Jos joutuu jatkuvan parisuhdeväkivallan uhriksi eikä halua lähteä pois, voi syyttää myös itseään. Se on sama kuin hyväksyisi väkivallan ja alistuisi sille. Silloin antaa sanattoman luvan miehelle jatkaa toimintaansa.
Jokin vika pitää naisen ongelmanratkaisukyvyssä olla, jos lähteminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Mikä siinä on niin vaikeaa???
Onko mies rikas, komea ja yleensä ihana? No...ehkä samanlaisessa tapauksessa minäkin haluaisin mieluummin ottaa iskut vastaan, kun saisi sentään shoppailla, miten lystää ja tuntea olevansa haluttu ja rakastettu..Hmmm ehkä siinä on sittenkin jotain järkeä...Minä, köyhä ja yksinäinen sinkku, taidankin olla vain kateellinen niille, joilla on niin IHANA mies. Voi kun itsekin saisin sellaisen! Elämäni on niin tylsää, kun koskaan ei tapahdu mitään.
Jokin vika pitää naisen ongelmanratkaisukyvyssä olla, jos lähteminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Mikä siinä on niin vaikeaa???
Onko mies rikas, komea ja yleensä ihana? No...ehkä samanlaisessa tapauksessa minäkin haluaisin mieluummin ottaa iskut vastaan, kun saisi sentään shoppailla, miten lystää ja tuntea olevansa haluttu ja rakastettu..Hmmm ehkä siinä on sittenkin jotain järkeä...Minä, köyhä ja yksinäinen sinkku, taidankin olla vain kateellinen niille, joilla on niin IHANA mies. Voi kun itsekin saisin sellaisen! Elämäni on niin tylsää, kun koskaan ei tapahdu mitään.
Vastaukset 26
Vanhimmat
hiukan,monelle tilanne on jo niin pahasti alamäessä ettei enää ole omaa tahtoa tai uskoa itseensä.usea on kärsinyt pahaa henkistä väkivaltaa,saanut erilaisia uhkailuja ym...
kun sua on hakattu,henkisesti kidutettu loppuun,etkä enää ittekkää oikeen ymmärrä että missä mennään,niin ei ole voimia/ymmärrystä niin vain lähteä.Usean hakatun ja henkisesti kidutetun "parisuhteessa" pitää silkka kauhu ja pelko tulevaisuutta kohtaan
...noinkin tämä tietty on. MUTTA monesti hankittu jo turva paikka yms. sit ne naiset palaa takaisin iki ihanan mätkiän luo..tota en tajua!!
Tämä hokema, että pahoinpidellyn naisen on lannistettuna vaikeaa, jopa mahdotonta lähteä huonosta suhteesta, ei mielestäni enää nykypäivänä kanna. Meillä on kehittynyt sosiaaliturva, on turvakoteja ja monia muita apuverkostoja eli apua ja tietoa on tarjolla runsaasti. Asiasta puhutaan paljon ja vertaistukea on saatavilla, vaikkapa näillä palstoilla. Jos sitten nainen kaikesta tästä huolimatta jää pahoinpideltäväksi ja antaa myös lastensa kärsiä tilanteesta, on mielestäni kysymys psyykkisestä sairaudesta, joka vaatisi pakkohoitoa. Tämä hokeminen, että on niin vaikea irtautua, vain 'aivopesee' uhria, eikä auta häntä yhtikäs mitään.
Lyhyt homma, liittyy omaan lapsuuteni...
Lapset kaipaavat rakkautta ja turvallisen ympäristön. Jos isä hakkaa äitiä aina välillä, se ei ole kumpaakaan ja lapset elävät jatkuvassa epävarmuudessa. Sentään ne oppivat vihaamaan isäänsä, mutta tuo ei silti ole millään tapaa oikein äidin puolelta aiheuttaa tuollaista tilannetta lapsilleen.
Niin kauan kuin asia vaikuttaa vain itseen, ihmiset saavat tehdä mitä haluavat ja ottaa vaikka turpiinsa jos se mies muka on sen arvoinen. Mutta kun lapset vedetään siihen mukaan, sitten pitää jo katsoa peiliin ja tajuta kuinka heikko ja välinpitämätön on.
Vaimo on silloin miehensä rikostoveri, jos jää tilanteeseen eikä yritä pelastaa lapsiaan.
Tässäpä taas kirjottelee ihmiset,jotka ei oo itse joutuneet väkivallan uhriksi.Varmoja mielipiteitä ja valmiita tuomitsemaan.
