Lipponen on suuttunut kun Koiviston presidentinkykyjä arvostellaan. Lipponen on SDP:n etujen ajaja ensisijaisesti - onhan puolue antanut hänelle kaiken. (ehkä sen kihdinkin?)
Lipponen on tuohtunut sen vuoksi, että Suomi on asettanut kyseenalaiseksi SDP:n kyvyn tuottaa johtajia maahan. Suomen kirjan jälkeen vahvistuu se yleinen käsitys, että Koivistostakaan ei saada suurmiestä. Hän jää Tannerin tavoin suurmiesten ansoilla notkuneeksi, tahdottomaksi kruununvalloittajaksi.
Samaan tapaan Lipposesta tuli kruununvalloittaja Ahon hallituksen suurten muutosten jälkeen (laman katkaisu, talouden kasvu-uran aloittaminen, Eu-jäsenyys ja sopimus yhteisvaluutasta) itsellään hänellä ei johtajan kykyjä ole ollut. Pelkkä naisten itkettäjä.
Ainoa suuri SDP:n johtaja on O.V.Kuusinen, jolla on kansainvälistä menestystä. Kumma, että Lipponen, joka arvostelee Suomen kirjaa henkilökohtaisena vääristelynä ja tekijän mielenvikaisuudesta lähtöisenä, on itse määrännyt poistettavaksi SDP:n puheenjohtajien historiankirjoituksesta sen suurimman puheenjohtajan - O.V.Kuusisen.
Lipponen ja O.V.Kuusisen perintö
68
1570
Vastaukset
- vastannut..
yhtään asiakysymyksiin, vaan kävi pelkästään kiinni Juhani Suomen persoonaan, vihjaamalla vain että, kirja kuvastaa vain tekijänsä henkistä tilaa!
Elikkä Lipposen vastaus oli samaa luokkaa kuin tällä palstallakin joillekin. --Mee ukko hoitoon--!- muttei demareita?
Suomen kirja on paha kolaus SDP:n suunnitelmiin presidentinvaaleissa.
Halosen läpihuutojuttua ei tulekaan, kun paljastuu SDP:n heikko kyky tuottaa kunnollista presidenttiainesta.
Ahtisaari on poikkeus, mutta hän ei ollutkaan SDP:n tuotantoa ja on tehnyt suuremmat saavutuksensa ennen presidenttiyttään ja sen jälkeen. Sekään ei ole SDP:lle mairittelevaa. - Hepsererie
Lipponen jatkaa kunniakasta vasemmistolaisneuvostoliittolaisperinnettä, jossa toisinajattelijat määritellään mielenvikaiseksi, jos ei tapeta.
- Gaaprieli
Hepsererie kirjoitti:
Lipponen jatkaa kunniakasta vasemmistolaisneuvostoliittolaisperinnettä, jossa toisinajattelijat määritellään mielenvikaiseksi, jos ei tapeta.
Lipponen toimii kommunistijohtajien tapaan myös SDP:n historian muuttamisessa mieleisekseen, kun kiistatta suuri vaikuttaja Otto Kuusinen on heivattu kokonaan pois näkyvistä.
Miksiköhän Lipponen ei närkästynyt Lehtisen "väitöskirjasta", jossa Kekkosta haukuttiin oikein olan takaa kaunokirjallisin keinoin. Missään oikeassa yliopistossa Lehtisestä ei olisi tuolla näytöllä tohtoria tullut. - Otsikossa hymiö
Hepsererie kirjoitti:
Lipponen jatkaa kunniakasta vasemmistolaisneuvostoliittolaisperinnettä, jossa toisinajattelijat määritellään mielenvikaiseksi, jos ei tapeta.
"On toki,...
Lähettäjä: Jorma Laitinen Järkivihreä 27.8.2002
> jännä tyyppi. Kylpee kepukammossa.
> Onkohan täällä muitakin psykopaatteja?
-------------------------
...jäbä nyt parhaasta päästä, hyvänä kakkosena tulee yxvaa, sitten on tämä nakke ja lexa. Tuomisjaska on sellainen suht vaaraton vaikka onkin laitoshoidossa siitä päätellen, ettei kirjoittele kuin päiväsaikaan. Söör allua ei nyt oikein psykopaatiksi voi luokitella, paremminkin sellaiseksi höyrähtäneeksi huru-ukoksi, jonka mielestä kepulaiset haisee, eivätkä näin olle sovi hänen aatelisnenänsä läheisyyteen.Saattaapi niita muitakin olla, mutta ne ovat vähän niinkuin oikeusistuin määrittelee, täyttä ymmärrystä vailla." - Emeritus
Otsikossa hymiö kirjoitti:
"On toki,...
Lähettäjä: Jorma Laitinen Järkivihreä 27.8.2002
> jännä tyyppi. Kylpee kepukammossa.
> Onkohan täällä muitakin psykopaatteja?
-------------------------
...jäbä nyt parhaasta päästä, hyvänä kakkosena tulee yxvaa, sitten on tämä nakke ja lexa. Tuomisjaska on sellainen suht vaaraton vaikka onkin laitoshoidossa siitä päätellen, ettei kirjoittele kuin päiväsaikaan. Söör allua ei nyt oikein psykopaatiksi voi luokitella, paremminkin sellaiseksi höyrähtäneeksi huru-ukoksi, jonka mielestä kepulaiset haisee, eivätkä näin olle sovi hänen aatelisnenänsä läheisyyteen.Saattaapi niita muitakin olla, mutta ne ovat vähän niinkuin oikeusistuin määrittelee, täyttä ymmärrystä vailla."...ihan validia tekstiä tänäkin päivänä, muilta osin, paitsi sinä tunnut päässeen jo avohoitoon.
- Otsikossa hymiö
Otsikossa hymiö kirjoitti:
"On toki,...
Lähettäjä: Jorma Laitinen Järkivihreä 27.8.2002
> jännä tyyppi. Kylpee kepukammossa.
> Onkohan täällä muitakin psykopaatteja?
-------------------------
...jäbä nyt parhaasta päästä, hyvänä kakkosena tulee yxvaa, sitten on tämä nakke ja lexa. Tuomisjaska on sellainen suht vaaraton vaikka onkin laitoshoidossa siitä päätellen, ettei kirjoittele kuin päiväsaikaan. Söör allua ei nyt oikein psykopaatiksi voi luokitella, paremminkin sellaiseksi höyrähtäneeksi huru-ukoksi, jonka mielestä kepulaiset haisee, eivätkä näin olle sovi hänen aatelisnenänsä läheisyyteen.Saattaapi niita muitakin olla, mutta ne ovat vähän niinkuin oikeusistuin määrittelee, täyttä ymmärrystä vailla.""Et kyllä kovinkaan viisas,...
Lähettäjä: Jarmo Laitinen 6.4.2003
> Huomasin juuri, että kun olen pityänyt tapanani kehua joitain ihmisiä viisaiksi niin olen sellainen itsekin...
> =
> Porvarihallitusta ei tule.
> =
> Yhteistyötä Kokoomuksen kanssa Kepun olisi kannattanut miettiä silloin, kun Kepu rustaili
> niitä kymmeniä välikysymyksiään Kokoomusta vastaan, kun se nimitteli Myyrmannin räjähdystä
> Kokoomuksen - ja välillisesti Ville Itälän - syyksi, kun se kaatoi omat
> sonerapäätöksensä Kokoomuksen niskaan jne. jne...
---------------------------
...meillehän on tulossa porvarihallitus, missä demarit ovat apupuolueena."
- K.Tikka
Otto Wille Kuusinen oli SDP:n alkutaipaleen ehdottomia johtohahmoja ja monessa mukana. Hän mm. suunnitteli ja piirsi omin käsin SDP:n tärkeimmät vaalijulisteet.
Hänen myöhempi uransa työväenliikkeen piirissä on vertaansa vailla. Wäinö Tanner, jolle täällä on sovitettu suurmiehen kaapua, on hänen rinnallaan kyläpoliitikko.
