Erosin viitisen vuotta sitten silloisesta aviomiehestäni väkivaltaisuuden ja jatkuvan alkoholin käytön takia. Myös vieraat naiset olivat toistuvasti kuvioissa. Ainoa hyvä asia avioliitosta oli sen tuloksena syntynyt ihana tyttölapsi, joka on nykyisellään jo 7 vuoden ikäinen.
Avioeron jälkeen tapasin nykyisen aviomieheni. Alusta asti liitto on ollut onnellisinta aikaa elämässäni ja tuntuu että rakkaustarinalle ei näy loppua. Me molemmat olemme kokeneet elämässämme kovia ja osaamme arvostaa molemminpuolista kunnioitusta ja rakastamista.
Nykyisen mieheni kanssa meille on syntynyt perheeseemme toinenkin tyttö. Minä otin avioliitossa nykyisen mieheni sukunimen, joten meitä on nyt perheessämme kolme samalla sukunimellä olevaa. Ensimmäisellä lapsellani on edelleen entisen mieheni sukunimi.
Esikoisellani on nyt muutaman vuoden ajan ollut jonkinlainen nimikriisi, joka puhkesi koulun aloittamisen jälkeen todella pahaksi. Kävi mm. ilmi, että hän on kertonut kavereille ja opettajilleen sukunimekseen meidän perheemme nimen eikä virallista sukunimeään. Aikaisemminkin tyttö pillahti usein itkuun kun tuli nimistä puhe tai hän joutui esittelemään itsensä. Jollain tavalla hän kokee jäävänsä meidän perheemme ulkopuolelle nimensä takia.
Kysynkin, että onko mitenkään mahdollista muuttaa tyttömme sukunimeä yhteiseksi meidän muitten kanssa, vaikka hänen biologinen isänsä ei suostukaan. Olemme kysyneet siihen isän suostumusta, mutta hän ei edes harkitse asiaa. Lähinnä hän tekee tämän kiusatakseen meitä. Mitään varsinaista isäsuhdetta hänellä ei ole ikinä tyttöönsä ollut.
Vai voisimmeko jotenkin epävirallisesti käyttää meidän yhteistä sukunimeämme myös tyttömme sukunimenä ? Onhan tämä surkea tilanne kun tyttö ei enää halua kertoa nimeään kellekään. Ei tuon ikäiselle auta puhua järkeä ja yrittää selittää tilannetta. Ei hän ymmärrä. Hänen mielestään me muut emme halua "antaa" hänelle omaa nimeämme.
Mikä avuksi ??
Avioeron jälkeen tapasin nykyisen aviomieheni. Alusta asti liitto on ollut onnellisinta aikaa elämässäni ja tuntuu että rakkaustarinalle ei näy loppua. Me molemmat olemme kokeneet elämässämme kovia ja osaamme arvostaa molemminpuolista kunnioitusta ja rakastamista.
Nykyisen mieheni kanssa meille on syntynyt perheeseemme toinenkin tyttö. Minä otin avioliitossa nykyisen mieheni sukunimen, joten meitä on nyt perheessämme kolme samalla sukunimellä olevaa. Ensimmäisellä lapsellani on edelleen entisen mieheni sukunimi.
Esikoisellani on nyt muutaman vuoden ajan ollut jonkinlainen nimikriisi, joka puhkesi koulun aloittamisen jälkeen todella pahaksi. Kävi mm. ilmi, että hän on kertonut kavereille ja opettajilleen sukunimekseen meidän perheemme nimen eikä virallista sukunimeään. Aikaisemminkin tyttö pillahti usein itkuun kun tuli nimistä puhe tai hän joutui esittelemään itsensä. Jollain tavalla hän kokee jäävänsä meidän perheemme ulkopuolelle nimensä takia.