Ihmisillä on yleensä asioista vankat ja ehdottomat mielipiteet ja selvät suunnitelmat kuinka toimia siinä ja siinä tilanteessa, kun asioita seurataan sivusta.Eikä edes läheltä.
Tilanne onkin täysin toinen kun OMALTA elämältä putoaa pohja pois.
Me ihmiset ollaan erittäin monimutkasia olentoja.
On helppo sanoa toiselle,että sun täytyy tehdä näin.Käytännössä asia onki sitte toinen.
Ymmärrystä ja myötätuntoa ihmiset.Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan.
Minä kirjoitin tuolla aiemmin varman mielipiteeni, mutta en suinkaan sivusta seuranneena. Itse lähdin väkivaltaisesta suhteesta kahden pienen lapseni kanssa ja hetkeäkään en ole katunut. En pystynyt minäkään heti ensi lyönnin jälkeen tekemään päätöstä vaan jäin odottelemaan josko kaikki kääntyisi paremmaksi. No, ei kääntynyt paremmaksi vaan ainoastaan pahemmaksi. Päätöksen lähtemisestä pystyin minäkin tekemään vasta, kun mies heitti raivotessaan painavan lasiesineen, joka meni n. sentin verran ohi lapseni päästä. Jouduin hiljaa odottamaan vain sitä, että mies nukahtaa, että pääsimme hiipimään ulos huomaamatta. Pari kassia ja lapsi kummassakin kädessä. Takana monta nöyryyttävää hetkeä. Edessä olevasta ei mitään tietoa, mutta lähdettävä oli, jos ei itseni niin lasten takia kuitenkin. Saimme vielä vuoden verran kestää miehen välillä itkuisia aneluita välillä raivopäisiä uhkauksia puhelimessa.Tunsin valtavaa syyllisyyttä lasteni vuoksi siitä, etten ollut aikaisemmin lähtenyt.Ajattelin, että onneksi olivat niin pieniä, etteivät muista siitä mitään. Luulen kuitenkin, että varhaislapsuus on jättänyt heihin jälkensä. Tämä tapahtui kymmeniä vuosia sitten, jolloin ei paljon apuverkostoja ollut. Nykyään on asiat paremmin ja apuakin saatavissa.
Joskus siitä on apua, kun joku ulkopuolinen esittää ratkaisun ongelmaan, koska hän kykenee näkemään tilanteen objektiivisesti. Sen takiahan psykologienkin apua käytetään. Uhri on usein itse niin sokea tilanteessa, että jonkun ulkopuolisen on taottava järkeä päähän, kun uhri ei omaa parastaan itse tajua. Väkivalta on rikos!
Täytyy olla todella masokisti, jos haluaa jäädä hakattavaksi. Kukaan täällä ei ole vielä pystynyt selittämään yhtäkään syytä, miksi väkivaltaiseen suhteeseen kannattaa jäädä. Se, että on ollut hyviäkin hetkiä, ei riitä syyksi, koska hyvän miehen kanssa olisi mahdollista saada hyviä hetkiä ilman niitä painajaismaisia hetkiä. On vain ensin tajuttava irtautua sairaasta suhteesta.
Se todellakin on naisen oma valinta, haluaako tulla hakatuksi vaiko ei. Kukaan muu sitä ei päätä kuin nainen itse. Ja tietenkin mies on syyllinen ja ansaitsisi joutua vankilaan ja kokea sen kauhun omissa nahoissaan, mitä nainen joutui kokemaan. Mutta mies on sairas, eikä kykene muuttumaan, jos ei suostu edes myöntämään ongelmaa ja tosissaan halua muuttua (huom! psykopaatti voi tässäkin asiassa valehdella ja saada naisen vakuuttuneeksi). Siksi naisen on itse lähdettävä tilanteesta.
Et kuitenkaan pystyny heti lähtemään.En minäkään.
Väkivalta on niin rankka asia,että sitä ei pysty heti tajuamaan.Se lamaannuttaa täysin.Ei siinä tilanteessa ensimmäiseksi tukiverkostoja ajattele kun ei itsekään pysty tajuamaan,että sellaista on voinu tapahtua.
Ja mitä pitemmälle asian päästää,sen vaikeammaksi ja lähteminen tulee.
Minä ainakin lamaannuin täysin.
Sitä mieltä toki olen että väkivaltaiseen suhteeseen ei saisi jäädä.Parempi kun kylmästi pystyisi lähtemään heti ekan lyönnin jälkeen.
Harva pystyy.Ihminen vaan ei toimi niin.
