Onko se sitten harvinaista etta sattuu olemaan kiva anoppi? Ikina han ei mihinkaan sekaannu, kunnioittaa minua, ostelee mulle kauheasti ihania vaatteitta aina ihan yllattain ( jouluna osti kaiken mita vain ostoskeskuksesta osasin haluta ).
Hanen poikansa maksaa KAIKEN suhteessamme, minun huvini, syomiseni,asuntomme ja juomiseni eika aiti ole moksiskaan.
Hanen poikansa maksaa KAIKEN suhteessamme, minun huvini, syomiseni,asuntomme ja juomiseni eika aiti ole moksiskaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mulla on myös kiva anoppi. Iloinen ja hyväntuulinen, joskus liiankin, mutta ei sekaannu ja on viihdyttävää seuraa. Antoi mulle ostamansa rintaliivit kun olivat hänelle väärän kokoiset. Minun mies ei maksa kaikkea vaan koitamme olla mahdollisimman tasapuolisia.
että on itse kiva, kuten te..., on lämmittävää anoppina lukea myös näitä. Sillä eihän kukaan olemalla anoppi ole juuri siksi kamala! Se osahan on monella miniällä edessä sitäpaitsi myös. Mutta kiitos kumminkin teille että sanoitte jotain mikä ei pelkästään masenna...
Kirjoittelin tuolla anopistani, joka arvostelee kaikkia tekemisiämme. Me emme saisi esim. kuunnella kotimaista metallimusiikkia, kun olemme jo tämän ikäisiä 3-kymppisiä. Muutenkin puuttuu aikuisen poikansa tekemisiin ihan liikaa..huh huh..
"Ex-anoppini" oli toista maata, eli tässä ei nyt ole kysymys ainakaan minun(miniän) persoonallisuudestani. Me tulimme toimeen hyvin. Itseasiassa, on vaikeaa tosiaankin verrata näitä kahta ihmistä keskenään. Kemiat kohtasivat tässä tapauksessa.
Edellinen suhteeni kesti 6 vuotta ja siitä jäin eniten kaipaamaan anoppia. =) Tulimme hienosti toimeen vaikkemme tosiaan olleet mikään "paita ja peppu" tai "äiti ja tytär". Olimme kaksi aikuista tasavertaista ihmistä, joilla synkkasi hienosti. Ex-anoppini ei ikinä yrittänyt mitenkään vaikuttaa poikansa ja minun elämään. Hassua kyllä, tunnen myös poikansa nykyisen vaimon, ja olen yhteisiltä tutuilta kuullut, että nykyinenkin vaimo on kiitellyt anoppia erinomaiseksi.
Mutta oma nykyinen anoppini, hmm... Pohjimmiltaan hän on ihminen, jota kaikki kutsuvat ystävälliseksi ja mukavaksi. Hän jaksaa huolehtia ja paapota. Mikä varmaan näyttääkin mukavalta, jos itse ei ole sen hulehdinnan ja paapomisen sisäpiirissä. Kyllä välittää saa aikuisistakin lapsistaan, mutta se on eri asia kuin aikuisten lastensa ja näiden puolisoiden ja perheiden elämän dominointi...
hmmmm... onko niin piirun tärkeä seikka olla "tasavertainen ihminen" anoppinsa tai sitten vaikka äitinsä, mummonsa kanssa... Täytyy sanoa, että "lapsi on viskattu pesuveden mukana" kehityksessä, kun ollaan aina tasaveroisia kaikkien kanssa. Siis tarkemmin ajateltuna; tarkoittaako se esim. sitä että kun nykyajan ihmiset ovat niin viisaita, että päihittävät kertakaikkiaan kaikessa iäkkäämmät ihmiset vai onko kenelläkään nuoremmalla mitään ajatusta siitä, että onko elämän kokemuksella mitään merkitystä enää..., jäänpä ihmettelemään.
synonyymeja? Hmm.. hieman ihmettelen... =) Ja toiseksi: ihan jokaisella ei se viisaus lisäänny iän myötä, ikävä tosiasia. Ei ainakaan tunneäly.
ja tahallisesti jätät sen pois asian josta on kyse. Hei kuule, tää ei ole kilpailua..., mutta jos ei se aukee sulle niin antaapi olla...