Otto Wille Kuusinen kohosi Neuvostoliiton johdon läheiseksi neuvonantajaksi. Niissä tehtävissä hän toimi kymmeniä vuosia. Hän on ainoa suomalaisen työväenliikkeen johtaja, jolle on pystytetty patsaita ulkomailla. Hänet haudattiin kunniapaikalle Kremlin muuriin.
Sanalla sanoen:
Otto Wille Kuusinen on ylivoimaisesti merkittävin suomalaissyntyinen työväenjohtaja. Wäinö Tanner tai kukaan muu ei pääse häntä lähellekään. SDP:n pitäisi olla ylpeä suuresta pojastaan eikä häpeillen piilotella, jopa kieltää.
Tässä SDP:n alkutaipaleen vaalijulisteita, design by Otto Wille Kuusinen (Niiden iskevää tehovoimaa ei ole ylitetty vieläkään)
http://www.tyark.fi/julisteet.htm- huomiota..
tuohon, vuoden 1936 vaalijulisteeseen jossa talot on kaikki samanlaisia, niinkuin kanahäkkejä.
Se tasapäistäminen oli silloin jo muotia SDP:ssa. - SDP:n vaalikassaan
huomiota.. kirjoitti:
tuohon, vuoden 1936 vaalijulisteeseen jossa talot on kaikki samanlaisia, niinkuin kanahäkkejä.
Se tasapäistäminen oli silloin jo muotia SDP:ssa.Elantolaista grynderitaloutta viriteltiin voimiinsa.
Otto Wille Kuusinen ei liene ollut vuoden 1918 jälkeen edes SDP:n jäsen. Hänestä tuli puolueloikkari eikä mikään puolue muistele kaiholla puolueloikkareita. Kuusinen vaikutti maanalaisessa kommunistisessa liikkeessä NL:sta käsin ja oli sitten NKP:n jäsen. Kuusisesta tuli siis kommunisti eikä sosiaalidemokraatti. Kommunismi eroaa jyrkäsri sosiaalidemokratiasta ja kommunistit ovat aina pitäneet sosiaalidemokraatteja pahimpina vihollisinaan, pahempina kuin porvareita, koska kommunistit pitivät sosiaalidemokraatteja luokkapettureina. Väinö Tanner oli näiden luokkapetturien varsinainen esikuva, jonka NL halusi ensimäisenä tuomittavaksi sotarikoksista.
SDP:n sodanjälkeinen historia kuvaa hyvin sitä eripuraa, mikä vallitsi kommunistien ja ns. asevelisosialistien johtaman SDP:n välillä. Kuusisen tytär Hertta Kuusinen julisti kovaäänisesti Tshekkoslovakian tien olevan meidänkin tiemme sodan jälkeen. Sosiaalidemokraatit sanoutuivat jyrkästi irti tällaisesta ajatuksesta ja siitä sitten vähitellen kehkeytyikin yhteistyötä sosiaalidemokraattien ja Kokoomuksen kesken Kekkosen ja kommunismin kaatamiseksi, mikä huipentui epäonniseen Honka-liittoon.
USAn suurlähettiläs on myöhemmin arvioinut, että sosiaalidemokraattien panos oli ratkaisvin siinä, ettei Suomesta tullut kommunistista valtiota. CIAhan myös rahoitti SDP:tä tämän vuoksi samaan aikaan, kun kommunistit ja Maalaisliitto saivat vaalirahoitusta NL:sta.- Neuvostoliiton kaupasta
Mielipidepankki kirjoitti:
Otto Wille Kuusinen ei liene ollut vuoden 1918 jälkeen edes SDP:n jäsen. Hänestä tuli puolueloikkari eikä mikään puolue muistele kaiholla puolueloikkareita. Kuusinen vaikutti maanalaisessa kommunistisessa liikkeessä NL:sta käsin ja oli sitten NKP:n jäsen. Kuusisesta tuli siis kommunisti eikä sosiaalidemokraatti. Kommunismi eroaa jyrkäsri sosiaalidemokratiasta ja kommunistit ovat aina pitäneet sosiaalidemokraatteja pahimpina vihollisinaan, pahempina kuin porvareita, koska kommunistit pitivät sosiaalidemokraatteja luokkapettureina. Väinö Tanner oli näiden luokkapetturien varsinainen esikuva, jonka NL halusi ensimäisenä tuomittavaksi sotarikoksista.
SDP:n sodanjälkeinen historia kuvaa hyvin sitä eripuraa, mikä vallitsi kommunistien ja ns. asevelisosialistien johtaman SDP:n välillä. Kuusisen tytär Hertta Kuusinen julisti kovaäänisesti Tshekkoslovakian tien olevan meidänkin tiemme sodan jälkeen. Sosiaalidemokraatit sanoutuivat jyrkästi irti tällaisesta ajatuksesta ja siitä sitten vähitellen kehkeytyikin yhteistyötä sosiaalidemokraattien ja Kokoomuksen kesken Kekkosen ja kommunismin kaatamiseksi, mikä huipentui epäonniseen Honka-liittoon.
USAn suurlähettiläs on myöhemmin arvioinut, että sosiaalidemokraattien panos oli ratkaisvin siinä, ettei Suomesta tullut kommunistista valtiota. CIAhan myös rahoitti SDP:tä tämän vuoksi samaan aikaan, kun kommunistit ja Maalaisliitto saivat vaalirahoitusta NL:sta...jota jouduttiin naapurin sosialistisen järjestelmän vuoksi käymään valtionpäämiestasolla.
Kekkonen on järkännyt maahan demareille työpaikkoja ja hyvinvointia enemmän kuin SDP tai ay-liike!
Suomen kaupankäynti USAhan oli murto-osa edellisestä.
CIA:n rahallinen apu sdp:lle on perustunut täydelliseen yhteisymmärrykseen Kekkosen ja CIAn välillä. Amerikkalaiset olivat tyhmiä. Täytyy nimittäin huomioida, mihin vaalikampanjoissa rahaa käytetään - kaupalliseen mainontaan, yhteen Kekkosen lempiaiheista. Lisäksi rahat menivät suomalaisille kirjapainoille ja sanomalehdille - ei Allereille. Neuvostoliiton kaupasta kirjoitti:
..jota jouduttiin naapurin sosialistisen järjestelmän vuoksi käymään valtionpäämiestasolla.
Kekkonen on järkännyt maahan demareille työpaikkoja ja hyvinvointia enemmän kuin SDP tai ay-liike!
Suomen kaupankäynti USAhan oli murto-osa edellisestä.
CIA:n rahallinen apu sdp:lle on perustunut täydelliseen yhteisymmärrykseen Kekkosen ja CIAn välillä. Amerikkalaiset olivat tyhmiä. Täytyy nimittäin huomioida, mihin vaalikampanjoissa rahaa käytetään - kaupalliseen mainontaan, yhteen Kekkosen lempiaiheista. Lisäksi rahat menivät suomalaisille kirjapainoille ja sanomalehdille - ei Allereille.Olet oikeassa siinä, että suomalaiset yritykset ja sen myötä myös työllisyys hyötyi NL:n kaupasta ja tässä Kekkosella on suuri rooli, siitä ei ole epäilystä. Mutta asia ei ole ihan yksiselitteinen.
Idänkauppa oli ns. bilateraalikauppaa. Tällaisessa kahdenvälisessä kaupassa tavaranvaihto ei määräydy markkinaehtoisesti, vaan siitä sovitaan rajatussa maailmassa. Silloin kaupan mittareina ovat enemmän määrä kuin laatu. Suomi sai raaka-aineita, ydinvoimaloita, sähkövetureita, aseita ja koivuklapeja NL:sta ja myi sinne vastapainoksi sukkahousuja, verkkareita, kenkiä ja mitä nyt milloinkin sovittiin. Myöhemmin tulivat sitten myös teollisuuskompinaattien rakennustyöt Kostamukseen.
Tällainen systeemi tuppaa heikentämään laatua. Suomen tavaranvaihdosta alkoi jossain vaiheessa jo noin kolmannes olla tätä kahdenvälistä kauppaa. Pitkään jatkuessaan se olisi väistämättä nakertanut kansainvälistä kilpailukykyämme ja vain lisännyt tarvetta lisätä kahdenvälisyyttä. Lopulta olisimme päätyneet osaksi NL:n sisämarkkinoita. Työllisyyttä olisi ollut, mutta elintaso olisi romahtanut lähemmäs noiden sisämarkkinoiden yleistä elintasoa.
