Miten voin kuollettaa tunteeni exää kohtaan?
Vielä kolmen vuoden jälkeen erosta hänen sanansa
ja tekonsa pystyvät loukkaamaan ja satuttamaan
minua.
Hänellä on uusi nainen ja sen asian hyväksyminen
on minulle hirvittävän vaikeaa.
Mustasukkaisuus jäytää rintaani kun tiedän
hänen olevan naisensa luona.
En nuku enkä syö.
Mietin mikä tarkoitus yhteisillä vuosilla oli?
Yli 15 vuotta.
Minä odotin aikaa jota olisimme saaneet viettää
yhdessä kun lapset tulevat isommiksi.
Hän odotti ilmeisesti jotakin muuta ja kärsi
perhe-elämän tuomista rajoitteista.
Hän on sitä mieltä että rajoitteet johtuvat
minun olemassa-olostani.
Kuitenkin hän oli paljon työnsä takia pois.
Luonnollisesti se ei ollut perheelle kovin
myönteinen asia ja en pitänyt siitä että
hän oli pois.
Myönnän olleeni välilä varsinainen pirttihirmu
josta tiedän hänen kärsineen.
Olin väsynyt ja kiukkuinen kun hän tuli reissuiltaan.
Mutta lepyin pienestäkin huomiosta.
Sänkyseuraksi kelpasin aina ja jotenkin
ajattelin sen tarkoittavan välittämistä
koska hän joskus sanoi että se on hänen tapansa
näyttää rakkautta.
Pahinta on kun luotin ja uskoin häneen ja nyt
jälkikäteen olen kuullut jatkuvasti asioita joita en olisi halunnut ikinä tietää.
Pettymyksen tunne on valtava ja olen sen exälle kertonut.
Huutanut,sättinyt, itkenyt ja ollut sanomatta
mitään.
Sättimisestä suivaantuneena hän on pyhää
raivoa täynnä minua kohtaan.
Olen yrittänyt vihalla selvitä mutta se
syö kaikki voimani.Niin myös sureminen ja
katkeruus jolle ei tunnu loppua näkyvän.
Pelkkä tahto ei riitä.
Haluaisin olla tuntematta mitään häntä kohtaan.
Haluaisin elää tavallista elämää. Nähdä
auringon paistavan. En pysty.
En kykene uusiin suhteisiin vaikka monet
miehet ovat minua lähestyneet.
Sanovat minua kauniiksi mutta se ei tunnu
miltään.
Tosin koti ja työ vievät melkein kaiken aikanikin.
Lapset ovat isoja mutta työtaakka ja vastuu ovat minulla ja kun olen itsekseni niin olen
niin väsynyt ja yksinäinen.
Ei ole varaa lähteä mihinkään.
Olen täysin varaton laskujen maksamisen jälkeen.
Istun, itken ja tuijotan ulos ikkunasta enkä löydä
ulospääsyä tästä tilanteesta.
Olen käynyt hakemassa amattiapua mutta se on
auttanut vain hetkellisesti.
Tarjoavat lähinnä pilleripurkkia avuksi.
Vielä kolmen vuoden jälkeen erosta hänen sanansa
ja tekonsa pystyvät loukkaamaan ja satuttamaan
minua.
Hänellä on uusi nainen ja sen asian hyväksyminen
on minulle hirvittävän vaikeaa.
Mustasukkaisuus jäytää rintaani kun tiedän
hänen olevan naisensa luona.
En nuku enkä syö.
Mietin mikä tarkoitus yhteisillä vuosilla oli?
Yli 15 vuotta.
Minä odotin aikaa jota olisimme saaneet viettää
yhdessä kun lapset tulevat isommiksi.
Hän odotti ilmeisesti jotakin muuta ja kärsi
perhe-elämän tuomista rajoitteista.
Hän on sitä mieltä että rajoitteet johtuvat
minun olemassa-olostani.
Kuitenkin hän oli paljon työnsä takia pois.
Luonnollisesti se ei ollut perheelle kovin
myönteinen asia ja en pitänyt siitä että
hän oli pois.
Myönnän olleeni välilä varsinainen pirttihirmu
josta tiedän hänen kärsineen.
Olin väsynyt ja kiukkuinen kun hän tuli reissuiltaan.
Mutta lepyin pienestäkin huomiosta.
Sänkyseuraksi kelpasin aina ja jotenkin
ajattelin sen tarkoittavan välittämistä
koska hän joskus sanoi että se on hänen tapansa
näyttää rakkautta.
