haluan erota. mies ei, hän haluaa säilyttää itselleen helpon elämän, joka ei minua miellytä. Haluan viettää hauskaa elämää, en nyhjätä kotona päivästä toiseen, mutta toinen osapuoli ei halua mennä minnekään, ei nähdä ketään, eikä juuri tehdäkään mitään muuta kuin omia juttujaan.
Aikansa olen sitä katsellut, kohta 15 vuotta vaikka ikääkin mulla on vasta kolmekymmentä ja risat. Nyt on vaan mitta tullut täyteen.
Tunnen itseni sietämättömäksi ja kamalaksi ihmiseksi kun en enää haluakaan tyytyä siihen mitä tässä on tullut saavutettua. Mutta jos kaksi ihmistä on täysin erilaista, aina ollaan oltu mutta jotenkin sitä on vaan tähän asti tullut taaplattua. Mitään tunteita ei toista kohtaan ole, tai no ehkä se että haluan toisella menevän hyvin, mutta eihän se riitä parisuhteen pohjaksi, jos samalla itse kärsii.
Se että nimimerkissäni lukee haluan olla villi ja vapaa ei tarkoita miehiä, vaan yleensäkin elämää, tahdon nauraa ja iloita, matkustella, tavata ystäviä. En tahdo tehdä tilitystä joka asiastani ja selvittää että ei, ei mulla ole edelleenkään miestä missään.
Väsyttää toisen jatkuva epäily ja morkkaamiseni. En halua tässä iässä olla vielä valmis näivettymään kuoliaaksi, vaan ehkä sitä voisi vielä joskus kokea jotain tunteitakin, joita en voi mieheni kanssa enää kokea.
Tunnen vaan itseni petturiksi, kun en tahdo enää jatkaa, ne asiat, jotka joskus olivat tärkeitä, eivät ole enää. Ihminen muuttúu, kun huomaa että elämä ei olekaan ikuista, silloin haluaa vielä tehdä elämässään asioita, jotka puuttuvat. Kai tämä on jotain ikäkriisiäkin, mutta eiköhän ne pidä jokaisen kokea ja ravistella elämäänsä. parempi huomata nyt elävänsä vajaata elämää saatikka sitten kun se on jo myöhäistä.
Aikansa olen sitä katsellut, kohta 15 vuotta vaikka ikääkin mulla on vasta kolmekymmentä ja risat. Nyt on vaan mitta tullut täyteen.
Tunnen itseni sietämättömäksi ja kamalaksi ihmiseksi kun en enää haluakaan tyytyä siihen mitä tässä on tullut saavutettua. Mutta jos kaksi ihmistä on täysin erilaista, aina ollaan oltu mutta jotenkin sitä on vaan tähän asti tullut taaplattua. Mitään tunteita ei toista kohtaan ole, tai no ehkä se että haluan toisella menevän hyvin, mutta eihän se riitä parisuhteen pohjaksi, jos samalla itse kärsii.
Se että nimimerkissäni lukee haluan olla villi ja vapaa ei tarkoita miehiä, vaan yleensäkin elämää, tahdon nauraa ja iloita, matkustella, tavata ystäviä. En tahdo tehdä tilitystä joka asiastani ja selvittää että ei, ei mulla ole edelleenkään miestä missään.
Väsyttää toisen jatkuva epäily ja morkkaamiseni. En halua tässä iässä olla vielä valmis näivettymään kuoliaaksi, vaan ehkä sitä voisi vielä joskus kokea jotain tunteitakin, joita en voi mieheni kanssa enää kokea.
Tunnen vaan itseni petturiksi, kun en tahdo enää jatkaa, ne asiat, jotka joskus olivat tärkeitä, eivät ole enää. Ihminen muuttúu, kun huomaa että elämä ei olekaan ikuista, silloin haluaa vielä tehdä elämässään asioita, jotka puuttuvat. Kai tämä on jotain ikäkriisiäkin, mutta eiköhän ne pidä jokaisen kokea ja ravistella elämäänsä. parempi huomata nyt elävänsä vajaata elämää saatikka sitten kun se on jo myöhäistä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et halua nyhjätä päivästä toiseen kotona, hyvä, etsi töitä.
Oliskos aika toimia, eikä valittaa. Ei muuta, kuin ero vireille, hittojako sitä jauhamaan.
päällä, eli ns, kolmenkympin kriisi. Tämän olen itsekin kokenut aiemmin. Jos vähänkään voisitte keskustella tunteistanne, haluistanne, toiveistanne ja tavoitteistanne elämän/ perheen/ jatkon suhteen, niin se varmaan helpottaisi. Vois vaikka kääntyä perheneuvojan puoleen, jos ette 'uskalla' avata salaista arkkuanne toisillenne.