Se että jäädään hakattavaksi ja pakotetaan lapsetkin siihen vuodesta toiseen onkin sitte vähän eri juttu.Se on käsittämätöntä.Lienee sitä alistetun,umpikujaan ajetun ihmisen käytöstä.Ei kertakaikkiaan näe tilanteesta ulospääsyä vaikka sellainen aina on.Siinä tarvitaan muiden puuttumista asiaan.Ei suinkaan haukkumista ja tuomitsemista,joka pahentaa entisestään tilannetta.
Kukaan ei varmasti halua jäädä hakattavaksi!
Mutta kun siellä ihmisen mielessä on aina ensimmäisenä ajatus,että jos kaikki kuitenki muuttuisi paremmaksi.
Tunteet jyllää ja vaikeaa on käsittää että asiat meni näin.Elämän kun piti olla jotain ihan muuta.
Mulla oli tilanne se että olin muualta muuttanu,enkä tuntenu ketään.Ja se miehen väkivaltaisuus tuli täytenä shokkina.Niin se varmaan aina tulee.Ei siihen pysty etukäteen varautumaan mitenkään.
Sen sanon ihan jokaiselle,että jos tiedätte jonkun perheväkivallasta kärsivän,niin älkää kääntäkö selkäänne.Uhri toimii usein täysin järjen vastaisesti eikä pysty näkemään tilannetta sellaisena kun se on,mutta kaikki tuki on tarpeen ilman nöyryytystä.Itseään ei saa vaarantaa mutta jos jaksaa kuunnella ja ajan kanssa yrittää saada puhutuksi järkeä.Se on enemmän ku arvaattekaan.
"Täytyy olla todella masokisti, jos haluaa jäädä
Kukaan täällä ei ole vielä pystynyt selittämään yhtäkään syytä, miksi väkivaltaiseen suhteeseen kannattaa jäädä(...)Se todellakin on naisen oma valinta,..."
Miten sinun mielestäsi "on naisen oma valinta" jos hänen on JÄÄTÄVÄ väkivaltaiseen suhteeseen esimerkiksi sen vuoksi, että omat henkiset voimavarat ovat kuluneet loppuun uuvuttavassa suhteessa, eikä tietoa parisuhdeväkivallasta ole riittävästi. Jotkut voivat kokea asemansa jopa, luonnollisena, "Allahilta tai Herralta annettuna".
Ja/tai nainen on taloudellisesti riippuvainen miehestä. Tarkoittaa: Henkilö on täysin varaton, asunnoton ja työtön. Näihin seikkoihin voi olla monia syitä. Ammattitaitoa ei ole mihinkään erityiseen, tai vaatisi vähintään uudelleenkouluttautumisen, että pääsisi jotenkin kiinni työelämään. Toisaalta tämä edellyttä että väkivallan uhrin on ENSIN kyettävä irrottautumaan suhteesta. Tai naisen luottotiedoissa saattaa olla maksuhäirömerkintä joka estää itsenäisen selviytymisen mahdollisuudet.
Uhrin - oli se nainen tai mies - syyllistämislinjalle ei pitäisi lähteä. Perhe- tai parisuhdeväkivaltailmiö olisi saatava selvemmin esiin ja tuomittava myös sosiaalisen kontrollin keinoin. (Naapurit heti apuun/soittaa poliisin, kun kuulevat avunhuutoja.) Tekijä on saatava ensisijaiseti vastuuseen ja ulos kodista jossa hän aiheuttaa vakavaa, kertautuvaa tuhoa.
monia pitää väkivaltaisessa suhteessa pelko siitä, että lähteminen poikisi vielä äärimmäisempää väkivaltaa. Jos mies erosta puhuttaessa raivopäänä uhkailee tappavansa kaikki, sytyttävänsä talon tuleen jne. on se omiaan lamauttamaan lähtöaikeita.
Monia surullisia tapauksia on, että näitä uhkauksia on toteutettukin. Sekin usein pelottaa, tekeekö mies mitä lapsille kun sossu kuitenkin pakottaa lapset tapaamaan isäänsä.
Ettei se niin helppoa ole, kuin puusta katsoen luulisi. Mutta silti: itse irti rimpuilleena, tsempatkaa naiset, hankkikaa kaikki mahdollinen tuki ja lähtekää!
Mutta jos mies uhkailee väkivallalla, on syytä hankkia lähestymiskielto. Lapsienkaan ei tarvitse nähdä isäänsä, jos tämä uhkailee väkivallalla. Ottakaa vaikka uhkailut nauhalle, niin löytyy todisteita. Tai pyytäkää jotain tuttua henkilöä todistamaan, joka on myös kuullut miehen uhkailut. Luulisi, ettei sossukaan voi pakottaa lapsia tapaamaan isäänsä, jos lapset itkevät ja selvästi pelkäävät isänsä tapaamista.