Pahinta on kun luotin ja uskoin häneen ja nyt
jälkikäteen olen kuullut jatkuvasti asioita joita en olisi halunnut ikinä tietää.
Pettymyksen tunne on valtava ja olen sen exälle kertonut.
Huutanut,sättinyt, itkenyt ja ollut sanomatta
mitään.
Sättimisestä suivaantuneena hän on pyhää
raivoa täynnä minua kohtaan.
Olen yrittänyt vihalla selvitä mutta se
syö kaikki voimani.Niin myös sureminen ja
katkeruus jolle ei tunnu loppua näkyvän.
Pelkkä tahto ei riitä.
Haluaisin olla tuntematta mitään häntä kohtaan.
Haluaisin elää tavallista elämää. Nähdä
auringon paistavan. En pysty.
En kykene uusiin suhteisiin vaikka monet
miehet ovat minua lähestyneet.
Sanovat minua kauniiksi mutta se ei tunnu
miltään.
Tosin koti ja työ vievät melkein kaiken aikanikin.
Lapset ovat isoja mutta työtaakka ja vastuu ovat minulla ja kun olen itsekseni niin olen
niin väsynyt ja yksinäinen.
Ei ole varaa lähteä mihinkään.
Olen täysin varaton laskujen maksamisen jälkeen.
Istun, itken ja tuijotan ulos ikkunasta enkä löydä
ulospääsyä tästä tilanteesta.
Olen käynyt hakemassa amattiapua mutta se on
auttanut vain hetkellisesti.
Tarjoavat lähinnä pilleripurkkia avuksi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
se joskus voi olla, mutta vasta sitten voit päästä yli kun vihan tilalle tulee valinpitämättömyys.
"Ei ole varaa lähteä mihinkään.
Olen täysin varaton laskujen maksamisen jälkeen.
Istun, itken ja tuijotan ulos ikkunasta enkä löydä
ulospääsyä tästä tilanteesta.
Olen käynyt hakemassa amattiapua mutta se on
auttanut vain hetkellisesti.
Tarjoavat lähinnä pilleripurkkia avuksi."
Minulla on nyt vähän kiire, mutta vastaan vielä tähän viestiin. Tämäkin palsta tökkii kuten Soneraplazan Ellit tahtovat tehdä jatkuvasti.
Kirjoittelen siellä enemmän. Kurkkaapa vaikka Kristallipallopalstalle.
Vihan vastakohta ei ole rakkaus vaan välinpitämättömyys. Ei tunteet minnekään häviä tai kuole. Minä elin ehkä täysin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Murrosikäiset lapset ja päivätyö, jatkuvasti reissussa ja humputtelemassa oleva mies. Hän sitten nosti kytkintä ja minä jäin kuin nalli kalliolle.
Otti tosi paljon aivoon. Lääkäreille en kuitenkaan lähtenyt. Hain apua muualta.
Yhtään pielleriä en ole laittanut vieläkään suuhuni. Toivottavasti ei tarvitsekaan.
Uusista miehistä en välitä pätkääkään. Se tie kuljettiin loppuun jo ennen exääni.
Sanoit rahojen olevan lopussa. Sama "matti" minullakin on kukkarossa.
Olen vuosikausia tehnyt lisätyötä. Nytkin olen sinne menossa. Soittivat eilen ja sanoivat olevan paljon töitä. Yleensä käyn vain viikonloppuisin, mutta nyt teen poikkeuksen.
Eikö sinunkin lapset pärjää jo jonkin aikaa kotona. Laita mies lapsenlikaksi ja ala elämään omaa elämää.
Ahdistus, tuska, raivo, kiukku, itsesääli kaikki mahdollinen on minulle tuttua. Ehkä vihasi olla on muutakin vanhaa kuonaa. Olet ollut koko ikäsi kiltti tyttö. Ehkä sinunkin pitää ostaa joku hupi t-paita päällesi. Näin aamulla erään tytön päällä mustan paidan jossa luki "väkivalta lopettaa vittuilun". Tuollaista paitaa minä en päälleni vetäisi.
Eronneenakin naisena on elämää. Kun saat itsesi tasapainoon, niin huomaat ympärilläsi paljon mukavia asioita ja tuhansia mahdollisuuksia.
Opettele järkevä taloudenpito. Ensiapua saat Ellien säästöpossupalstalta ja yksinhuoltajapalstalta.
Laitoin eilen ison tukun laskuja verkkopankkiin.
