Hei!
olen 19-vuotias tyttö(mittani ovat 65kg/169cm) olen siis normaalipainoinen, mutta mutta tunnen itseni lihavaksi ja olen päättänyt laihduttaa vielä n. 10 kiloa. Ongelmana on vain se, että miten se onnistuu. Syön kyllä erittäin terveellisesti. En syö herkkuja lähes ikinä ja jos syön, niin hyvin vähän. Sekin on ongelmani, että tunnen TODELLA suurta syyllisyyttä yhdestäkin suklaapalasesta, sillä eihän niitä saa syödä, varsinkaan minun kokoiset tytöt. :( Muutenkin tarkkailen syömisiäni melko tarkaan, esim syön 3-4 tunnin välein ja hyvin pieniä annoksia. Iltaisin kello seitsemän jälkeen en syö juuri mitään ja jos syön, se on jotain todella kevyttä. Pakkohan sen on, sillä muuten olisin vihainen itselleni. Oih, joo ja liikuntaa harrastan mielestäni säännöllisesti, mutta en ole siitäkään niin varma. Käyn viikossa 3-4 tuntia harrastamassa step-aerobicia. Liikun kaikki matkat pyörällä, nimittäin jos kuljen autolla tunnen suurta syyllisyyttä. Muutenkin tunnen syyllisyyttä niistä päivistä, jolloin tulee liikuttua vain tuo puoli tuntia, siispä teen lenkkeilyä aerobicin lomassa. Työsäni vielä yritän liikkua mahdollisimman paljon. Kuitenkin tullaan sen ongelman eteen, että painoni ei tunnu tuosta tippuvan. Ainakaan paljon. Missä siis vika? pitääkö minun laatia tarkka aikataulu syömisistäni ja liikunnastani, joita noudatan sataprosenttisesti? luin yhdestä mainoslehdestä laihdutustuotteesta, jossa luvattiin nopeaa painonpudotusta...kannattaisiko minun ostaa niitä?? entä, olisiko joku ravitsemusterapeutti minulle hyväksi?? haluan todellakin laihtua ja mahdollisimman pian. Tuijotan päivät pitkät itseäni peilistä ja mietin, kuinka kauhean lihava olen. Haluan sen loppuvan! Mitä siis teen? Voiko joku auttaa minua?? kiitos jo etukäteen!!! :)
olen 19-vuotias tyttö(mittani ovat 65kg/169cm) olen siis normaalipainoinen, mutta mutta tunnen itseni lihavaksi ja olen päättänyt laihduttaa vielä n. 10 kiloa. Ongelmana on vain se, että miten se onnistuu. Syön kyllä erittäin terveellisesti. En syö herkkuja lähes ikinä ja jos syön, niin hyvin vähän. Sekin on ongelmani, että tunnen TODELLA suurta syyllisyyttä yhdestäkin suklaapalasesta, sillä eihän niitä saa syödä, varsinkaan minun kokoiset tytöt. :( Muutenkin tarkkailen syömisiäni melko tarkaan, esim syön 3-4 tunnin välein ja hyvin pieniä annoksia. Iltaisin kello seitsemän jälkeen en syö juuri mitään ja jos syön, se on jotain todella kevyttä. Pakkohan sen on, sillä muuten olisin vihainen itselleni. Oih, joo ja liikuntaa harrastan mielestäni säännöllisesti, mutta en ole siitäkään niin varma. Käyn viikossa 3-4 tuntia harrastamassa step-aerobicia. Liikun kaikki matkat pyörällä, nimittäin jos kuljen autolla tunnen suurta syyllisyyttä. Muutenkin tunnen syyllisyyttä niistä päivistä, jolloin tulee liikuttua vain tuo puoli tuntia, siispä teen lenkkeilyä aerobicin lomassa. Työsäni vielä yritän liikkua mahdollisimman paljon. Kuitenkin tullaan sen ongelman eteen, että painoni ei tunnu tuosta tippuvan. Ainakaan paljon. Missä siis vika? pitääkö minun laatia tarkka aikataulu syömisistäni ja liikunnastani, joita noudatan sataprosenttisesti? luin yhdestä mainoslehdestä laihdutustuotteesta, jossa luvattiin nopeaa painonpudotusta...kannattaisiko minun ostaa niitä?? entä, olisiko joku ravitsemusterapeutti minulle hyväksi?? haluan todellakin laihtua ja mahdollisimman pian. Tuijotan päivät pitkät itseäni peilistä ja mietin, kuinka kauhean lihava olen. Haluan sen loppuvan! Mitä siis teen? Voiko joku auttaa minua?? kiitos jo etukäteen!!! :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sanon tämän ihan tosissani enkä kettuillakseni: Sinun tapauksessasi jostain muusta terapeutista kuin ravitsemusterapeutista voisi olla enemmän hyötyä. Ei sillä ettetkö saisi pudottaa kilon tai pari jos siltä tuntuu, mutta tuo pakkomielteinen ajattelusi viittää vahvasti syömishäiriöön. Ja se kannattaisi hoitaa ihan ensin...
Syömishäiriö ei tarkoita, että sinun pitäisi oksentaa tai olla syömättä mitään. Kun ruoka hallitsee sinua etkä sinä sitä, ja syömisesi määrää tunteesi tai tunteesi määräävät syömisesi, silloin kyseessä on kyllä aivan liian sairas suhde ruokaan.
Ihan oikeesti mä oon kans sitä mieltä et kannattais käydä jossain vähän juttelemassa ennen ku ongelma pahenee!!!
Callanetics auttaa silloin kun tuntuu että vartalossa ei kaikki ole oikeissa paikoissa.
Painoa se ei erityisesti lupaa pudottaa vaan kiinteyttää. Jumpan kehittäjä on baletin harrastaja ja se tähtää sirouteen ja notkeuteen. Pinckneyn kirjassa myös selvitetään että esim. selluliitti ei lähde pelkällä liikunnalla vaan terveemmällä ruokavaliolla ja runsaalla veden juonnilla. Siksipä voi aivan laihimmillakin olla selluliittiä. Kirjastosta saa, Callanetics ketjussa on kokemuksia innostuttamaan :)
Selluliitistähän pääsee parhaiten eroon, kun lähtee pariksi viikoksi kavereiden kanssa ryyppyreissulle. Tällä aikaa selluliitti on lähtenyt ja vienyt lapsetkin mukanaan :)