Olen reilu parikymppinen avoliitossa elävä nainen. Olin todella onnellinen nykyisessä suhteessani, kunnes kohtasin lapsuuteni/nuoruuteni ihastuksen.
Näimme Raumanmeren juhannuksessa ja mies kiinnostui minusta heti uudelleen. Välillämme on jotain todella erikoista, on aina ollut. Tietysti se voi olla myös ystävyyttä. Silloin nuorempana välimatka esti seurustelun. Nyt asumme samassa kaupungissa. Olin hänelle rehellinen ja kerroin olevani kihloissa, hän vaikutti aidon pettyneeltä. Hänellä oli minun kuvani yhä lompakossaan, vaikka viime kerrasta kun näimme on yli kuusi vuotta. Hän sanoi miettineensä minua silloin tällöin, vaikka olikin seurustellut monenkin naisen kanssa tässä välissä.
Olen nyt aivan sekaisin. Avomieheni on ihana ihminen, jota tiedän rakastavani. Silti tämä nuoruuden ihastus vetää minua puoleensa kuin magneetti. Olemme soitelleet pari kertaa sen jälkeen ja sopineet, että näimmme joku päivä. Minua pelottaa, onkohan tämä järkevä ratkaisu? Elänkö vain muistoissa? Kaipaanko vain säpinää? Vai onko kyse sittenkin jostain muusta?
Näimme Raumanmeren juhannuksessa ja mies kiinnostui minusta heti uudelleen. Välillämme on jotain todella erikoista, on aina ollut. Tietysti se voi olla myös ystävyyttä. Silloin nuorempana välimatka esti seurustelun. Nyt asumme samassa kaupungissa. Olin hänelle rehellinen ja kerroin olevani kihloissa, hän vaikutti aidon pettyneeltä. Hänellä oli minun kuvani yhä lompakossaan, vaikka viime kerrasta kun näimme on yli kuusi vuotta. Hän sanoi miettineensä minua silloin tällöin, vaikka olikin seurustellut monenkin naisen kanssa tässä välissä.
Olen nyt aivan sekaisin. Avomieheni on ihana ihminen, jota tiedän rakastavani. Silti tämä nuoruuden ihastus vetää minua puoleensa kuin magneetti. Olemme soitelleet pari kertaa sen jälkeen ja sopineet, että näimmme joku päivä. Minua pelottaa, onkohan tämä järkevä ratkaisu? Elänkö vain muistoissa? Kaipaanko vain säpinää? Vai onko kyse sittenkin jostain muusta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ensi-ihastus on jotenkin ihmeellinen asia. Hän on ihminen, jonka tosiaan aina silloin tällöin muistaa, ja miettii, että mitä sille nyt kuuluu, kenen kanssa se seurustelee jne. Enkä yhtään ihmettele vaikka ensi-ihastuksesta tulisi tosi rakkaus vuosienkin jälkeen.
Mutta täytyy muistaa, että ei se välttämättä ole enää se eturivin hymykuoppainen tyttö, tai sun tapauksessa poika. Kyseessä on jo aikuinen ihminen, jonka luonnekin on luultavasti ehtinyt muokkautua vuosien saatossa, parempaan tai huonompaan, sitä ei tiedä.
Tuskin nyt kannattaa suinpäin syöksyä suhteeseen, ja polttaa kaikkia siltoja. Ymmärrän kuitenkin tunteesi; ensi-ihastus on nimittäin melkein ainoita asioita mitä itsekkään ylä-asteelta muistan.
Olet nuori vielä..
Kukaan tuskin voi kertoa sinulle mitä tehdä, vain sinä sydämessäsi tiedät sen.
Muista, elämä on elämistä varten.se eletään vain kerran. Sen elämäsirakkauden pitäisi saada sydämesi sykähtelemään, pakahtumaan.
Ota riskejä, mutta sellaisia joihin olet itse valmis. Pohdi, mitä omassa miehessäsi on sellaista mitä siinä vanhassa ihastuksessasi ei, ja sitten sitä mitä miehessäsi taas ei ole.
Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella joten mieti hyvin tarkkaan.
Toisaalta jos jatkat, voitte elää onnellisina elämäsi loppuun asti tai pahimmassa tapauksessa menetät jotain hienoa, vain koska et uskaltanut ottaa riskiä.
Tiedän tuon tilanteen, paremmin kuin arvaatkaan.