Toisaalta, voin sanoa ainakin omasta suhteestani/ kokemuksestani, että se oli jonkinlaista tekohengitystä tai ns. jatkoaikaa, kunnes rouvalla tuli seuraava kriisi, eli 40 v. Sitten se olikin jo menoa.
Ero tuli, eikä siinä sen kummempaa kuin omaisuus jakoon. Päätin jatkaa yhdessäeloa lasteni (3 jo teini-ikäistä) kanssa tutussa ja turvallisessa kodissa ja rouva sai mahdollisuuden elää ns. 'omaa elämää'. Oli todella hyvä päätös, ainakin omalta puoleltani, ja lasten mielestä myös.
En halua kuitenkaan millään tavalla olla ironinen tai provosoida aihetta, mutta heti vaimoni muutettua pois asunnostamme, hän löysi 'elämänsä miehen'. Kuitenkin totuus oli taas taruakin ihmeellisempää.
Uuden 'poikaystävän' myötä hänen asuuntoonsa ovat muuttaneet hän, ja 'enemmän tai vähemmän' pysyvästi miehen aiemmasta avioliitosta syntyneet lapset. Toinen vaippaikäinen ja toinen juuri niistä vieroitettava. Ex-rouva on nimittäin pääsääntöisesti yötyössä, joten voitte kuvitella elämän ihanuutta. Ja sen lisäksi, exällä on omat muksut (siis 3) huolettavana joka toinen viikonloppu. On siinä nelikymppisellä taas opeteltavaa/hubaa kerrakseen. Ho hum:)
Mieti siis tarkaan, mitä tulevaisuudeltasi haet!
Nimimerkki,
Onko ruoho sittenkään vihreämpää aidan toisella puolella?
Siis puhut tai tunteet ja ajatukset ihan kuin exällä..No sitten erottiin ja kuinkas ollakkaan exällä ollutkin vuoden aikana kuusi miestä ja kaikiksta ei ees tietoa...Eikä edes kiinnosta nainen kun rupeaa seurustelemaan saman mihen kanssa 15-23 vuotta edessä väistämätön ero koska nainen / mies ei ole saanut elää nuoruuttaan tekee mieli kokeilla aidan toiselta puolelta... Vituttaa kun exä oli neitsyt ja nyt eron jälkeen haluaa nuoruutta takaisin. No lapset meillä jäi minulle eli isille ja exä ei ole liioin ottanut yhteyttä toki hänellä oli lääke/alkoholi ongelma Mut sehän onkin ihana syy et ei kerkeä nähdä lapsiaan !!! ÄLKÄÄ HYVÄT LAPSET MENKÖ LIIAN AIKAISIN PARI SUHTEESEEN VAAN ELÄKÄÄ JA NUSSIKAA MAHDOLLISEMMAN MONEN KANSSA ETTEI TARVII RYVETA ITKEEN JÄLKEEN PÄIN !!!!
no voi perkele... just sama meilläki oon varma jot ei mee kuukauttakaan ku sul uus mies ei te osaa yksin olla. no ei siinä mitää pahaa olkaa vaan mut turha on hössöttää muita asioita ku mies on mieles ja aina niin ihana voi veeeeeeeeeee.
Eikö miestä kiinnosta mikään mikä sinua? Esim. matkusteleminen? Vai haluatko matkustella tms. yhdessä vai erikseen?
Eikö häntä millään saa houkuteltua johonkin yhteiseen harrastukseen (vaihtoehtoja varmaan on paljon) jne.? Ei edes vaikka vaihtoehtona on ero?
Eikö hänellä ole ystäviä itsellään?
Erään ystäväni mies ei pitänyt lainkaan matkustamisesta. Ja jos olisi ollut pakko matkustaa niin aivan eri kohteet kiinnosti kun naista. Meni 10 vuotta kun mies päätti ilahduttaa vaimoaan ja päätti, että he menevät etelään. Osti jopa matkat salaa. Hän vihdoinkin tajusi, että kuinka tärkeää se olisi vaimolle ja ettei se niin kauheaa ole hänelle. Kompromisseja pitää muutoinkin tehdä.
