pilailija joka on palannut tauolta :) Mutta kiva kun syntyy säpinää.
Kauhea kalabaliikki jostain vuokrasta, kihlatun tavaroista ja ahneesta äidistä!
Ihmeellinen tapaus, jota pitää vatvoa internetissä!
Jos kundilla on niin paljon tavaraa, etteivät ne mahdu hänen pikku yksiöönsä, vaan sinun on ylläpidettävä kaksiota pienellä palkallasi ja opintorahalla, niin toimita kamat kihlatun mutsin ovelle. Kyllä hänen kuuluu pitää niistä huoli, jos hän muutenkin koko ajan huolehtii kaikesta poikansa elämässä.
Ota itsellesi uusi kämppäkaveri maksamaan puolet vuokrasta.
Kihlattu ei pysty maksamaan osaa vuokrastasi, on se ihan ymmärrettävää. Hänellä on oma vuokransa ja sitä paitsi jokaviikkoiset matkat sinun luoksesi. Niihin reissuihin raha menee. Ei olisi mielekästä, jos hän alkaisi vähentää viikonloppumatkojaan voidakseen osallistua vuokraan. Suhteenne alkaisi rakoilla.
Mitä tulee äitivanhan ja pojan välisiin rahakeskusteluihin, niin siinäkin asiassa on paikallaan hokema "kahden kauppa, kolmannen korvapuusti". Raha-asiat ovat aina kinkkisiä, ja ne koetaan monasti eri tavalla kuin on oletettu.
Taidat olla niitä, jotka miettivät omia asioitaan yötä päivää ja epäilevät aina pahinta. Koeta päästä tavastasi, sillä lopuksi se aiheuttaa sinulle itsellesi masennusta ja tunteen, ettei sinua ja vaikeuksiasi kukaan ymmärrä.
Ajattele päin vastoin, että vuosi enää, sitten kaikki järjestyy parhain päin!
Hankit sen yksiön ja miesystäväsi vieköön kamansa jonnekin. äiti ei kuulu tähän kuvioon ollenkaan kyselee tai ei... mitä se asia sinulle kuuluu yleensäkään. Jos miesystäväsi ei ole halukas jakamaan vuokraa kanssasi niin ei hänen ole pakko. Piste.
...jeesustelijoita täällä liikkuukin, en voi kun ihmetellä. =/
Kihlattuni on alustavasti luvannut maksaa puolet vuokrastani toukokuulle saakka. Hei haloo? Eikö se ole itsestään selvää, että työssäkäyvä avustaa opiskelevaa? Jos asuttaisiin jo nyt yhdessä, minultahan tippuisi opintotukikin pois eli avomieheni olisi velvollinen elättämään minut ja kustantamaan opiskeluni...?! Veikkaan, että Suomessa on paljon avopareja/aviopareja, joista toinen opiskelee ja toinen käy töissä?
Olen nyt kuitenkin päättänyt etsiä itselleni pienempää asuntoa, jos nyt sellainen jostain sattuisi löytymään?
Kihlattuni muutti aivan yllättäen (töitä ei minun opiskelupaikkakunnaltani löytynyt vuoteen, joten siksi muutto Etelään), joten eipä tässä vielä paljon ole asiaa kerennyt miettimään...! Mutta hieno homma, kun ette tapaustani tämän tarkemmin tiedä, niin eroa olette jo ehdottelemassa jne?!
että täällä netissä kyselet mielipiteitä ja niitä saatuasi kiukuttelet takaisin, kun ne nyt tuommoisia menee sanomaan eivätkä tarkemmin tilannettanne tunne!
Oikeasti, eihän täällä kenenkään vastauksilla tosissaan ole merkitystä, teidän kahden on osattava sopia tuommoisista asioista. Ehkä jollekin lukijalle tosiaan on tullut semmoinen tunne, että jos ette tämmöistä asiaa pysty keskenämme sopimaan ja olemaan yksimielisiä, niin tulevaisuus voi olla aika vaikea...
Jos tuon alkuperäisen kirjoituksen nimimerkki kertoo iästäsi, niin ilmeisen aikuisia ihmisiä olette jo. Kaikenlainen rahankäyttö on todella tärkeää sopia parisuhteessa. Mitä minä maksan, mitä toinen maksaa, mikä on yhteistä rahaa, mikä on omaa rahaa. Sinä et voi sanella toisen aikuisen ehtoja, hänen on oltava samaa mieltä.
Itse käyn töissä ja mulle olisi kyllä silti tiukkaa maksaa omasta asumisestani ja lisäksi osa jonkun toisen asumisesta... Teidän tapauksestanne en toki tiedä. Toivottavasti löydätte ratkaisun!
Niin, onko täällä mahdollisesti linjoilla muita samanlaisia pariskuntia (esim. nainen opiskelee & mies käy töissä), jotka asuvat erillään? Kuinka hoidatte raha-asianne tms?
...nyt tänä syksynä olen tosiaan töissä mutta vuosikaudet olen ollut opiskelija kun taas miesystävä on ollut töissä.
Meillä oli pitkään välimatkaa reilut 700 kilometriä. Muutin kyllä osan tavaroistani hänen luokseen, kun kuitenkin pitemmillä vapailla ja lomilla olin aina siellä. Itselläni oli opiskelupaikkakunnalla pieni yksiö, hänellä oli isompi kämppä mutta vuokra oli suunnilleen samansuuruinen, koska hän oli töissä pienellä paikkakunnalla jossa asunnot on halvempia.
Mulla ei tosiaankaan jäänyt mitään käteen opintotuesta vuokranmaksun ja pakollisten hankintojen kuten kirjojen jälkeen. Siispä en useinkaan voinut käydä miesystävän luona viikonloppuisin, hän siis matkusti enemmän ja käytti siihen omia rahojaan. Molemmilla oli omat kulut, joista huolehdimme itse, asuminen ja normaali eläminen. Jouduin pariin otteeseen lainaamaan häneltä rahaa, mutta olen ollut hyvä maksamaan takaisin. :) Hän halusi yleensä maksaa ruuat kun kävimme yhdessä kaupassa. Silloin harvoin kun kävimme ulkona, hän myös halusi tarjota.
Meille ei raha yleensä ollut ongelmallinen keskustelun aihe. Selvää on että hänellä oli enemmän rahaa. Sehän on työnteon tarkoitus. Nyt saan itsekin palkkaa ja kivaahan se on.
Mikä velvollisuus työssäkäyvällä on avustaa opiskelijaa? Jos tarkkoja ollaan, niin jokainen työssäkäyvä avustaa ja nyt mm. opiskelijoita maksamalla veroja.
Avoliitossa ei ole elatusvelvollisuutta. Tuo velvollisuus tulee vasta avioliitossa. Tiedän, että tukiin vaikuttavat myös avopuolison tulon, mutta siitä huolimatta lakiin ei tietääkseni ole kirjattu elatusvelvollisuutta. Lisäksi jos tarkkoja ollaan, te ette ole enää avoliitossa. Te ette asu enää yhdessä.
Olen minäkin aikoinani ollut tilanteessa, että avopuoliso opiskeli ja minä kävin töissä. Maksoin suurimman osan asunnosta, mutta toisaalta se olikin minun omistusasuntoni.
Minä en ole eroa nyt ehdottamassa, mutta sinulta toivoisin hieman vastuullisempaa otetta elämästäsi.
Sinä ainakin tunnut pitävän kaikkea itsestäänselvänä! Mikä sitten sinusta on sellaista ns. ylimääräistä mitä toinen tekee vaan hyvää hyvyyttään? Ja aikaisemmin et kirjoittanut mitään avustamisesta...? Minusta avustaminen ja se mikä kuuluukin toiselle on eri asia! Kummasta on kyse, siitä että miehesi kuuluu maksaa puolet vuokrasta siksi, että hänen tavaransa on siellä ja viettää siellä viikonloput VAI siksi, että hänellä on paremmat tulot. Vai kenties molempia?
Jos asuisitte yhdessä ja mies maksaisi enemmän vuokraa sen aikaa kun opiskelet, ymmärtäisin sen hyvin. Niin minäkin tekisin. Ja voihan olla, että mies joskus jää työttömäksi tms. ja vuorostaan tarvii apuasi. Tosin esim. minun eräs tuttuni kävi töissä yliopisto-opiskeluidensa ohessa. Sellainenkin vaihtoehto on. Työn ja opiskelun yhdistäminen on tietysti varmaan raskasta.
Tai jos joku tekee enemmän kotitöitä, hoitaa lapsia niin kuin kotiäidit niin ymmärrän, että isompi palkkainen ja työssäkäyvä maksaa enemmän. (Molemmathan tekevät jotain toistensa ja perheen eteen) Tietysti isompituloinen saa maksaa vaikka kaikki toisen menot jos haluaa, mutta ei KUULU maksaa!
Avomiehesi ei tietääkseni ole velvollinen esim. lain mukaan elättämään sinua vaikka asuisitte yhdessä. Aviopuolisoilla on jonkinnäköinen elätysvelvollisuus. Ja tehän ette nyt asu yhdessä joten se ei edes liity tähän mitenkään. Ja eikös vanhempasi tue sinua rahallisesti...? Heidänhän kuului niin tehdä mielestäsi? Ja entä opintolaina...? (ei tietysti tässä teidän tilanteessa järkevä)
Onneksi opiskelusi pian loppuu ja pääset ehkä töihin ja tienaat omaa rahaa niin ongelmasikin ehkä loppuu.
Sinun elämäsi ja ongelmasi esim. anopin kanssa (tai onko ne edes sinun ongelmiasi?) tuntuu pyörivän vain rahan ympärillä. En vähättele ongelmiasi, mutta en kyllä paisuttelisikaan. Lue muita anoppi&appi juttuja, kyllä niitä on isompiakin ongelmia. (miksi tämä kirjoituksesi on edes täällä osastolla? Anoppisi liittyy aika vähän tähän)
Minusta on ok, jos etsit pienempää asuntoa sitähän taisin ehdottaakin. Niin kuin moni muu ja miehesi. Mutta ensimmäisissä viesteissä et pitänyt ajatuksesta ollenkaan (sellaisen käsityksen sai, ehkä se oli väärä). Eihän se mitään helppoa ole, mutta rahallisesti ehkä järkevä ratkaisu. Sinullakin on tiukkaa, mutta kyllä miehelläkin on paljon kuluja. Kaksi vuokraa ja matkakulut. Voi olla, että hänellä on oikein hyväpalkainen työ ja on siihen varaa, mutta se ei tarkoita että pitäisi maksaa ns. turhasta. Jos vaihtoehtokin on.
Ei kai erota kannata tuollaisen asia takia ainakaan. Ei pidä tehdä kärpäsestä härkästä.
Mutta ei kai tässä ole edes enää ongelmaa. Onnea asunnon löytymiseen!
Ja mielipiteitä KAI halusit? Vai miksi kirjoitit?
Minulla ei ole koskaan ollut tilannetta että mies opiskelee ja minä kävisin töissä (tai toisin päin). Tai on ollut, mutta asuimme samalla paikkakunnalla ja emme olleet avoliitossa. Silloin tietysti molemmat maksoivat omat vuokransa.
Sellainen tilanne on ollut, että molemmat kävi töissä ja mies asui jonkin aikaa epävirallisesti luonani. Hän oli irtisanonut edellisen asunnon ja etsi uutta. Koska ajattelin sen olevan tilapäinen lyhyt ratkaisu en pyytänyt vuokraa. Hän kyllä kysyi maksaako jotain. Hän maksoi kyllä sitten enemmän ruoka yms. menoja. Sitten kun yhdessäasuminen venyikin pyysin tietysti vuokraa. Mutta me asuimme yhdessä päivittäin, viikonlopuista en olisi mitään vuokraa ottanut. Se olisi ollut kuin kyläilyä. Lopulta muutimme uuteen yhteiseen asuntoon ihan virallisesti. Ja maksoimme vuokran puoliksi. Mutta molemmat kävi töissä.
Mutta JOS olisi sellainen tilanne kun teillä niin minä muuttaisin, jos mahdollista pienempään asuntoon. Ja jos ei ole mahdollista niin mies maksaisi vähän vuokraa tai viikonlopun ruokakulut yms. Tai lainaisin häneltä ja maksaisin takaisin kun pääsen töihin.
"eikö ole itsestään selvää että työssäkäyvä avustaa opiskelevaa..."
No ei todella ole. Itse sanoit avausviestissäsi että miesystäväsi ei haluaisi maksaa puolta vuokrastasi. Eroamista en ole ehdottanut vaan sitä että luovut heti kättelystä siitä ajatuksesta että aikuisena voit asettua jonkun toisen holhotiksi vaikka hän ei sellaista roolijakoa tahtoisi. Todella ei ole aikuisen velvollisuus elättää toista aikuista. Eri juttu on silloin jos avustaminen tapahtuu rakkaudesta, vapaasta tahdosta, anteliaisuudesta tms syystä. Ja siinä tapauksessa sitten mitkä lie sen avustettavan velvoitteet avustajaa kohtaan... olla ikuisesti kiitollinen ja nöyrä, vai?
Mä olen vuoden asunut Suomessa eri paikkakunnalla kuin mieheni. Miehellä on kaksio, käy töissä. Itse asun solukämpässä. Kesän olin töissä miehen kotipaikkakunnalla ja asuin miehen luona, joten maksoin puolet vuokrasta, ruuasta ja muista kuluista (pistin solun pois, ja huonekalut menivät sukulaisille ja kavereille).
Nyt olen lähdössä taas vuodeksi vaihtoon Saksaan, Saksassa asun solukämpässä 7 muun ihmisen kanssa. Olisi tietysti joskus kiva saada oikea asunto, mutta ei ole varaa asua kauhean leveästi.
Mun mielestä on tosi epäreilua, että maksatat miehelläsi noin suuren osan vuokrastasi, kun miehellä on omakin asunto. Viikonlopun ruokalaskun voi hyvin pistää puoliksi, mutta toi on jo outoa.
Tästä Wilhelmiina voisi ottaa oppia!
äijäs vihdoin ja viimein tajus muutaa pois sun luota.
Sussa on vikaa ja paljon.
Hän etsi töitä noin vuoden verran, mutta TÖIDEN perässä oli PAKKO lähteä. Toisilla nimittäin on sen verran järkeä päässä, että eivät jää palloilemaan sellaiselle paikkakunnalle, jossa ei töitä ole tarjolla. Esim. kihlattuni äidillä ei ole töitä ollut lähes viiteentoista vuoteen - hän kun haluaa mielummin elää samalla paikkakunnalla vanhempiensa kanssa, eikä halua muuttaa töiden perässä muualle?!!!
"Mutta hieno homma, kun ette tapaustani tämän tarkemmin tiedä, niin eroa olette jo ehdottelemassa jne?!"
Moni luulee, että olet kirjoittanut palstalle saadaksesi neuvoja ongelmatilanteessa.
Älä hikeenny, kun nyt niitä saat.
Kun kerran uskaltaa avata keskustelun, pitää uskaltaa ottaa vastaan kaikki mielipiteet, jotka asia synnyttää.
Muutenhan ei koko palstassa ole mitään järkeä.
Joskus huomaa, että jollakin muulla palstalla on niin vaikea aihe menossa, että sheriffi poistaa osan vastauksista. Koko ketju menee pilalle ja satunnainen lukija ei käsitä yhtään mistä on kysymys. Keskustelu on sitä, että erilaiset mielipiteet herättävät yhä uusia ajatuksia ja keskustelu rönsyilee, ja lopulta ehkä alkuperäinen aihe ei ole ollenkaan mukana.
Sen vuoksi on turha ihmetellä osallistujia =/
Jos et ole tuohon ikään saanut opiskeluja valmiiksi niin vika taitaa olla päässäsi. Mene töihin, niin ne muutkin opiskelijat tekee, eivätkä odota, että suku elättää. Käy edes marjassa, kaurapuurolla ja puolukkahillolla pärjää pitkälti eikä tarvitse anopilta vinkua bensarahoja. Onko sinulla minkäänlaista halua olla muuta kuin luuseri valittaja.
Jos kihlattusi ei ole sinuakin vähemmällä ÄO:lla=älykkyysosamäärä varustettu, niin eroa povaan minäkin.