Minä otin riskin, enkä ole koskaan asiaa katunut, vaikka tämäkin olisi vain ohi menevää. Silti se riski oli ottamisen arvoinen.
Jo hieno vuosi takana.
Toivotan voimia ja hyvää loppukesää.
Kuuntele sydäntäsi.
Minulle kävi joskus samalla lailla. Olin onnellinen sen aikaisen poikaystäväni kanssa, olimme ollut pitkään yhdessä kunnes tapasin yht äkkiä nuoruuden aikaisen poikaystäväni. Jotenkin tunsin syvää yhteyttä välillämme..se tunne oli niin voimakas että näimme ja näimme yhä uudelleen. Lopuksi minun oli pakko kertoa tilanteesta miehelleni..Olin pattitilanteessa, hän sanoi että minun on valittava. Tunsin että rakastan molempaamiestä. Ajattelin että mieheni on tuttu ja turvallinen ja jäin hänen luokseen. Meillä menikin kaikki hyvin vaikka minua monesti mietitytti tämä nuoruuden aikainen tyyppi.
Kuitenkin jossain vaiheessa myöhemmin asia vaivasi minua niin paljon kun mietin mitä siitä olisi voinut tulla. vaikka olinkin onnellinen mieheni kanssa. Soitin sille ja loppujen lopuksi päädyimme yhteen ja jätin nykyisen mieheni. Nyt olemme kahden viikon kuluttua menossa naimisiin..
En tiedä mitä neuvoisin sinulle,,,mutta sen verran että älä heti hylkää ajattelematta sillä ehkä se voi olla sittenkin se oikea!!!
Tsemiä sinulle..kerro miten kävi.
Sittenkin se oikea? Mnjaa. Jos on kaksi oikeaa - on vain tehtävä valinta kumpi! Ei tässä ole kysymys oikeasta ja väärästä..
Mieti tarkkaan ja jos jotain peliä rupeet pelaamaan, kerro siitä reilusti poikaystävällesi. Elämässä pitää olla rehellinen itselleen ja sitä kautta muille. Mun ex-tyttöystvä vuosia sitten alkoi pelailemaan nuoruuden ihastuksensa kanssa kertomatta mitään, pistin kamoinensa pihalle ja oli elämäni paras ratkaisu! Aurinkoista kesää!
Kyllähän sä voit olla vanhan ihastuksesi kanssa ystävä, mutta älä anna hänen vetää puoleensa. Vaan jatka suhdetta nykyisen miehesi kanssa.
Kyllähän niitä vanhoja muistoja voi muistella. Ja ihan mukavaa se on kun muistelee vanhoja tapahtuneita asioita.
Mulla on sellainen tilanne että mieheni jonka kanssa oon ollut lähes kymmenen vuotta naimisissa tuottaa minulle pettymyksiä " alkoholin kanssa" nykyään. Meillä on kolme alle kymmenvuotiasta lasta. Nyt masentaa kaikki pari päivää sitten kaivelin vanhoja kuvia ja löysin exän kuvan ja nyt en ole saanut mielen rauhaa. En tiedä exän elämästä nyt mitään asuuko suomessa onko elossa onko naimisissa,en uskalla ottaa yhteyttä exään koska nykyinen tilanne ja mustasukkaisuus ei sitä ymmärrä jos vaan haluaisin kysellä kuulumisia mutta kaipaan niitä aikoja kun seurustelin hänen kanssa. Sain huomiota ja tunsin itseni rakastetuksi, eiköhän tämä tästä masentaa vaan kaikki!
Aurinkoista kesää kaikille!
Moikka. Jos kerran rakastat molempia miehiä ja he myös sinua, on sinulla vielä kolmas mahdollisuus: pitää heidät molemmat.
Tämä tosin edellyttää niiltä miehiltä todellista rakkautta sua kohtaan, eikä pelkkää omistamisenhalua.
Tuollaiselle elämälle ei ole tässä kulttuurissa perinteitä ja saatat sen takia tuntea turhaa syyllisyyttä moniavioisuudesta. Suhdetta voi myöskään virallistaa ja saat kuulla ties mitä nimityksiä kateellisilta tutuilta ja tuntemattomilta, mutta mitä väliä jos te olette itse onnellisia? Ettehän oikeasti aiheuttaisi mitään pahaa kenellekään.