Hehee, niinpä mullekin sitten kävi, vaik niin kovasti oon vannonu etten ala mihinkään kaukosuhteisiin, mut menin ja ihastuin mieheen joka asuu 250 kilsan päässä musta. Ollaan tavattu vaan muutamaan kertaan mut puhelimessa ollaan juteltu kuulumisia eka ihan kaveri pohjalta mut pikku hiljaa jutut on menny vähä intiimimmeiks ja viime aikoina on alkanu tuntuun et tunnen tuota miestä kohtaan jotain muutakin kuin vaan kaveruutta. En tosin tiä miehen tunteista, mut veikkaisin et kiinnostusta löytyy. Nyt haluisinki tietää et miten ootte hoitanu suhteen alussa olevat tapaamiset? Mies on kovasti tulossa kattoon mua mut musta tuntuu toisaalta aika kohtuuttomalta et se ajaa tänne niin pitkän matkan ja viipyy muutaman tunnin ja lähtee takaisin. Mut vaihtoehtoja ei oikein oo...Pitäskö mun tarjota sille yöpaikkaa? Siihen en kuitenkaan olis valmis, koska oon ujo ja hän on mulle kuitenki niin tuntematon tyyppi etten mielelläni viettäisi hänen kanssaan heti pitkää aikaa vaan haluisin tutustua hiljalleen. Onko kaukosuhteessa sellaiseen varaa vai pitääkö sitä koittaa heti et toimiiko vaiko eikö...
pohdintaa
kaukosuhteesta
3917
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin.. Tuo on tosiaankin aika vaikea tilanne. Minä itsekin lopulta päädyin kaukosuhteeseen.
Mullakin oli just alkuvaiheessa samankaltaisia ajatuksia kuin sullakin. Olisin halunnut tutustua kyseiseen ihmiseen ihan rauhassa, tavata aina vähän kerrallaan, jutella kasvotusten ja muodostaa pikkuhiljalleen ajatuksia ja mielipiteitä hänestä. Toisin kuitenkin kävi. Ei ollut oikestaan muuta vaihtoa kuin mennä hänen luokseen kylään. Olimme tutustuneet (siis ihan kasvotusten kyllä)noin kuukausi ennen kuin sitten menin hänen luoksensa. Tuon kuukauden ajan olimme pitäneet yhteyttä puhelimitse ja maileilla. Olimme tutustuneet toisiimme jotenkuten, ja halusimme tavata kuitenkin uudestaan. Niinpä matkustin hänen luokseen. Ajattelin, ettei minulla ole oikestaan mitään menetettävää.. :)
Tuosta ensitapaamisestamme on nyt kulunut vuosi, ja tunteeni häntä kohtaan ovat vain kasvaneet. Eikä minua ole harmittanut yhtään, että olen tutustunut kyseiseen ihmiseen, joka tällä hetkellä on elämäni tärkein henkilö.
Aluksi minusta kyllä tuntui hyvin ahdistavalta se, ettei voinut tutustua rauhassa, siis esim. tapaamalla muutaman kerran viikossa parin tunnin ajan, vaan tapaamiset olivat pidempiä.
Mielestäni sinulla ei loppujen lopuksi ole mitään hävittävää, vaikka pyytäisitkin miestä yökylään. Ei se tarkoita sitä, että teidän pitäisi nukkua samassa sängyssä tai muuta. Voitte tutustua tapaamisen aikana toisiinne paremmin, ja näette, oletteko saaneet toisistanne puheluiden kautta aidon kuvan, ja haluatteko ryhtyä kaukosuhteeseen. Kerro ihmeessä kyseiselle miehelle kuitenkin, että haluaisit tutustua häneen hiljalleen jne. :)
Nykyisen avomieheni kanssa seurustelun alkutaival meni jotensakin näin: Ensin kirjoittelimme kirjeitä kaksi vuotta, eli jonkin verran toisiamme tunnetetiin, mutta ei tietysti kovin hyvin. Sitten tavattiin juurikin niin, että mies ajoi luokseni 250 km päästä, oli päivän meillä ja lähti kotiinsa. Parin viikon päästä sama uudestaan. Olihan tuollainen ajattaminen kauheaa, mutta en halunnut tarjota hänelle yösijaa, koska olin vielä alle 18 ja asuin vanhempieni luona. He eivät olleet kotona, mutta varmaan viimeistään naapurien juoruista olisivat kuulleet, että oli yövieras. Tuosta toisesta tapaamisesta taas pari viikkoa eteenpäin tipahti postilaatikkoon kirje, jossa oli meno-paluulippu mieheni luo. Olin aika hullu, mutta niiiin ihastunut/rakastunut kun lähdin viettämään kahdenkeskistä mökkiviikonloppua, vaikka olimme tavanneet vasta kaksi kertaa ja tunteista oli kerrottu vasta sillä toisella kerralla. Minäkin olin tosi ujo noissa suhdeasioissa, mutta ei se mitään haitannut. Sain pitää ujoudestani kiinni, ja nukuimme talon eri kerroksissa, eri huoneissa. Ei siinä sen kummempaa, se järjestely sopi molemmille, ja todellakin saimme tutustua rauhassa toisiimme. Noita mökkiviikonloppuja tuli talven mittaan todella paljon ja oli todella hyvä, että kun harvoin näimme, saimme viettää laatuaikaa ilman kummankaan vanhempien läsnäoloa. Eikä ollut mitään kiirettä suhteen etenemiseen, kun heti alussa puhuin suuni puhtaaksi siitä asiasta, eli että en halua edetä liian nopeasti, vaan ensin tutustutaan.
Eli rohkaise vaan mielesi ja anna mennä! Hyvin se menee.
olen itse alkanut seurustelemaan myös kaukosuhteessa ja hän asuu noin 200 km päässä minusta.Ensi tapaamisella hän ajoi tänne missä minä asun ja vietimme päivää yhdessä noin 6 tuntia ja sen jälkeen hän lähti kotiin.Myöhemmin kun oli puhetta että hän tulisi käymään niin hän itse tekstarissa kysyi että jos yöpyisi jotta olisi vähän enemmän aikaa olla yhdessä.Hän tulee käymään meillä koska se on niin helpompaa ja kyllä kaikki on toiminut ihan hyvin.Menimme kihloihin viime viikolla ja elämme vielä kaukosuhteessa.Ajattelimme etsiä yhteistä kotia sieltä suunnasta missä hän asuu.Ota ihmeessä rauhallisesti jos se on sinusta parempi,itse sillon ojattelin ottaa asiasta selvää kun ihminen on kuitenkin niin erilainen kasvotusten kun se mitä puhelimen välityksellä saa selvää.Se mikä sinusta tuntuu hyvältä niin on mielestäni se oikea vaihtoehto,tsemppiä:)