Joku täällä vihjaisi, että olet kirjoittanut ennenkin appivanhemmistasi. Kävin siis mielenkiinnosta katsomassa. Ja itsehän korostit sitä, kun emme tiedä mitään. Hain siis lisätietoa. Jotta ymmärtäisin sinua. En kyllä ole varma oliko ne mitä löysin sinun kirjoittamiasi. Jos ei ole niin pahoittelen erehdystä. Ja toivon, että se joka ne kirjoitti ei ollut tosissaan...!
”Minun tuttavapiirissä ei vastaavanlaista ole (=olen siis ainoa)...kaikilla muilla on esim. ns.trendikkäät anopit, joiden kanssa vietetään esim. lauantai kaupungilla shoppaillen tai muuten vaan "kevään uutuuksia" katsellen...joskus pitsalla yhdessä käyden...uimassa...lenkillä...
Minä jään siis tästä kaikesta NORMAALISTA (ihanasta ja positiivisesta) ELÄMÄSTÄ paitsi...=/ Tilalle on tullut vain silmitöntä vihaa ja katkeruutta näitä appivanhempiani kohtaan...!?”
Ja toinen pätkä: ”Kuulin tälläviikolla mm. että erään ystäväni appivanhemmat olivat "vaatimattomasti" ostaneet n. 30000 euron henkilöauton tälle ystävälleni ja tämän miehelle. Toinen ystäväni kävi vähän aikaa sitten appivanhempiensa kanssa ulkomailla. Että näin muualla...? En ole materialisti, mutta toivoisin vain, että appivanhempani olisivat hiukan enemmän normaaleita?! Tasan ei käy onnen lahjat, ei...!”
Kirjoititko sinä nämä vai joku muu? Ihan mielenkiinnosta kysyn?
kirjoitteli täällä silloin siihen viestiketjuun muutamia viestejä, esim. en ole kirjoittanut itse tuota "trendikkäät anopit"-juttua. Mutta tuo toinen on minun kirjoittama. Ja se on todellakin totta: erään ystäväni appivanhemmat ottivat n. 30000 euroa lainaa itselleen, ja ostivat sillä uudenuutukaisen auton pojalleen ja tämän perheelle. Että näin. Kihlattuni vanhemmat eivät ole kustantaneet edes ajokorttia saati minkäänlaista autoa kihlatulleni, mutta toisille sitä näköjään vaan ostellaan kaikenlaista...?
Olet kateellinen, katkera, kaunainen ja ahne tyyppi ja säälin kaikkia läheisiäsi.
Ok selvä juttu. Se olikin aika paksua ja uskomatonta!?!?
Mutta siis toinen oli. Ja uskon kyllä, että se on totta (tiedän sellaisiakin jotka ovat ostaneet asunnonkin), mutta mitä sitten?! Mitä sen on väliä millaisia kaverisi appivanhemmat ovat? Olet aika epäreilu miestäsi ja hänen vanhempia kohtaan, kun vertailet heitä ystäviesi appivanhempiin. Ja haluaisit heidän olevan samanlaisia. Ja sinullahan on omat vanhempasi, eikö ole pääasia se että millaisia he ovat? Ja millainen miehesi on? Miehesi kanssa sinä olet kihloissa et anopin…
Tuollainen auton ostaminen ei ole ihan normaalia vaan aika erikoista. Kyse ei varmaan edes ollut 18- vuotta täyttäneestä juuri ajokortin saaneesta. Ja kuinka moni ostaa edes sellaiselle noin kalliin auton...
Aika harvoin kukaan on täysin tyytyväinen äitiinsä tai appivanhempiinsa. Se on ihan normaalia. Pääasia kai on, että heidän kanssaan tulee jotenkin toimeen.
Eikä se ole aina hyvä asia, että vanhemmat ostelee kaikenlaista lapsilleen. Usein sellaisista lapsista kasvaa mitä kasvaa...
Minulla on muutama ystävä, joiden vanhemmat eivät ole maksaneet ajokorttia. Miehenikään vanhemmat eivät maksaneet hänen. Ei se niin ihmeellistä ole. Ja mitä sen on edes sinulle väliä ovatko miehesi vanhemmat niin tehneet? Se on heidän asiansa. Ja eikö siitä ole aikaa...? Jotkut vanhemmat lyövät lapsiaan tai harrastavat henkistä väkivaltaa, juovat, jättävät yksin yms. Se ettei maksa ajokorttia ei kaada maailmaa. Ja on vielä normaalia. Oliko heillä varaa siihen? Jotkut ei maksa edes vaikka olisi rahaa niin, että ranteet paukkuu (ovat itsekkäitä tai haluvat lapsen oppivan jotain ja esim. ansaitsevan rahat omalla työllä). Jotkut taas säästävät pienistä tuloistaan, että saavat lapselle ajokortin. Kaikilla on eri tavat kasvattaa.
Moni valittaa, että kun anoppi puuttuu liikaa hänen tai heidän asioihin. Myös sinua tuntuu kovasti kiinnostavan ja puutut appivanhempiesi asioihin. Ehkä sinun kannattaisi sopia appivanhempiesi kanssa, että sinä et puutu heidän asioihin eikä he sinun ja teidän.
En todellakaan tiedä onko näin, mutta tuntuu että olet hemmoteltu ja kaiken vanhemmiltasi saanut. Ja pidät itsestäänselvyytenä tiettyjä asioita. Etkä osaa olla kiitollinen. Ja se ei riitä mitä saat vanhemmilta vaan appivanhempienkin pitäisi maksella teille autoja jne. Ja olla niin kuin sinun vanhempasi tai kaverisi appivanhemmat? Tai sitten et ole saanut mitään vanhemmiltasi ja toivot saavasi appivanhemmilta.
Jotkut etsii rikasta miestä, jotkut rikkaita ja anteliaita appivanhempia... Ehkä näin ei sentään ole kohdallasi, mutta pikkaisen taidat pitää rahaa liian tärkeänä. Ei millään pahalla, mutta sinun olisi hyvä päästä katkeruudestasi joka paistaa viesteistäsi. Mistä se on lähtöisin, sitä en tiedä. Onko miehesi katkera vanhemmilleen? Ja kateellinen muille? Kyse on kuitenkin miehen vanhemmista, ei sinun. Ja heidän keskinäisestä suhteestaan ei sinun suhteestasi appivanhempiin? Vai? Eli ymmärrän, JOS appivanhempasi kohtelee sinua ilkeästi tms. mutta se on jo toinen asia. Mihin heidän lapsensa (miehesi) kasvatus ei liity. Tietysti voit kommentoida, jos miehesi puhuu sinulle vanhemmistaan ja "ankeasta lapsuudestaan", mutta muutoin ei kannata arvostella toisen vanhempia.
Sinun vanhempasi ovat ehkä varmaan oikein ihania ihmisiä niin kuin joidenkin muidenkin vanhemmat ja appivanhemmat, mutta sinun on herättävä todellisuuteen! Sinulla on ollut onnea, läheskään kaikki vanhemmat eivät ole samanlaisia. Mutta mitä sitten? Mutta asiat ja ongelmat pitää laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.
Ja anoppisi ja appivanhempasi olivatkin siis sivuseikka. Palasin nyt kuitenkin taas siihen… Toivon mukaan saat sovittua vuokran maksun ja asumiset kihlattusi kanssa ja olette molemmat ratkaisuun tyytyväisiä.
Ja ilmeisesti nyt olette saaneetkin sovittua. Sen jälkeen kun ekan kerran kirjoitit tästä.
Ajattelinpa kertoa hieman appivanhemmistani. He siis ovat eronneet jo noin kymmenen vuotta sitten: kihlattuni jäi asumaan isänsä kanssa, äidin mukaan lähti kihlattuni pikkuveli. Ero oli riitaisa, syyttelevät edelleen toisiaan jne. Lapset eivät edelleenkään tiedä, miksi vanhemmat erosivat?
Kun kihlattuni oli alaikäinen, isänsä otatti kihlatullani opintolainaa noin 10000mk:n edestä -eikös vanhempien tulisi elättää OMAT lapsensa täysi-ikäisyyteen saakka? Kihlattuni on siis maksanut jo kymmenisen vuotta korkoja tästä ISÄNSÄ tekemästä lainasta! Nämä rahat menivät siis suoraan kihlattuni isän tilille ja käyttöön: hän osti sillä kuulemma itselleen ruokaa ja viinaa...? Ja nykyään tämä isä ei kuulemma muistakaan koko lainaa?! Ja äitikin kuulemma tiesi tästä - ja tietää tänäkin päivänä! Aikamoiset vanhemmat, eikö? En minä vaan voisi tehdä tällaista omille lapsilleni?! Ja edelleen sama tahti jatkuu näillä appivanhemmillani: äiti ei raaski maksaa OMALLE POJALLEEN edes bensarahaa, ettei poika nyt vaan hyötyisi hänen rahoistaan? Siltä se vaan nyt tuntuu. Ja isä on lähestulkoon samanlainen.
Heillä ei ole kuulemma mitään ongelmaa viinan kanssa: kun vierailin anoppini luona ENSIMMÄISTÄ JA VIIMEISTÄ KERTAA, anoppini alkoi heti kaljottelemaan samana iltana ja joi seuraavan lauantai-päivänkin. Eli siellä ei tarjottu meille edes ruokaa koko sinä aikana? Ja kyllä siellä lähes koko suku näytti olevan päissään: tapasin esim. kihlattuni ukin ensimmäistä kertaa - sanaakaan ei vaihdettu, sillä se hän oli niin päissään, että eipä ollut tällä planeetalla? Samoin anoppini siskot (2kpl) jne. jne. Että sellainen ensivisiitti mulla sinne päin. Kihlattuni isä kaljottelee joka viikonloppu. Appeni kotiin kokoontuu siis joka vloppu muutamia saman talon juoppoja juhlimaan...heidän mielestään elämä on vaan pelkkää juhlaa, huh huh? Mutta heillä ei kuulemma ole mitään ongelmaa viinan kanssa. Muistikin tuntuu tältä apeltani menneen: soittelee samoista asioista aina viikonloppuisin kihlatulleni...juuri silloin, kun haluaisimme olla rauhassa kahden kesken kihlattuni kanssa? Mutta heissä ei ole kuulemma mitään vikaa. Kaikki muut ovat appeni mielestä kuulemma porvareita, rikkaita jne. Siis sellaisetkin ihmiset, jotka omistavat jotain, esim. auton tms?!!! Ei ilmeisesti tajua sitä, että rahaa täytyy aina SÄÄSTÄÄ sellaisia hankintoja varten...?! Että näin. Eikö mulla ole oikeus olla vihainen? HÄH?!
senkin miksi kihlattusi on sinun kanssasi. Koko hänen perheensä ja sukunsahan on selvästi hyväksikäyttäjähirviöitä, niin että sinä sovit ihan hyvin siihen joukon jatkoksi omine tarpeinesi (maksa minun asuminen kun minä opiskelen, ää-ää). Lapsuuden tuttu henkinen ilmapiiri jatkuu aivan ilmeisesti sinun kanssa samana.
toivottavasti mies parka pääsee terapiaan ja ehkä pystyy joskus muodostamaan toisenkinlaisia ihmissuhteita.
Totta kai sinulla on oikeus olla vihainen. Tuntuu vaan viestiketjua lukiessa että sulla tuo pointti heittelehtii holtittomasti. Mikä se ongelma nyt olikaan, se että kihlattusi ei halua maksaa osaa asuntosi vuokrasta, vai se että hän itse ei saa rahaa vanhemmiltaan?
Kihlattusi on siis töissä, hän saa kuukausipalkan, eikö hän silloin ole itse pääsemässä tuosta kuvaamastasi helvetistä irti? Hän täysi-ikäisenä päättää nyt itse rahoistaan, eikä sinun tarvitse tuommoista stressiä siitä nostaa. Älä nyt sinä ala häntä vuorostasi lypsää, jos hänen taustansa tuommoinen on! Kyllä hän on nyt ansainnut työstään saamansa palkan ihan itselleen, vaikka toivottavasti voikin hätätilanteessa sinua avustaa.
Ja lakkaa ajattelemasta koko ajan, että jos vaikkapa kihlattusi vanhemmat saavat jotain pojaltaan (esim. autokyydin) niin se on aina sinulta pois! Tuolla asenteella olet katkera ja vihainen koko loppuelämäsi. Keskity nyt suorittamaan opintosi loppuun, ole oman elämäsi herra ja iloinen siitä mitä sinulla on. Älä anna appivanhempiesi pilata teidän kahden elämää. Anna kihlatullesi aikaa ja tilaa selvittää itse välinsä vanhempiinsa, ei se oikeasti ole sinun asia, sinä olet tullut hänen elämäänsä myöhemmin kuin vanhemmat.
...kun asuttiin yhdessä, maksettiin puolet asunnosta ja myös ruoasta. Kerran eräällä joululomalla elätin jopa kihlattuni veljenkin! Molemmat oltiin silloin opiskelijoita ja minä kävin silloin osa-aika töissä. Kihlattuni äiti ei laittanut tämän veljen mukaan edes kahvipakettia meille - no, saipahan itse ryypätä nekin rahat?! Kun käymme minun vanhempieni luona, he antavat meille=kihlatulleni bensarahaa aina silloin tällöin - ostavat kihlatulleni mm. joululahjan, muistavat syntymäpäivinä jne. Vaan kovinpa on hiljaista kihlattuni puolelta? Ei tule koskaan edes joululahjaa - ei edes silloin, kun kihlattuni oli opiskelija. Eli kuka tässä nyt hyväksikäyttää ja ketä? Omat vanhempani maksoivat meille mm. televisioluvan silloin kun asuttiin yhdessä, kauppaostokset silloin tällöin jne. Onpa äitini lainannut kihlatulleni pari kertaa vuokrarahatkin (silloin kun hän oli työttömänä) - omilta vanhemmiltaan kun sellaisia summia ei voi pyytää? Takuuvuokran tästä asunnostamme muistaakseni maksoi minun äitini...?
Eli omat vanhempani ovat aina kysyneet pärjätäänkö me taloudellisesti - kihlattuni vanhempia tämä ei kiinnostanut silloin kun kihlattuni oli työtön tai opiskelija?! MIKSI HE SIIS NYT OVAT KIINNI KIHLATTUNI RAHOISSA, KUN TÄMÄ KÄY TÖISSÄ?!!!
Mitähän appivanhempiesi ero liittyy tähän asiaan...? Tai sinuun ylipäätänsä?
Tuo on ainoa asia mistä olen kanssasi samaa mieltä, että oli väärin otattaa lapsella lainaa. Ja käyttää se (ilmeisesti kokonaan) omaan juomiseen yms. Mutta ihmettelen kyllä miksi poika suostui sellaiseen... ja mihin se oli ensiksi tarkoitus käyttää (eli valehteliko vanhemmat pojalleen) Ja voiko ala-ikäinen ottaa omille nimilleen lainaa? Mutta jos se ei vaikuta sinun rahatilanteeseesi ja olette maksaneet puoliksi vuokran jne. niin se olisi miehen itsensä asia selvittää vanhempien kanssa.
Tuo ei ole siis normaalia. Mutta muu on eli se, että vanhemmat ei kustanna aikuisten lasten opiskeluita. Tai ajokorttia tms. Se ei ole itsestäänselvyys eikä ole epänormaalia, jos niin ei tee. Jotkut jopa käyvät kesätöissä tms. ansaitakseen rahaa omiin menoihinsa. Ja sehän vain kasvattaa lasta ja on hyvä asia. Tietysti ala-ikäistä lasta ei saa nälkään tappaa jne. Ja pitää elättää tietyllä tasolla. Kalliit harrastukset yms. on asia erikseen. Yli 18-vuotiasta ei tarvitse enää rahallisesti tukea. Tietysti niin saa tehdä jos haluaa.
Juopottelu ja ympäripäissään oleminenkin on vielä normaalia jos ei jatkuvasti olla... Eikä se aiheuta muille ongelmia. Esim. rahan lainaamista, keskellä yötä soittelemisia tms. Ehkä voisitte tai voisit välttää kylässä käymistä kuten olet tainnut tehdäkin.
Tätä juuri tarkoitin, että kerro toki lisää appivanhemmistasi. Mutta se on jo toinen juttu, jota kommentoimme sitten ja ei liity vuokranmaksu asiaan ollenkaan. Mielestäni.
...kirjoituksessasi, kuin: "Ja edelleen sama tahti jatkuu näillä appivanhemmillani: äiti ei raaski maksaa OMALLE POJALLEEN edes bensarahaa, ettei poika nyt vaan hyötyisi hänen rahoistaan? Siltä se vaan nyt tuntuu."