Nordea on uudistanut sivunsa ja se teki minulle hyvää. Taloudenpitoni on kuin nuorallatanssia.
Yhteiskunta on voimaton ja lääkärit eivät edes jaksa paneutua asioihin. Helpoin tie kulkee kassan kautta.
Kävin viime viikolla katsomassa harrastajateatterin esityksen. Samaa kohtausta harjoiteltiin monta kertaa eri kokoonpanolla.
Kohtaus lääkärinvastaanotolla päättyy aina lauseeseen "voit poistua kassan kautta".
Ei oota saa tilaamattakin. Paras apu sinulle on rauhoittuminen, ulkoilu, netissä kirjoittelu.
Miehesi ei ole väkivaltainen eikä päihderiippuvainen. Sinulla on tuhannen taalan paikka selviytyä onnelliseen elämään.
Se mikä ei tapa vahvistaa. Kyllä sinä pärjäät.
Nyt laitan netin kiinni ja lähden hippulat vinkuen ulos. Toivottavasti en näe matkalla Koffin kuumailmapalloa. Ajatella, että Suomessa pitää vielä mainostaa ilmasta käsin olutta. Tuon litkun takia perheemme tuhoutui. Tuollaiset pallot pitäisi kieltää. Lapset ja muut voivat kuvitella, että kaljoittelu on fiksua lifestyleä.
Pahin raivo on jo mennyt aikoja sitten. Aikoinaan olisin halunnut räjäyttää jokaisen Alkon myymälän maan tasalle.
Asiaa kirjoitit, mutta kannattaa katsoa kenelle kohdistaa vastauksen.
En osaa antaa sinulle muuta neuvoa, kuin sen että kannattaisi ehkä mennä eroseminaariin. Minulla itselläni se ainakin nopeutti paljon toipumista erosta. Ainakaan täällä kehäkolmosen ulkopuolella se ei maksanut minulle mitään. Asennoiduin kyllä jo heti harkinta-aikana niin, etten halua kuluttaa koko loppuelämääni eron selvittelyyn.
Nyt osaan jo etsiä elämästä hyviä puolia ja nauttia niistä pienen pienistä iloista, joita mm. lapseni tuovat elämään. Voimia sinulle elämääsi!
Mistä kehäkolmosen ulkopuolelta löysit ilmaisen eroseminaarin? Kaikki mistä minä olen hankkinut tietoa ovat aikas tyyriitä...
Mikkelistä. Kaupunki maksoi, muuten ois ollu muistaakseni yli 400 €.
Seurakunnat järjestävät ilmaisia eroseminaareja.
Samoin työväenopistoissa on eroseminaarikursseja.
Itse en kannata mielialalääkkeiden käyttöä. Kannattaa kokeilla jotain luontaistuooteita, kysy luontaistuotekaupoista. Masennuslääkkeisiin voi jäädä "kiinni". Itselläni on nyt pahin aika ohi. Luulen niin. Vuosi on kulunut siitä päivästä kun sain kuulla että miehelläni on toinen. Vuosi meni itkiessä ja surressa. Minua auttoi se, että reippaasti hain muuta seuraa. Huomasin, että on silti ihmisiä jotka välittävät minusta. Mitään syvempää en ole kyennyt luomaan, mutta uskoa tulevaisuuteen on. Nyt syksyllä aloitin eroseminaarin. Kannattaa pitää itsensä kiireisenä. Mene mukaan erilaiseen toimintaan. Liiku ja harrasta. Tapaa ihmisiä. Lähde mahdollisuuksien mukaan pienelle lomalle pois kodin ympyröistä. Aika lienee se joka parantaa haavat. Itsekään en ole päässyt eroon vihasta ja itkusta, mutta olen huomannut että kun pienet itkut tirauttaa niin tulee parempi olo. Täytyy vain jatkaa asioiden käsittelemistä ja elää päivä kerrallaan. Kun on oikein surkea olo otan kirjan esiin ja luen tai vaikka teen vaan jalkahoidon itselleni ja nautin. Ajattele, nyt kun olet yksin ei tarvitse odotella toista kotiin. Voit elää omaa elämääsi ja nauttia siitä ja lapsistasi ja kaikesta ihanasta. Laita treffi-ilmoitus nettiin ja etsi uusi ihanampi mies. Monet eronneet ovat sanoneet, että vaihtamalla mies paranee. Ota se motoksi.