Ulkopoliittisista syistä teimme myös vähintäänkin kyseenalaisia kauppoja Kekkosen johdolla. Kuuluisimpia niistä ovat ydinvoimalakaupat. NL:n vuonna 1968 antama tarjous uudesta ydinvoimalasta ylitti halvimman läntisen tarjouksen noin kolmanneksella, minkä takia IVO pani vastaan. Kekkonen kuitenkin sopi venäläisten kanssa, että länsimaiden tarjoukset vuodatetaan vastoin kaikkia kauppasääntöjä niiden tarkistettavaksi. Tarkistuksen jälkeen NL sitten pudotti hintaansa täsmälleen samaksi kuin halvin länsimainen tarjous. Tässä yhteydessä on tullut kuuluisaksi myös Kekkosen Moskovasta IVOn johtajalle lähettämä kortti, jossa Kekkonen vain lähettää monitulkintaisesti terveisiä tälle johtajalle, jolle hän ei ole koskaan ennen lähetellyt mitään kortteja.
Erikoisia olivat myös sähköveturikaupat. Veturien hinta oli saatu kaiketi hilattua riittävän alhaisen näköiseksi, kun veturit toimitettiin puutteellisina. Tarvittavat lisäasennukset tehtiin sitten Suomessa. Vetureista puuttuivat mm. istuimet, jossa kuljettaja ja apumies olisiva voineet junaa ajaessaan istua.
Varsin kummallinen on väite siitä, että CIAn apu olisi perustunut yhteisymmärrykseen Kekkosen ja CIAn välillä. Miksi ihmeessä CIA olisi kertonut jollekin Kekkoselle, joka oli Maalaisliiton jäsen ja pääministerikin avustaan SDP:lle sotien jälkeisinä vuosina, jolloin rahallinen apu aloitettiin.
Amerikkalaiset eivät suinkaan olleet tyhmiä. SDP:n saama apu oli väljennetty versio Marshall-avusta, jonka tarkoituksena oli nimenomaan hillitä kommunismin etenemistä. On aivan sama miten saatua rahaa käytettiin, jos sillä kyettiin torppaamaan kommunistien etenemistä. Ja Suomessa SDP onnistui siinä, erityisesti taistelussa ay-liikkeen vallasta, mikä sitten heijastui myös yleisemmin vallasta käytyyn taisteluun.- katsella sormien lovitse
Mielipidepankki kirjoitti:
Olet oikeassa siinä, että suomalaiset yritykset ja sen myötä myös työllisyys hyötyi NL:n kaupasta ja tässä Kekkosella on suuri rooli, siitä ei ole epäilystä. Mutta asia ei ole ihan yksiselitteinen.
Idänkauppa oli ns. bilateraalikauppaa. Tällaisessa kahdenvälisessä kaupassa tavaranvaihto ei määräydy markkinaehtoisesti, vaan siitä sovitaan rajatussa maailmassa. Silloin kaupan mittareina ovat enemmän määrä kuin laatu. Suomi sai raaka-aineita, ydinvoimaloita, sähkövetureita, aseita ja koivuklapeja NL:sta ja myi sinne vastapainoksi sukkahousuja, verkkareita, kenkiä ja mitä nyt milloinkin sovittiin. Myöhemmin tulivat sitten myös teollisuuskompinaattien rakennustyöt Kostamukseen.
Tällainen systeemi tuppaa heikentämään laatua. Suomen tavaranvaihdosta alkoi jossain vaiheessa jo noin kolmannes olla tätä kahdenvälistä kauppaa. Pitkään jatkuessaan se olisi väistämättä nakertanut kansainvälistä kilpailukykyämme ja vain lisännyt tarvetta lisätä kahdenvälisyyttä. Lopulta olisimme päätyneet osaksi NL:n sisämarkkinoita. Työllisyyttä olisi ollut, mutta elintaso olisi romahtanut lähemmäs noiden sisämarkkinoiden yleistä elintasoa.
Ulkopoliittisista syistä teimme myös vähintäänkin kyseenalaisia kauppoja Kekkosen johdolla. Kuuluisimpia niistä ovat ydinvoimalakaupat. NL:n vuonna 1968 antama tarjous uudesta ydinvoimalasta ylitti halvimman läntisen tarjouksen noin kolmanneksella, minkä takia IVO pani vastaan. Kekkonen kuitenkin sopi venäläisten kanssa, että länsimaiden tarjoukset vuodatetaan vastoin kaikkia kauppasääntöjä niiden tarkistettavaksi. Tarkistuksen jälkeen NL sitten pudotti hintaansa täsmälleen samaksi kuin halvin länsimainen tarjous. Tässä yhteydessä on tullut kuuluisaksi myös Kekkosen Moskovasta IVOn johtajalle lähettämä kortti, jossa Kekkonen vain lähettää monitulkintaisesti terveisiä tälle johtajalle, jolle hän ei ole koskaan ennen lähetellyt mitään kortteja.
Erikoisia olivat myös sähköveturikaupat. Veturien hinta oli saatu kaiketi hilattua riittävän alhaisen näköiseksi, kun veturit toimitettiin puutteellisina. Tarvittavat lisäasennukset tehtiin sitten Suomessa. Vetureista puuttuivat mm. istuimet, jossa kuljettaja ja apumies olisiva voineet junaa ajaessaan istua.
Varsin kummallinen on väite siitä, että CIAn apu olisi perustunut yhteisymmärrykseen Kekkosen ja CIAn välillä. Miksi ihmeessä CIA olisi kertonut jollekin Kekkoselle, joka oli Maalaisliiton jäsen ja pääministerikin avustaan SDP:lle sotien jälkeisinä vuosina, jolloin rahallinen apu aloitettiin.
Amerikkalaiset eivät suinkaan olleet tyhmiä. SDP:n saama apu oli väljennetty versio Marshall-avusta, jonka tarkoituksena oli nimenomaan hillitä kommunismin etenemistä. On aivan sama miten saatua rahaa käytettiin, jos sillä kyettiin torppaamaan kommunistien etenemistä. Ja Suomessa SDP onnistui siinä, erityisesti taistelussa ay-liikkeen vallasta, mikä sitten heijastui myös yleisemmin vallasta käytyyn taisteluun.Ymmärrän, että on vaikea luopua siitä historiankäsityksestä, minkä SDP on halunnut itsestään antaa peitellääkseen tihutöitään suomalaisille.
Yleinen käsitys mielipidepenkeilla ilmeisesti on, että jos Suomi ei olisi käynyt Kekkosen johdolla Neuvostoliiton kanssa kauppaa, niin Suomessa oltaisiin valmistettu vientiin jo 1970-luvulla kamerakännyköitä.
Mitä tulee Neuvostoliiton kauppaan, voisiko joku laittaa sen EEC vastaisen ilmoituksen, jossa keekoilee monta nykyistäkin sosialistia estämässä Kekkosen avaamaa EEC-kauppaa.
Jos joku on kiero ja kiilusilmä - se on sosialisti historiaa kirjoittelemassa.
- JormaKKorhonen
Toisaalta ymmärrän, että kepulaiset haluavat toistuvasti tuoda esille 90 vuoden takaisia asioita silloisen sdp:n historiasta, kun sitä lähempää ei löydy sellaisia, joilla voisi edes hieman hämätä ihmisiä muistamasta heidän puolueensa paljon lähemmästä likaisesta menneisyydestä.
Mutta kun nuokin kepulaisten esittämät näkemykset eivät ole tietoja vaan luuloja.
Antaakseni heille hieman oikeita, historiallisista lähteistä vuoren varmasti todistettavissa olevia tietoja laitan tähän pätkän eräästä kirjoituksestani, joka on tarkoitettu toisaalle. Sitä - kokonaisuudessaan paljon laajempaa esitystäni - tullaan lähiaikoina käsittelemään eräässä historian harrastajien piirissä ja kenties myös parissa etelä-suomalaisessa oppilaitoksessa.