Aikaisemmassa vastauksessasi sanot, että äiti on ollut työtön jo 15 vuotta. Hän on eronnut, joten ex-mies ehkä maksaa hänelle elatusrahaa? Tuskinpa hänen raha-asiansa kovin häävillä tolalla ovat. Nuorehko nainen tuntuu kuitenkin olevan, kun hänen vanhempansa vielä elävät ja asuvat anoppisi kanssa samalla paikkakunnalla.
Anoppisi ei ole varmaankaan edes työttömyyseläkkeellä vielä, vaan elää kädestä suuhun yhteiskunnan antamilla tuilla.
Miksi keskustelun seuraajista tuntuu, että kadehdit rahattomia, elämässään epäonnistuneita ja onnettomia ihmisiä?
appivanhempani liittyvät tähän juttuun nyt siis siten, että miksi he NYT ovat kiinnostuneita kihlattuni rahoista kun kihlattuni on vihdoin ja viimein vakituisessa työsuhteessa?! Kun eivät koskaan kihlattuni opiskeluaikanakaan kysyneet kihlatultani, että pärjääkö hän taloudellisesti?!!! Jos nyt väännetään rautalangasta. ;)
että miksi nämä vanhemmat puuttuvat NYT kihlattuni raha-asioihin, kun hällä sitä on?! MUTTA EIVÄT OLLEET KIINNOSTUNEITA SILLOIN, KUN KIHLATTUNI NÄKI OPISKELIJANA NÄLKÄÄ?
Eikös nämä tällaiset vanhemmat olekin hyväksikäyttäjiä? Kuinka he olettavat, että heitä tulisi vanhuksina avustaa, jos eivät ole itsekään OMIA LAPSIAAN koskaan avustaneet?! Se on tässä se pointti. Heillehän se raha on "jumala", kun eivät sitä edes omille lapsilleen silloin tällöin jakele? Edes silloin, kun HEILLE sitä kulutetaan (=esim. autokyydit)?!!! Jos kihlattuni isä olisi oma isäni, haastaisin hänet oikeuteen esim. juuri tästä alaikäisenä otetusta opintolainasta. Senkin kihlattuni isä on osannut kääntää niin päin, että soskun tädeissä se vika oli - hehän sitä vaihtoehtoa hälle olivat tyrkyttäneet? SIIS MITÄ? EIKÖS SE ISÄ OLLUT EKANA SE ALOITTEEN TEKIJÄ?! Ou jee, mä taidan hakea kohta oikikseen opiskelemaan. ;)
Yleensä vanhemmat haluavat lapselleen hyvää. Ehkä kihlattusi vanhemmat ovat ajatelleet, että pojan pitää oppia raha-asiat itse, joten he eivät ole antaneet hänelle rahaa suoraan. Jotain he kuitenkin ovat antaneet, eli kodin, ruuan ja kasvatuksen 18 vuoden ajalta.
Nyt kihlattusi äiti on huomannut, että poikansa kihlattu haluaisi elää pojan siivellä. Koska äiti kuitenkin haluaa pojalle hyvää, hän ei halua, että joku pikkusyöjätär vie pojan vaivalla ansaitsemat rahat. Sen vuoksi hän on huolissaan pojastaan ja rahoista. Eihän äiti niitä rahoja itselleen halua. Hän vain haluaa, että poika ei liian kevytmielisesti lahjoita palkkaansa ulkopuolisille.
Mutta eikö he ottaneet sinua ennenkin päähän vaikka eivät kyselleet paljonko heidän poikansa maksaa vuokrastasi...?
Ongelma ei ole varmaan se vaan sinulla on muutenkin ongelma appivanhemmistasi. Ja heidän suhteestaan poikaansa. Vaikka he eivät ollenkaan puuttuisi ja olisi kiinnostuneet teidän raha-asioista ja vuokranmaksusta niin silti he suututtaisivat sinua varmaankin.
Tunnut paisuttelevan tuota kauheasti, jos nyt anoppisi kysyi moista niin ei kai siitä tarvitse noin kauheata pulttia ottaa. Ja vetää koko miehen lapsuus tai nuoruus ja kasvatus mukaan...
Ovatko nämä vanhemmat halunneet lapselleen hyvää, kun isällä on ollut pokkaa otattaa lapsellaan alaikäisenä 10000mk velkaa?! Korostan: kihlattuni oli jotain 17-vuotias kun tämä tapahtui - vanhemmat eivät ole siis antaneet lapselleen ruokaa ja kotia täysi-ikäisyyteen saakka tässä tapauksessa?!!! Kasvatuksesta puhumattakaan: kihlattuni isän mielestä kaikki, mitä kihlattuni on opiskellut/harrastanut jne. on paskaa! Ihan totta. Kihlattuni kerran kertoi, että hän oli 18-vuotiaana aloittanut kuntonyrkkeily-harrastuksen - isänsä oli siihen todennut, että mitä ihmettä sinä sellaista harrastat? Jne. jne. Eipä siis ole olleet kovin kannustavia nämä vanhemmat. Ja jos ajattelisivat lastensa parasta, toimisivat kyllä aivan toisin? Antoihan se isä siis pojalleen jotain: 10000mk velkaa korko juoksee koko ajan...tekisikö kunnon vastuullinen ja välittävä vanhempi niin? TUSKIN.
En tod. halua elää kenenkään siivellä. Tämä on meiltä nyt vain väliaikainen ratkaisu. Luulisi kihlattuni äidinkin tietävän, että vapaita asuntoja ei noin vaan puissa kasva? Ja muutto maksaisi: takuuvuokra, pianonsiirto jne. jne. Mutta siis miksi nyt?! Ei ole äiti aikaisemmin ollut huolissaan kihlattuni taloudellisesta tilanteesta?!!!
Mistä rahanpuutteesta sinä valitat, kun pianokin lojuu nurkissa? Myy se piano, niin saat rahaa.
Sinä syytät kovasti appivanhempiasi, vaikka heillä ei pitäisi olla mitään tekemistä sinun ja miehesi välisessä tilanteessa. Anoppisi saattaa antaa kihlatullesi neuvoja, mutta poika itse päättää, mitä rahoillaan tekee. Kiukkua hänelle, jos haluat.
Minusta tuo vaikuttaa siipeilyltä, kun haluat oman kaksiosi vuokran maksattaa puoleksi kihlatullasi. Sinähän siinä asut.
Appivanhemmillas on todellinen ongelma rahan suhteen (mikäli ne nyt sitä hinkuvat mieheltäsi). Toiset eivät osaa alkaa tienaamaan ikinä omia rahojaan ja tilannetta pahentaa vielä alkoholismi. Silloin roikutaan läheisissä ihmisissä, jotka eivät osaa muuta kuin antaa pätäkkää.
Anteeksi vain, mutta sain kuvan että miehesi on täysin hyväksikäytettävissä, jos ei osaa sanoa vastaan vanhemmilleen? Onko näin?
Olen ajatellut, että kihatun piheys johtuu siitä, että hän ei ole saanut nuorempana avustusta vanhemmiltaan. Meidän suhteessa sama juttu. Aina tapellaan rahasta, varsinkin jos miespuolisko joutuu maksamaan vähän enemmän. Hän ei myöskään ole saanut nuorena rahaa (ymmärtääkseni). Minä sen sijaan olen saanut aina kun olen OIKEASTI tarvinnut. Jopa kun lähdin kaupungille viikonloppuisin. Koskaan ei ole jäänyt rahasta kiinni, ettei olisi hauskaa voinut pitää. Nyt vanhempana olen paljon anteliaampi rahan suhteen kuin mieheni. Tykkään ostella pieniä lahjoja, ja tarjota ruuat tai juomat ravintolassa. En ole sellainen, joka laskee pennoset tarkasti, että tämä maksetaan puolet ja puolet.
Ehkä asioilla on yhteys, tai sitten pelkkää sattumaa....
"Minä sen sijaan olen saanut aina kun olen OIKEASTI tarvinnut. Jopa kun lähdin kaupungille viikonloppuisin."
Mitä OIKEASTI tarvitsemista se on, kun nuori lähtee kaupungille ottamaan teinikännejä?
Vanhempieni mielestä (kuten omastakin) on tärkeää, että nuori pääsee vaapaa-ajallaan kavereiden luo. Oltiin sitten kännissä tai selvinpäin.
Muutama kaveri ei käynyt missään ikinä, ja sen huomaa kyllä...
Mun mielestä taas ihmiset voi olla ihan erilaisia vaikka niillä ois samanlaiset taustat.
Ite oon ainakin huomannut, että esim. osa niistä jotka ei saaneet pienenä oikein mitään ja vanhemmat ehkä oli pienituloisia on tosi tarkkoja rahoistaan, säästäväisiä jopa pihejä. Toiset taas haluavat käyttää sitä rahaa kun sitä kerrankin on. Jopa muiden hyväksi.
Samoin joillekin raha on tosi tärkeää ja toisille taas ei vaikka taustat on samanlaiset.
Miksi muuten sitten tappelette rahasta? Jos sinulle ei ole tärkeää, että mies maksaa edes puolet? Vaan olet antelias ja makselet mielellään enemmän? Vai onko mies niin pihi ettei maksa mitään ja elelee sinun kustannuksellasi?
Ja minusta Wilhelmiinan kihlattu ei suinkaan ole pihi! Kuskaahan hän äitiään ilmaiseksi, isällekin on ottanut lainan ja makselee sitä ja maksaa puolet kihlattunsa vuokrasta! Tosin hieman vastahakoisesti. Mutta se ei ole kunnon piheyttä, jos ei maksa sitä mitä omasta mielestään ei kuulu maksaa. Se on pihi jos ei raski maksaa edes YHTEISISTÄ menoista puolia. Ja yhteisiä menoja ei ole vuokra, jos vain toinen asuu siellä enimmän aikaa.
Järkevyys rahan käytössä ja se että on tarkka rahoistaan ei ole aivan sama asia kuin piheys...
Ehkä toi tappelu ei oo oikea sana, mut joskus, jos esim. mulla ei oo lompakko mukana ja huomataan se vasta kassalla (kuulostaa vanhanaikaiselta tempulta, jota ei siis ole :), ja ukko joutuu maksaan, niin sillon se saattaa vetää herne-maissi-paprikat nenään niin että vilahtaa.
Mut harvoin kuitenki näin käy. Itseasiassa kesällä kehitettiin tapa, jolla molemmat maksaa saman verran ruuasta. Heti kuun alussa, kun opintotuki tulee, molemmat nostaa viiskybäsen ja se on meidän ruokaraha kuukaudeks. Jos jää yli niin käydään seuraavan kuun aikana ulkona syömässä ja jos jää vajaaks (mitä ei oo viel tapahtunu), niin lainataan seuraavalta kuulta. Toimii!! :)
Rahasta riiteleminen on maailman alhaisin riidan laji.
Kun kerran ollaan yhdessä, niin se maksaa, jolla on. Jos molemmilla on rahaa, ei ole oikeutta kummallakaan salata rahavarojaan, vaan antaa niistä tarvittava määrä perheen maksuihin.
Olen usein tavannut pariskuntia, joiden elintasot ovat ihan erilaiset, niin että mies ostaa - usein velkarahalla - autot, veneet ja muut mieleisensä, ja vaimo maksaa talouden, lasten vaatteet ja koulutukset, omat menonsa ja vieläpä ukolleen kalsongit ja sukat, koska mies ei pane rahaa moiseen turhuuteen vapaaehtoisesti. Velat jäävät myös usein vaimon murheeksi: hän joutuu huolehtimaan, että mies maksaa ottamansa lainat, koska on joutunut niihin takaajaksi. Mies puolestaan rähjää vastaan, ja kieltää vaimoa sekaantumasta HÄNEN asioihinsa, jotka hän kyllä hoitaa kun ehtii.
Raadollisin tapa pilata koko perheen elämä.
Mikään pankki ei myönnä alaikäiselle lukiolaiselle/ammattikoululaiselle 10000 mk:n opintolainaa ja maksa sitä isän tilille. Sinähän uskot kaikkea puppua. Lisään vielä, että ei ole myöntänyt kymmenen vuotta sittenkään.
terv. pankkineiti/lainaneuvottelija
Kyllä se vaan noin on mennyt. Kihlattuni isä oli ollut tuolloin työttömänä ja ilmeisesti kaikki, mitä oli tullut, oli myös mennyt kurkusta alas?! Isä oli kuulemma aikansa kiukutellut tilannetta kihlatulleni (=ISÄN MIELESTÄ NOIN 16-17-VUOTIAAN TULI MAKSAA ISÄLLE RUOISTA JA ASUMISESTA?!!!) ja oli sitten marssinut soskuun kihlattuni kanssa. Näin mulle on kerrottu. En tiedä, miksi sosku ei sitten ollut antanut heille suoraan rahaa, vaan siellä oli sitten virkailija kuulemma ehdottanut, että poikahan saa opintolainaa?! Näin mulle on siis kerrottu. Ja isä haluaa pienentää osuttaan asiasta pojan silmissä, ja syyttää, että koko juttu on sen soskun tädin vika?!!! KIHLATTUNI ISÄSSÄ KUN EI OLE KOSKAAN MITÄÄN VIKAA?! Totta on, että tuo summa meni kokonaisuudessaan kihlattuni isän perseeseen. Se siirrettiin HETI tämän isän tilille.
Tosiaan, miksi he eivät saaneet rahaa silloin suoraan sossusta? Ja mikä pankki tosiaan on myöntänyt lainaa alaikäiselle?!!!
...sanoi juuri äsken, että tässä tapauksessa kihlattuni on saanut opintolainan, kun huoltaja on sen hakupaperin kirjoittanut? Eli isänsä on allekirjoittanut silloin sen lainahakupaperin. Ja kyllä kihlattuni isä on saanut sossustakin kuulemma rahaa, mutta ne eivät ole riittäneet?!
Ja sitten olevinaan olisi sossun täti sanonut, että onhan sulla poika - käske hänen ottaa opintolainaa?!!! Ei kyllä paljon järki päätä pakota tällä kihlattuni isällä, ottaa nyt lainaa OMAN POJAN NIMIIN?!!!
Unohda ne oikeustieteelliset. Jos et ymmärrä, että hakupapereita ja laina-anomusta ei voi allekirjoittaa kukaan muu kuin lainansaaja ja sitä ei makseta kenenkään muun tilille kuin lainanottajan. Opintolainaa ei saa alaikäinen vaikka isä sitä hakeekin ja sossun täti on sanonut mitä tahansa. Opintolainan takaa valtio ja siksi paperit tehdään oikein. Kihlattusi puhuu täyttä puppua.
terv. pankkineiti
...muuta sanoa kuin että tämä kihlattuni isä on pakottanut kihlattuni allekirjoittamaan ne lainapaperit. On varmaan itsekin ollut pankissa sen tapahtuessa? On varmaan ollut rasittavaa kuunnella isänsä mankumista rahattomuudesta yms., sillä "hiillostamisen" taidon tämä appeni ainakin osaa?! Raha ei pysy eikä ole pysynyt appeni kukkarossa ikinä.
Ei sitä opintolainaa myönnetä alaikäiselle!! Ei se isä sitä päätä! Kyllä ne nyt pankissa tarkistaa lainanottajan henkilöllisyyden! JESSUS!
Jompikumpi teistä hourii, joko sinä tai poikaystäväsi. Mutta miksette te ala elää omaa elämäänne omilla rahoillanne, miksi teidän pitää takertua tuommoiseen? Appivanhempasi ovat ilmeisesti sikoja. Eivät ansaitse edes sinun kiukkuasi. Ole iloinen että sulla on oma elämä jonka elät fiksummin kuin he. Nyt katse tulevaisuuteen Wilhelmiina!!
Alaikäinen ei saa opintolainaa vaikka isä istuisi vieressä. Olet joko feikki tai sinua viedään 100-0 eli KIHLATTUSI kusettaa sinua mennen tullen.
28v opiskelija, joka huutaa rahaa KIHLATULTAAN, anopilta, apelta, vanhemmiltaan, kai vaarien ja mummojenkin pitäisi sinua avustaa.
Nyt kun KIHLATTUSI on pois viikot, mene vaikka siivoamaan tai kassalle töihin ettei tarvitse ruikuttaa rahoja muilta.
Rautalangasta vielä: alaikäinen ei saa opintolainaa.
Onhan alaikäinen oikeutettu myös opintotukeen 17-vuotiaana?? Miksi ei siis lainaankin???!