se on ikävää kun tuollaisessa tilanteessa etsii tavallaan syytä toisesta, että saa alkaa natkuttaa ja saa syyn paeta "paikalta" ja tuleeko siitä jotenkin helpompi olo kun saa pistää kaiken syyn toisen niskaan? Ja kun itsessähän ei tietenkään ole mitään vikaa... hohhoh! Olisiko hiukan syytä ensin kovistella itseään ja miettiä olisiko mitään mitä MINÄ ITSE voisin tehdä omalta osaltani että suhteessa olisi hyvä olla ja vasta sitten alkaa sen jälkeen miettimään miksi ei ole hyvä olla. Ja ikäsi perusteella voisi kuvitella, että kolmenkympin kriisi se siellä kolkuttelee jo vuoroansa ja sekin on ikävaihe joka tuo kaikenlaista tullessaan ja joidenkin täytyy vaan saada pistää sen piikkiin kaikki. Että ihan kuin se olisi joku sairaus joka pistää ihmisen tekemään kaikkea typerää! Ja sitten siihen voi vedota että sen takia täytyi pistää ukko ja kakarat vaihtoon. Nyt katse ensin omaan napaan ja sitten vasta osoittelemaan syyttävällä sormella muita!
kirjoitettua hieman yksipuolisesti....
Miksi pitäisi kuitenkin jatkaa suhdetta joka on ainakin minun puoleltani jo ollut pitkään kuollut? Varmasti kysymys on ikäkriisistäkin, mutta tässä suhteessa olen kokenut niin paljon ahdistusta ja myös henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja saanut pelätä toisen alkoholin käytön vuoksi, että tunteeni ovat kertakaikkiaan lopussa. Pitkään olen tätä kestänyt ja jaksanut, mutta nyt olen huomannut että elämäni kuluu, enkä tästä ainakaan nuorene.
En toki ole itse syytön, sitä en kiellä. En ole myöskään mikään nalkuttava akka, vaikka ehkä senkin käsityksen saattoi saada :). Tästä tilanteesta vaan on mahdoton enää saada parisuhdetta toimimaan, ehkä se on sitten niin että pitää kokea, mitä elämällä voisi olla annettavaa. Onko se sitten niin paha jos joskus jonkun ihmisen vielä löytäisikin?
Olisinko pyhimys jos jatkaisin tätä hautaan asti vain siksi, kun on kerran nuorena tullut tähän suhteeseen alettua?
onneksi ei ole lapsia!
No tuossa tapauksessa ero olisi enemmän kuin ymmärrettävää, mutta alkuperäisen kirjoituksesi perusteella sai sen kuvan että olet vain kyllästynyt parisuhteeseesi kun ukkokulta ei halua matkustella tai muuten vain toisen naama tympii. Sellaisessa suhteessa ei todellakaan tarvitse kestää päivääkään, jossa toinen pahoinpitelee henkisesti ja fyysisesti. Ja minusta alkoholismikin on tietynlaista toisen pahoinpitelemistä-läheisethän siinä kaikista eniten kärsii!! Eihän alkoholistilla useimmitenkaan ole omasta mielestään mitään ongelmaa.
Toivotan tsemppiä ja rohkeutta tarttua elämän uusiin haasteisiin ja uskallusta kääntää uusi sivu elämässä, sellainen sivu jossa sinun on hyvä elää elämääsi yksin tai kaksin! :)
Eräänlaisessa hetkellisen pahanolon puuskassa, nyt kun luin sen, tosiaan antaa aika huonon kuvan.
Tän suhteen aikana on mielenterveyteni tosiaan ollut enemmän kuin kovilla, ja irtaantuminen ei tule olemaan helppoa. Kuitenkin sisimmässäni on tunne, että tällä suhteella tulevaisuutta ei ole, vaikka yhdessä on oltu näinkin pitkään. Minusta tuntuu että kaikki se paska mitä olen vuosien aikana saanut, kaatuu nyt kerralla niskaan. Vaikka olen jatkanut tätä suhdetta senkin jälkeen kun on revitty pitkin lattioita, niin nyt se paha menneisyys alkaa vaivata.
Kuka pystyy haluamaan miestä, joka on kohdellut noin? Olen elänyt vuosia haluamatta suudella, halata, nukkua miehen vieressä saatikka sitten haluta seksiä. Ehkä tämän ikääntymiskriisin myötä alan löytää sitä omaa naiseuttanikin, vaikka koko ajan minulla on tunne, että olen niin olematon, ettei kukaan voisi pitää minusta.
Perusluonteeni avulla olen pärjännyt tähänkin asti, haluan kuitenkin uskoa että positiivisen elämänasenteen ja huumorin avulla pääsee elämässä eteenpäin. Miehelle en halua mitään pahaa, vaan ainoastaan aloittaa uuden, itsenäisen vaiheen elämässäni. En vaan voi tuntea häntä kohtaan sellaista, mitä kuitenkin haluaisin vielä tuntea toista ihmistä kohtaan. Näin se vaan on.