Kysynkin, että onko mitenkään mahdollista muuttaa tyttömme sukunimeä yhteiseksi meidän muitten kanssa, vaikka hänen biologinen isänsä ei suostukaan. Olemme kysyneet siihen isän suostumusta, mutta hän ei edes harkitse asiaa. Lähinnä hän tekee tämän kiusatakseen meitä. Mitään varsinaista isäsuhdetta hänellä ei ole ikinä tyttöönsä ollut.
Vai voisimmeko jotenkin epävirallisesti käyttää meidän yhteistä sukunimeämme myös tyttömme sukunimenä ? Onhan tämä surkea tilanne kun tyttö ei enää halua kertoa nimeään kellekään. Ei tuon ikäiselle auta puhua järkeä ja yrittää selittää tilannetta. Ei hän ymmärrä. Hänen mielestään me muut emme halua "antaa" hänelle omaa nimeämme.
Mikä avuksi ??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Katso www.maistraatti.fi nimiasioista miten nimen voi muuttaa.
Ymmärrän tilanteen hyvin. Koin itse koulussa ongelmia sukunimestäni. Jotkut kiusasivat, mutta sitten oli niitä jotka oli muuten vaan uteliaita ja aina sai olla selittelemässä. Sellainen ärsytti.
Yritä kuitenkin hoitaa asia niin ettei sukunimestä muodostu liian vahvaa identiteettiä tyttärellesi, vaan hän keskittyy identiteettinsä muodostumisessa oleellisempiin asioihin. Muista myös, että nimenmuutoskin voi aiheuttaa tilapäisesti huomiota ja häslinkiä. Ehkä tyttäresi oppii ymmärtämään ettei muiden ihmisten mielipiteellä ole merkitystä siihen miten hän itse asioihin suhtautuu.
Ollaan yritettykin kääntää tytön huomio muihin asioihin. Mutta nämä on niin yksilöllisiä piirteitä lapsessa. Siskonsa kailottaa aina suureen ääneen nimeään kun kysytään, joten sekin ahdistaa varmasti toista. Nimi tuntuu olevan lapsille tärkeä asia. Tuo on kummallinen piirre suomen laissa, että biologisella isällä on niin suuri päätäntävalta asioihin. Vaikka hän ei ole ikinä tehnyt lapsensa eteen yhtään mitään. Edes rahallisesti. Tyttö on ihan täysin nykyisen mieheni "lapsi" ja he ovat alusta asti olleet kuin paita ja peppu. Hän on kasvattanut lapsen omana tyttönään ja vastannut kanssani kaikista lapsen kustannuksista. Hänellä ei ole kuitenkaan lain mukaan minkäänlaisia päätäntävaltuuksia tyttöömme liittyen.
Jos sinulla ei ole lapsen biologisen isän kanssa yhteishuoltajuutta, niin silloin voit vaihtaa lapsen nimen ilman isän lupaa.
Pelkkä isyyden vahvistaminen ei ole este lapsen nimen vaihtoon.
Nykyinen miehesi ei kuitenkaan pysty ottamaan lasta virallisesti lapsekseen, ilman biologisen isän lupaa, ainoastaan pystytte muuttamaan lapsen sukunimen samaksi kuin sinulla.
Meillä nimittäin yhteishuoltajuus. Pelkkää nimen muuttamista me ollaankin vain harkittu. Aivan mahdoton urakka jos haluaa huoltajuudenkin pois.
Isällä on motiivina vain kiusanteko, joten nimenmuutokseenkaan ei käytännössä saa ikinä suostumusta. Lapsen mielipide ei häntä kiinnosta tippaakaan.
Pitää toivoa, että tuo nimikriisi jää jossain vaiheessa pois. Tällä hetkellä se on esteenä vähän kaikkeen missä tytön pitäisi kertoa oma nimensä. Toisaalta ymmärrän häntä oikein hyvin ja tekisi mieli antaa hänen käyttää perheemme nimeä. Lapsi on nyt nimineen jotenkin "irrallaan". Kellään hänen läheisellään ei ole samaa nimeä.
