Tuore avioliitto

Muistelen omaa avioliiton alkua. Kaksi työssäkäyvää, mutta muuten vielä tyhjätaskua. Lapsiakin tuli kolme, paljon oli työtä, ikäerot pieniä. Muutettiin muutama kerta , töitä oli kummallakin ja yht äkkiä olimme kahden , lapset maailmalla, isossa omassa talossa. Elämä oli mennyt hyvin , saimme taas kulkea kahden. Sitten tuli sairaudet ja ero, ei omasta tahdostamme. Lämmöllä muistelen pois nukkunutta puolisoani.
Tähän kaikkeen meni melkein neljä vuosikymmentä. Olkaa onnellisia .kun haluatte, saatte vielä paljon , mitä se sitten onkin, elämä on edessänne.

kohta kymmenen vuotta. Nyt meillä on ihana viisivuotias poika, iso talo ja paljon paremmat tulot kuin naimisiin mennessämme.

Elintaso on siis noussut paljon, mutta lapsen syntymä on muuttanut suhdettamme kaikkein eniten. Ennen lasta ajatukset pyörivät oman hyvinvoinnin ympärillä (miltä minusta nyt tuntuu kun toinen käyttäytyy näin ja noin...). Tuli otettua pulttia suhteellisen mitättömistä asioista. Lapsen synnyttyä meistä on tullut enemmän "perhe" eli me kolme muodostamme yhdessä yksikön. Sitä ennen me olimme kaksi erillistä ihmistä, jotka asuivat ja jakoivat arjen yhdessä. Intohimoista rakkautta muistaakseni oli alkuvaiheessa mutta ei enää. Tosin en sitä kyllä kaipaakaan.

Vastoinkäymisiäkin niihin kymmeneen vuoteen mahtuu, mutta ne ovat lujittaneet suhdettamme. Yksi vastoinkäyminen oli pitkään jatkunut lapsettomuus. Nyt meillä on lapsi, mutta haluaisin toisenkin. Olen valmistautunut kuitenkin siihen, että tämä jäänee viimeiseksi.
Toinen huolta aiheuttanut asia oli miehen alkoholin käyttö, mutta siihenkin saatiin ratkaisu. Kumpikaan ei enää juuri juo.

Rakkaus on siis muuttanut muotoaan kumppanuudeksi. Tämä ei tarkoita vähättelyä (kaikkea muuta). Tosiasiassa pitkäaikainen rakkaus on nimenomaan tahtomista, ei tunneasia. Tahdot olla yhdessä vaikka toinen ottaa välillä pattiin ja opit sietämään toisen vajavaisuutta koska tiedät kokemuksesta toisen hyvät puolet. Tiedät myös sen että kaikki ei ole välttämättä sitä miltä se näyttää. Onnelliselta vaikuttava pariskunta voi tosiasiassa elää kulissielämää.

Hyvä avioliitto todella vaatii työtä. Se ei tule ilmaiseksi. Ei se niin oikeasti mene että "meille vain tuli ero". Omilla valinnoilla siihen eroon vaikutetaan. Toiseen tulee loukkaantumaan monta kertaa. Tällöin tärkeintä on oma asenne ja tärkein taito on antaa anteeksi. Näin pappi meille sanoi hääpuheessaan ja oikeassa oli.

Nyt elämme avioliitossamme parasta aikaa. Raskas vauvavaihe on ohi, lapsi mukavassa iässä ja molemmilla on omia harrastuksia eli emme "hengitä toistemme niskaan". Viikonloput vietämme kuitenkin yhdessä puuhaillen milloin mitäkin. Yhteistä aikaa vain saisi olla enemmän. Se piristäisi arkea.

Päättyyköhän todella puolet avioliitoista eroon? Jos seurataan avioliitto alusta loppuun? (ja seurataan avioliittoja pitkällä aikavälillä)Päättykö se eroon vai kuolemaan? Ja mikä on avioliiton keskimääräinen kesto?

Yhteinen harrastus on hyvä asia. Ja muutenkin yhteinen aika. Moni avioliitto kaatuu juuri yhteisen ajan puutteeseen. Ja pitäähän liikunta muutenkin mielen virkeänä!

Ihana lukea ihan tavallista perhe-elämän onnea.
Pienet asiat tuovat iloa ja hyvää oloa myös avioliittoon. Ei raha ja mammona anna mitään.
On hyvä kun ymmärtää heti alusta mitä todellinen onni oikein on. Rakkaus ja toisen hyväksyminen virheineen on hyvä pohja hyvälle liitolle.
Itselle tuli kuitenkin niin suuria ongelmia, että rakkaus ei riittänyt. Mutta nyt on ihan hyvin. Ei avioliittoon "astuessa" kannata miettiä tilastoja eikä kavereita jotka ovat eronneet.
Pitää elää sitä päivää ja niitä tunteita. Ihmiselämä on kuitenkin niin lyhyt.
Kivoja syyslenkkejä Teille ja nauttikaa yhdessäolosta joka hetki.

Haluaisin niin kovasti että kaikki liitot onnistuisivat ja siksi annan vinkin meidän liiton säilymiselle.
Luin kauan aikaa sitten englantilaisen teoksen avioliiton nikseihin. Poimin sieltä yhden meidän käyttöön. Meillä oli joka perjantai-ilta jokin teemailta, päätimme ne yhdessä. Siis tällaisia: toisen hyvät puolet, toisen huonot puolet, seksielämämme, yhteiset haaveet, sukulaiset, rahankäyttö.... niitä oli vaikka kuinka paljon ja sopimus oli, että keskustellaan eikä kiukutella.
Opimme tuona aikana paljon toisistamme ja kun lapset tulivat kuvioihin ja se yhteinen aika jäi vähiin, jotenkin sitä vain ammensi niistä keskusteluista sen kiireimmän ajan yli.
Nyt ovat lapset lentäneet pesästä ja olemme elvyttäneet entisen käytännön, aiheet ovat muuttuneet, meillä voi olla kreikkalainen ilta tai lapsenlapsien ilta tai juhlien suunnitteluilta. Olen varma, että ilman tätä kikkaa olisimme jossain vaiheessa eronneet, molemmat lievästi itsepäisiä ja tempperamenttiakin löytyy. Suosittelen kaikkien käyttöön.