Ihan oikeesti. Heivaa jo. Joko tosiaan sepittelet juttuja tai sitten sulle sepitellään juttuja joita uskot. Alaikäinen on tottakai oikeutettu joihinkin tukiin (pienemmät kuin täysi-ikäisen tuet) mutta ei lainaan.
...KIHLATTUNI OLI TÄMÄN LAINANOTTOHETKELLÄ JOTAIN 16-17-VUOTIAS. Ei kihlattuni valehtele tässä asiassa, hän on huono valehtelemaan. Isä on ollut huoltajana pankissa mukana ja allekirjoittanut myös sen paperin.
Mä en opintolainoista kovin paljon tiedä, mutta netissä kerrottiin mm. näin:
"Velkakirjan allekirjoittaa omakätisesti opiskelija. Alle 18-vuotiaan on toimitettava pankille edunvalvojien (yleensä vanhempien) antama kirjallinen valtakirja, jonka mukaan opiskelija voi ottaa lainan omiin nimiinsä ja nostaa sen ilman eri suostumusta. Valtakirjassa tulee yleensä olla molempien vanhempien nimet. Pankki voi edellyttää, että valtakirja annetaan pankissa ensimmäistä lainaerää nostettaessa, joten selvitä asia pankin kanssa ennen lainan nostamista." (Kela)
Ja ymmärsin, että lainaa ei nosteta kerralla?
Ja tssä vielä valtiontakauksesta:
Opiskelija, joka ei saa opintorahaa, voi kuitenkin saada lainatakauksen seuraavissa tilanteissa:
- 18-19 -vuotiaan itsenäisesti asuvan (ei kuitenkaan lukiolaisen) opintoraha on evätty vanhempien tulojen perusteella. Lainatakaus myönnetään vanhempien tuloista riippumatta.
- Alle 17-vuotiaan itsenäisesti asuvan (ei kuitenkaan lukiolaisen) opintoraha on evätty lapsilisäoikeuden vuoksi. Lainatakauksen tarve arvioidaan opintorahaa varten vahvistettujen vanhempien tulorajojen mukaan.
-Opintoraha on evätty harjoittelupalkan, työssäoppimisjaksolta saadun palkan, oppilaitoksen maksaman apurahan tai muun opintoihin liittyvän taloudellisen etuuden vuoksi.
Kaiken uskot mitä kerrotaan? Mieti ovatko asiat edes voineet tapahtua niin kuin nuo alkoholistit tai muut sukulaiset ovat kertoneet. Miten muuten kommunikoit anoppisi kanssa, ethän ole edes käynyt hänen luonaan kuin kerran? Mistä tiedät hänen toilauksensa?
Ukko toinen hyväkäs. Kuka sinulle kertoo kaiken sen minkä heistä tiedät?
Ei kai vain kihlattu ole ainoa tiedonlähteesi?
Hän on saanut kasvatuksensa noilta ihmisiltä. Millainen se on ollut?
Miksi aloitte riidellä yli 10 v. sitten otetusta lainasta? Onhan se maksettukin jo.
Ei noin pientä lainaa kannata maksamatta pitää. Johan siihen uppooaa silmittömästi korkojakin turhan päiten.
Varaa lainan maksuun varmasti on ollut, koska pojalla on oma pianokin. Jos se olisi lapsuudenkodissa ollut, niin isä olisi myynyt sen ja saanut rahat ryyppäämiseensä, eikä olisi velkaa tarvinnut tehdä. Näin ollen on ilman muuta oletettava, että poika on ostanut itsellen pianon muutettuaan ahneen isänsä vaikutuspiiristä omiin oloihinsa.
Joka tap. tämä on asia, jonka ei tulisi vaikuttaa alkuperäiseen asiaan, eli onko oikein vaatia toista osapuolta osallistumaan vuokran maksuun, vaikka toinen asuu kaukana omassa asunnossaan.
Siitähän tässä on kysymys. Ja kyllä se niin on, että ratkaisua ei täältä löydy, kyllä se pitää teidän keskenänne sopia.
Onhan se maksettukin jo?! Kihlattuni on maksanut siitä koko ajan korkoja näiden kymmenen vuoden ajalta - se ei todellakaan ole maksettu vielä, ei edes aloitettukaan!
Pojalla oma piano? No ei tod. ole. Piano on minun hankkima - ostin sen OPINTOLAINALLA. Piano on siis minun - ei kihlattuni.
OHO?! Että oikein opintolainalla? Eikö sun vanhemmat maksaneetkaan sitä? Kyllä on sun kihlatullaskin (helkkarin vaikea sana muuten?)kauheat appivanhemmat. Kun ei osta teille tai sulle ees pianoa.
OHO?! Että oikein opintolainalla? Eikö sun vanhemmat maksaneetkaan sitä? Kyllä on sun kihlatullaskin (helkkarin vaikea sana muuten?)kauheat appivanhemmat. Kun ei osta teille tai sulle ees pianoa.
Miehesi on kinkkisessä tilanteessa. Ihmiset antavat anteeksi omille lapsilleen kaikennäköisiä toilailuja ja sietävät enemmän kun mitä muiden ihmisten kohdalla. Samoin lapset vanhemmilleen. Poika haluaa auttaa vanhempia jne. Ei ole varmaan helppoa esim. laittaa välejä jopa poikki. Ehkä mies kuitenkin kaikesta huolimatta rakastaa vanhempiaan. ”Veri on vettä sakeampaa…”
Mutta esim. alkoholistin auttaminen antamalla hänelle rahaa ei kannata. Siitä ei ole hyötyä vaan haittaa.
Mies on lisäksi liian kiltti, ehkä jopa nössö ja alistuvainen. Ja aina löytyy ihmisiä jotka käyttävät sellaisia hyväkseen. Toivon mukaan mies ryhdistäytyisi eikä antaisi vanhempien eikä kenenkään muun käyttää häntä hyväkseen. Mies suostui (ainakin alustavasti) maksamaan esim. puolet vuokrastasi. Mutta alistuiko hän taas...?
P.s. ”Alle 18-vuotiaan on toimitettava pankille edunvalvojien kirjallinen suostumus lainan hakemiseen ja valtakirja.” (Kelan sivuilta) Eli kyllä alle 18 –vuotias ilmeisesti siis saa lainaa! Mutta pitääkö silloin olla sellainen joka ei asu vanhempiensa luona?
(yhteys on vähän hitaalla, joten en lukenut kaikkia viestejä vielä, mutta ehkä tässä joskus…)
Olen siis sitä mieltä, että tuo lainahomma oli törkeästi tehty (jos sellainen on tapahtunut). Opintolaina on kyllä ihan ok asia, useat ottavat opintolainaa. Mutta opintolaina pitäisi käyttää opiskelijan menoihin, ei vanhempien juopotteluun yms.! Ja tietysti vanhempien pitäisi elättää alle 18 –vuotiaat lapset (ja tarkoitan perusjuttujen maksamista en mitään kalliita harrastuksia, vaatteita yms.) Mutta miksi ihmeessä sitten alle 18 –vuotiaalle annetaan opintolainaa…? Joskus ennen vanhaan ja vieläkin joissakin maissa useilla lapsilla ei ollut mahdollisuutta opiskella, koska vanhemmilla ei ollut varaa kouluttaa lapsiaan. Mutta kyllä nyt nykyään Suomessa luulisi vanhempien saavan vaikka sossusta tukea, jos ei riitä raha edes lasten ruokaan. Tosin olisihan se kai riittänyt, jos isä ei olisi juonut niitä… Kai poika olisi saanut jotain opintotukeakin? Jos vanhempien tulot oli kovin alhaiset? Ei se tietysti paljoa ole, mutta vähän auttaa. Jotkut opiskelijat ottavat lainaa omaan ryyppäämiseen ja juhlimiseen, mutta en ole kyllä kuullut että vanhempien…
Sinun olisi heti pitänyt kertoa meille tuosta lainasta. Koska se on aika oleellinen asia. Turha syyttää meitä idiooteiksi ja ymmärtämättömiksi ja sanoa, että emme tiedä kaikkea.
Jos tuot lainaa ei olisi vastaisin juuri niin kun olen vastannut. Ja sinähän et kertonut siitä. Normaalisti siis vanhempien ei tarvitse aikuista lasta tukea rahallisesti. Mutta nyt tässä tapauksessa äiti olisi voinut kyllä kysyä pojaltaan miten hän pärjää. Kun opintolainakin meni isän käyttöön. Ja kyllä minustakin on outo valittaa, että toinen ”siipeilee” hänen poikansa kustannuksella kun hän itse tai isä on niin tehnyt. MUTTA muuten hän kyllä on oikeassa ja olen samaa mieltä. Että puolet vuokrasta on liikaa.
Tämä ei sinänsä liity asiaan, mutta millä kihlattusi muuten maksoi ajokortin ja autonsa? Kun hän oli silloin köyhä opiskelija ja työtön?
Todella törkeästi tehty se lainajuttu isältä ( äitikin kuulemma tietää asiasta!) - ja kun he eivät tänäpäivänä halua edes muistaa koko asiaa?!!!
Kihlattuni kävi vasta päälle parikymppisenä autokoulun: opintolainalla, milläpäs muulla. ;) Ja on ostanut autonkin opintolainalla (=romu)...silti hänen vanhempiaan tulisi kuskailla kaupoilla/mökillä silloin tällöin? Että kyllä ilmainen kyyti kelpaa, mutta eivät ole halunneet kustantaa näitä omalle pojalleen? Minä kävin autokoulun heti 18 vuotta täytettyäni, vanhemmat maksoivat.
Ei ilmeisesti sossun rahat riittäneet isälle silloin? Kihlattuni isä ei osaa käyttää rahaa vielä tänäkään päivänä: hän esim. peri noin 10 vuotta sitten äidiltään kesämökkitontin TÄYSIN ILMAISEKSI - vaan eipä ole vielä saanut aikaiseksi sitä täysin itselleen lunastaa kun siinä on joku muutaman euron "maanhalkomismaksu"...??! Että näin ne jotkut hoitaa asiansa, vaikka tontti oli tosiaan tälle isälle täysin ilmainen!? Hän otti sitten tulevaa kesämökkiä varten lainaa pankista (oli tuolloin töissä) jotain 10000mk vanhaa rahaa...mutta jätkäpä joi ja humputteli puolet siitä summasta?!! Eli nyt siellä mökillä on muistutus tästä: mökin valu on puolet suurempi mitä itse mökki! ;) Salli mun nauraa...! Vai itkemäänkö tässä on kohta ruvettava? :(
Eli kihlattusi otti sen 10 000 mk:n lisäksi vielä lisää opintolainaa autokouluun ja autoon?
Vanhempienhan ei siis tarvitse maksaa lapsensa ajokorttia ja monet maksaa itse ajokorttinsa lainalla tai tekee töitä. Esim. kesätöitä. Se on ihan normaalia. Eikä tee vanhempia sen huonommaksi. Ainoa epänormaali asia on nyt se laina mikä meni isän juomiseen. Vaikka sinun ajokorttisi onkin maksanut vanhempasi niin muistathan, ettet pidä sitä itsestäänselvyytenä. Kuten tunnut pitävän.
** Sanopas rehellisesti, että JOS tätä lainaa siis sitä minkä isä ryyppäsi ei olisi otettu niin haittaisiko sinua ollenkaan, että vanhemmat ei ole maksaneet kihlattunsa ajokorttia, ei osta joululahjoja, ei tukenut rahallisesti opiskeluaikoina? **
Muutoin appivanhempiesi tapa käyttää rahoja ja viettää elämäänsä ja hoitaa asiansa ei kuulu sinulle. Eikä appivanhempien avioero yms. En ymmärrä miksi se niin jaksaa sinua kiinnostaa... Ei kai heidän yksityisasiansa kuulu sinulle. Mitä jos sinun appivanhempasi vatvoisivat jatkuvasti sinun tekemisiäsi...?
Otatko sinä tästä vain kauhean stressin miehesi takia. Kun hänellä on ollut kurja lapsuus, ikävät vanhemmat jne.? Sinua harmittaa hänen puolestaan. Mikä on hyvä asia, mutta rajansa silläkin... Vai harmittaako sinua kun sinulle on sattunut niin huonot appivanhemmat? Ja ystäväsinkin appivanhemmat ostavat auton. (onko sinun vanhempasi tehneet niin?) Kaikki mitä heistä kerrot liittyy rahaan. He hoitavat toki huonosti raha-asiansa ja käyttivät poikaansa hyväkseen ottamalla lainan. Mutta kyllä sinäkin taidat melkolailla ajatella rahaa.
Mistä muuten tiedät kaiken tämän? Onko mies uskoutunut sinulle vai oletko kysellyt itse?
Jokatapauksessa appivanhempasi tekemiset ei millään tavalla liity teidän vuokran maksuun. Muuta kun että äitisi kysyi siitä pojaltaan.
Unohda nyt ne appivanhemmat. Jookos? Tai ajattele heitä ainakin vähemmän... Jos et siihen pysty niin mieti ainakin mikä sinua oikeasti heissä nyppii? Ja mitä sinä toivoisit appivanhemmiltasi. Jos he maksaisivat vaikka sen lainan takaisin niin olisiko kaikki ok? Tuskin...
Jos mun vanhemmat tarvitsee jotain isompaa kaupasta, jota on vaikeaa tai mahdotonta tuoda bussilla tai kävellen kilometrien päästä niin kyllä mä autan. Menemme yhdessä kauppaan tai mä käyn hakemassa. Joskus vanhemmat itse soittaa ja kysyy apua ja joskus tarjoudun itse auttamaan. Mä en suinkaan aattele, että hitto miks ne ei oo ajokorttia hommannut itselleen. Pikemminkin harmittaa heidän puolestaan, että kun se helpottaisi heidän elämäänsä. En myöskään ajattele, että joo nyt kun mulla on kortti ja auto jotka olen omilla rahoillani maksanut (23 –vuotiaana, enkä tarvinnut lainaa) niin he nyt sitten hyötyy siitä. Minusta on mukavaa kun minulla on vihdoin ajokortti ja voin auttaa heitä. Bensarahoja en kysele. Mutta en ole kyllä vienyt heitä kun max. 50 kilsan päähän ja takaisin. Ja minulla on rahaa bensaan. Käyn töissä. Ainoa mikä joskus harmittaa on, että äiti ei tunnu arvostavan minua ja olevan iloinen puolestani. Ehkä hän on jopa vähän kateellinen siitä kun olen pärjännyt paremmin kun hän elämässään.
Miehenikään ei ole kovin paljon saanut vanhemmiltaan. Minulla on ollut ongelmani äitini kanssa, mutta miestäni hän kohtelee suht ok. Tulevat toimeen ainakin. Jos mun mieheni valittas kokoajan mun vanhemmista ja vertaisi omiinsa tai kaverinsa vanhempiin tai appivanhempiin, voin sanoa että mua v…uttais! Sä et tunnu ihmiseltä joka kokee vaan sympatiaa ja suuttumusta rakkaansa takia. Tuntuu, että sä halveksit sun kihlattus vanhempia jotenkin muutenkin. Mun mies ei koskaan arvostele mun vanhempia. Mun vanhemmat ovat joskus olleet alkoholisteja, mutta nykyään absolutisteja. Tukee voi antaa ja kuunnella jos sellasta tarvin, mutta muuten se on mun ongelmani. Millainen lapsuus mulla on ollut. Ja siitähän on jo aikaa! Ei pidä katkeroitua loppuelämäkseen…
Te olette varmaan ihan erilaisista maailmoista miehesi kanssa. Ja sä oot tottunut saamaan vanhemmiltas mitä tarvit. Ja et ehkä tunne ketään muuta kun miehes joka ei ole saanut. Mä muistan kun yhessä porukassa aikoinaan tuli puheeks, että oon autokoulussa. Ne ihmetteli, että mitä et kai sä oo enää 18? Miks sä nyt vasta kortin ajat?! Ei tullut pieneen mieleenkään, että kaikille vanhemmat ei maksa ajokorttia ja se maksaakin aika paljon...
Mä ainakin omille lapsille tuun korostaan, että kaikilla ihmisillä ei ole asiat niin hyvin kun teillä. Jos nyt siis on hyvin... En kyllä aio heillä rahaakaan jaella miten sattuu. Ja tosiasia on, että me emme voi valita vanhempiamme. Säkin oisit voinut syntyä ihan tosienlaiseen perheeseen.
