Vaimoni käy tyttöporukalla risteilyllä aina silloin tällöin. Yksi "matti_vanhas" -risteily on yleensä samaan aikaan kun tälläkin palstalla hyvin tunnetun firman "panoristely" kerran vuodessa.
Sieltä sitten löytyi naimisissa (myös lapsia) oleva kaveri, jonka kanssa viestejä vaihteli ahkerasti muutaman kuukauden, kunnes jäi sattumalta kiinni.
Selitykseksi tuli tätä perushuttua: Mitään ei tapahtunut jne. Ollaan vaan kavereita ja lähetellään vaan viestejä yms.
Olisin pyytänyt kaverin kyläänkin (perheineen) kun on kerran niin mielyttävä, mutta tämä ei vaimolleni sopinut.
Vaimo on nyt kuulemma lopettanut yhteydenpidon, joten sinänsä homma pitäisi olla selvä.
Nyt rupesi jälkeenpäin mietityttämään, että oliskohan noin.. pikkujouluaika taas tulossa.
Lapsia meillä on kolme, kaikki alle 10, touhua riittää joka päivälle niin paljon, etten usko ainakaan ristelyn jälkeiseen "seksiin" (en varmaan itse risteilylläkään tapahtuneeseen), mutta jännää sinällään, että kuinka juttua riitti niin paljon, että sähköpostit ja tekstiviestit olivat viikottaisia.. kai sitä vaan on sitten "ilmoja pidellyt"
Onko kokemuksia tällaisesta?
Sieltä sitten löytyi naimisissa (myös lapsia) oleva kaveri, jonka kanssa viestejä vaihteli ahkerasti muutaman kuukauden, kunnes jäi sattumalta kiinni.
Selitykseksi tuli tätä perushuttua: Mitään ei tapahtunut jne. Ollaan vaan kavereita ja lähetellään vaan viestejä yms.
Olisin pyytänyt kaverin kyläänkin (perheineen) kun on kerran niin mielyttävä, mutta tämä ei vaimolleni sopinut.
Vaimo on nyt kuulemma lopettanut yhteydenpidon, joten sinänsä homma pitäisi olla selvä.
Nyt rupesi jälkeenpäin mietityttämään, että oliskohan noin.. pikkujouluaika taas tulossa.
Lapsia meillä on kolme, kaikki alle 10, touhua riittää joka päivälle niin paljon, etten usko ainakaan ristelyn jälkeiseen "seksiin" (en varmaan itse risteilylläkään tapahtuneeseen), mutta jännää sinällään, että kuinka juttua riitti niin paljon, että sähköpostit ja tekstiviestit olivat viikottaisia.. kai sitä vaan on sitten "ilmoja pidellyt"
Onko kokemuksia tällaisesta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen naimisissa oleva nainen aivan kuten vaimosikin. Viime keväänä pidin muutaman kuukauden yllä "tekstiviestikaveruutta" aivan kuten vaimosikin. Eikä mieleenikään olisi tullut oikeasti pettää miestäni - tuskin vaimollasikaan.
Tekisi mieli sanoa, että usein me naiset nautimme ulkopuolisen miehen imartelusta, kiinnostuksesta ja kauniista sanoista ilman mitään sen kummempaa. Mutta saan tod.näk. niskaani 96 % palstasta niin totean, että jotkut naiset ehkä pitävät mainitsemastani kohtelusta.
Pidimme tämän toisen miehen kanssa valtavasti toisistamme ja ilmassa oli sähköä. Viestimme sisälsivät pientä kivaa flirttiä, ja kävimme kahvilla muutaman kerran. Tämä kaikki tapahtui aikana, jolloin miehelläni ja minulla oli vaikea vaihe menossa. Nautin valtavasti tästä pienestä ilottelusta ilman fyysisyyttä. Ja juttuhan loppui ennen pitkää.
En koe, että mieheni sai tapahtuneesta mitään valtavia traumoja. Tapaus ei myöskään vaikuttanut avioliittoomme. Mieheni sai korkeintaan vähän tyytyväisemmän ja pikkuisen enemmän ulkonäöstään huolehtivan vaimon. Kaikki on taas OK, ja silitän mieheni paitoja aivan kuten ennenkin. Älä ajattele pahinta!