Turhaahan se hankittu elämänkokemus on kun aika on ajanut auttamattomasti ohi, eikä sen kokemuksen omaavakaan osaa sitä hyödyntää. Tarkoitankin nyt näitä sota-ajan lapsia joille kehitys on ollut niii-in nopeaa etteivät perässä ole pysyneet ja vastahan äsken se televiisiokin keksittiin.
Sellaiset sillä EK:lla prääsäävät joilla ei muuta elämässään ole kuin se suurenmoinen menneisyys (silloin kun isä lampun osti). Eikä niitä hurjan montaa ole jotka omaavat niin hyvän EK:n että ymmärtävät kehittää itseään edelleen, jämähtämättä jollekin suloiselle 1900-luvun vuosikymmenelle. Kehitys kehittyy, nopeat syö hitaat.
Buha ha hah!
fossiiliset asenteet, jos sun lähipiirissäsi on tuollaisia, niin ei tarkoita että kaikki on..., buaahhhahhhaaa sulle, kyllä me osataan ajan virrassa pysyä ja sitäpaitsi muutakin tietoo on kuin tää virtuaalidata...
Vaikka sulla olis mielestäsi koko maailman viisaus kontissasi, niin sulla ei ole oikeutta tuputtaa sitä toisten niskaan vaikka miten mieli tekisi.
Kas kun toisilla on se itselle kertynyt kokemus ja viisaus.
Kaikilla on saatava olla oikeus elää omaa elämäänsä ilman päällepäsmäreitä.
sitä mieltä mitä kirjoitin, ilman mitään tarvetta kilpailla täällä yhtään kenenkään kanssa.
Mielestäni kaikilla ei viisaus kasva kokemuksen myötä, mikä siihen syynä, sitä en osaa sanoa. Esim. oma anoppini suorastaan inhoaa omaa anoppiaan ja kertoi minulle vuosia sitten miten tämä hänen anoppinsa ylenkatsoi häntä ja arvosteli hänen kaikki tekemisensä. Yllätys yllätys, anoppini jatkaa sama toimintamallia minua kohtaan. Kerro missä on se kuuluttamasi iän ja kokemuksen tuoma viisaus?
Ja kerro, miksi minun täytyisi kunnioittaa jota kuta vain iän perusteella, jos käytös ei siihen aihetta anna? Kohtelen anoppiani asiallisesti, mutta en pidä hänestä enkä suostu häntä vain siksi kunnioittamaan, että hän sattuu olemaan fyysisesti minua 23 v vanhempi. En ole itsekään mikään tietämätön pikkutyttö, vaan koulutettu, maailmaa ja työelämää nähnyt kahden lapsen äiti, ikää pitkälle yli 30, joten kyllä, eiköhän meidän pitäisi olla melko tasa-arvoisia ihmisiä anoppini kanssa.
!!!
Miten elämänkokemus voi olla ohi ajettu. Kokemusta karttuu päivittäin.
Appivanhemmat kokevat lapsiensa perheet ja heidän suhtautumisensa justiinsa omalla tavallaan. Et voi sitä estää. Heillä voi olla näkemys siitä, mihin miniöiden ja vävyjen asenne saattaa johtaa, ja ehkä he surevat jo etukäteen tulevia ristiriitoja, joita näkevät ilmassa.
Ei elämänkokemus ole sitä, että kehutaan sitä vanhaa traktoria, joka oli lapsuuden mökin pihassa. Tai vanhaa televiissiota, josta sentään tuli parempaa ohjelmaa kuin näistä uusista.
Jos olet sitä mieltä, että nopeat syö hitaat, niin siinä kuvastuu juuri oma asenteesi edellisiin sukupolviin. Heistä ei ole mielestäsi mihinkään. Tiedätkö, että seuraava sukupolvi sinusta eteenpäin on jo tulossa vauhdilla.
Oman asenteesi valossa olet pian itse kökkö.
Itselläni on myös maailman ihanin anoppi! Hän on minulle yksi tärkeimmistä ihmisistä maailmassa, jolle voi kertoa kaikki huolet ja murheet. Anoppini on myös erittäin nuorekas ja ajatusmaailmamme on samanlainen. Hän on niin avoin ja maailman iloisin, mutta myös pervoin! =) Olen kyllä aina kehunut anoppiani tilaisuuden tulle... Kiitos Tuula!