...eikö se ajokortin ajamatta jättäminen ole just niiden vanhempien vika? Itsehän ovat olleet niin typeriä ja saamattomia, että eivät ole päässeet edes autokouluun saakka?! Minusta noin juuri puolustelet ja suojelet vanhempiasi...?
Sieltähän se sitten tuli...äiti ei arvosta, vaikka ajeluttaa sinua ilmaiseksi? Kihlattuni äiti on aivan samanlainen. Otetaan kaikki pois sellaisilta, joilla vähänkin jotain on eikä osata edes kiittää...?!!!
Tuo kateus kanssa ihmetyttää - eikö vanhempien tulisi olla juuri nimenomaan ylpeitä jälkikasvustaan, jos heillä menee paremmin?! Eikä siis kateellisia?
En mielestäni vertaile vanhempiamme - nythän päin vastoin kihlattuni on nähnyt toisenlaista vanhemmuutta? Esim. kihlattuni joulut ovat aina olleet yhtä hel..ttiä, mutta kun hän oli ekaa kertaa minun kotonani viettämässä joulua, siellä hän on nykyään aina jouluisin. :) Kyllä ihminen aistii, missä hänen on hyvä olla? Sitä paitsi, kihlatullani ja isälläni on eräs yhteinen harrastuskin! ;)
Elämässä tulisi juuri nimenomaan oppia virheistään ja vastoinkäymisistään, näin mulle on ainakin tähän asti käynyt. Appivanhempani sitä vastoin elävät edelleen jossain 60-luvulla, toistavat samoja virheitään, eivät halua kehittyä/muuttua ihmisinä yms? Siinä se ristiriita yhteiselolle ehkä juuri onkin?!
Minä ainakin haluan tulevaisuudessa korostaa omille lapsilleni mm. terveen maalaisjärjen, rehellisyyden jne. käyttöä? Katson, että tällaiset arvot puuttuvat täysin appivanhemmiltani. Ovathan he niin monta kertaa teoillaan sen osoittaneet lapsiaankin kohtaan?!!!
Vai typeriä ja saamattomia! Onneksi minulla ei ole ainakaan tuollaista puolisoa joka haukkuisi vanhempiani typeräksi ja saamattomaksi! Ja valittaisi jatkuvasti... Ja ajokortti ei nyt varmaan ole maailman tärkein asia ja saavutus?
Isäni on sentään aina tehnyt töitä. Valitettavasti hän ei ole päässyt kovin hyvin palkattuun työhön. Tunnen esim. erään alkoholistin joka asuu vielä 40 -vuotiaana kotona (ei maksa vuokraakaan). Lainaa vanhemmiltaan rahaa jne.
Ja isäni ja äitini ei suinkaan ole ottanut minulta kaikkea pois. He harvoin pyytävät mitään. Ja minä itse haluan auttaa heitä pyysivät he tai ei. Sinä et varmaan koskaan auta ketään, jos et saa jotain vastineeksi?
Menisit itse töihin, etkä elättäisi itseäsi kihlatullasi ja vanhemmillasi. Tai appivanhemmillasi, jos he vain antaisivat rahaa…
Korkeasti koulutetut leuhkivat koulutuksellaan ja hyvin palkatulla työllään. Mutta kukapa mahdollistaa monen opiskelun lähes kolmikymppiseksi? Esim. alemmin koulutettu puoliso. Joka ei ole käynyt kouluja pitkään vaan mennyt työelämään ansaitakseen rahaa. Ja maksaa sitten palkastaan esim. toisen vuokran, jotta toisella on mahdollisuus opiskella vuosia. Joku sentään käy opiskelun ohella töissä ja maksaa sillä opiskelunsa tai ottaa opintolainaa.
Ja eikös sinunkin ajokorttisi maksanut vanhempasi?! Olisiko itselläsikään vielä ajokorttia, jos he eivät olisi sitä maksaneet? En leuhkisi kyllä sillä. Ehkä monella muullakin typerällä ja saamattomalla olisi kortti heti 18 -vuotiaana jos isä ja äiti sen maksaisi. Ei tietysti kaikilla.
Hanki toita ja lopeta se puolisosi perheen rahoissa riippuminen. Eikohan he itse paata mihin rahansa laittavat. Hanki sina omat rahulisi.
On kihlattuni ollut välillä töissäkin, mm. ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun välissä. Että ei hänen ole tarvinnut sitä opintolainaa nyt niin hirveästi ottaa...mutta siis vanhemmilta hän ei ole koskaan saanut euron euroa?! Kaikki tavaransa tietokonetta myöten kihlattuni on hankkinut itse, omilla rahoillaan (mm. kesätyö).
Joo, tiedän että läheskään kaikki vanhemmat eivät kustanna ajokorttia lapsilleen. Kuulin just itseasiassa eilen eräältä minua huomattavasti nuoremmalta tytöltä, että hän ottaa itse velkaa autokoulun käymiseen. ;) En sitä ajokorttia koskaan pyytämällä pyytänyt - itseasiassa he kokivat sen rahoittamisen omana velvollisuutenaan? Omille vanhemmilleni kun taas heidän vanhempansa eivät ole kustantaneet yhtään mitään, kävivät itsekin ajokortit vasta myöhemmällä iällä omilla palkkarahoilla. Ehkä vanhempani haluavat siinä mielessä olla ns. parempia vanhempia?!
Kaikista eniten minua pännii se laina, jonka kihlattuni isä tuhlasikin sitten omiin tarpeisiinsa. Ja vielä enemmän se, että nykyään hän ei halua siitä lainasta enää lainkaan keskustella kihlattuni kanssa?! Isä on kuulemma tehnyt täysin selväksi, että hän ei tule sitä lainaa koskaan takaisin maksamaan. JA SEKÖS PÄNNII!!! Itseasiassa oikein halveksin tätä kihlattuni isää siitä? Kuinka tuollainen ihminen oikein pystyy suunnistamaan elämässä eteenpäin, kun ei hoida asioitaan kunnialla loppuun saakka?!
Miksi appivanhempani asiat eivät kuulu minulle? Ovathan he joskus omien lapsieni mummo ja ukki? Jatkavatko he silloinkin toistensa syyttelyä esim. heidän avioerosta? Eli tulevaisuudessa kun käydään lasten kanssa kihlattuni äidin luona niin hän syyttää ukkia heidän avioerosta ja päinvastoin, riitelevät siis vielä lastenlastenkin silmien alla samoista asioista?!!! Molemmista appivanhemmista minulla on sellainen kuva, että kumpikaan ei puhu omista asioistaan juuri kenellekään?! Mutta toisista kyllä aina juttua riittää("kun sekin on sellainen" jne.)...?
No kyllähän se jotain vanhemmista kertoo, kun velkaa pitää ottaa jo lastenkin nimiin? Eivät ole opiskelleet? Eivät kannusta lapsiaan tulevaisuuteen? Eivät arvosta koulutusta jne? Aivan, appeni tokaisi mulle kerran, että jos opiskelee pitkään, voi pönttö mennä sekaisin...?! Näen, että he ovat ÄÄRIMMÄISEN KATKERIA, KATEELLISIA JA SISÄÄNPÄINKÄÄNTYNEITÄ ihmisiä. Isä on katellinen jopa omalle pojalleen? Nimittäin kun kihlattuni valmistui, niin hänen isän mielestä tästä tuli heti ylpeä ja "herra"...?! Siis mitäh?! Eikö se tajua, että TULEVAISUUTTAHAN varten niitä kouluja käydään? Ja sen takia, että kehityttäisiin ihmisenä jne?!!!
Kyllä, eniten ahdistaa se kun appivanhempani ovat niin aivottomia ja ovat antaneet kihlatulleni niin kurjan lapsuuden. Kihlattuni on pitänyt opetella ja oppia kaikki kantapään kautta. Mitään elämänohjeita tms. hän ei ole saanut vanhemmiltaan. Ja sekin suututtaa. Kuinka tällaiset appivanhemmat olettavat, että lasten tulisi heitä vanhuksina avittaa jne? Kun eivät hekään ole auttaneet koskaan lapsiaan? Näillä vanhemmilla ei ole varmaan koskaan rahaa edes hauta-arkkuun -nekin täytyy lasten hommata ja ostaa heille...?!
En toivo appivanhemmiltani enkä edes omilta vanhemmiltani "kuuta taivaalta" eli kyllä esim. auto, asunto jne. kuuluu itse hommata omilla palkkarahoilla. Mutta mitä pahaa siitä olisi, jos kuitenkin joskus haluaisin esim. joululahjan anopiltani tms? Olenhan minäkin hälle joskus jonkun pienen kynttilän joululahjaksi ostanut ja villasukat neulonut, kaikesta huolimatta. Toivoin anopiltani myös jonkinlaista valmistujaislahjaa kihlatulleni silloin kun hän valmistui, vaan eipä kuulunut ei?! Puhun tässä yhteydessä vaan rahasta, sillä yksinkertaisesti kaikelle sille muulle (=ei materialistinen) tulisi avata ihan omat keskustelunsa?! Kaikkea ei tällekään palstalle jaksa kirjoitella...?
Siis lapsenlapset joutuvat kuuntelemaan syytöksiä mummun avioerosta, no tuskin. Jos se nyt on noin yleinen puheenaihe, niin kai molemmat tiedätte, mistä se johtui. Kitiset ettei vieläkään tiedetä.
Ehkä joku ei halua mollata toista, ei kertoa alistuksesta, pakottamisesta, uskottomuudesta, rakkauden puuttumisesta ja sinusta on kummallista, että lapsille ei ole kerrottu!!
Huom! ajokorttia ei makseta, jotta oltaisiin parempia vanhempia tai sitten on epäonnistuttu perusteellisesti.
Laina-asia on vähintään hämärä, kihlattusi ei ole saanut opntolainaa asuessaan kotona eli isänsä luona, laki on laki ja siinä ei selitykset auta.
Koita nyt ymmärtää, että kotona asuva alle 18v ei ole koskaan saanut opintolainaa.
Kuinkahan voit rakastaa kihlattuasi, joka ei ole saanut eikä oppinut mitään vanhelmiltaan. Jos edes olet lukenut otsikoita, niin lapsen luonne ja selviäminen luodaan alle 5v iässä. Koska rakastat kihlattusi luonnetta, niin hänen vanhempansa ovat onnistuneet luomaan sinulle sopivan ihmisen, oliko liian vaikeaa?
Olette aikuisia, onko liian vaikeaa ymmärtää, että jokainen teistä saa tehdä omat valinnat.
Se on asia joka annetaan PYYTEETTÖMÄSTI toiselle, siksi että syystä tai toisesta haluaa antaa jollekkin ihmiselle lahjaksi jotakin. Saamaansa lahjaa ei pidä arvostella. Antajan on ymmärrettävä se, että vaikka hän antaa tuhat lahjaa, ei hänen pidä odottaa lahjan saajalta samanlaista huomaavaisuutta. Lahja EI ole vaihtokauppa!!! Lahja annetaan sydämestä, siksi että HALUAA antaa lahjan. Kaikki eivät ole lahjan antaja tyyppiä, joillekkin se on riesa kun pitää miettiä "mitähän sillekkin nyt keksisi"... Appivanhempasi saattavat olla mulkkuja, mutta tuo lahjojen antamattomuus ei ole syy miksi heitä pitäisi kritisoida. Outoa jos eivät edes korttia laita/soita onnittelu puhelua pojan syntymäpäivinä, mutta kukin tavallaan... Sinun on turha murehtia sitä, anna sinä sekin aika mitä uhraat anopin villasukkien värkkäämiseen miehellesi:)
ei ole kovin rakentavia tunteita... eniten niistä on haittaa ihan sulle itselles.
toista ihmistä ei voi muuttaa, vaikka miten ajattelis tietävänsä millanen sen toisen pitäis olla. AINOA ihminen jota sä pystyt muuttamaan olet sinä itse, ja sekin on työn takana ja vaatii tahtoa ja määrätietoisuutta.
mitä jos yrittäisit kohdistaa katsees niihin asioihin jotka elämässä on hyviä ja kauniita. ja rakentaisit tulevaisuutta sen sijaan että vatvot vanhoja asioita jotka ei muuksi muutu.
ei sun tarvitse olla niiden miesystäväs vanhempien kanssa missään tekemisissä.. mut ihan turhaa pään seinään hakkaamista on myös ajatella että ne jotenkin muuttuis toisenlaisiksi. ihminen VOI muuttua mut muuttuu vasta jos itse kokee muutoksen tarpeellisena.
...katsella sivusta appivanhempieni törttöilyjä? Jos esim. tulevaisuudessa perustan oman perheen kihlattuni kanssa, eikö minulla ole oikeus silloinkaan puuttua kihlattuni vanhempien asioihin? Täytyykö meidän silloinkin esim. ajeluttaa näitä vanhempia ilmaiseksi?! Ruokkia heitä ilmaiseksi, kun he tulevat meille kylään? Olla itse nälässä heillä, kun käymme heilläpäin kylässä? Eikös Suomessa ole sananvapaus - saa sanoa asiat juuri niin kuin itse ne näkee?!!!
minä minä minä minä. Jos kärsit ehkä tulevien appivanhempiesi luona nälkää, ota omat eväät mukaan, tai laita sapuska koko porukalle. Ja pidätkö ravintolaa kun lasket paljonko he luonasi syövät ja laskutat sen mukaan. Vieläkin ajatuksesi on puuttua toisten elämään. Tajuatko ollenkaan minkä kuvan itsestäsi annat täällä? Poikaystäväsi palkka on hänen palkkansa, maksu hänelle hänen tekemästään työstä. Jos poikaystäväsi haluaa ajeluttaa vanhempiaan omalla autollaan, ei se eikä auton bensat pitäisi olla sinulta poissa, eiväthän ne edes sinun ole ollutkaan. Jos se onneton poikaystäväsi on niin torvi, että perustaa kanssasi perheen, ei hänellä edelleenkään ole elatusvelvollisuutta sinuun. Ja hänellä on edelleen täysi valta päättää, mitä omille rahoilleen tekee, ei se ole sinun taskussasi.
En ole koskaan puuttunut poikieni ystäviin en heidän asioihinsa, mutta jos he jompikumpi löytäisivät vahingossa kaltaisesi ihmisen elämänkumppanikseen muuttuisin siinä silmänräpäyksessä inhoittavaksi noita-akka anopiksi, joka tekisi kaiken mahdollisen ja mahdottoman jotta saisi kaltaisesi ihmisen savustettua ulos heidän elämästään.
Onneksi moisesta ei taida olla pelkoa, vanhimman poikani morsian on todella fiksu jalat maassa oleva kohta akatteeminen nainen, ja nuorin poikani loikkii vielä onnellisesti sinkkuna ja omaa hyvän arvostelukyvyn.
ilmaisuvapauttasi käytät oikein lahjakkaasti ja kertauksen kanssa :)
se sananvapaus ja vapaus omien valintojen tekemiseen elämässään tosin on muillakin kuin sinulla.
sananvapauden lisäksi sinulla ja tulevaisuudessa ehkä perheelläsi tietenkin on vapaus ja oikeus ja vastuu asettaa rajat ja olla suostumatta hyväksikäyttöön - jos niin jonkin asian tai tilanten koet/te.
mutta sen enempää ei sinulla edes perheen perustettuasi ole oikeus puuttua miehesi vanhempien asioihin.
enkä oikein ymmärrä mikä hinku sinulla edes olisi olla tekemisissä ihmisten kanssa joita et arvosta ja joista et pidä vaan joita puheittesi
perusteella halveksit ja joille olet katkera?
et taida huomata että ajatuksesi ovat muodostaneet kaviouran johon putoat aina takaisin?
Miten ihmeessä kenellekään voi edes tulla mieleen, että olisi oikeus puuttua toisten ihmisten asioihin - oletko kuule ihan terve?? Menen naimisiin ja tee vaikka tusina muksua, appivanhempasi saavat edelleen IHAN VAPAASTI vaikka ryypätä itsensä hengiltä. Sinun ei tarvitse ruokkia eikä kuskata heitä, mutta et myöskään puuttua heidän tekemisiinsä. Joissain ääritapauksissa voidaan täysi-ikäisille julistaa edunvalvoja, mutta perustelusi naurettaisin kyllä maistraatissa ulos...
Sinä jäät nyt alakynteen, Wilhelmiina! Sinun todistelusi asiassasi ei pidä. Se on kumottu moneen kertaan jo tässä ketjussa.