Kiitos tarinasta. Hyvin samanlaiselta kuulostaa.. ettei vaan oma vaimo olisi siellä ;) ..ei ole nimittäin kotona.
Kyllähän toi imartelusta nauttiminen pitää paikkansa. Itsekin sain siitä aikoinaan kuulla, etten tarpeeksi huomioi. Tällaisen viiden_hengen_perhe_oy:n pyörittäminen vaatii kuitenkin jonkun verran rahaa ja aikaa, ettei kukkakimppua joka perjantai muistanut tuoda.
Lähinnä mietityttää mitä se mies tästä "kostui".
Täytyypä kertoa, että minulla on "siviilissäkin" (ei siis vain risteilyllä!) miesystäviä, joista nuorimmat ovat juuri teini-iän ohittaneita... Tapailen heitä aina kun aika antaa periksi ja välillä viestitellään. Eikä tässä ole mistään imartelusta tms. kysymys. Ihmisillä kun usein vain on hauskaa mitä enemmän ja mitä erilaisempia ihmisiä he tuntevat.
Kyllähän miehetkin kaipaa huomiota. Ehkäpä mies on saanut samalla tavalla pönkitystä omalle itsetunnolleen keskusteluista, kuin vaimosikin.
Toivottavasti olette molemmat oppineet puhumaan asioista rauhallisesti ja ilman riitelyä. Ja toivottavasti olette myös oppineet, että mikään ei ole itsestäänselvää! Osta se kukkakimppu, tai jos ei ole rahaa niin kerää itse kukat ojanpenkalta. Tai piirrä iso sydän talvella lumihankeen.
T:kohta 30 vuotta naimisissa ollut onnellinen mies
Kyllä varmaan tiedät mihin miehet ainakin pyrkivät, naiset jotka ovat näitä huomionkipeitä, tai läheisriippuvaisia, uskovat naiviuttaan siihen höpöhöpö ystävyyteen. Sitten "se vain tapahtui" sanotaan. Se taas on täyttä roskaa, se tapahtui, koska mies siihen osasi pyrkiä oikein keinoin. asianosaiset itse tietävät, onko se tapahrunut, vai ei. Jos on, voin kokemuksesta sanoa, että asia yritetään kieltää loppuun asti. Sinun tilanteesi on vaikea, koska tiedän että tuossa tilanteessa, on jonkinlainen polttava halu, saada tietää, mitä oikeasti on tapahtunut. Vaikka joskus olisikin ehkä parempi ettei tietäisikään. Jatko on kuitenkin vaikeaa, mikäli epäilys aina kaihertaa, se syö miestä, ja ennenkaikkea suhdetta.
Mitä väliä mitä se mies siitä kostui?
Ehkä se kuvitteli ennen pitkää saavansa, ja jäi ilman.
Tai sitten siitäkin oli mukava flirttailla jonkun kanssa ilman mitään sen ihmeempiä taka-ajatuksia.
Huomioi sitä vaimoasi, niin ei tartte toista kertaa näitä asioita miettiä. Ei sille kukkakimppuja tartte selkä vääränä kanniskella, suukota sitä joka aamu töihin lähtiessä ja kerro sille joka ilta miten täydellinen nainen se on. Ja kerran päivässä kerro että rakastat sitä, lähetä vaikka tekstari, jos se on jossain risteilyllä. Eipä tartte senkään sitten hakea flirttiä ja ihailua muualta.
...kannata odottaa automaattisesti sitä "pahinta".
Minäkin olen naimisissa oleva nainen ja myös minulla on ollut miespuolinen kaveri jonka kanssa olen soitellut, lähetellyt tekstiviestejä ja maileja. Ikuna emme ole livenä nähneet ja eikä ole(ainakaan minulla) tarkoituskaan. Minusta vain on mukava jutella jonkun "ulkopuolisen" kanssa. Sellaisen joka ei tunne minua sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mieheni sen sijaan jäin jokuaika sitten kiinni pettämisestä. Joskus on sellainen olo että perhana minä kans...mutten kuitenkaan. Minulla ei ole tarvetta eikä mitään haluja mennä naimaan jotain mieheltäni salaa. Ei se olo siitä parane, joten otan päivän kerrallaan.
