Olen vuonna 2001 valmistunut insinööri. Valmistumisen jälkeen olen tehnyt vain pätkätöitä. Niin yleistä nykyään, p****le! Viimeisin työsuhde olisi ollut vakituinen toisella paikkakunnalla (toisella puolella Suomea, missä ei ollut ketään tuttuja), mutta työpaikalla olo oli yhtä helvettiä! Olin keskijohdossa eli kahden tulen välissä ja aina valituksia joka sunnasta. Alaiseni olivat ihan hirveitä arvostelijoita ja vain haukkuivat..Kaikkeni yritin. Irtisanouduin koeajalla, koska muuten olisin sairastunut vakavasti! Olin todella stressaantunut! Olin yltä päältä ihottuman vallassa ja tunsin oloni todella huonoksi.
Nyt olen hakenut töitä 8 kk todella huonolla menestyksellä. Kaikkeni olen tehnyt. Olen jopa hakenut muun alan töitä ja jopa alempitasoisia tehtäviä. Hakemuksia olen laittanut kymmeniä ja kymmeniä, mutta ei vaan ole tärpännyt. Tuli vain mieleen, mustamaalaako viimeisin työsuhteeni muihin työpaikkoihin pääsyn?????? Piirit kun ovat niin pienet.
Kaiken maailman ilmaisiin Ke&Ko-ohjelmiin kyllä pääsisi päivärahapalkalla, mutta ei suoraan palkkatyöhön. Onkohän mun urani nyt tässä?? Saankohan IKINÄ enää töitä? Epätoivo valtaa mielen....Mitä ihmettä teen????? Tekisi mieli vain luovuttaa...
Nyt olen hakenut töitä 8 kk todella huonolla menestyksellä. Kaikkeni olen tehnyt. Olen jopa hakenut muun alan töitä ja jopa alempitasoisia tehtäviä. Hakemuksia olen laittanut kymmeniä ja kymmeniä, mutta ei vaan ole tärpännyt. Tuli vain mieleen, mustamaalaako viimeisin työsuhteeni muihin työpaikkoihin pääsyn?????? Piirit kun ovat niin pienet.
Kaiken maailman ilmaisiin Ke&Ko-ohjelmiin kyllä pääsisi päivärahapalkalla, mutta ei suoraan palkkatyöhön. Onkohän mun urani nyt tässä?? Saankohan IKINÄ enää töitä? Epätoivo valtaa mielen....Mitä ihmettä teen????? Tekisi mieli vain luovuttaa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Varmaankin hyvin tuttua monelle korkeasti koulutetulle.. Itse olen miettinyt tuota samaa, eli mahtaakohan entinen työnantajani mustamaalata minut kommenteillaan. Sukset menivät siellä hieman ristiin, tai ainakin kuvittelen niin. Olin tuolloin vielä opiskelija ja olisi pitänyt lähteä aamulla puhelinsoitosta työhön. Tenttiin lukemiset olisi siis pitänyt jättää väliin jne., jos tuli kutsu työhön. Olenkin ajatellut jättäväni tämän lyhytaikaisen työsuhteeni seuraavasta CV:stä kokonaan pois. Se ei sitä paljon rumenna, jos ei kaunistakaan. Jos epäilet mustamaalaamista, niin jätä sinäkin kyseinen pätkä kokonaan mainitsematta.
Sama juttu. Olin 2kk esimieshommissa, aiemmin samassa paikassa asiantuntijahommissa. Esimiehenä olo oli karseaa: levottomat tyytymättömät alaiset, mahdottomat yläportaan vaatimukset, unettomat yöt, tuskanhiki. Irtisanouduin itse. Nyt työttömänä, muutama haastattelu ja 60 kpl hakemuksia takana, ei tulosta. Luulen, että työurani on tässä, jo vajaana 4-kymppisenä. Kyllä, oma lähtö työstä leimaa näköjään aina, selitit asian rehellisesti tai et. Olisi vissiin pitänyt vaan kiduttaa itseään, sairastua ja jäädä sairaslomille. Nurinkurista. Joskus aikoinaan wanhoina hhywinä aikoina riitti,kun lähti, ja käveli toiseen vastaavaan firmaan, ja sopi alkamisesta. Nykyisin kaikki tehty niin helvetin vaikeaksi. Noh, syrjäydytään sitten...
