Mitä tehdä? Mentiin kesällä 05 naimisiin, sitä ennen 8 yhteistä vuotta takana. Lapsi just vuoden. Seksielämä ei mieheni mielestä ole ollut riittävää. (n.1-2krt viikossa) Itsekin myönsin et hän ei enää sytytä minua. Kuukausi häiden jälkeen alkoi baarissa peliä yhden miehen kanssa ja nyt ollaan tekstailtu ja tapailtukin. Jäin kiinni ja nyt mietittiin jatkoa.Ikinä ennen en ole miestäni pettänyt. Mieheni haluisijatkaa ja antaisi anteeksi, mutta itse en tiedä mitä tehdä. Olenko vain tottunut tähän yhdessä oloon. Saako mieheni enää ikinä minua syttymään kuten tämä toinen, niinkuin aina suhteen alussa.. Pitäisikö erota. Hain jo asuntoa muualta, mutten tiedä lähtisikö.
Mitä tehdä?
tintti
142877
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...päällä sitä ajatellaan? Tuohon tapahtumakaareen ei ole enää pätevä selitys alapääajattelustakaan, täytyy olla vielä paljon almepana joku, jossa ei ajatusta ole laisinkaan.
Jos ajattelee naimisiinmenoa ratkaisuksi parisuhteen ongelmiin, niin erehtyy katkerasti. En millään usko, että kaikki on kehittynyt muutamassa kuukaudessa.
Myönnätte siis toisillenne ihan reilusti asiat/ongelmat, mutta jättäte siihen? Miksi? Samat asiat ovat edessä joka ainoassa suhteessa, ellei ongelmista osata keskustella. Se toinen mies sytyttää sinua haaveissa, mutta jos sen takia olet valmis luovuttamaan(huom. ette ole edes yrittäneet selvittää asioita kirjoittamasi perusteella) niin minkäpä sille voi.
Sitä kai niittää, mitä kylvää.
ennenkuin niitä lapsia alkaa laittaa. Taas yksi umpelo, jolla oli vain kiire naimisiin ja saada lapsi.
"tunne itsesi"
"Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken alku"
Ei kai mikään ole ihmiselle tämän vaikeampaa? Jokainen on perheihminen ja jokainen tyytyy avioelämään (kuvitelmissa)..
Riittääkö itselläsi älliä lukemiseen. Jos on ollut noinkin monta vuotta yhdessä ja sitten menee naimisiin, ei voi sanoa, että on mennyt kiireellä naimisiin.
kyse, vaan se ikuinen valitus "kuinka lapsi muutttaa elämän" ja sit alkaa mennä huonosti.
Oikeesti, ottakaa selvää asioista ennenkuin tulette tiineeksi. Kertokaa miehellenne niistä ikävistäkin asioista joita lapsi tuo mukanaan.
Mikä jengiä vaivaa? Kaikilla aivan naivin ruusunpunaiset rillit päässä?
Ei kiirellä, mutta ehkä olisi pitänyt naimisiin menon sijasta harkita eroa? Jos suhteessa meni huonosti niin miksi he menivät naimisiin? Ajatteliko nainen, että naimisiin meno parantaa suhdetta? Vai tuliko ongelmat vasta avioliitossa?
Vähän samanlainen on omakin tilanne, mut vain sinä tiedät mitä haluat ja kukaan ei sinua sen takia voi tuomita minkä sinä itse koet elämässäsi oikeaksi ratkaisuksi. Helppo sanoa se sinulle,mut helvetin vaikeaa tajuta se itse.
Kuulutko niihin ihmisiin, joilla aina pitää olla syttymisiä. Olen täysin varma, että uusi ei sytytä sinua muutaman vuoden päästä. Uutta putkeen parin lapsen kanssa jotta arkea ei tarvitse kokea. Ajattelitko vaihtaa vielä 50 sytyttävään? Sinun valinta, mutta parisuhteeseen, jossa on lapsi pitää tehdä töitä, arjessakin. Menkää parisuhdeneuvontaan, kerro miehellesi, mikä mättää. Jos uusi onni on sitä koko iän kestävää, se odottaa muutaman kuukauden, että saat varmuuden. Siis toinen osapuolikin on vakavissaan ja haluaa täyden varmuuden jatkonne onnistumiseen eli odottaa. Hyväkään seksi alussa ei kanna pitkälle.
Oletkos ottanut sen huomioon myös ?
Hei haloo. Vuoden vanha lapsi ja baarissa ja pettämässä- mitä se sitten onkaan tuo pettäminen.
No ihmisen ikävähän se ajaa etsimään ja löytämään.
...lähtisin siit et, miten saat luottamuksen luotua takasi nykyseen miehees...Se o vaikeeta, todennäkösesti mahdotonta. Toinen juttu, nykysin o ni helppo erota et, ei sen vuoks kannata itteensä tukahduttaa. Ei ole tarkotus kannustaa mihinkään, mutta se kannattaa miettiä mikä on itelle tärkeetä. Kyllä se oikee ratkaisu sielt löytyy:)
Voin kyllä kuvitella, että on vaikea enää katsoa olan yli "menneeseen" kun on jo katsottuna uusi mies. Tee siinä ihastuksissasi sitten viisaita päätöksiä...
Itse en jättäisi aviomiestäni yhden ihastuksen takia. Enneminkin käyttäisin siitä ihastuksesta saamaani voimaa parisuhteeni pönkittämiseen, en hajoittamiseen. Mutta kukin taablaa tyylillään.
Mikään ei takaa, ettäkö elämä sen uuden vierellä olis yhtään nykyistä autuaampaa alkuhuuman jälkeen. Samat "virheet" sitä tekee yhä uudelleen ellei halua pysähtyä analysoimaan omaakin osuuttaan parisuhteensa ongelmiin.
Sehän on maailman yksinkertaisin temppu. Sen kun vaan häipyy suhteesta aina kun "seksi ei enää suju" tai kun puoliso alkaa "tympästä". Kyllä uusia aina löytyy ja jos ei niidenkään kaa oo kivaa, niin uutta vaan putkeen! Sitähän harrastaa vähän yx jos toinenkin nykyään.
Ja itsetunto nousee kohisten. : ))
Kiitos vastauksista. Tänään tein päätökseni ja pysyn ihanan aviomieheni luona. Ainahan sitä uuden miehen jostain saisi mutta yhtä hyvää tuskin. Avioliittoa pitää kunnioittaa ja siihen aion jatkossa keskittyäkin.
Toivottavasti tulet onnelliseksi..en unohda sua koskaan´marika`.