Toivoo kanssasisar = minulle kävi juuri kuin sinulle
Niin tuttua niin tuttua. Nyt kun itsellä alkaa olla 5 vuotta erosta, en jaksa enää välittää mitä ex touhuaa uuden kumppaninsa kanssa.
Nautin ruskan väreistä ja anna päivien tulla ja mennä. Viha on laantunut.
Tilasi vaikuttaa masennukselta ja silloin niistä pillereistä on apua. Olisiko niin kamalaa syödä muutama kuukausi ja katsoa miltä vaikuttaa. Kukaan ei kyseenalaista antibiootteja keuhkokuumeeseen, miksi ei käytä kaikkia keinoja.
Eroseminaari oli hyvä ehdotus. Toivottavasti et ole niitä ihmistyyppejä, jotka haluavat rypeä itsesäälissä, niitäkin löytyy yllättävän paljon. Haetaan sääliä ja hyväksyntää, kun on niin surkeaa.
Matti kukkarossa ei estä elämästä nauttimista, ulkoilu, luonto, kirjastot ovat ilmaisia ja kynttilät näin syysiltoina melkein.
näemme yhden ns. "vahvan naikkosen" mielipiteen!
Elämä oli ja meni! Ei siitä käy toisia syyttäminen, Isompi Peili Ehkä?
ainoastaan sillä että päästät miehesi irti. Katkeruus kun täyttää mielesi ei muuta elämää ole olemassakaan. Koko elämä pyörii vihassa exää ja hänen nyxää kohtaan. Tässä puhuu kokemuksen ääni. Kun pystyin työntämään katkeruuden taustalle alkoi minulla uusi elämä. Katkeruudesta voit yrittää päästä eroon vain antamalla anteeksi miehellesi hänen petoksensa. Anteeksianto helpottaa sinun omaa oloasi, ei sitä tarvitse exälle kertoa. Tee se vain omassa mielessäsi. Älä myöskään suostu kuuntelemaan mitään vanhoja juttuja koska ne vain myrkyttävät mieltäsi. Katsele vain eteenpäin. Ei hän ollut niin hyvä mies että vielä kolmen vuoden jälkeen olisit mustasukkainen. Yhteisillä vuosilla oli se tarkoitus että teitte yhteiset lapset , he jäävät ja pysyvät elämässäsi. Miestä et tarvitse. Uusia tulee ja paljon parempia. Aloitat uuden elämän uusissa kuvioissa. Unohda viha ja katkeruus, se mies ei ole edes sen arvoinen, hän on vain yksi onneton yksilö muiden rinnalla joka ajelehtii elämässään ilman päämäärää. Sinä pystyt elämään tavallista elämää ja niin ovat kaikki eronneet naiset pystyneet ja voin sanoa että meitä on paljon. Yritä hakeutua johonkin missä tapaat samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Miehiä ja naisia. Jostain löytyy sinulle ystävä jonka kanssa voit parantaa itsesi ja sitten näet että elämä muuttuu taas hyväksi ja exän näkeminen ei enää satu. Niin kävi minulle ja niin käy myös sinulle. Voin vakuuttaa että onnistut siinä.
huoleta muu kuin rahojen riittävyys ja olen ajatellut jo kauan sitten, että jos jollekin kelpaa exäni, niin ollos hyvä vaan. Kyllä siinä ajanolleen katoaa glamouri tai sitten ovat tyytväisiä.
En pilaa ainutta elämääni miettimällä exää ja hänen menojaan.
Onneksi mulla on lujatahtoinen velipoika, joka selvällä suomenkielellä mesosi järkeä päähäni paremmin kuin parhaat terapeutitkaan, shokkihoitoa.
No niin, heitä sinäkin pois energiaa tuhoavat ja kuluttavat ajatukset. Helppo se on minun sanoa, mutta yrittänyttä ei laiteta.
> Minä odotin aikaa jota olisimme saaneet viettää
yhdessä kun lapset tulevat isommiksi. <
Mitäs odotit. Olisit elänyt suhdettanne myös silloin kun lapset olivat pieniä. Nyt voit olla kiukkuinen vain itsellesi.
> Pahinta on kun luotin ja uskoin häneen ja nyt
jälkikäteen olen kuullut jatkuvasti asioita joita en olisi halunnut ikinä tietää.
Pettymyksen tunne on valtava ja olen sen exälle kertonut.
Huutanut,sättinyt, itkenyt ja ollut sanomatta
mitään.