Niitä, joiden lukutottumukset eivät riitä edes tällaisen pätkän lukemiseen, kehotan kuitenkin katsomaan edes tähtijonoilla muusta tekstistä erotetut kohdat:
- - - - - - - - - - - - - - -
Vuoden 1917 syksy oli Suomessa levotonta aikaa. Elintarvikkeista oli pulaa, työttömyys korkea ja poliittinen tilanne kireä. Sosialidemokraatit olivat menettäneet enemmistönsä eduskunnassa, jonka oli ratkaistava korkeimman vallan kysymys. SDP lähti uuteen eduskuntaan julkaisemalla "Me vaadimme" -ohjelman, jossa esitettiin työväestön tavoitteet.
Painostaakseen eduskuntaa hyväksymään sosiaalidemokraattien esityksen, määräsi Suomen ammattijärjestö SAJ yleislakon. Suurlakkoon ryhtyminen oli työväenliikkeen johdon epätoivoinen yritys saada joukot järjestykseen ja rivit kuntoon, sillä toisena vaihtoehtona olisi ollut vallankumous, jonka onnistumista pidettiin epätodennäköisenä.
Lakko kehittyi erilailla eri paikkakunnilla, mutta missään se ei alussa ollut täydellinen ja osa paikkakunnista, kuten Kuopio säästyi yleislakolta kokonaan. Pitäväksi lakko alkoi muodostua vasta kun työväestön järjestyskaartit ryhtyivät valvomaan lakkoa. Järjestyskaartit miehittivät strategiset kohteet ja pysäyttivät liikenteen ja viestimet.
Lisäksi järjestyskaartit valvoivat lakkolaisten turvallisuutta suojeluskuntia vastaan.
Järjestyskaartit pyrkivät riisumaan suojeluskuntalaiset aseista ja myös pidättivät suojeluskuntalaisia ja muita työväenliikkeen vastustajia. Kaikenkaikkiaan 34 ihmistä kuoli suurlakon aikaisissa levottomuuksissa. Lakon aikana työväenkaarti eriytyi järjestyskaarteihin ja punakaarteihin. Punakaartit eivät olleet keskusneuvoston komennossa ja aiheuttivat sille paljon vaivaa. Punakaartit syyllistyivät lakon aikana moniin laittomuuksiin, mm. murhiin.
Vallankumouksellinen keskusneuvosto päätti 18.11. lakon lopettamisesta ja siirtymisestä "luokkataisteluun ilman suurlakkoa", mikä tarkoitti pyrkimystä muodostaa punainen hallitus. Lakkoliikkeen johto ei kuitenkaan uskaltanut julkistaa lopettamispäätöstä peläten lakkolaisten, erityisesti kaartien reaktioita. Kaartit halusivat jatkaa lakkoa, sillä pelättiin lakon jälkeisiä oikeudenkäyntejä ja porvareiden kostoa. Lakkoa jatkettiinkin Viipurissa, Kotkassa ja Helsingissä kun muualla se oli jo loppunut. Lakko saatiin loppumaan vasta 19.11. kun alettiin levittää huhua punaisen hallituksen muodostamisesta.
Työväenliikkeessä oli tapahtunut selkeä kahtiajako, kun SAJ katkeroitui SDP:n johdolle ja eduskuntaryhmälle. Samalla työväenliikkeen johto menetti otteensa niistä kaarteista, jotka kannattivat radikaalimpia toimia. Porvarit ja suojeluskuntalaiset olivat myös katkeria lakon aikana tapahtuneista laittomuuksista ja kostomentaliteetti kyti pinnan alla.
Eduskunnan ulkopuolella olevana Tanner oli voinut pysytellä melko hyvin erossa tuosta kaikesta edellä sanotusta. Mutta marraskuun 1917 ylimääräiseen puoluekokoukseen hän kuitenkin osallistui.
* * * * *
Kokouksessa käytti alustuspuheenvuoron O.V.Kuusinen, joka oli vallankumoukselle myötämielinen, vaikka ei vielä tuolloin tarkoittanut työväen diktatuuria vaan kansalliskokouksen koollekutsumista. Kuusista selkeästi vallankumouksellisempia tuossa vaiheessa olivat mm. Yrjö Sirola, Kullervo Manner, Ali Aatonen, Eero Haapalainen ja Oskari Tokoi.
Parlamentaarista ratkaisua oli siirtynyt kannattamaan Eetu Salin, ja samalla kannalla olivat mm. Taavi Tainio, Jussi Raitio, K.H.Wiik ja Edvard Gylling. Tanner oli tietysti heidän kannallaan, mutta hänet oli suljettu pois virallisten kokousedustajien joukosta, koska uusia kokousedustajavaaleja ei ollut suoritettu ja kokousedustajina toimivat kesäkuun puoluekokousta varten valitut.
Puheenvuoroja Tanner kuitenkin sai käyttää kokouksessa. Kuuluisaksi on tullut repliikki, jossa hän varoitteli sosialidemokraatteja lähtemästä vallankumouksen tielle sanoen mm. ”siinä te häpäisisitte Suomen työväenluokan ja taittaisitte niskanne”.
Kokouksen kulisseissa Tanner toimi voimakkaasti parlamentaarisen ratkaisun puolesta. Itse asiassa juuri Väinö Tanner laati Seth Heikkilän puoluekokoukselle esittämän ohjelman, jossa vaadittiin puoluetta hylkäämään anarkistiset taistelutavat ja vallankumoukseen tähtäävät tavoitteet, saattamaan järjestyskaartit (punakaartit) puolueen valvontaan ja hyväksymään kokoomushallitus, jossa olisi sos.dem. enemmistö, kun sos.dem. puolue oli edelleen selvästi Suomen suurin.
* * * * *
Uutta senaattia ei tullut, kun porvarit lyhytnäköisesti estivät sellaisen syntymisen. Porvareista muodostunutta tynkäsenaattia johti E.N.Setälä. Tuokin senaatti hajosi suurlakon välittömänä seurauksena ja maassa oli hallituspula. Sosialidemokraattien monet ehdotukset hallituksen muodostamiseksi ja sen kokoonpanoksi torjuttiin eri syillä, vaikka ne saivat kannatusta myös porvarillisella puolella. Tannerin nimi tuli siellä esille jopa hallituksen muodostajana eli pääministerinä.
Yhteiskunnan ollessa jo lähes myrskyn silmässä Tanner toimi edelleen hyvin aktiivisesti osuustoimintaliikkeessä, joka kehittyi koko ajan voimakkaammaksi tekijäksi yhteiskunnassamme. Varsinkin Elanto vahvisti asemiaan entisestäänkin.
Kuuluisan tammisunnuntain 27.1.1918 (jolloin alkoi vapaussota, kun vierasta asevoimaa ruvettiin riisumaan aseista eri puolilla Suomea) Tanner vietti hiihdellen tilansa Lill-Hemtasin metsissä Väinö Huplin kanssa, joka oli tullut Tannereille viikonloppua viettämään ja keskustelemaan liikeasioista OTK:n toimitusjohtajaksi lupautuneen Tannerin kanssa.
Elannon ja punakaartien suhteet käytännön tasolla alkoivat samana päivänä, kun Eero Haapalainen lähetti Toimeenpanevan Komitean puolesta Elannolle kirjeen, jossa vain ilmoitettiin, että ”toveri Ilmari Kotijärvi on valtuutettu ottamaan teidän varastoistanne kaikkia tarvittavia elintarvikkeita”. Tuollainen röyhkeys ei tietenkään ollut Tannerin mieleen.
Aluksi punakaartit maksoivat kyllä ottamansa tavaran, mutta kun elintarvikkeista oli pulaa, niin monet jäivät niitä ilman, ja melko pian myös punakaartien rahavarat ehtyivät ja ne rupesivat vaatimaan tavaraa ilmaiseksi. Myös Elannon kassa alkoi kuivua, ja Tanner joutui hakaukseen Haapalaisen kanssa, joka uhkailikin Tanneria tavoitteisiinsa pääsemiseksi.