Mutta totuus on tarua ihmeellisempää. Samat sepitykset kuulleena sanon vain et varaudu pahimpaan. P...le että naiset osaa olla lipeviä. Tosin miehetkin. Mutta kyllä se on luonne kysymys toi pettäminen... itselläni ainakin luotto meni naisiin pysyvästi. Katkeruus ei ole kivaa... mutta näköjään se jäytää minua.
Mun mies jäi kiinni 10kk kaksoiselämästä työparinsa kanssa tän kuun alussa. Tallinnan laivalla oli himot heränneet ja heti oli päästy yhteiseen hyttiin. Siitä alkoi kiihkeä tekstiviesti rumba, kännyköissä suojauskoodit ja enhän minä olisi edes tajunnut epäillä mitään.
Mies viuhtoi kävelylenkillä pari tuntia joka ilta.Miehelläni on työ, jossa ei ole virallista työaikaa, joten vaimolle oli helppo sanoa että on paljon töitä ja menee myöhään. Työpaikalta löytyi ystävällinen eronnut täti-ihminen ,joka antoi asuntonsa rakastavaisten käyttöön talvi-iltoina. Nainen oli kieltänyt kaiken kotonaan kun oma mies epäili. Oli sanonut että olet päästäsi sekaisin, hullu. Eikä nainen ollut tunnustanut mitään suhdetta vaikka hänen miehensä oli kysynyt suoraan minun mieheltäni on teillä suhde.Mieheni oli tunnustanut naisen miehelle että he ovat rakastuneet ja ollut aika viaton suhde (joka viikkoinen rakastelu) .
Tässä sitä selviämistä onkin. En luota enää kehenkään.Minua ei ole koskaan loukattu näin. Kotona kolme poikaa, joista pienin vuoden ikäinen. Jaksamista sinulle.
Alku meni kutakuinkin samoin kuin sinun kertomasi... Loppu näin
Omasta kokemuksetani puhun. Minuakin petettiin 5 vuotta sitten. Avovaimo kikkaili vielä ystäväni kanssa. Yritettiin ja yritettiin, mutta asia ei unohdu, enkä sitä pystynyt anteeksi kunnolla antamaan, enkä varmaan halunnutkaan.
Lopputulos:
Erottiin puolivuotta sitten. Hän olisi halunnut jatkaa, mutta minä kasvoin jotenkin välinpitämättömäksi ja kyyniseksi häntä kohtaan. Vaikka tosissani yritinkin. Muutinkin sitten omaan kämppään.
Ja siihen ystävään en ole ollut yhteydessä sen jälkeen, enkä tule olemaankaan.
Nyt asia on jo helpottanut. En ole paljon tekemisissä entisen avovaimon kanssa. Lähinnä hän joskus soittaa ja kysyys mitä kuuluu. Joskus tekee itsekkin mieleni soittaa, mutta luonto/luonne ei anna periksi.
Toisekseen mitä hyötyä siitä edes olisi. Olenhan päätökseni jo tehnyt.
Onneksi näitä kauniita suomi-naisia on erilaistakin tekoa. Erääseen olen tutustunut syvemmin ja katsotaan mihin elämä kuljettaa.
Oletko saanut lukea vaimosi saamia viestejä? Ai et? No miksiköhän et? On helppo sanoa että ei tässä varmaan oo mistään sen kummemmasta kyse. Mut omalla kohdallani oli kyse jäävuoren huipusta, jonka romahdettua romahti koko vuori ja mitä sieltä sit paljastuikaan, ah sitä ihanuutta.. pientä ironiaa. Piti oikeasti tehdä salapoliisityötä ennenkuin sai rehelliset vastaukset kun jo tiesi mitä kysyä.