Jokunen vuosi sitten elin eräänlaisessa etäsuhteessa:tavallaan koin olevani varattu, mutta mies ei ollut lupautunut mitenkään erityisesti olemaan vain minun kanssani - itseasiassa asiasta ei edes liiemmälti puhuttu, hän kun asui eri maassa ja seuraavasta tapaamisesta ei ollut tietoa.olin aika epätoivoinen ja mustasukkainenkin.
Tapasin sitten yhteisten tuttujen kautta miehen, joka heti alkuunsa kertoi olevansa naimisissa ja hänellä oli useampia lapsiakin. Meidän huumorintajut kuitenkin kävi loistavasti yksiin, samoin ajatusmaailmat ja kemiat.Olin aina ollut ehdottomasti ukkomiesten tapailua vastaan, mutta nyt meni jalat alta. Tavattiin silloin tällöin baarissa sattumalta, ja päädyttiin yhteisille jatkoille. Kaikenlaista kähmintää tapahtui muutaman kerran, ainoastaan kerran se päätyi yhdyntään asti.
Olin tosi ihastunut, mutta tajusin kyllä tilanteen mahdottomuuden: hän ei varmastikaan ollut kiinnostunut jättämään perhettään, eikä minua olisi kiinnostanutkaan hankkiutua "lapsellisen" miehen uudeksi eukoksi.
Sittemmin tahollani tapasin uuden miehen johon rakastuin, jätin sen edellisen jonka kanssa suhteessa olin ollut ja tein selväksi tälle ukkomiehelle, etten aio pettää uutta miesystävääni.Tälle ukkomiehelle tuotti selvästi vaikeuksia ymmärtää, etten enää ollut kiinnostunut seksistä hänen kanssaan ja yöllisiä soittoja (baareista) jatkui noin vuoden verran. Tuolloin viimeistään tajusin, ettei kyse tosiaan hänen taholtaan ollut muusta kuin seksiseurasta ja kehotinkin useampaan otteeseen tumputtamaan ihan omaan käteen ellei vaimon kanssa onnistu.
Tapauksesta on jo vähän aikaa, mutta se kiusaa minua edelleen. En itse koe pettäneeni ketään, eihän minulla ole aavistustakaan kenen kanssa silloinen ns. miesystäväni pyöri.Lähinnä minulla on huono omatunto suhteessa ko. ukkomiehen perheeseen;heidät oli huumassa helppo unohtaa kun en ollut koskaan tavannutkaan, mutten kykene ymmärtämään ukkomiehen käytöstä.Kaiken kaikkiaan minusta on tullut vielä aiempaakin kyynisempi miesten suhteen.
Tapasin sitten yhteisten tuttujen kautta miehen, joka heti alkuunsa kertoi olevansa naimisissa ja hänellä oli useampia lapsiakin. Meidän huumorintajut kuitenkin kävi loistavasti yksiin, samoin ajatusmaailmat ja kemiat.Olin aina ollut ehdottomasti ukkomiesten tapailua vastaan, mutta nyt meni jalat alta. Tavattiin silloin tällöin baarissa sattumalta, ja päädyttiin yhteisille jatkoille. Kaikenlaista kähmintää tapahtui muutaman kerran, ainoastaan kerran se päätyi yhdyntään asti.
Olin tosi ihastunut, mutta tajusin kyllä tilanteen mahdottomuuden: hän ei varmastikaan ollut kiinnostunut jättämään perhettään, eikä minua olisi kiinnostanutkaan hankkiutua "lapsellisen" miehen uudeksi eukoksi.
Sittemmin tahollani tapasin uuden miehen johon rakastuin, jätin sen edellisen jonka kanssa suhteessa olin ollut ja tein selväksi tälle ukkomiehelle, etten aio pettää uutta miesystävääni.Tälle ukkomiehelle tuotti selvästi vaikeuksia ymmärtää, etten enää ollut kiinnostunut seksistä hänen kanssaan ja yöllisiä soittoja (baareista) jatkui noin vuoden verran. Tuolloin viimeistään tajusin, ettei kyse tosiaan hänen taholtaan ollut muusta kuin seksiseurasta ja kehotinkin useampaan otteeseen tumputtamaan ihan omaan käteen ellei vaimon kanssa onnistu.
Tapauksesta on jo vähän aikaa, mutta se kiusaa minua edelleen. En itse koe pettäneeni ketään, eihän minulla ole aavistustakaan kenen kanssa silloinen ns. miesystäväni pyöri.Lähinnä minulla on huono omatunto suhteessa ko. ukkomiehen perheeseen;heidät oli huumassa helppo unohtaa kun en ollut koskaan tavannutkaan, mutten kykene ymmärtämään ukkomiehen käytöstä.Kaiken kaikkiaan minusta on tullut vielä aiempaakin kyynisempi miesten suhteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoitit "olen aina ollut ehdottomasti ukkomiesten tapailua vastaan" mutta kun kohdalle sattui, niin eipä ollut luontoa kieltäytyä. Jos kerran on joku vakaumus, niin se pitää, mikäli sen itselleen sisäistää. Tai sitten se on ollut vain ulkokultaista höpinää.
Et kykene ymmärtämään ukkomiehen käytöstä? Baareissa tuollaisia ukkomiehiä on varmaan puolet asiakkaista, haetaan panoa, ja valetta korvaan kunhan joku tarpeeksi hölmö sattuu kohdalle. Kun sitten on sormet palanut, näiden ukkomiesten kanssa, niin julistetaan että "kaikki miehet on sikoja" Ne kunnolliset ukkomiehet ei luuhaa juuri baareissa, eikä hae seksiseuraa.
Kumpi oli ensin- vonkaaja vai antaja?