Muuttakaa nimi, vaihtakaa puhelinnumero, muuttakaa toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille, ja tehkää yhteystiedot salaisiksi. Aloittakaa uusi onnellinen elämä ilman pelkoa väkivallasta!
Lähestymiskieltokaan ei aina auta!
Ja kun aina ja kaikkialla saa vasten kasvojaan.
Esim. tällä palstalla!
Sekin on irtautumisyritys väkivaltaisesta suhteesta ku kertoo täällä tarinansa ja hakee tukea yritykselleen päästä irti ja turvaan.Täällä sitte kaiken tietävät ihmiset syyttävät ja haukkuvat ja painavat hädässä olevan ihmisen maan rakoon.Häpeäisitte!
Ymmärrystä löytyy ainoastaan saman kokeneilta.Eikä aina niiltäkään.
"Tässäpä taas kirjottelee ihmiset,jotka ei oo itse joutuneet väkivallan uhriksi"
Esitin oman kommenttini (tuo 'Hmm'), koska niin usein hakatut naiset sanovat että ovat hankalassa suhteessa 'lasten vuoksi'. Omakohtaisesti, lapsuudestani, voin sanoa että tuo on vain haitaksi lapsille, ja naiset jotka tekevät näin tekevät hallaa heille.
Joten ainoa syy joka jää jäljelle, on naisen toivo että asiat muuttuvat ja pelko yksin jäämisestä. Eli naiivius ja itsekkyys.
Hakattuja pitää auttaa, mutta ihmisiä jotka ehdoin tahdoin haluavat jäädä ottamaan turpiinsa, koska se on helpompi vaihtoehto, ei pidä ylistää, koska he itse asiasta kuitenkin loppujen lopuksi päättävät.
Ja just sitä varten on lähimmäiset olemassa,että auttaisivat.
Jos joku muka tosiaan haluaa olla hakattavana niin ku täällä eräät pokkana väittävät,niin aina voi kuitenki auttaa niitä kärsiviä lapsia.Se on jokaisen velvollisuus ja keinoja kyllä löytyy.
Tänne kirjottelemalla ja syyllistämällä ei kyllä saa aikaan muuta ku vahinkoa.
Jos itse on saatanan tyhmä ja avuton paskakasa, niin turha siitä on täällä muille ruikuttaa. Tehkää jotakin asioille! Aikuiset ihmiset viitsii vinkua, kuinka vaikeata on lähteä lätkimään, kun äijä/muija vetelee turpaan päivittäin. Haluatteko te perkele takaisin äitinne kohtuun, kun maailma on kylmä ja julma paikka? Voi voi, vali vali...
Sähän olet kova ihminen, täysin ilman minkäänlaista empatiaa muita ihmisiä kohtaan. Onko sun lapsuutesi ollut rakkaudeton ? Sun sielunelämää olisi mielenkiintoista tarkastella lähemmin. Mitä sulle on oikein tapahtunut, kerro ihmeessä !
Ite en jonkun aikaa sitte voinu kuvitellakkaa jääväni väkivaltasen miehen luokse. Ja aina ajattelin et jos joku kerranki lyö ni otan liukkaasti hatkat. Kuinkas sit kävikää, nöyränä otin iskut, kuristamiset ja heittelyt vastaan. Kerran se juoksi puukon kanssa mun perässä, toisella kerralla kuristi mua niin kauan et lähti taju,muistan vaa sen hullun kiilon sen silmissä.Ja silti aina jäin..Kesällä hävetti olla vähemmissä vaatteissa ku oli koko kroppa täynnä sormenjälkiä.ja kaulassa kuristus jäljet.Silti vaan jäin sen luokse..Muutama viikko sitten se uhkas tappaa mut ja sillon vasta havahduin lähtemään..enkä tosiaan mene takas.En ymmärrä miks jäin, mut parempi sentää et edes nyt sain lähettyy ennen ku olis tonki uhkauksen toteuttanu.
sinneppä juuri, vittuperkelesaatana :D
olin suhteessa jossa sain kokea valehtelua, pettämistä, uhkailua, väkivaltaa ja kiristämistä.
Kaksi vuotta meni että lopulta pääsin henkilöstä eroon...ja ihme ja kumma vielä ihan ilman virkavaltaa.