Minä kiristin aikanani hulttio ex-miestäni, että jos et anna vaihtaa sukunimeä, niin haen yhteishuoltajuuden kumoamista. Mies itsekin tiesi olevansa huono isä, juoppo, työkyvytön ja platoninen valehtelija.
Sain tahtoni läpi.
Olisinpa aikanani ymmärtänyt. ettei yhteishuoltajuuteen kannata suostua. Luulin toimineeni oikein, mutta teinkin hirveän virheen.
Huolestuttaa, jos vaikka kuolen tai sairastun vakavasti, niin isä saa lapsen. Sellainen mies ei osaa huolehtia mistään lapsesta, kun ei osaa huolehtia edes itsestään. :(
en usko että saat laillisesti vaihtaa lapsen sukunimeä ilman isän lupaa. Minä laitoin isän sukunimen lisäksi oman sukunimeni. Lapsella on siis tupla sukunimi mutta käyttää minun sukunimeä mikä on laillista. Virallisiin papereihin tulevat siis molemmat. Tähän ei tarvittu isän suostumusta.
Ihanko totta ? Tuo vaikuttaisi hyvältä. Miten se käytännössä tehdään ja mitä tarkoittaa. Eli jos lapsen nimi olisi vaikka "Maila Veitikka". Ja hänelle haluttaisiin nimeksi "Maila Kippola". Olisiko hänellä vain kummatkin nimet rekisterissä eli hän voisi käyttää kumpaa nimeä tahansa. Vai olisiko hänen virallinen nimensä "Maila Veitikka-Kippola" tms. ?
Asia on hyvin yksiselitteinen ... ja sellaiseksi sen tekee yhteishuoltajuus.
Lapsen nimi ei muutu mihinkään, ei uudeksi, ei nykyiseksi sukunimeksesi, ei yhditelmäksi .. ei miksikään, ellei myös lapsen toinen huotaja siihen suotu, ja allekirjoitustaan maistraatissa nimevaihtokuponkiin vedä.
Mistäköhän lähtien tuommoinen on ollut laillista? Eihän lapsella (tietääkseni, olenko väärässä?) voi olla tuplasukunimeä. Olen törmännyt semmoiseen tapaukseen kun toinen vanhemmista ei ole suomalainen, onko tapauksessasi kyse siitä, vai?
Lapsilla siis oli vain isän sukunimi. Isä ei suostunut nimenvaihtoon. Sain kuitenkin lisätä oman sukunimen ilman isän suostumusta. Jos lapset oli ennen Milla Ja Kalle Kimalainen, niin sen jälkeen Kumalainen- Kimalainen. Mutta käyttivät koulussa Kimalaista ja muutoinkin käyttävät vieläkin. Virallisissa papereissa lukee aina molemmat nimet. Siis välinimen saa lisätä. Kysele kirkkoherranvirastosta. Kysy myös isältä kiltisti ettetkö voisi sitä teidän nimeä laittaa lapselle siis lapsen vuoksi? Yritä selittää "kovapäälle" lapsen kärsimys. Meinaan juuri sitä että älä vaadi isältä luopumasta vaan tee kompromissi.
keino on selittää lapselle niinkuin asia on: Hänen sukunimeään ei voi muuttaa, koska isänsä ei sitä halua. Lisätä voisi myöskin, että monessa perheessä vain yhdellä lapsella on eri nimi; ihan kaikkien vapaasta tahdostakin. Ei se loppujen lopuksi ole edes kamalaa. Kysymys on vain nimestä. "Ei nimi miestä/tyttöä pahenna, ellei mies/tyttö nimeä" ..
Eroa, mene kolmannen kerran naimisiin ja tee vielä yksi lapsi. Montako nimeä teidän postiluukussa on sen jälkeen? Toi onkin hyvä matikan tehtävä nykyajan avioeropenskoille: monelleko sukunimelle postiluukussa on tilaa, kun äidillä on neljälle eri miehelle lapsi, joista tosin yksi syntyi avoliitosta äidin nimelle.