Mulla on ihan kohtuupalkkainen työ, mutta aika raskas fyysisesti ja henkisestikin... Eli tuntuu siltä et joka sentti on todellakin ansaittu. Iltaisin olen tosi väsynyt.
Miesystäväni opiskelee. Minä maksan siis kaiken. Ihan kaiken. Ruuat, vuokran, laskut, bensat ym. Joskus mieheni antaa mulle parisataa euroa. Tämä tapahtuu ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Aika usein hän ostattaa minulla tupakit ja toisinaan kaljat, hän omien sanojensa mukaan lainaa minulta rahaa, ja maksaa sitten takaisin, kun saa rahaa. Muttakun hänen pitäisi antaa sitä muutenkin! Laskujen ja ruokien jälkeen ei itselleni käyttörahaa juurikaan jää. Lomat hän on kyllä aina töissä ja silloin hän kyllä kantaa kortensa kekoon... Olen vain vähän väsynyt tähän ainaiseen laskuista huolehtimiseen ja kukkaro leveällä olemiseen, kun tuntuu, että häntä ei tilanne yhtään häiritse. Kaikkea vaan surutta pitäis ostella...
Ehkä tilanne muuttuu puolen vuoden päästä, kun hän valmistuu, mut kyllä suoraan sanottuna välillä vituttaa. Mielipiteitä??
Miesystäväni opiskelee. Minä maksan siis kaiken. Ihan kaiken. Ruuat, vuokran, laskut, bensat ym. Joskus mieheni antaa mulle parisataa euroa. Tämä tapahtuu ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Aika usein hän ostattaa minulla tupakit ja toisinaan kaljat, hän omien sanojensa mukaan lainaa minulta rahaa, ja maksaa sitten takaisin, kun saa rahaa. Muttakun hänen pitäisi antaa sitä muutenkin! Laskujen ja ruokien jälkeen ei itselleni käyttörahaa juurikaan jää. Lomat hän on kyllä aina töissä ja silloin hän kyllä kantaa kortensa kekoon... Olen vain vähän väsynyt tähän ainaiseen laskuista huolehtimiseen ja kukkaro leveällä olemiseen, kun tuntuu, että häntä ei tilanne yhtään häiritse. Kaikkea vaan surutta pitäis ostella...
Ehkä tilanne muuttuu puolen vuoden päästä, kun hän valmistuu, mut kyllä suoraan sanottuna välillä vituttaa. Mielipiteitä??
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000010816654
Elätät sitä kuule ihan omasta tahdostasi. Potkase ulos jos ei kelpaa.
niin odota aikaa parempaa :)
Itselleni kävi niin, että opiskeleva poikaystäväni ja minä erosimme viiden vuoden suhteen jälkeen. Elätin häntä vuositolkulla ja luu jäi käteen. Halusin itse eroa, mutta vielä vuosienkin jälkeen on hyväksikäytetty olo. Olisin voinut nuoruuteni viettää vähän iloisemminkin kuin leikkimällä perheenhuoltajaa.
Miehillehän on perinteisesti kuulunut tuo perheen elättäjän rooli, minäkin sitä olen tehnyt aikoinaan. Isäni tekin sitä koko elämänsä. Sitten kun tilanne onkin päinvastoin niin naiset nostavat siitä hirveän älämölön. Raha on naisille niin pirun tärkeää.
tutulta..
Tilanne ei mulla tosin ole ihan sama, mut oon kuitenki paremmassa rahatilanteessa kun opiskeleva poikaystäväni. Sen lisäksi että maksan kaikenlaista mahdollista mitä me MOLEMMAT tarvitsemme, hän vielä joskus lainaa minulta rahaa, milloin mihinkin pikkujuttuun. Sanoo, että maksaa joskus takasin, mut on ne toisinaan jääny maksamattakin. Eihän sinäänsä jotkut tupakkiaskin hintaset jutut kenenkään taloutta vielä pitäs kaataa, mut kun niitäkin kertyy useampi, niin kyllähän siinä alkaa tili hupenee.. Ja se on tosi niinkuin joku tuossa aikasemmin jo sanokin, et turha sitä nuoruuttaan on "perhehuoltajana" tuhlata, sitä kun ehtii taatusti tehdä vanhempana jos niin haluaa. Ei se vielä että maksaa melkein kaiken, mutta kun pitää AINA itse siivota ja tiskata ja laittaa ne ruuatkin toiselle, kun toinen on niin avuton.. Prkl! Tiedoksi vaan,että ei kannata ruveta sellasta "miestä" kasvattamaan joka ei oo vielä itsenäistyny vaan suoraan hypänny sieltä äidin helmoista tyttöystävän huollettavaks.