Sodan pitkittyessä Tanner kuten muutkin revisionistit joutuivat vakavaan vaaraan punakaartien taholta, ja hänestä oli annettu jo vangitsemismääräys ja vangitsemisen oli tarkoitus tapahtua seuraavana yönä Tannerien kaupunkiasunnossa Siltasaarenkadulla, mutta eräs asiasta tietävä varotti siitä Tanneria, joka piiloutui lapsuudenystävänsä Aku Marsion luo Sörnäisten sähkölaitokselle, ja niin häntä ei saatu kiinni.
Myös Tannerin maatilalle tuli uhkaussoittoja ja sieltä otettiin viljaa, eläinten rehuja ja muutakin tavaraa pakkoluovutuksena. Kerran sinne tuli myös kolme punakaartilaista, jotka vaativat Tannerien lehmiä teurastettaviksi, mutta Linda Tanner sai estetyksi aikeen. Tilalle tuli myös varoitussoitto, ja soittaja oli ilmeisesti Espoon vallankumoushallintoon kuulunut tri Ivar Lassy, Linda Tannerin ja hänen miehensäkin harras ihailija.
Tannerin suureksi rooliksi sodan päätyttyä tuli valkoisten vainoamien punaisten auttaminen. Sodan kestäessä hän auttoi myös valkoisia. Maaliskuun alussa pidätettiin päätoimittaja Eero Erkko vastavallankumouksellisuudesta epäiltynä. Tanner koetti puhua Erkon puolesta, mutta ei saanut tätä pois vankilasta. Sen sijaan hän lähetti sikaarejaan kovasti kaipaavalle Erkolle laatikollisen sikaareja omista vähistä varastoistaan.
Sodan loppuvaiheissa punaisen terrorin uhriksi joutui myös Linda Tannerin isä, Kaarle Anttila. Hänet surmattiin Vesunnan kankaalla lähellä Hattulaa.
Tanner sanoo muistelmissaan sota-aikaa ”masentavaksi ajaksi, jota ei mielellään muistele”. Sotakuukaudet masensivat Tanneria siitäkin syystä, että energinen ja aktiivinen mies joutui viettämään paljon yksinäisiä iltoja kaupunkiasunnossaan perheen ollessa maalla, ja monet päivätkin kuluivat lähes joutilaisuudessa, kun normaali liiketoimintakin oli jumissa. Hänen toimelias henkensä ei kuitenkaan missään vaiheessa voinut lakata harkitsemasta toiminnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksia.
* * * * *
Sodan alusta alkaen kokoontui säännöllisesti sotaa vastustavien sosialidemokraattien keskusteluryhmä, johon kuuluivat näkyvimpinä K-H.Wiik, Edvard Gylling, Edvard Valpas ja Väinö Tanner. Huomiota herättävä oli Työmies- lehdessä 10.4.1918 ollut sovintoehdotus, jonka allekirjoittajina oli 21 henkilöä, mm. Wäinö Vuolijoki, Hannes Ryömä, Väinö Hakkila, Lauri af Heurlin, Matti Paasivuori, Julius Ailio, Väinö Hupli, J.V.Keto, O.Suuntala, Miina Sillanpää, Toivo Salmio, Paavo Raittinen ja Väinö Tanner, siis joukkoa, jota yhdistivät monet siteet jo aikaisemmilta vuosilta.
Tuo sosialidemokraattisen puolueen tulevan johdon allekirjoittama sovintoehdotus sai kannatusta myös porvarillisella puolella ja vapautti ainakin sen allekirjoittaneet syyllisyydestä sodan jatkamiseen, mikä oli tärkeää paitsi heidän itsensä poliittisen tulevaisuuden myös koko maan kannalta.
Kuten tiedetään, ehdotus ei saanut kaikkia sosialidemokraatteja taakseen, vaan sota jatkui katkeraan loppuun asti, ja sodan jatkamisen kannalla olleet johtajat sitten emigroituivat Neuvostoliittoon. Sinne menivät mm. Kullervo Manner, Yrjö Sirola, Eero Haapalainen, O.V.Kuusinen ja monet muut, myös pitkään sodan vastaisella kannalla ollut Edvard Gylling. O.V.Kuusinen oli heistä ainoa, joka sai elää 1964 tapahtuneeseen luonnolliseen kuolemaansa saakka, muut tuhansien vähäisempien suomalaisemigranttien lailla tulivat tuhotuiksi Stalinin vainoissa 1936-38.
* * * * *
Kun saksalaiset tulivat Helsinkiin 12.4.1918 myös SDP:n laillisuusmiehet joutuivat vetäytymään ”katakombeihin”, sillä porvarien viha sosialidemokraatteja kohtaan oli niin silmitön, että se ei erotellut syyllisiä ja syyttömiä. Väinö Tanner tuli kuitenkin julkisuuteen jo 14.4. ja kutsui Heimolaan (silloiseen eduskuntataloon) koolle pienen sosialidemokraattisen ryhmän. Valkoisten usuttama poliisi tuli pian hajottamaan tuota kokousta, mutta Tannerin voimakas ja lakiin vetoava esiintyminen teki poliisiin vaikutuksen ja ryhmä sai jatkaa kokoustaan.
Tanner sai pian kutsun Helsinkiin tulleiden saksalaisten johtajan, kenraali ja kreivi von der Goltzin luo, jonne hän meni yhdessä Wäinö Wuolijoen kanssa. Siellä kohtelias von der Goltz esitti miehille vetoomuksen, jotta he vaikuttaisivat verenvuodatuksen lopettamiseksi. Tanner itse sanoo, että ”lupasimme harkita asiaa”, mutta von der Goltz saattoi julkisuuteen tiedotteen, jossa hän ilmoitti, että ”sosialidemokraattien revisionistinen siipi hylkää yhteistoiminnan punaisen puolueen kanssa”. Itse asiassa tuota yhteistoimintaa i von der Goltzin tarkoittamassa mielessä ei koskaan ollutkaan.
* * * * *
Sosialidemokraattien laillisuusmiehet antoivat 18.4.1918 levitykseen Helsingissä julkilausuman, mikä lienee ollut Hannes Ryömän käsialaa, mutta ilman muuta myös Tanner ja muut revisionistit olivat sen takana. Tuo julkilausuma on niin merkittävä. että otan siitä tähän varsin pitkän sitaatin:
”Nyt alkaa tilinpäätös suomalaisten bolshevikkien toiminnasta kaikessa karmeudessaan olla selvillä. Sen sijaan että työväenluokka vuosi sitten oli tilaisuudessa eduskunnallisuuden kautta sanomaan painavan sanansa kaikissa asioissa, että sillä oli mahtavat sosialidemokraattiset järjestöt, että sillä oli enemmistö eduskunnassa ja hallituksessa ja omat miehensä usealla muullakin tärkeällä yhteiskunnallisella vartiopaikalla, on sen voima tällä hetkellä niin maahan lyöty, että sitä tuskin olisi uskottu mahdolliseksi. - - - Tuhannet työläiset ovat kaatuneet tai menettäneet vapautensa, heidän vaimonsa ja lapsensa on syösty epätoivon ja turvattomuuden tilaan. - - - Työväen kalleinta omaisuutta, kaikkia kansalaisoikeuksia ja saavutettuja yhteiskunnallisia uudistuksia uhkaa tuho niiden kiihkoilijoiden taholta, joita porvariston voitonhuumassa nousee. Edessä on kamala työttömyys ja nälänhätä. Suomen työväen raskain koettelemuksen hetki on lyönyt”.
On selvää, että julistuksessa raskaasti syytettiin kaikesta kapinan johtoa, joka nyt on livistänyt tiehensä mukanaan ryöstettyjä varoja ja elintarvikkeita. Julistus päättyi kehotukseen: ”Siis alas aseet kaikkialla ja palatkaamme länsimaisen demokratian taistelutapoihin, palatkaamme rakentavaan eduskunnalliseen työhön ja aseettomaan järjestötoimintaan”.
