Haluaisin saada 20 kiloa pois 2006 jouluun mennessä, mielusti jo seuraavaan kesään mennessä. Ongelmani on stressi jota koulu aiheuttaa. Myönnän sen, olen suruun ja stressiin syöjä, mutten saa sitä tapaa muutettua. Tänäänkin päätin; kilo kerrallaan kyllä se siitä. Kävin aamulla lenkillä ja pelasin rankat 25 min koripalloa. Käyn salilla väh. 2kertaa viikossa, lisäksi pyrin juoksemaan ja sauvakävelemään usein. Ravinnosta ja suosituksista tiedän jopa liikaa, joten nyt kaipaisinkin tukihenkilöä jolla on sama urakka edessä tai joka on pudottanut hyvin menestyksin nämä ylimääräiset kilot.
Toivottavasti minusta on myös sinulle apua, mutta sitä ennen ota yhteyttä osoitteeseen [email protected].
p.s olen 174/80kg, tavoitepainoni olisi siis 60kg.
Toivottavasti minusta on myös sinulle apua, mutta sitä ennen ota yhteyttä osoitteeseen [email protected].
p.s olen 174/80kg, tavoitepainoni olisi siis 60kg.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mun mielestä sun ei tarvi pudottaa kun tonne 67 lukemiin...
Ja se on sulle helppoa, kun harrastat noin paljon ja oot aktiivinen.
Tukijoita riittää palstalla ja ohjeita, en ole yks niistä jatkossa.
Mut suositan , että syöt siihen stressiisi jotain missä ei oo sokeria ja rasvaa. Vaihtoehdot on loputtomat.
Llukka till....
Tiedän, että sillä määrällä jota harrastan liikuntaa kilot karisevat kyllä, mutta kysymys on enemmän syömisestä. Saatan syödä koko päivän terveellisesti ja siinä määrin etä varmasti laihdun, mutta sitten illalla jos tulee jokin vastoinkäyminen, sorrun. Ja aina kun on tiedossa vapaapäivä, tekee mieli hemmotella itseään monella tavalla, ja yksi niistä on valitettavasti herkut. Haluaisin lopettaa kokonaan turhan syömisen ja syödä oikeaa ruokaa silloin kun on nälkän, mutta tämä tuntuu toivottomalta. Onko kellään samanlaisia tuntemuksia? Ja jos on ollut, miten olette kammenneet itsenne ylös niistä?
Elämäntapojen muuttaminen ei ole helppo juttu. Silloin kun voimavarat on vähissä ja niitäkin vähiä pitää venyttää kouluun, parisuhteeseen, raha-asioiden murehtimiseen tms. laihdutus sattuu aika onnettomaan aikaan.
Minun viime talveni oli outo. Jotenkin elin vähän kuin sumussa, kalenteri kädessä ja itku kurkussa. En tiedä mistä se johtui tai mihin se meni, mutta sen talven söin kuin hullu. Päivän jälkeen koirankopinkokoisessa valkoisessa miniasunnossani lohtua toi vain suklaakuorrutetut kookoskeksit tai mielettömän kokoinen pizza. Olin avuton ja lihoin entisestäni.
Silloin laihtumisestani ei olisi tullut mitään, vaikka kuinka olisin yrittänyt. Ja yritinhän minä muka... pah. Sitten keväällä jotenkin nousin sieltä suosta, ja nyt vietän joulua näillä näkymin 25 kg kevyempänä.
Älä yritä liikaa. Jos ongelmasi on stressi, hoida ensin se ja pyri sillä välin pitämään painosi samassa. Tai aloita pienillä muutoksilla! Stressaantunut, väsynyt ihminen ei tule selviämään jumitusviikoista, jos hänellä on selkeät tavoitteet, vaikka tahtoa olisi kuinka. Älä tavoittele tähtiä taivaalta, älä vielä.
Tietysti asialle kannattaa tehdä jotain jo nyt, eikä aina lykätä, mutta älä ota tästä uutta stressin aihetta. Kaikessa rauhassa. Sinulla on aikaa. Yksi pieleen mennyt ilta (sellainenkin taatusti tulee) ei saa syöstä sinua murheeseen. Sinulla on AIKAA. Muista se.
Kiitoksia viestistäsi. Se todella sai ajattelemaan asioita. Vaikka sanoit, että minulla on aikaa, ei sitä kuitenkaan tunnu olevan. Haluaisin näyttää jo huomenna hyvältä, kukapa ei? Se on aika kamalaa, kun täytyy kieltäytyä tulemasta mukaan poikaystävän työkaverin tupareihin, koska ei halua tulla nähdyksi. Saattaa kuulostaa typerältä, mutta haluan että hänkin on ylpeä minusta. Ja nyt, ainakin omasta mielestäni, hän ei voi olla. Tottakai, koko rojekti lähtee itsestä ja se täytyy tehdä itseään varten, mutten voi kieltää etteikö muitakin syitä olisi takana.
Mutta vielä kerran kiitos Sinulle, ja muillekin viesteistä. Kyllä tämä tästä, läskiähän se vain on!:)
Niin että et uskalla poikakaverin työkaverin tupareihin....? Voi luoja, miten tutulta se kuulostaakaan.
Mie päätin viime keväänä, että minulla on aikaa. Lopun ikäni. Nyt -21kg.