Olet saanut neuvon olla omillasi, jättää etäsulho rauhaan rahanpyynnöiltä, unohtaa inhat appivanhemmat jne. oman elämän aloittamiseen tähtäävia neuvoja.
Seuraa niitä. Ala opetella uutta asennetta, eli lakkaa suremasta asioita,joille ei mitään voi. Ota elämä niin kuin se tulee. Opiskele kiireesti ammattiin ja kitkuttele vuokrasi kanssa tämä viimeinen opiskeluvuosi tavalla tai toisella.
Anna muiden elää oma elämänsä. Jokaisella on oikeus pilata elämänsä viinalla tai olla pilaamatta. Jokaisella on oikeus kadehtia toisia. Jokaisella on oikeus olla kadehtimatta.
Jokaisella on oikeus vaatia lahjoja ja apua vanhemmiltaan. Vanhemmilla puolestaan on oikeus antaa niitä tai olla antamatta. Jokaisella on oikeus näyttää itselleen ja muille, että selviytyy itsenäisesti ilman avustuksia.
Valinnan varaa on aina.
Sinä olet pian 30 vuotias, joten et voi enää odottaa taloudellista tukea edelliseltä sukupolvelta. Maailma on täynnä ikäisiäsi, jotka ovat jo vuosikymmenen selviytyneet täysin omillaan ja ehkäpä vielä huolehtien näistä edellisen polven ihmisistä omista lapsistaan.
Sinulla on kaikki hyvin ja voit keskittyä ilman huolia oman elämäsi järjestämiseen.
Ravista päältäsi nämä katkeruudet ja ala uusi ja onnellinen elämä.
Eikö tuo nyt ole jo lähimmäisen velvollisuus neuvoa, jos huomaa nuorta noin hyväksikäytettävän, kuten sinä käytät tätä nuorta miestä. Minusta tuntuu, ettet ole oikein älykäs kun aikuisena ihmisenä ajattelet, että jonkun tulee sinua elättää. Ei kihlaus ole mikään elatussopimus, ei edes avioliittio. Sinun pitää sovittaa menosi tuloihisi. Jos opiskelet, etkö saa opiskelija-asuntoa.
Olen tehnyt opiskelija-asunto -hakemuksen - tein sen heti, kun sain tietää kihlattuni muutosta. Kävin viime viikolla kyselemässä asiaa toimistolla paikanpäällä: jonotusaikaa on noin vuosi eli sieltä minun olisi mahdollista saada asunto aikaisintaan ensi keväänä! Että se siitä.
Mene kuntasi sosiaalitoimistoon. Siellä annetaan neuvoja mm. talousasioiden hoitamisessa. En tiedä, saatko mitään rahallista apua, koska et ole pyrkinytkään järjestämään kulujasi kohtuullisiksi. Kumminkin jos aikuinen suomalainen ei pysty tulöemaan tuloillaan toimeen, on oikea paikka sosiaalitoimisto, EI eläminen muiden varoilla. Sitä sanotaan tyttö-hyvä epärehellisyydeksi.
peilaatko jotenkin omia kotitraumojasi tähän toiseen perheeseen. ystäväsi on varmaankin jotain hyvää saanut, jopa tältä parjaamaltasi äidiltä, koska hän on opiskellut ja päässyt työhönkin, ja vaikuttaa jopa liiankin empaattiselta. Empaattisuudessa on tuo huono puoli, että ajautuu kaltaistesi ihmisten seuraan. ystäväsi ja hänen perheensä välit (autolla ajelut yms. ei kuulu sinulle). Jos vanhemmat eivät mitään alkoholisteja ole, niin miten he voisivat käydä ystävällesi taakaksi? Tosin en lukenut kaikkia juttuja.
Teitkö sen heti ja omasta tahdosta? Ensimmäisestä viestistäsi kyllä voisi luulla toisin? Luepas se itsekin uudestaan...
Laitan nyt vielä sen kohdan tähän mitä ihmettelin: "Kihlattuni on alkanut painostamaan minua muuttamaan yksiöön tai siis ns. puolta halvempaan asuntoon, jotta hänen rahansa ei "menisi hukkaan", kuten hän asian ilmaisee."
Eläkää omaa elämää ja te tiedätte mihin ja miten haluatte rahanne laittaa. Totta kai kihlattuasi voi nyt mietityttää tuo "turha" maksaminen koska saa kuitenkin itse pitkästä aikaa palkkaa?! Ootko sä itse joutunut ottamaan opintolainaa? kun senhän rinnalle voi yrittää hakea myös toimeentulotukea soskusta? Tietysti se opintolaina raha on taas tulevaisuudessa pois sinulta ja kihlatulta kun maksat lainaa takaisin. Mut silloin tietysti saat jo omaa palkkaakin ja sitä rahaa on silloin ehkäpä enemmän...no mutta näistä asioista teidän kannattaisi puhua keskenään ja olla välittämättä appi vanhempien sanomisista. Kyllä te varmaan ratkaisun löydätte ja eihän sulla ole enää kun yksi lukuvuosi jäljellä ja se menee vaikka päällä seisoen! :)
Mä lopetan keskustelun tähän. Jos haluat keskustella muusta aiheesta niin aloitetaan uusi keskustelu uudella aiheella. (vaikak onko siitä mitään hyötyä...)
Keskustelu alkoi siitä vuokranmaksusta.
Ja muuta sanottavaa minulla siihen ei ole.
Puolet on liikaa minun mielestäni. Piste.
...maksan noin 50e enemmän vuokrastani mitä kihlattuni. Eli mulla suureni vuokraosuus viidelläkympillä, kun kihlattuni muutti sen työnsä perässä muualle.
Kaverin kamat jonnekin muualle väliajaksi, otat uuden kämppäkamun (tarvitsijoita riittänee vaikka missä). Muutatte yhteen johonkin uuteen asuntoon kun taas aika on.
En siis ymmärrä yhtään että miksi edes kirjoitat tänne tuommosesta arkipäivän järjestelyasiasta.
Alkaa kohta porukat luulemaan että sinä olet niitä uusavuttomia joille kaikki pitäisi kantaa nenun eteen hopeatarjottimella kun muuten on kaikki niin surkeeta. Voivoi.
sanalle. Mistä pirun raamatusta sinä sen olet ottanut käyttöösi? Hörhöä. "Kihlattuni" voi jeesus. Lopeta nyt ettei me tikahduta.
Olen kautta linjan ihmetellyt tuota, en tullut vain sanoneeksi, W tuntuu muutenkin liitelevän ihan eri sfääreissä kuin muut ihmiset :) Mitähän vikaa on vanhassa kunnon sulhas-sanassa...
No mikä sitten on ongelma?!?! Kirjoitaks sä nyt ihan puppua?
”Nyt on ongelmaksi noussut vuokranmaksu: kihlattuni mielestä hänen ei kuulu enää maksaa minun asunnosta lainkaan vuokraa...?!”
Ja sit sä kuitenkin kirjoitat myöhemmin, että mies onkin suostunut maksaan puolet vuokrasta toukokuulle saakka. Koska suostui? Ja kun jotkut vastas, että puolet vuokrasta on liikaa olit eri mieltä ja nyt maksatkin jo 50 euroa enemmän. Kohta kerrot varmaan maksavasi koko vuokran…
”Kihlattuni on alkanut painostamaan minua muuttamaan yksiöön tai siis ns. puolta halvempaan asuntoon, jotta hänen rahansa ei "menisi hukkaan", kuten hän asian ilmaisee.”
Aikaisemmin siis se tuntui jopa painostukselta ja muuttokin on niin vaikeeta ja pla, plaa ja nyt kerrotkin, että heti kun tieto miehen muutosta tuli aloit etsimään pienempää asuntoa. Mutta sitä on vain niin vaikea saada. Muuten kyllä muuttaisit vaikka heti? Niinkö?
Seli, seli…
"(kihlattuni maksaa puolet vuokrastani, kuten tähänkin asti!)?!!!"
No 50 sinne tai tänne... Mutta kas kun vasta nyt mainitsit sen?
...lähes puolet? Viisikybää sinne tänne...mutta opintotuesta ei mulla jää kyllä yhtään mitään käteen siitäkin huolimatta, vaikka kihlattuni minua avustaakin. Sitä paitsi, yksiöt liikkuvat lähes samoissa hinnoissa näköjään mitä tämä kaksiommekin, jossa asun?!
Voi surku! Onneksi sä saat vanhemmiltas rahaa. Toisin kun sun kihlattu (pikkuveli ilmeisesti kuitenkin saa sitten ainakin vaatteita isältään? Ei tarvitse ihan nakuna kulkea). Ja ei sullakaan enää kauaa mee kun valmistut ja voit päästä vaikka töihin. Ja alkaa rahahuolet helpottaa.
Niin mä vähän aattelinkin, että 50 euroa sinne tai tänne, mutta vastaisitko vielä siihen, että miks nää sun jutut on ainakin ristiriidassa:
”Kihlattuni on alkanut painostamaan minua muuttamaan yksiöön tai siis ns. puolta halvempaan asuntoon, jotta hänen rahansa ei "menisi hukkaan", kuten hän asian ilmaisee.”
Ja: ”Olen tehnyt opiskelija-asunto -hakemuksen - tein sen heti, kun sain tietää kihlattuni muutosta.”
Alkoiko mies painostaa vasta kun asuntoa ei alkanut löytymään? Kai sä oot kuitenkin kertonut miehelle, että oot parhaas mukaan etsinyt asuntoa. Ja eikö mies sitten tiedä, ettei olemassa ole puolet halvempaa asuntoa vaan yksiöt maksaa melkein yhtä paljon?
Ja mies on siis luvannut maksaa puolet, mutta kuitenkin valittaa että hän ei haluaisi maksaa mitään vuokrastasi? Niinkö?
P.s. vaihdan nimimerkkiä kun en halua solvata lukihäiriöstä kärsiviä. Viittasin sillä vaan siihen, että ilmeisesti minulla on jokin sellainen kun en ymmärtänyt lukemaani tai luin varmaan ihan väärin!
täällä on tullut paljon matemaattisia järkipohjaisia vastauksia.
kyse on kuitenkin siitä että asuitte yhdessä. kaksio oli yhteinen kotinne. silloin se tuntuu sinusta edelleen yhteiseltä kodilta, ja ajatus että maksaisit sen kokonaan itse yhtäkkiä tuntuu oudolta.
poikaystäväsi olisi voinut olla PALJON diplomaattisempi. tosiasia tietenkin on että opiskelijoilla ja nuorilla on vähän rahaa. veikkaan että sinusta olisi tuntunut kivemmalta jos hän olisi ottanut asian puheeksi tyyliin että tässä on kyse teidän yhteisestä taloudesta, ja siitä mitä ratkaisuja voisitte yhdessä keksiä kun on lisäkustannuksia hänen yksiöstään.
Hän olisi voinut ilmaista asian näin: mitä jos muuttaisimme yksiöön kun minä olen aika paljon poissa ja on se toinenkin vuokra maksettavana.
Tietenkin eri pariskunnat järjestävät taloutensa eri lailla, mutta meinä henk koht en oole koskaan ymmärtänyt sitä että lasketaan joka asentti ja euro tarkaaan. yhdessä ollaan. ei kai sitäkään lasketa millileen että kuka teki kenelle aamiaisen, pesi pyykit, ja mitä se taloudellisesti merkkaa. tai kuka kuuntelee enenmmän toisen huolia? parisuhde on sitä että puhalletaan yhteen hiileeen, mun mielestä. en tiedä kuis teillä.
mun, siis mun, logiikan mukaan poikaystäväsi voisi kyllä edelleen maksaa puolet siitä yksiöstä, johon olisi ehkä fiksua muuttaa. kun ette ole eroamassakaan, se olisi edelleen yhteinen koti.
ja hänen äitinsä tuntuu kyllä olevan vähän liian saita.
kuitenkin pääasia taitaa olla se, että sinua loukkaa tunnetasolla yhteisen kodin muttuminen vain sinun kodiksesi. ja sen minä ymmärrän hyvin. voisi kuitenkin yrittä erottaa se asia ja taloudelliset faktat ja katsoa niitä erikseen.
mutta en kyllä ymmärrä ihmisiä jotka kirjoittavat "laskuta häneltä niin ja niin paljon". hei, suhteessa tarvitaan halua antaa ja joustaa. just joo, ihana parisuhde kun on laskin kädessä koko ajan.
Mä veikkaan, että jos tilanne olisi toisin päin niin Wilhelmiina itsekin valittas, että hän ei kyllä maksa puolia vuokrasta.
Se että lasketaan joka sentti tarkkaan tai ei lasketa koskee kai molempia? Kyllä Wilhelmiinallekin tuntuu olevan tärkeää, että ukko maksaa puolet vuokrasta.
Ja niin kauan kun se toimii, että kotityöt ja raha-asiat menee suurinpiirtein puoliks se on varmaan ok. Mutta jos sä teet 95% kotitöistä ja maksat 95% yhteisistä menoista niin en usko, että sanovat että no ei se niin tarkkaa ole ja en mä laske?
Aivan, kaksio oli yhteinen kotimme - ehkä juuri siksi olisi outoa maksaa nyt vuokra kokonaan itse? Kihlattunikin puhuu työpaikkakuntansa asunnosta vain kämppänä - kaksio tuntuu siis edelleenkin enemmän kodilta hänellekin...?
Ja aivan, emme keskustelleet tästä asiasta oikein kunnolla jo heti alusta alkaen? Kihlattuni vain eräänä päivänä (olin silloin vielä kesätöissä toisaalla) soitti minulle ja sanoi, että hän on saanut vakituisen työpaikan muualta?! Eipä siinä sitten paljon aunnoista keretty puhua...?
Äiti on SAITA - kertoi mulle kerran esim. lähettäneensä 100mk jollekin siskonsa tytölle syntymäpäivälahjaksi...mutta koskaan ei ole OMALLE POJALLEEN rahaa antanut?!!! Eli hän on ns. kulissieläjä? Kunhan kulissit muille on pystyssä - hällä väliä omista perheenjäsenistä? Hän saa elatusmaksua edelleenkin tästä nuoremmasta pojastaan - mutta silti ostattaa kaikki vaatteet yms. tällä kihlattuni isällä sen elatusmaksun lisäksi? Eli ilmeisesti tuhlaa elatusrahatkin kaljaan?! Olen myös sitä mieltä, että parisuhteessa ei tulisi elää "puoliksi kaikki" -elämää. Se maksaa, jolla sitä enemmän on!?
Mitätön sivuseikka, mutta kun ottaa niin aivoon (siihen toiseen aivosoluun). Miksi laitat kysymysmerkin melkein joka lauseen perään, vaikka lause ei ole kysymys? Jotenkin ymmärrän, että se on ihmettelyä ja kummastelua, mutta teho menee, kun viljelet sitä holtittomasti.
Miten niin saita? Ehkä valikoiva saita? Antoihan hän kuitenkin siskonsa tytölle rahaa? Miten se kulisseja pitää pystyssä? Miksi hän haluaa tehdä vaikutuksen vain joihinkin?
Kyllä toi on oikea asenne! Siis se, että se maksaa jolla sitä rahaa enemmän on! Toivottavasti maksatat myös ruuat yms. menosi miehellä. Vaatteet ja kaikki mitä nyt satut tarvitsemaan.
Tietysti sitten jos sä jossain vaiheessa satut tienaan enemmän sä joudut maksaan enemmän.
Kuinka he siis julkeavat esim. ajella ilmaiseksi poikansa(=kihlattuni) autonkyydissä? Esimerkki viime keväältä: kihlattuni äiti kävi meillä ensimmäistä kertaa kylässä (=aivan, olimme asuneet yhdessä jo pari/kolme vuotta - silti äiti tuli vasta nyt kylään vaikka häntä pyydettiin monta vuotta?!) nyt menneenä keväänä. Hän oli meillä viikonlopun - yöpyi tosin muualla - tarjosimme hänelle mm. ruoan, kahvia jne. Mutta anoppini toi meille vain pussillisen kuivia pullia, jotka oli vielä itse leiponut?!Kihlattuni oli tuolloin työtön, rahaa ei siis ollut käytössämme YHTÄÄN YLIMÄÄRÄISTÄ. Silti anoppini oletti, että me viemme hänet takaisin kotiin (noin 130km/sivu, eli yhteensä noin 260km!) TÄYSIN ILMAISEKSI?! Ei kuulunut edes kiitoksia, mutta ilmainen kyyti kuitenkin näytti kelpaavan? Ja bensaahan tuolla reissulla paloi ja paljon! ...?!!!
