Missä on kuri? Eikö enää suomalaisista perheistä löydy kunnon lasten kasvattajia. Ovatko parisuhteet niin retuperällä, ettei viitsitä kasvattaa lapsia kurissa. Tai sitten tehdään lapsia ajettelematta osataanko niitä kasvattaa.
Täällä pääkaupunkiseudulla meininki on aika hulvatonta. Lapsille ei ole asetettu mitään rajoja. Vaan eletään kuin siat pellossa. Sen huomaa jo ihan kauppareissuilla kun lapset saavat mesota kaupassa niin kuin haluavat. Vanhemmat vain toteavat, että eihän se meidän lapsia mitään tee. Myyjät juoksevat perässä hyllyjä korjaamassa. En yleistä mutta liian yleistä tämä meininki näyttää olevan.
Täällä pääkaupunkiseudulla meininki on aika hulvatonta. Lapsille ei ole asetettu mitään rajoja. Vaan eletään kuin siat pellossa. Sen huomaa jo ihan kauppareissuilla kun lapset saavat mesota kaupassa niin kuin haluavat. Vanhemmat vain toteavat, että eihän se meidän lapsia mitään tee. Myyjät juoksevat perässä hyllyjä korjaamassa. En yleistä mutta liian yleistä tämä meininki näyttää olevan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jaa-a, eikös olekin meitä moneen junaan? Meillä ainakin pidetään (yritetään!) kuria joka tilanteessa ja kyllähän se pistää vihaksi, jos joitakin vanhempia ei kasvatus ja oikean opetus kiinnosta. Jokaisen pitäisi laatia lapsille arjen rutiineja helpottavia sääntöjä, joista ei lipsuta - tai jos lipsutaan, niin rankaistaan. Kuulostaako julmalta?
Meillä ainakin on niin, että esimerkiksi tietokoneella tai pelikonsolilla saa pelata 1h/päivä, jos lopetuskäskyn antaessa alkaa kitinä että "mää vielä tämän pelin loppuun" tai "ihan vähän aikaa vielä", teen selväksi, että se on sitten seuraavan päivän peliajasta pois. Joskus olen antanut pelata sallitun tunnin jälkeen, kun ensimmäiset viisi käskyä lopettaa eivät ole uponneet; naama on venähtänyt, kun peliaika onkin käytetty kahdelta seuraavalta päivältä ja koneelle pääsee vasta päivien päästä. Tästä säännöstä en lipsu, mutta onpa oppi mennyt pikkuhiljaa perille. Pelaamaan ei yleensä pääse myöskään ennenkuin omassa huoneessa on lelut paikallaan ja kirjat hyllyssä. Toisaalta taas, jos lapsi on reippaasti avustanut kotitöissä (roskien vienti, perunoiden kuorinta, pikkusiskon vahtiminen hetken aikaa, siskon lelujen kerääminen yms.) hän saa tästä joskus palkinnoksi peliaikaa.
Toinen ehdoton asia on kotiintuloaika, kun lapsi menee naapuriin leikkimään. Jos ei tule kotiin sovittuna aikana, niin seuraavana päivänä ollaan kotosalla eikä kavereille ole asiaa, omalla pihalla saa toki leikkiä. Nyt ei puhuta 15 min. myöhästelystä, vaan kotiintulo venyy joskus jopa kahdella tunnilla.
Herkkuja (limsa, karkki, jätski) ei syödä viikolla, kuin vain erikoistapauksessa (vierailut, synttärit ym.). Herkkupäivä on lauantai, jolloin saa napostella luvan kanssa.
Ja nämä kaupassakäynnit; jos kauppareissulla riehaannutaan eikä välitön keskustelu/toruminen auta, niin pahimmassa tapauksessa ostosreissu jätetään kesken ja lähdetään kotiin. Joskus auttaa, kun vie nuorenmiehen autoon istumaan loppuostosten ajaksi.
Meillä ei myöskään suvaita kiroilua, keskisormen näyttöä eikä toisten haukkumista.
Nämä perusasiat pitäisi olla jokaisella perheellä hallussa, niin kaikkien perheenjäsenten elämä helpottuu. Lapsikin oppii rajansa ja vastuualueensa jo nuorena.