Vaikka sosialidemokraattien revisionisteissa oli monia Väinö Tanneria pitempiaikaisempia, näkyvämpiä ja siihen asti vaikutusvaltaisempiakin miehiä, juuri sodan loppuvaiheessa Tanner kohosi kuitenkin kiistattomasti heidän johtoonsa. Varmaan tähän vaikutti Tannerin saavutukset osuustoiminnassa ja yritysjohtajana ja myös jo aikaisempi rakentavaksi koettu toiminta puolueessa, mutta eniten varmaan painoi hänen voimakas ja luottamusta herättävä persoonallisuutensa, jonka siis valkoisetkin olivat panneet merkille ja se oli tullut myös von der Goltzin tietoon.
Tästä alkaen Väinö Tanner oli sosialidemokraattisen puolueen ja Suomen työväen kiistattomasti tunnustettu ja kunnioitettu johtaja, jolla ei ollut kilpailijaa ja jonka arvovalta pian ylitti puoluerajat.
* * * * *- on sivuseikka
EI kiinnosta punikkien kokousten kulku, tai oliko joku noissa kokouksissa maltillisempi punikki kuin toinen. Tapahtumat puhuvat puolestaan!
SDP ajoi Suomen sekasortoon ja yllytti jäsenensä kapinaan ja se on fakta! Miksi kiertelet sitä, että SDP:n vuoksi Suomi joutui vielä O.V.Kuusisen uuden kapinayrityksen kohteeksi Neuvostoliiton avustuksella 1939! Ja taas tapatettiin SDP:n vuoksi monta suomalaista!
Edelleenkin SDP:n puoluekokouksissa hoilataan veren nostattamiseksi O.V.Kuusisen sanoittamaa Internationaalia. Ette te miksikään ole muuttuneet.
Saapasta naamaan! Halosesta SAK:n toimitsijaan! (ilmaisu on kirjoitettu vain retorisessa tarkoituksessa) - hän olisi estänyt
on sivuseikka kirjoitti:
EI kiinnosta punikkien kokousten kulku, tai oliko joku noissa kokouksissa maltillisempi punikki kuin toinen. Tapahtumat puhuvat puolestaan!
SDP ajoi Suomen sekasortoon ja yllytti jäsenensä kapinaan ja se on fakta! Miksi kiertelet sitä, että SDP:n vuoksi Suomi joutui vielä O.V.Kuusisen uuden kapinayrityksen kohteeksi Neuvostoliiton avustuksella 1939! Ja taas tapatettiin SDP:n vuoksi monta suomalaista!
Edelleenkin SDP:n puoluekokouksissa hoilataan veren nostattamiseksi O.V.Kuusisen sanoittamaa Internationaalia. Ette te miksikään ole muuttuneet.
Saapasta naamaan! Halosesta SAK:n toimitsijaan! (ilmaisu on kirjoitettu vain retorisessa tarkoituksessa)punakapinan. Kun hänestä ei ollut sellaiseksi isänmaan mieheksi, niin turha häntä on jälkeenpäin demarivoimin miksikään maltilliseksi SDP:läiseksi tai joukkojen hillitsijäksi ylistää.
Johtajaksi Tannerista ei ollut. - tänä aikana
Käyt selvästi ylikierroksilla. Meno välillä katkaisuhoitoon hoitoon olet ylipitkistä höpinöistäsi päätellen sen tarpeessa.
hän olisi estänyt kirjoitti:
punakapinan. Kun hänestä ei ollut sellaiseksi isänmaan mieheksi, niin turha häntä on jälkeenpäin demarivoimin miksikään maltilliseksi SDP:läiseksi tai joukkojen hillitsijäksi ylistää.
Johtajaksi Tannerista ei ollut.Tanner ei ollut vielä vuonna 1917 ja 1918 niin merkittävä työväenjohtaja, että olisi voinut yksin tai samanmieleisten voimin estää tapahtumien kulkua. Realiteettien tajusi on tällä kohtaa todella heikko.
Kapina oli vihe ja se oli ennen kaikkia kohtalokas virhe tuon kapinan aloittaneelle osapuolelle. Kapinaan oli kuitenkin syynsä ja ne olivat ymmärrettäviä syitä. Niiden syiden joukossa ei ollut päällimmäisenä yhteiskuntajärjestyksen muuttamisen halu itsearvoisesti, vaan kapina oli reagointia sille pettymykselle, jonka työväenliike koki kapinaa edeltävänä aikana. Elintarvikepula, järjestysvallan puuttuminen ja kiihotustoiminta olivat vain kapinan laukaisevia tekijöitä. Syyt olivat syvemmälle tyytymättömyydessä. Muutenhan ei sellaista joukkoa olisi saatu kapinaan ryhtymään.
Viimeisimmän ja kovimman pettymyksen työväenliike koki vuoden 1917 kesällä. Työväenliike oli siihen asti pannut toivonsa revisionismiin, jota parlamnetaarinen systeemimme toteuttaisi. Valtiopäivät halusivat julistautua kesällä 1917 korkeimman vallan käyttäjäksi Suomessa. Käytännössä tämä tarkoitti itsenäisyysjulistusta ja sitä kannatti työväenliike ja ns. fennomaanit. Porvaristo vastusti itsenäistymistä ja tuki näin Venäjän väliaikaista hallitusta, joka hajotti valtiopäivät. Valtiopäiden jatkuvilla hajottamisilla ja muilla kikoilla lainsäädäntötyö saatiin pidettyä pysähtyneenä, mikä oli porvariston tarkoitus. Suurelta osin ruotsinkielinen porvaristomme ja virkamieskunta halusivat olla osa Venäjää, koska itsenäisyys olisi näille taloudellinen ja asemaa koskeva uhka. Porvaristo ja virkamieskunta ryhtyivät tukemaan itsenäistymistä vasta Venäjän bolshevikkivallankumouksen jälkeen, koska se nähtiin vielä suurempana uhkana kuin oma itsenäisyytemme parlamentaristisine tapoineen.
Uudistusten pysähdyttäminen tarkoitti sitä, että työväenliikkeen ja maaseudun maattoman väestön elinolosuhteet pysyivät huonoina ja juopa sitten kasvoi elintarvikepulan kohdatessa nimenomaan näitä nälkäisimpiä suita. Kapinaan altista väestöä oli eteläisessä kartano-Suomessa, missä oli myös teollisuustyöväestöä. Tampereen pohjoispuolella ja Savossa ei tällaisia luokkaristiriitoja ollut, koska teollisuutta ei juuri ollut ja vähäiset torpparitkin olivat ns. sukutorppia ja sukulaisia ei ollut tapana syrjiä.
Parhaiten kapina olisi voitu estää, jos porvaristo olisi alistunut työväestön tavoittelemalle maamme itsenäisyyspyrkimykselle ja suostunut avoimesti säätämään parlamentaarista tietä tarvittavia uudistuksia. Myöhemmin sitten kävikin niin, että uudistamisen tarve tunnustettiin ja porvarillinen oikeisto Maalaisliiton Kyösti Kallion johdolla toteutti torppariuudistuksen ja siihen liittyviä maanjakoja. Parlamentarismin myötä alkoi myös maltillisen vasemmiston vaatimuslista vähitellen tyhjentyä, kun uudistuksia toteutettiin työväestön olojen parantamiseksi. Uudistuksia siis alettiin tehdä, mutta vasta häpeällisen sodan opettamina.- mikä vaatimus!
Mielipidepankki kirjoitti:
Tanner ei ollut vielä vuonna 1917 ja 1918 niin merkittävä työväenjohtaja, että olisi voinut yksin tai samanmieleisten voimin estää tapahtumien kulkua. Realiteettien tajusi on tällä kohtaa todella heikko.
Kapina oli vihe ja se oli ennen kaikkia kohtalokas virhe tuon kapinan aloittaneelle osapuolelle. Kapinaan oli kuitenkin syynsä ja ne olivat ymmärrettäviä syitä. Niiden syiden joukossa ei ollut päällimmäisenä yhteiskuntajärjestyksen muuttamisen halu itsearvoisesti, vaan kapina oli reagointia sille pettymykselle, jonka työväenliike koki kapinaa edeltävänä aikana. Elintarvikepula, järjestysvallan puuttuminen ja kiihotustoiminta olivat vain kapinan laukaisevia tekijöitä. Syyt olivat syvemmälle tyytymättömyydessä. Muutenhan ei sellaista joukkoa olisi saatu kapinaan ryhtymään.