Sitten apestani ja hänen nykyisestä vaimosta. Appi olettaa, että kihlattuni on hänen henk.kohtainen taksi, joka tuo ja vie aina mennen tullen hänet esim. kesämökilleen (=noin 70km/sivu, kuoppaista & mutkaista hiekkatietä!) -aina silloin kun appeni itse sinne haluaa (=appeni kyllä tosin antaa aina hieman bensarahaa...mutta ei todellakaan tajua bensan ja autonpidon todellista hintaa kun ei hällä itsellään ole?!) Vuosia hänellä oli koira (=koira kuoli tässä loppukesästä), joka otettiin mukaan aina mökille - koirankarvoja oli aina joka puolella autoa, eniten etupenkillä jossa koiraa aina piti ajon aikana?!! Mutta koskaan ei appi siivonnut näitä karvoja eli jälkiään pois? Milloin oli penkki täynnä karvoja, milloin lasi niin koirannuolema, että siitä ei oikein läpi nähnyt kun siinä oli sitten minun vuoroni istua?!!! Eikös aikuisen tulisi siivota aina jälkensä? Minä pesin autonikkunoita ja imuroin autoa sitten aina hiki hatussa näiden reissujen jälkeen...!
Entäs tämä appeni nykyinen vaimo. Hänellä on pari kissaa edelleenkin - niitäkin sitten jouduttiin muutamaan otteeseen sinne mökille kuskaamaan. Ensimmäistä kissakuskausta en unohda koskaan - toinen kissa alkoi yrjöillä pitkin autoa, penkillekin sitä siis meni. Autossamme haisee muuten edelleenkin oksennus aina välillä!? Kun tultiin perille mökille, niin eikös tämän kissanomistajan olisi pitänyt ottaa heti luuttu käteen ja siivota kissansa aiheuttamat jäljet?! Mutta mitäs teki tämä appeni eukko - taisi muistaakseni mennä mökin sisään päiväunille? Ei siis välittänyt tapahtumasta lainkaan, mm. naureskeli vaan tälle oksennukselle...kihlattuni ja minä sitten siivottiin lopulta se auton takapenkki. Että näin. Aivotonta porukkaa, eikö?!!! Ei mulla turhaan kuppi ole mennyt näistä kihlattuni puolen sukulaisita...?
Hahhhahhah! Sun kannattas kyllä kirjoittaa kirja sun appivanhemmistas. Tai TV-sarja. Olisi varmaan menestys. Mä en kyllä enää taida uskoa, että nää sun juttusi on totta. Aina vaan paranee! Sä oot kyllä aivan hirveä nirppanokka!
Vai että itse leipomia! Eiks se oo hienoa, että on nähnyt vaivaa? Mä en jaksas kyllä leipoa! Tietysti ne oli kyllä kuivia, mutta… Ilmeisesti itse tehtyä ei enää arvosteta?
Vois kyllä luulla, että sun appivanhemmat ois käynyt useinkin teillä kun ne tuntuu olevan tosi iso riesa sulle! (ehkä sen ekan kerran jälkeen sitten innostui käymään) Ja sä oikein pyysit siis kylään anopin vaikka inhoat anoppiasi? Jopas nyt… (ihme ettei heti halunnutkaan tulla! Oli varmaan poika kertonut mitä mieltä olet hänestä!) Kerranko se poika on äitinsä kuskannut kotiin? Mä aattelin, että useita kertoja. Kuinka usein muuten olette käyneet anopilla kylässä?
Ja koirakin vielä… se tästä vielä puuttui! Nythän sitä ei enää ole, joten on ainakin yksi huoli vähemmän!
Kyllä he ovat todellakin aivottomia. Onneksi sulta löytyy aivot!
Joko luetutit kihlatullasi tän koko keskustelun?
:)
"poikansa(=kihlattuni)"
Kyllä se on tullut selväksi. Siis, että hän on sinun "kihlattusi". Heh!
ihminen että ne ei susta välitä. Minäkään en tahtoisi tutustua sun kaltaiseen ihmiseen. Et tosiaankaan taida löytää itsestäsi mitään vikaa?
...ja en tiedä mitä pitäisi ajatella! Siis itkeäkö vai nauraa?!
Selvästi teillä, varsinkin Sinulla, on appivanhemmistasi ISO probleema.
Mietin tässä, että meneeköhän sulla ja KIHLATULLASI hyvin? Kunnioitatko ja arvostatko KIHLATTUASI? Jotenkin haiskahtaa, että olette hieman eri lähtökohdista. Siis että perheolonne ovat totaalisen erilaiset ja sehän joskus tuo suhteeseen näitä kuvailemiasi ongelmia.
Häiritseekö nämä appivanhemmistasi kertomasi jutut KIHLATTUASI yhtä paljon kuin sinua? No, tämähän ei ole virallinen parisuhde-palsta, mutta liittyy nyt tähän asiaan läheisesti. Ei sun tarvitse vastata, kyselen vain....
Tämä kuulostaa nyt tosi ikävältä, mutta pakko kertoa tämäkin. Kaiken tämän lukemani pohjalta minusta alkoi vähän tuntua siltä, että olisikohan sinun ja KIHLATTUSI parempi lähteä omiin suuntiin? Tulipa mieleeni jopa ajatus, että hän on kyllästynyt tuohon meuhkaamiseen ja tarkoituksella lähti vähän kauemmas töihin. Jospa hän on vain niin kiltti, ettei kehtaa sanoa suoraan, että eippä ennää kiinnosta. Helpompi "muka" lähteä vieraalle paikkakunnalle ja tehdä sellainen "hiljainen häipyminen". Mutta jos todella on näin, niin onpa melko surkeaa: miksi ei mies voi reilusti sanoa, ettei kiinnosta? Äläkä nyt loukkaannu: tällainenkin vaihtoehto oikeasti on olemassa!
Kannattaisikohan ottaa kaikki nämä ongelmanne puheeksi miehesi kanssa ja tehdä joku ratkaisu? Vai oletteko niistä jo keskustelleetkin? Sovitte asumisasianne järkevästi ja aikuismaisesti (anoppi ei kuulu siihen mitään!).
Kerron nyt erään tarinan: mies ja nainen olivat seurustelleet lähes 10 vuotta. nainen löytää töitä toisesta kaupungista. nainen muuttaa yhteisestä kaksiosta uudelle paikkakunnalle. jättää pesukoneen, imurin, kirjat, vaatteita, astioita yms.. entiseen kaksioon, minne mies nyt jää yksin asumaan. aluksi nainen tulee joka viikonloppu käymään ja maksaa jopa puolet vuokrastakin. pikkuhiljaa käynnit harvenevat ja vuokranmaksu loppuu. naisesta ei kuulu moneen kuukauteen mitään. mies odottelee tavaroiden kanssa ja ikävöi naista. menee kolme kuukautta, ettei naisesta kuulu mitään. ja kappas, hänellä olikin uusi mies! no mieskin sitten etsii uuden naisen ja vasta sitten ex-nainen tulee hakemaan tavaransa pois. tämä tarinan mies on minun nykyinen mieheni. että näin.
Tuli vain mieleen..........
Toivon kuitenkin, että saatte asianne selviksi.
Miksi jätit pesukoneen ja tavarasi kaikki ja menit toiselle paikkakunnalle ja et käynyt kuin aniharvoin ja jätit vuokrankin maksamatta mutta mies senkun odotti vaan mutta sinulla olikin uusi mies tämä nykyinen.
Että mitä.
Ei kun tämän tarinan kertojan miehelle tapahtui joskun näin. Tarinan nainen on hänen miehensä ex.
...Heta sulle jo vastauksen antoikin.
Olen tämän tarinan miehen NYKYINEN vaimo, tarina kertoi hänen EX-TYTTÖYSTÄVÄSTÄÄN. Se lukee aivan tarinan lopussa.
Eikös se ollutkaan ihan selvä juttu, höh?! Yritin kertoa mahdollisimman yksinkertaisesti ja selvästi...
:-)
Kyllä meillä menee kihlattuni kanssa vallan hyvin: viikonloput ovat jopa "ihanampia" mitä silloin kun asuttiin yhdessä? Tehdään yhdessä kaikkea kivaa jne. Omasta puolesta voisin sanoa, että elämä hymyilee ja parisuhde kukoistaa. :) Kihlatullani viikko kuluu työn merkeissä - minulla taas opiskelut vievät lähes kaiken ajan. Mitä nyt sitten tämä anoppi appi -asia ahdistaa...? =( Se onkin sitten ainut kompastuskivi suhteesamme?
Arvostan kihlattuani monessakin asiassa - ehkä juuri siinä eniten, että hän on noinkin hyvin selvinnyt elämässään tuollaisten vanhempien kanssa?!
Ei kihlattuni tarkoituksella kauemmas töihin lähtenyt - hän etsi koko viime vuoden täältä lähempää, mutta niitä ei vain löytynyt? Oli sen takia siis pitkään työttömänäkin...
Tottakai kihlattuni aina suuttuu, kun ilmaisen mielipiteitä hänen vanhemmistaan. Mutta aina niistä "tappeluista" on jotenkin selvitty? Sehän olisi salailua minun puolelta, jos en sanoisi mielipiteitäni juuri niin kuin asioista ajattelen?!
Kyllä minä ainakin olen luottavainen tulevaisuuden suhteen - puhutaan paljon esim. juuri yhteisestä tulevaisuudestamme kihlattuni kanssa. Molemmista tuntuu, että toinen on juuri "se oikea". =)
Se on hyvä, että sulla ja miehelläsi menee hyvin.
Tehdäänkö näin: aina kun alkaa keittämään nuo appelot ja anopit, niin äkkiä netti auki ja tänne kirjoittamaan?! Ei enää sanota niille miehille eikä muille mitään, kirjoitellaan tänne vain kaikki koko Suomen luettavaksi!!!
:-)
Juu, kyllä se mulle ainakin sopii. Mutta ihan helpottavaa huomata, että ei ole ainut joka ajattelee ja painii näiden samojen asioiden kanssa? :)
Tulin vielä takaisin...
Sä varmaan ajattelet appivanhempiasi todella usein. Entä sitten jos teillä on joskus lapsia ja olette ehkä enemmän vielä tekemisissä? Sinä olet jo nyt hermoromahduksen partaalla? Appivanhempasi tuntuu olevan sinulle aikamoinen ongelma (ja mielestäni kyllä paisuttelet sitä liikaa) ja mä oon kyllä kanssa sitä mieltä, että se vaikuttaa sun ja miehes suhteeseen. Jos ei ole jo vaikuttanut. Ja sun mielenterveyteen... Vähintään hiukset harmaantuu ainakin. Jaksatko sä todella kovin pitkään tota rataa?
Joko sun on vaan kestettävä appivanhempiasi ja ehkä jopa jollain tapaa hyväksyä se millaisia he ovat. Et sinä ainakaan saa appivanhempiasi muuttumaan. Tai sitten sinun pitää jättää mies? Eikä minun mielestäni kannata erota ainakaan pelkästääna appivanhempien takia.
En koko ketjua jaksanut lukea, mutta miten sun vanhempasi eivät voi tukea sua tuon ison asunnon vuokrassa? Miksi sun miehen olis maksettava kahta? Miksi sun anoppi on paha jos ei tue, mutta sun vanhemmat ei? Miksi anoppi on aina paha, mikä siinä on että siihen saa kaiken pahan patoumat purkaa... En ymmärrä. Voisit vähän itsekin yrittää, vaikka sitten kerjätä tältä anopilta suoraan, suoraselkäisesti ettei tarvi selän takana toista puukottaa!
terv. onnellinen miniä
mun vanhemmat ovat auttaneet meitä jo miljoona kertaa enemmän, mitä kihlattuni vanhemmat - kihlattuni vanhemmat eivät ole auttaneet meitä itseasiassa taloudellisesti koskaan?
Vanhempani ovat ostaneet mm. lukuisia kertoja meille ruokaostokset, maksavat tv-lupamaksut, antavat bensarahaa kun käydään heillä ym. ym. ym. Kihlattuni vanhemmat sensijaan ovat päinvastoin meille velkaa näistä: eivät maksa bensarahaa, eivät ruoki meitä heillä silloin kun me siellä käydään jne. ETTÄ EIKÖ SE ANOPPI TÄSSÄ TAPAUKSESSA OLE SE PAHA OSAPUOLI?! Jos kaikki olisi toisin heidän osalta, ei minun täällä tarvitsisi edes meuhkata? Ja suoraan olen hälle asioista sanonut - ei poloinen tainnut tajuta silloin alussa kenen kanssa tekemisiin joutuu? Tarkoitan tällä sitä, että OIKEUDENMUKAISUUS ja VASTUULLISUUS kuuluvat minun arvoihin, häneltä ne taitavat olla täysin hukassa?!
vanhempien pitää elättää lapsensa jotka ovat aikuisia.
Kyl sulle joku laitos löytyy missä on mukavia setiä ja tätejä, joille voit kertoa noita sun satujasi.
Se sun ukkos voi sitten käydä sua siellä kattomassa ja vuokraa sun ei välttämättä tarvi maksaa lainkaan.
Mene ekana lääkäriin ja kerro noita sun stooreja, etköhän saa lähetteen sitten johonkin tutkimuksiin.
Hullu voi olla mutta ei tyhmä
että vanhempien tulisi enää tässä iässä (28) elättää, mutta kun olen vielä opiskelija
--->omat vanhempani avustavat minua ihan VAPAAEHTOISESTI! En pakota heitä mihinkään tms.
Mielestäni vanhempien tulisi huolehtia lapsistaan silloin kun sen aika on ---> vastaavasti lasten tulisi huolehtia vanhemmistaan kun nämä ovat "vanhuksia"?! Mutta nämä kihlattuni vanhemmat ovat siirtyneet näköjään jo nyt (viisikymppisinä) tälle vanhus-asteelle...? Heitä tulisi KOKOAJAN auttaa, mutta eivät ojenna auttavia kätösiään millääntavalla enää lapsilleen? Itse asiassa, tiedän, että anoppini vahtaa oman äitinsä rahoja ja perintöä parasta aikaa (=itse on vanhemmissaan kiinni, mutta ei halua itse olla äiti omille lapsilleen?!!!)...!...?
Miksi käytät Raamatun termiä kihlattu vaikka suomen kielessä on tavallinen, nykyaikainen sana sulhanen?
Kirjoituksesi vaikuttavat törpöiltä.
Sinäkö olet oikeudenmukainen? Ihminen joka vaatii kihlatultaan puolet vuokrastaan. Joka ei edes asu siellä kokoajan vaan pelkästään viikonloput. Ja maksaa lisäksi oman asuntonsa vuokran ja matkakulut kun matkaa viikonlopuksi kihlatulleen.
Mitä vastuullisuutta sinä olet oppinut? Kun vanhempasi maksaa ruokaostokset, tv-lupamaksut yms.? Oletko koskaan ollut esim. kesätöissä? Oletko ottanut opintolainaa? Sitten kun maksat itse menosi ja pärjäät omillasi, etkä tarvitse vanhempiesi tukea (etkä kihlattusi) niin voit sanoa olevasi vastuullinen. Onneksi opiskelusi ei enää kestä kovin kauaa. Ja toivottavasti muistat vanhempiasi kun ovat sinua noinkin kauan rahallisesti tukeneet. (et taida olla enää ihan parikymmpinen?)
Kihlattusi vanhempien ei kuulu olla teille velkaa, mutta ei tarvitse rahoittaakkaan teidän eloanne. Ja pojan eloa ei enää tarvitsekaan, kun on töissä.
”mun vanhemmat ovat auttaneet meitä jo miljoona kertaa enemmän, mitä kihlattuni vanhemmat - kihlattuni vanhemmat eivät ole auttaneet meitä itseasiassa taloudellisesti koskaan?”
Älä sitten sekoita kahta asiaa. Auttamista ja omien kulujen maksamista. Pysyttele asiassa. Pitääkö siis kihlattusi vanhempien maksaa bensakulut (kun tarvitsevat kyytiä) ja tarjota ruokaa teille niin kuin tekin tarjoatte VAI (lisäksi) avustaa teitä taloudellisesti (esim. maksaa TV-lupa yms.). Oletko tyytyväinen pelkästään siihen, että he maksavat ne bensat ja tarjoavat sapuskat kun olette siellä kylässä? Loppuuko valituksesi sitten? Jos vastaat kyllä, niin ok. Tai tehkää niin, että kun anoppi tulee kylään niin älkää tarjotko hänelle ruokaa. Olette sitten tasoissa. Vaikka onko kosto aina suloista…
Kyllä vanhempien kuuluu huolehtia lapsistaan kun sen aika on. Ja se aika on mennyt kohdallasi ajat sitten ohi!!