Täällä sama juttu. Olin sietämättömässä työssä, joka vaikutti hyvältä siihen hakiessani, mutta ilmeni helvetiksi, josta sairastumisen edessä väistyin. Epäilen tämän valinnan vaikuttavan negatiivisesti hakiessani töitä.
Ongelman muodostaa se, että muuta vastavaa kokemusta minulla ei ole, joten jos haen tuon tyyppisiä tehtäviä, niin tuo jakso on melkein pakko mainita - oja ja allikko siis.
Ei sitten, jos en ekrran kelpaa. Jos akateeminen tutkintoni ei teille riitä, eikä työkokemukseni eikä osaamiseni ja persoonani, niin ei sitten. Haistakaa paska vaan! Kela saa maksaa opintolainani pois.
sama jatkunut jo viisi vuotta.Katsonkin,että olen parhaani tehnyt yrittämällä kaikki käytettävissä olevat keinot aina ammatinvaihdosta,koulutuksista ilmaisharjoitteluihin.Tuloksena jatkuva työttömyys ja nyt pistän yrittämiselle pisteen tai muuten masennun vain entisestään.En yksinkertaisesti jaksa enää.
Itselläni sama tilanne. Koulutus on MBA, kun työttömyyttä on pätkä töiden ohella ollut jo niin monia vuosia.
Kouluttauduin siksi, että merkonomin paperit ei ollut tarpeeksi työmarkkinoilla. Kielistä puhun sujuvasti englantia, ruotsia, venäjää ja saksaa ja välttävästi ranskaa, jota nyt työttömyyden ohella petraan paremmaksi.
Ikää on 30 ja olen nainen ja lapseton. En saa työtä, koska olen riski työnantajalle. Menen varmasti vuoden sisällä naimisiin ja teen kersoja ja jään äitiyslomalle.
Olen jo liian ylikoulutettu moniin paikkoihin ja liian kielitaitoinen, en kuulema jäisi niin "vaatimattomaan" paikkaan pitkäksi aikaa.
Lisäksi työhistoriassani on paljon erilaisia työnantajia, kun en ole saanut vielä koskaan vakituista paikkaa ja muutamat työnantajistani menivät konkurssiin. Aloitinhan työurani juuri 90-luvun laman aikana.
Koska työtä ei saa Suomesta ja tuo kielitaito on työttömyyden aikana tullut suhteellisen hyväksi, niin lähden muualle. Palkkatasokin on parempi.
Kävin vkon sisällä 3 haastattelussa, alani paikkoja. Yhdessä tosi outoa menettelyä: kutsu haastatteluun vain sähköpostilla johon piti vastata vielä samana päivänä. Sitten ei enää kuulunutkaan luvattua vastausta, vaan piti itse soittaa perään. Tympeä pomotyyppi äreili että "ei me sua oteta", ilman muita perusteluita. Toisessa paikassa naislauma tenttasi ja epäili selkeästi halukkuuttani jäädä aiempaa työtaustaani alempaan työhön. Kolmas paikka näytti aluksi lupaavimmalta, tunsin työpaikan ja pomon, mutta luvattua ilmoitusta ei tullut sovittuna päivänä. Sitä seuraavana päivänä pomotyyppi soitti jo ääni tympeäksi muuttuneena että "et ole etsimämme henkilö". Kyllä riemastutti!
Jumankeuta, tällaista tämä on nykyajan työnhaku. Kuka helkkari jaksaa säilyttää pepsodenthymyn ja positiivisen maailmankatsomuksen, kun ei halukas työntekjä kelpaa, on koulutus, ja pitkähkö kokemus. Yli-inhimillisiä tyyppejäkö he etsivät? Toisaalta täällä pk-seudulla on satoja hakijoita samoihin paikkoihin joten yksilö hukkuu samassa kasassa.
Eipä näytä meikäläinenkään pääsevän töihin, vaikka on koulutusta ja työkokemusta. Olen kyllä "tentattavana" työhaastatteluissa käynyt
ja eräitäkin hakemuksia lähetellyt, mutta kai sitä sitten pitäisi joku "yli-ihminen" nykyisin olla kun ura ei urkene. Niin, hankala se on työttömän osa, hyvin hankala... että keneltä työttömältä se enää irtoaa Pepsodent hymy? Luulen, että harvalta, koska töihin ei niin vain pääse, vaikka työhaluja olisi.