Viimeisimmän ja kovimman pettymyksen työväenliike koki vuoden 1917 kesällä. Työväenliike oli siihen asti pannut toivonsa revisionismiin, jota parlamnetaarinen systeemimme toteuttaisi. Valtiopäivät halusivat julistautua kesällä 1917 korkeimman vallan käyttäjäksi Suomessa. Käytännössä tämä tarkoitti itsenäisyysjulistusta ja sitä kannatti työväenliike ja ns. fennomaanit. Porvaristo vastusti itsenäistymistä ja tuki näin Venäjän väliaikaista hallitusta, joka hajotti valtiopäivät. Valtiopäiden jatkuvilla hajottamisilla ja muilla kikoilla lainsäädäntötyö saatiin pidettyä pysähtyneenä, mikä oli porvariston tarkoitus. Suurelta osin ruotsinkielinen porvaristomme ja virkamieskunta halusivat olla osa Venäjää, koska itsenäisyys olisi näille taloudellinen ja asemaa koskeva uhka. Porvaristo ja virkamieskunta ryhtyivät tukemaan itsenäistymistä vasta Venäjän bolshevikkivallankumouksen jälkeen, koska se nähtiin vielä suurempana uhkana kuin oma itsenäisyytemme parlamentaristisine tapoineen.
Uudistusten pysähdyttäminen tarkoitti sitä, että työväenliikkeen ja maaseudun maattoman väestön elinolosuhteet pysyivät huonoina ja juopa sitten kasvoi elintarvikepulan kohdatessa nimenomaan näitä nälkäisimpiä suita. Kapinaan altista väestöä oli eteläisessä kartano-Suomessa, missä oli myös teollisuustyöväestöä. Tampereen pohjoispuolella ja Savossa ei tällaisia luokkaristiriitoja ollut, koska teollisuutta ei juuri ollut ja vähäiset torpparitkin olivat ns. sukutorppia ja sukulaisia ei ollut tapana syrjiä.
Parhaiten kapina olisi voitu estää, jos porvaristo olisi alistunut työväestön tavoittelemalle maamme itsenäisyyspyrkimykselle ja suostunut avoimesti säätämään parlamentaarista tietä tarvittavia uudistuksia. Myöhemmin sitten kävikin niin, että uudistamisen tarve tunnustettiin ja porvarillinen oikeisto Maalaisliiton Kyösti Kallion johdolla toteutti torppariuudistuksen ja siihen liittyviä maanjakoja. Parlamentarismin myötä alkoi myös maltillisen vasemmiston vaatimuslista vähitellen tyhjentyä, kun uudistuksia toteutettiin työväestön olojen parantamiseksi. Uudistuksia siis alettiin tehdä, mutta vasta häpeällisen sodan opettamina."Parhaiten kapina olisi voitu estää, jos porvaristo olisi alistunut työväestön tavoittelemalle maamme itsenäisyyspyrkimykselle ja suostunut avoimesti säätämään parlamentaarista tietä tarvittavia uudistuksia"
Voi jumalauta mikä pelle!
SDP perusteli jokaiseen pitäjään aseellisia punakaarteja!
JA PORVARIT JA MAALAISET joutuivat tästä syystä varautumaan suojeluskunnilla moisiin hankkeisiin.
Vai olisi vielä oikeuden pitänyt alistua rosvosakille? Ei ne olisi niiden vaatimukset jääneet torppariuudistukseen vaan silmissä kiilui PUNAINEN SUOMI!
SDP on sotasyyllinnen punakapinaan ja Talvisotaan. mikä vaatimus! kirjoitti:
"Parhaiten kapina olisi voitu estää, jos porvaristo olisi alistunut työväestön tavoittelemalle maamme itsenäisyyspyrkimykselle ja suostunut avoimesti säätämään parlamentaarista tietä tarvittavia uudistuksia"
Voi jumalauta mikä pelle!
SDP perusteli jokaiseen pitäjään aseellisia punakaarteja!
JA PORVARIT JA MAALAISET joutuivat tästä syystä varautumaan suojeluskunnilla moisiin hankkeisiin.
Vai olisi vielä oikeuden pitänyt alistua rosvosakille? Ei ne olisi niiden vaatimukset jääneet torppariuudistukseen vaan silmissä kiilui PUNAINEN SUOMI!
SDP on sotasyyllinnen punakapinaan ja Talvisotaan.Kirjoituksesi osoittaa, ettet ole tutustunut lainkaan historialliseen tutkimukseen. Et edes pintapuolisesti, niin omituiset ovat käsityksesi. Aseellisia punakaarteja sen paremmin kuin suojelusjoukkojakaan ei perusteltu joka pitäjään vielä kesällä 1917 eli ajasta, josta puhuin. Tämä itsenäisyyttämme edeltävä vaihe lienee sinulle kokonaan hämärän peitossa.
Työväenliike pani toivonsa laillista tietä tapahtuviin uudistuksiin kuten kesällä 1917 vielä nähtiin. Tämän tien katkaiseminen oli merkittävä syy myöhemmille tapahtumille.
SDP oli mukana siinä hallituksessa, jonka aikana talvisota syttyi. Siinä mielessä olet oikeassa siitä, että SDP on osasyyllinen. Monet eivät kuitenkaan halua hakea syyllisiä sotaan suomalaisesta osapuolesta vaan ovat sitä mieltä, että NL yksinkertaisesti ja röyhkeästi hyökkäsi Suomeen. Ehkä teillä Kepussa on tästäkin toinen näkemys.- Otsikossa hymiö
Mielipidepankki kirjoitti:
Kirjoituksesi osoittaa, ettet ole tutustunut lainkaan historialliseen tutkimukseen. Et edes pintapuolisesti, niin omituiset ovat käsityksesi. Aseellisia punakaarteja sen paremmin kuin suojelusjoukkojakaan ei perusteltu joka pitäjään vielä kesällä 1917 eli ajasta, josta puhuin. Tämä itsenäisyyttämme edeltävä vaihe lienee sinulle kokonaan hämärän peitossa.
Työväenliike pani toivonsa laillista tietä tapahtuviin uudistuksiin kuten kesällä 1917 vielä nähtiin. Tämän tien katkaiseminen oli merkittävä syy myöhemmille tapahtumille.
SDP oli mukana siinä hallituksessa, jonka aikana talvisota syttyi. Siinä mielessä olet oikeassa siitä, että SDP on osasyyllinen. Monet eivät kuitenkaan halua hakea syyllisiä sotaan suomalaisesta osapuolesta vaan ovat sitä mieltä, että NL yksinkertaisesti ja röyhkeästi hyökkäsi Suomeen. Ehkä teillä Kepussa on tästäkin toinen näkemys.Eino Uusitalo (kepu):
"Olisi syytä harkita, että välirauhan solmimispäivä 19. syyskuuta muodostettaisiin itsenäisyyspäivän eli joulukuun kuudennen päivän rinnalle toiseksi kansalliseksi merkkipäiväksemme, toisen tasavallan itsenäisyyspäiväksi." - oikeatieto
"...Tästä alkaen Väinö Tanner oli sosialidemokraattisen puolueen ja Suomen työväen kiistattomasti tunnustettu ja kunnioitettu johtaja, jolla ei ollut kilpailijaa ja jonka arvovalta pian ylitti puoluerajat..."
Enempää ei voisi liioitella...
Otto-Wille Kuusinen on ylivoimaisesti merkittävin suomalaisen työväenliikkeen "hedelmä". Hänhän toimi kymmeniä vuosia maailman suurvallan ehdottomalla huipulla.
Wäinö Tanner on tietenkin merkittävä suomalaisille sosialidemokraateille, mutta jos ruvetaan puhumaan todellisista suurmiehistä, Otto-Wille on ylitse muiden.