Mun toivomus olisi se, että appivanhempani älyäisivät EDES JOSKUS antaa bensarahaa heidän kuskailuistaan & laittaisivat meille/pojalleen edes yhden lämpimän aterian, kun heillä (=appivanhemmat ovat eronneet, asuvat eri paikkakunnilla) kylässä käydään. Muuta en toivo. Mutta näyttää kuitenkin olevan mahdotonta?!!!
Kuulehan, sulla ei taida olla omia lapsia? Asetapas itsesi vanhemman rooliin, millainen vanhempi juuri sinä haluaisit olla?!!! MIETIPÄ SITÄ!
Vai että oikein VASTUULLISUUS kuuluu arvoihisi ? No, kokeileppa sitten vastuullisuutta omasta elämästäsi vanhempiesi siivellä elämisen sijaan ! Harmittaako, kun Jackpot on vain puolikas, kun appivanhemmat eivät sponssaa ? HYEENA !
Olen itse jonkun lapsi ja vanhemmat on vielä elossa. Tiedän mitä omilta vanhemmiltani toivon. Ja oma lapsi on tuloillaan. Ja olen kyllä miettinyt paljonkin millainen vanhempi haluan olla.
Tuo on ihan ok mitä toivot. Itselläni on tapana tarjota vieraille jotain ja niinhän sitä muillakin varmaan on. Jos ovat pidempään niin kokkaamme kunnon aterian. Ja tarjoamme aamupalaa jne. Kyläillessä saatamme kyllä kysyä, että tuommeko jotain tai tuomme vaikka kahvipaketin, jätskipaketin, mitä nyt milloinkin. Riippuen tilanteesta ja kenellä menemme kylään jne.
Mutta jotenkin vaan tuntuu, että sinä toivoisit enemmän appivanhemmiltasi. Mutta ehkä kirjoituksistasi saa vain väärän käsityksen.
Huomaatko, että appiukkosi ei ole ihan läpimätä? Hän sentään osallistuu nuoremman poikansa elatukseen. Jotkut isät häipyvät kuin pie… Saharaan ja eivät maksa mitään eivätkä edes halua nähdä lastaan.
Miksiköhän muuten tästä ketjusta on muodostunut näin pitkä? Anoppisi ja appesi ja tilanteesi ei kuitenkaan ole sieltä pahimmasta päästä? Ja et tunnu saavan kovin paljon sympatiaa. Mieti sinä sitä...
, mutta mielestäni epäoikeudenmukainen lapsiensa suhteen: vanhemmalle eli kihlatulleni on jättänyt 10000mk velkaa, joka asui hänen kanssaan 18-vuotiaaksi - toiselle taas maksaa elatusmaksuja 18-vuotiaaksi, joka ei asu edes hänen kanssaan? Eikö se ole teistä outoa?!!!
Kuvaisin sanalla "kusipää" molempia appivanhempiani, niin paljon heitä vihaan tällähetkellä...he ovat sen niin monestiiiiiiiiii toteen näyttäneet...!
Mulla on samantapainen tilanne yhen miehen sukulaisen kanssa. Tuokaa ruokatarvikkeet mukana kun menette vieraisille ja tehkää ruoka itse. Niin me miehen kanssa tehdään. Se tietysti sapettaa, mutta eipähän tarvitse nälässä olla. Ja saatte mieleistä ruokaakin! Kyllä sen kestää, jos ei appivanhemmat teillä harva se päivä käy syömässä. Sun appivanhemmat ei ole mitenkään huomaavaisia ja ovat itsekkäitä. Se on kyllä selvää. Sä otat vaan asian noin raskaasti siksi, kun on näitä muitakin juttuja taustalla. Tää yksittäinen ongelma sen sijaan ei oo niin paha, että sen takia kannattas kauheasti riidellä.
Noi kuljetukset sit on jo pahempi asia. Tai riippuen kuinka usein näitä kuljetuksia on. Ja kuinka pitkistä matkoista on kyse. Kyllähän se käy jo lompakon päälle, jos usein joutuu jotain kuljettamaan. Bensan hintakin on niin korkealla. Ja onhan siitä muutenkin vaivaa. Mun miehellä oli yks kaveri joka tarvitsi aina kyytiä johonkin (mihin olisi päässyt ihan hyvin bussilla). Ja se alko oleen jo riesa.
Jos appivanhemmillani olisi vain yksi asia, josta olen heidän kanssaan erimieltä, en ottaisi sitä niin raskaasti...mutta kun niitä on miljoonia! ...? Jo ekan kerran anoppini luona vieraillessani täytyi nälässä sieltä lähteä kotiin, vaikka oli ns. "ruoka-aika"?! Kihlattuni kun käy yksinäänkin äitinsä luona, niin äitinsä ei tarjoa hällekään ruokaa koko viikonlopun aikana...? Ja sekös minua suututtaa. Sitten siellä samalla paikkakunnalla asuu myös anoppini sisko. Hän aina kyttäämällä kyttää kihlattuni autokyytiä, kun kihlattuni on siellä äitinsä luona? Eli kun tämä tietää, että kihlattuni on siellä maisemissa, niin soittelee kihlatulleni heti la ja su-aamuina, että tartteis kyytiä sinne ja sinne...? Tämä kyseinen nainen on päissään joka viikonloppu ja katsoo siksi oikeutenaan toimia noin?!!!
...kaikki viestit täällä? Veikkaan, että et ole? En vaadi kihlatultani puolta vuokrasta - hän maksaa JUURI SEN VERRAN (l. n. puolet), että pystyn tässä nykyisessä kämpässäni asumaan -> n. 50e jää opintotuesta kuussa vuokraan, että revi siitä. Käyn silloin tällöin töissä, josta saan edes hieman helpotusta ruokaostoksiin. :) Siis huom! KIHLATTUNI EI SUINKAAN ANNA MINUN KÄYTTÖÖNI SITÄ VUOKRARAHAA, SEHÄN MENEE KAIKKI VUOKRANANTAJALLENI! Minä en siis siitä rahasta hyödy penniäkään. Piste.
Mainitsin, että vanhempani ovat JOSKUS meille ruokaostokset maksaneet, viimeksi ehkä noin vuosi sitten talvella. Että sellaista apua tulee heiltä - sinun kirjoituksestasi saa sen kuvan, että he maksaisivat meille koko ajan ruokaostokset yms?!
Opintolainaa olen ottanut joskus, että lainaakin mulla jonkin verran on. Kesätöissä olen ollut joka kesä jo noin kymmenen vuoden ajan. Mutta ei niistä tarkoitus olekaan säästellä -> mm. koulumenot, silmälasit, vaatteet yms. olen niillä rahoilla hankkinut.
Kihlattuni vanhempien ei tarvitse meidän elämäämme rahoittaa. Mutta kyllä JÄRKEVÄ äiti tai isä silloin tällöin lapsiaan muistaa esim. pienellä joululahjalla jne?! Jos olisit lukenut muita viestejä täällä, niin tietäisit, että APPIVANHEMPANI EIVÄT OLE ANTANEET PENNINJETIÄ KOSKAAN...SIIS KOSKAAN! KIHLATULLENI ELI OMALLE POJALLEEN (=eivät edes silloin, kun kihlattuni näki nälkää opiskelijana tms...ISÄHÄN OTATTI POJALLAAN PÄINVASTOIN VELKAA ALAIKÄISENÄ?!!!)! Ja nyt kun heidän poikansa on töissä, niin sitten ovat kiinnostuneita poikansa raha-asioista?! ONKO TÄLLAINEN OIKEAA VANHEMMUUTTA? MINUSTA SE ON KAUKANA SIITÄ.
Minun vanhempani, eivät myöskään appivanhmmat, eivät ole koskaan, KOSKAAN maksaneet meidän Tv-lupaamme tai antaneet bensarahaa tai ostaneet ruokaa talouteemme.
Ei koskaan.
Joululahjaksi saamme pussilakanoita tai froteepyyhkeitä, se on ihan kiva, mutta ikinä ei ole saatu mitään rahallista avustusta.
Punastuisimme häpeästä, jos sellaista tarjottaisiinkaan. Jos on kotoa lähtenyt ja oman kodin perustanut, niin se on merkki siitä, että seisoo omilla jaloillaan.
Uskon kyllä, että he tulisivat takaajiksi, jos pyytäisimme, mutta ei ole vielä ajateltu omaa asuntoa.
Kun perheeseemme syntyi esikoinen, sanoi kaukana asuva äitini, että hänellä ei enää ole voimia hoitaa vauvaa, mutta ottaa muutaman vuoden kuluttua lapsen mielellään joksikin aikaa omaan kotiinsa ikään kuin lomalle. Sillä tavalla on meneteltykin, ja joka vuosi ovat lapsemme viikon päivät mummulassa. Siinä se apu sieltä päin.
Toinen mummu on sairaalloinen, eikä hänestä ole apua, vaikka hän mielellään tulisikin.
Ei minusta oli edes ottamaan vastaan mitään avustuksia ihmisiltä, jotka ovat oman elämänsä aikana tehneet raskasta työtä ja nyt eläkkeellä. Heidän kuuluu saada tehdä ihan oman halunsa mukaan.
En tiedä kuinka paljon viinaa appivanhempien kotona menee, mutta sen tiedän, että appiukko ei ainakaan sylje lasiin.
Se on hänen asiansa. Varjelkoon taivas minua sanomasta asiasta puolta sanaa. Ei todellakaan kuulu minulle.
Välit kaikkien kanssa ovat ihan kelvolliset, eikä mitään riitaa ole syntynyt.
Siis anoppiko syö ihan yksin? Vai onko syönyt ennen kuin tulette? Vai eikö hänkään syö mitään koko viikonlopun aikana? (mä kyllä pyörtyisin nälkään, jos pitäs olla vuorokausi tai kaksi syömättä!)
Kai poika voi omalle äidilleen sanoa, että hänellä on nälkä? Tai sanoo, että mä meen käymään tossa ravintolassa on vähän nälkä! Ymmärtäisikö vihjeen?
Anteeksi siis noin puolet, ei tasan puolet. Et vaadi joo, mutta eikös se kihlattus ollut vähän sitä mieltä, ettei hänen kuulu maksaa mitään? Tuolla ensimmäisessä viestissäsi oli jotain sellaista? Ja nythän maksaakin ihan omasta aloitteestaan ja ei yhtään valita? Hyvä sitten, ei tarvitse teidän siitä ainakaan riidellä.
Miten niin et hyödy? Sinullahan kummallinen logiikka on! Tottakai hyödyt. Siten ettei sinun tarvitse maksaa sitä osaa vuokrasta itse. Ihan sama kelle se raha menee loppujen lopuksi. Ja hän siis maksaa sen suoraan vuokranantajalle vai? Tietysti et voi itse päättää mihin rahat käytät vaan rahat menee tiettyyn tarkoitukseen, mutta silti hyödyt siitä ihan varmasti. (Vai odotatko vielä, että kihlattusi antaisi jotain muutakin rahaa?)
Sinähän tässä itse annat kuvan, että vanhempien pitää tukea lapsiaan taloudellisesti (jopa lähes kolmekymppiseksi!). Ja että sinun vanhempasi kyllä auttavat, mutta sinun sulhasesi luopio vanhemmat ei. ”Mun vanhemmat ovat auttaneet meitä jo miljoona kertaa enemmän, mitä kihlattuni vanhemmat - kihlattuni vanhemmat eivät ole auttaneet meitä itseasiassa taloudellisesti koskaan? Vanhempani ovat ostaneet mm. lukuisia kertoja meille ruokaostokset, maksavat tv-lupamaksut, antavat bensarahaa kun käydään heillä ym. ym. ym.”
Ja et taida itse lukea viestejäsi? ”Lukuisia kertoja” ei ole ”joskus”?
Älä käytä tuota, että ”auttaa taloudellisesti”. Se sekoittaa. Koska se on eri asia kuin maksaa vaikka bensarahaa siitä, että kun toinen on vienyt sinut jonnekin. Tai maksaisi pois sen 10 000 lainan. Pysyttelisit vain siinä asiassa, jos ei ole muusta kyse. Toivotaan, että appivanhemmat maksaa lainan niin saat sinä ja muut rauhan. Mutta voi olla, että et silti lopeta valittamista.
Vai onko sittenkin kyse sitä, että omat vanhempasikaan ei auta kuin harvoin ja toivoisit että appivanhemmat auttais?
Järkevät vanhemmat… Hohhoijjaa. Te olette tai ainakin sinä jo melkein 30 -vuotiaita! Ei sen ikäisille enää tarvitse ostella lahjoja. Minäkin olen vanhemmilleni sanonut, että ei tarvitse ostaa mitään, olen jo aikuinen ihminen. Ostamme puolison kanssa lahjat vain toisillemme. Muun suvun kanssa on sovittu, että ei osteta lahjoja puolin eikä toisin.
Kyseessä on sun sulhasen vanhemmat eikä sun. Onko sulhasesi yhtä vihoissaan ankeasta lapsuudesta ja nuoruudestaan kuin sinä? Anna hänen hoitaa asia tai olla hoitamatta. Olet varmasti harmissasi hänen puolestaan, mutta tuo on jo liioiteltua.
Käyt silloin tällöin töissä? Ja lisäksi kesätöissä. Hienoa! Pikkasen nostit osakkeitasi! (Et vain maininnut siitä mitään, kun joku taisi ehdottaa sinulle sitä tuolla aiemmin. Ehkä minäkin, en muista...)
"Nyt on ongelmaksi noussut vuokranmaksu: kihlattuni mielestä hänen ei kuulu enää maksaa minun asunnosta lainkaan vuokraa...?!"
Tämän kohdan siis ainakin luin. Mutta hyvä ettei ole enää ongelma, etkä vaadi mitään.
Ja ei enää hoeta samaa.
...siitä appeni tekemästä opintolainasta (10000mk) kihlattuni nimiin. Tämä tapahtui juuri kihlattuni vanhempien avioeron kynnyksellä, joten luulenpa, että näistä velkarahoista on hyötynyt myös anoppini l. kihlattuni äiti?!!! Eikös erotilanteissa lähestulkoon aina mies juodu pulittamaan vaimolleen enemmän rahaa? Tässä tapauksessa kun äidille jäi vielä pieni poikakin...?!!! Ja appeni oli tulloin siis lähes p-a, niin sai helposti opintovelkaa alaikäiselle lapselleen (kihlatulleni)...?!!!
...velka-asian vasta sitten, kun kihlattuni vanhemmat MOLEMMAT maksavat sen takaisin. Heidänhän se kuuluu maksaa, kun omaan tarkoituksiinsa rahat tuhlasivatkin - JA VIELÄ KIHLATTUNI OLLESSA ALA-IKÄINEN!!! ...?
"kihlattus" eiköhän se ole hänen ja hänen vanhempien välinen asia vaikka ne ois sille sun miekkoselle miljoonan velkaa se ei ole sun asias.
Sä olet tosi yksinkertainen kun et ymmärrä mitä täällä sulle kerrotaan.
Sulle pitää varmaan maailman helpoimmatkin asiat vääntää rautalangasta.
Ei kukaan voi olla noin hölmö!
...aikuinen nainen olet, kannahan vastuu OMASTA elämästäsi ja omista laskuistasi ja veloistasi, yritä olla takertumatta sulhasesi ja hänen vanhempiensa väliseen taloudenhoitoon, kun SE EI KUULU SULLE!
Ymmärtäisin näitä kirjoituksiasi jos olisit jotain alle kaksikymppinen tytönheitukka joka on juuri lähtenyt äidin sylistä ja ihmettelee maailman menoa, kas kun se kaikki ei näköjään olekaan juuri niin kuin luulit. Mutta sinähän olet minua vanhempi ihminen.
Ei tulis mulla mieleenkään yrittää omia menoja maksattaa kellään muulla, olipa mulla töitä tai ei, omapa on ongelmani! Ainakaan en ala setviä toisen aikuisen ihmisen elikä avomieheni velkoja. Hänellä on ongelmansa vanhempiensa kanssa, minulla omani, totta kai tuemme toisiamme siinä missä voimme mutta oikeasti - AIKUISIA me jo olemme ja pidämme omista asioistamme huolen!