Sättimisestä suivaantuneena hän on pyhää
raivoa täynnä minua kohtaan. <
Arvaa oliko HÄN pettynyt sinuun kun et ollutkaan hänelle vaimo ja rakas puoliso, kun "odotit lasten kasvamista" ja parempia aikoja suhteellenne ? En ihmettele ettei halua kuunnella tunteenpurkauksiasi.
Lopeta tuo ex-miehesi sättiminen ja martyrismi. Hae psykiatrilta apua. Muuta neuvoa ei ole.
...nyt sitten fiksu vastaus ihmiselle joka ilmiselvästi on kokenut eronsa vaikeana? Meitä ihmisiä kun on erilaisia niin myös jokainen suree omalla tavallaan.
Alkuperäiselle suosittelisin kyllä ennakkoluulottomasti yhteydenottoa paikalliseen mielenterveystoimistoon. Asioista on erittäin hyvä päästä puhumaan "neutraalin" ihmisen kanssa ja ei niitä lääkkeitäkään kannata pelätä. Otetaanhan kipuunkin särkylääkettä niin miksi masennukseenkaan ei voisi ottaa lääkettä jos se auttaa. Itse erosin n. vuosi sitten ja olen nämä vuoden päivät syönyt mielialalääkkeitä ja sanon ihan suoraan etä ilman niitä asiat eivät olisi niin hyvällä tolalla kuin ne nyt ovat. Kun lääkkeillä saa tyynemmän olotilan itselleen, on helpompi keskittyä itseasiaan eli eron/surun/vihan/katkeruuden työstämiseen.
Lämmin halaus ja voimia sinulle alkuperäinen oikein kovasti!! Lähde ulos luontoon katselemaan ruskaa ja ihmettelemään luonnon kauneutta, se on ihmeellistä ja eheyttävää. Elä tätä päivää, jätä mennyt ja ala elää Sinun Omaa Elämää!
Sureminen ei ole kiellettyä. Mutta onko korrektia surra siten, että työntää syyt toisen ihmisen niskoille? Ei ole!! Minäkin sain kuulla kauttalinjain kaartaen, että entinen vaimoni oli levitellyt työpaikallaan, naapureillemme, sukulaisillemme ja yhteisille tuttavillemme sellaisia juttuja että minä yksin olen syypää eroomme. Kuulin asioita joita en ollut vaimoltani kuullutkaan! Luulin päässeeni koko akasta eroon mutta oli pakko soittaa ja kysyä pitääkö paikkansa. Meni niin vaitonaiseksi ettei jäänyt kahta epäilystä asioista. Syytökset olivat jo sitä luokkaa että kunnianloukkaus kävi mielessä. Akka vain piiperti että niinhän se asia oli ja että hänen "on niin paha olla". Silläkö paha olo lähtee että levittelee perättömiä asioita muista ihmisistä?? Minua on sen vuoksi karsastettu. Sen huomasin. Ja siitä epäilykset alun perin lähtikin kun ihmettelin ihmisten muuttunutta suhtautumistaan minuun. Sanoin akalle että vetää puheensa takaisin ja pyytää anteeksi. Ei ole tehnyt. En tiedä onko hakenut apua ammattilaisilta, mutta toivottavasti joku noista yllä mainituista kohderyhmistä häntä siihen neuvoo.
Surra saa ja pitää. On kuitenkin erittäin epäkorrektia syyttää erosta vain exäänsä, vaikka olisi kuinka paha olla.
omiin unelmiisi enemmän kuin mieheesi. Vastuu erosta kuuluu myös sinulle. Joten vihaa nyt; sekä miestäsi, mutta myös itseäsi. Älä kuitenkaan huku vihaan. Aika kuluu ja siunattu välinpitämättömyys astuu kuvioihin.
Keksi itsellesi ihan mitä tahansa tekemistä. Mene ja tee. Vapaaehtoisjärjestöissä työskentely vapaa-aikana on edullista! Vanhat, nuoret, sairaat ja syrjäytyneet kaipaavat apua. Toisten auttaminen kohentaa kummasti omaa mielialaa.
paree sulle, että olet eronnut ja suret kuin pinttynyt vanhapiika paska, joka pyörii vain oman napansa ympärillä. Tämä nyt ei liity oikeastaan tähän avioero jutskaan ollenkaan mutta vitutti vaan tänään taas töissä yks pystyyn kuollut paskiainen, joka eläessään ei ole asunut kuin kahden kissan kanssa. Sulla sentään on tunteita ja osta kivääri ja liity metsästysseuraan ja suurenna exäsi valokuva ja ammu sitä.