Jatkoin ja jatkoin aina suhdetta vain kun ajattelin että pääsen helpommalla kun vain jatkan..kunhan saan olla siten rauhassa ettei elämääni terrorisoida ja ei tarvitsisi kulkea taakseen vilkuillen.
Mutta pidemmän päälle tuli piste ja tajusin että
enhän voi omaa elämääni heittää hukkaan olemalla
todella pahasti sairaassa suhteessa hissun kissun
toista miellyttäen.
Terrorisointi oli montakymmentä puhelin soittoa töihin..töistä tullessa terrori odotti kotipihalla ja jos en kuunnellut tuli väkivalta
kuvioon...satoja tekstareita..syyllistämistä.
Mutta pääsin kuin pääsin ja nyt kaikki ok, mutta ymmärtäkää ihmiset näitä naisia jotka roikkuvat
väkivaltaisessa suhteessa..voi olla että monikin haluaisi pois mutta ei ole vielä saanut sitä aikaiseksi.
Toivon voimia kaikille koltoin kohdelluille..ja voimia
et eikö kellään käynyt sellainen asia mielessä et toista voi rakastaa vaikka silloin tällöin saa turpiinsa ja kun toista rakastaa niin ei silloin häntä millään haluaisi jättää varsinkin kun tietää et "hakkaaja" tarvitsee apua ja haluaa tietenkin auttaa vaikkakin omalla kustannuksellaan...varsinkin jos suhteessa on muutakin kun pelkkää alistamista ja lyömistä...
Tähän tilanteeseen sopii hyvin toteamus, että perheväkivaltaa kokeva nainen on ensimmäisellä kerralla uhri ja seuraavilla kerroilla vapaaehtoinen.
Täälläpä ollaan niin nohevana neuvomassa lähtemään lätkimään sutena ja sukkana, kun puoliso (mies) lyö. Minä olen taas sitä mieltä, että joskus voi olla paikallaan kyseenalaistaa tämä asetelma. Tietysti homma riippuu väkivallan asteesta ja väkivaltaisen ihmisen päänupista... voiko häntä saada muuttumaan. Joitakin varmasti ei, mutta poikkeustapauksiakin on. Minun mieheni kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan.
Elikkäs minun mieheni erehtyi lyömään minua humalapäissään pari kertaa, kunnes päätin että nyt se loppuu! Ensimmäisen lyönnin jälkeen en vielä ollut moksiskaan, ihminen kun on niin tyhmä, että pistää sen satunnaisuuden ja kännin piikkiin... toivoo parempaa huomista.
Päätin kuitenkin että minä en lähde kodistani mihinkään, kun en ole lyömiseen syypää, ja etenkin kun olen kämpän hommannut itse! Jos joku täältä lähtee, niin hakkaaja itse, joko hyvällä tai pahalla. Eli toisella kerralla soitin poliisit ja passitin miehen putkaan. Ja lähdin evakkoon vanhempieni luokse, kun arvasin, ettei hän aamulla muista miten on putkaan päätynyt ja saattaa olla siitä käärmeissään...
Ja vihainenhan hän oli, kun oli joutunut talsimaan vähissä kuteissa räntäsateessa ja pakkasessa kotiin, kun lompakkoa, vaatteita... ei ollut ehtinyt ottaa mukaan. Kaikeksi onneksi hän ei muistanut miten tilanne oli saanut alkunsa, joten jouduin hiukan valottamaan tapahtumien kulkua. Hän kun luuli, että hänet on passitettu sinne huvin ja ilon vuoksi... Sanoin suoraan, että yhteiselo loppuu tähän, mikäli et saa lyömistäsi kuriin. En tiedä oliko mieheni muista hakkaajista poikkeavaa tyyppiä, vai mikä lie, mutta hän ymmärsi yskän ja lopetti hakkaamisen siihen paikkaan. Ja tapahtumasta on jo useita vuosia... eli meidän tapauksessa kova kovaa vastaan sai hakkaajan ruotuun.
Näin meillä.
niin uhria.... ja vielä niin uhria...
on kyse siitä,että toinen on sairastunut pahoinpitelijän rooliinsa ja toinen läheisriippuvaisuuteen.
Molemmat ruokkivat toinen toistaan. Pahoinpitelijä vie toisen itsetuntoa entistä matalammaksi, jolloin riippuvuus vaan lisääntyy ja riippuvainen roikkuu entistä vakaammin suhteessa ja tekee mitä vain, että suhde pysyy, jolloin toinen saa erinäisiä syitä mätkiä päin näköä.Samalla riippuvainen on tehnyt helpoksi lyömisen-lyöjä tietää, että ei tuo mihinkään lähde.