Otto-Wille Kuusisen tapauksessa ei ole kyse mistään 90 vuotta vanhoista muisnaismuistoista. Hän eli vanhaksi ja työskenteli aktiivisesti pidempään kuin Tanner. Hänen työkenttänään oli koko maailman työväenliike – myös Suomen. Tannerin toimintapiiri ja vaikutus oli paljon suppeampi.
Paras olisi tunnustaa tosiasiat, muuten traumasta ei pääse ikinä eroon. - Otsikossa hymiö
oikeatieto kirjoitti:
"...Tästä alkaen Väinö Tanner oli sosialidemokraattisen puolueen ja Suomen työväen kiistattomasti tunnustettu ja kunnioitettu johtaja, jolla ei ollut kilpailijaa ja jonka arvovalta pian ylitti puoluerajat..."
Enempää ei voisi liioitella...
Otto-Wille Kuusinen on ylivoimaisesti merkittävin suomalaisen työväenliikkeen "hedelmä". Hänhän toimi kymmeniä vuosia maailman suurvallan ehdottomalla huipulla.
Wäinö Tanner on tietenkin merkittävä suomalaisille sosialidemokraateille, mutta jos ruvetaan puhumaan todellisista suurmiehistä, Otto-Wille on ylitse muiden.
Otto-Wille Kuusisen tapauksessa ei ole kyse mistään 90 vuotta vanhoista muisnaismuistoista. Hän eli vanhaksi ja työskenteli aktiivisesti pidempään kuin Tanner. Hänen työkenttänään oli koko maailman työväenliike – myös Suomen. Tannerin toimintapiiri ja vaikutus oli paljon suppeampi.
Paras olisi tunnustaa tosiasiat, muuten traumasta ei pääse ikinä eroon.Max Jakobson: Pelon ja toivon aika – 20. vuosisadan tilinpäätös II:
”Miksi Moskovassa vihattiin Tanneria? Kysymyksen esitti minulle vuonna 2000 nuori tv-toimittaja ihmettelevässä sävyssä. Siihen on olemassa lyhyt vastaus: Tanner oli sosiaalidemokraatti – siis petturi. Moskovassa vihattiin kaikkia sosiaalidemokraatteja, ei vain suomalaisia. Nikita Hrushtshevin poika Sergei kertoo kirjassaan, että kun hänen isänsä huhtikuussa 1956 vieraili Britanniassa, hänelle oli äärimmäisen vastenmielistä tavata työväenpuolueen johtajia:
”Olimme perineet Stalinilta leppymättömän vihamielisyyden kaikkia sosiaalidemokraatteja kohtaan … Päähämme oli taottu käsitys, ettei sosiaalidemokraatteja pahempia ihmisiä ollut olemassakaan. Koulussa opettajat selittivät, että on paljon helpompi olla tekemisissä kapitalististen omistajien kanssa kuin heidän lakeijioinaan toimivien sosiaalidemokraattien kanssa.”
Tanner tuomittiin, koska Suomesta ei tullut neuvostovaltiota, vaan Paavo Haavikon sanontaa lainatakseni ”Tannerin tasavalta”; häntä oli rangaistava, koska hänen johdollaan sosiaalidemokraatit olivat voittaneet kommunistien kanssa käymänsä henkien taistelun.”
- - - - historiantutkimukseen.
Mielipidepankki kirjoitti:
Kirjoituksesi osoittaa, ettet ole tutustunut lainkaan historialliseen tutkimukseen. Et edes pintapuolisesti, niin omituiset ovat käsityksesi. Aseellisia punakaarteja sen paremmin kuin suojelusjoukkojakaan ei perusteltu joka pitäjään vielä kesällä 1917 eli ajasta, josta puhuin. Tämä itsenäisyyttämme edeltävä vaihe lienee sinulle kokonaan hämärän peitossa.
Työväenliike pani toivonsa laillista tietä tapahtuviin uudistuksiin kuten kesällä 1917 vielä nähtiin. Tämän tien katkaiseminen oli merkittävä syy myöhemmille tapahtumille.
SDP oli mukana siinä hallituksessa, jonka aikana talvisota syttyi. Siinä mielessä olet oikeassa siitä, että SDP on osasyyllinen. Monet eivät kuitenkaan halua hakea syyllisiä sotaan suomalaisesta osapuolesta vaan ovat sitä mieltä, että NL yksinkertaisesti ja röyhkeästi hyökkäsi Suomeen. Ehkä teillä Kepussa on tästäkin toinen näkemys.En ole kovin innostunut menemään valheiden johdateltaviksi koivistolaisella metodilla, missä jankutetaan jotakin asiaa niin pitkään, kunnes se on totta.
Osaatko itse selittää miksi SDP ryhtyi perustamaan punakaarteja?
-sosialistinen historia kertoo teille niiden olleen järjestysjoukkoja hillitsemässä kiivastuneita työläisiä ja sorrettuja. Aiotko toistaa samaa valhetta?
Kun tuollaiselle joukolle antaa O.V.Kuusisen kirjoittamaa tekstiä laulettavaksi ja aseet käteen - ei kyse ole mistään järjestyksenpidosta vaan suorasta kapinahengen nostattamisesta ja valmistautumisesta murhaamaan omia kansalaisia. - UKKK
historiantutkimukseen. kirjoitti:
En ole kovin innostunut menemään valheiden johdateltaviksi koivistolaisella metodilla, missä jankutetaan jotakin asiaa niin pitkään, kunnes se on totta.
Osaatko itse selittää miksi SDP ryhtyi perustamaan punakaarteja?
-sosialistinen historia kertoo teille niiden olleen järjestysjoukkoja hillitsemässä kiivastuneita työläisiä ja sorrettuja. Aiotko toistaa samaa valhetta?
Kun tuollaiselle joukolle antaa O.V.Kuusisen kirjoittamaa tekstiä laulettavaksi ja aseet käteen - ei kyse ole mistään järjestyksenpidosta vaan suorasta kapinahengen nostattamisesta ja valmistautumisesta murhaamaan omia kansalaisia.Ai Kekkosen tapaan?
- KEKKONEN kentälle...
UKKK kirjoitti:
Ai Kekkosen tapaan?
kyllä punikeilla on vaikeata ymmärtää sitä, kun SDP:n johtajat teidät on pettänyt - ei Maalaisliitto, Kokoomus tai Keskusta tai Kekkonen!
- vallankumousoppeja
on sivuseikka kirjoitti:
EI kiinnosta punikkien kokousten kulku, tai oliko joku noissa kokouksissa maltillisempi punikki kuin toinen. Tapahtumat puhuvat puolestaan!
SDP ajoi Suomen sekasortoon ja yllytti jäsenensä kapinaan ja se on fakta! Miksi kiertelet sitä, että SDP:n vuoksi Suomi joutui vielä O.V.Kuusisen uuden kapinayrityksen kohteeksi Neuvostoliiton avustuksella 1939! Ja taas tapatettiin SDP:n vuoksi monta suomalaista!
Edelleenkin SDP:n puoluekokouksissa hoilataan veren nostattamiseksi O.V.Kuusisen sanoittamaa Internationaalia. Ette te miksikään ole muuttuneet.
Saapasta naamaan! Halosesta SAK:n toimitsijaan! (ilmaisu on kirjoitettu vain retorisessa tarkoituksessa)Perehtykää sosialistisen vallankumouksen kirjallisuuteen! Siellä työväestöä kehotetaan aiheuttamaan sekasortoa ja näin alustamaan maaperää otolliseksi vallankumoukselle.
Omien järjestysjoukkojen tarkoitus on osoittaa, että vain ne kykenevät pitämään joukot hallinnassa ja vallitseva kapitalistinen ja laillinen järjestyksenpito yritetään näin mitätöidä. - oikeatieto
Otsikossa hymiö kirjoitti:
Max Jakobson: Pelon ja toivon aika – 20. vuosisadan tilinpäätös II:
”Miksi Moskovassa vihattiin Tanneria? Kysymyksen esitti minulle vuonna 2000 nuori tv-toimittaja ihmettelevässä sävyssä. Siihen on olemassa lyhyt vastaus: Tanner oli sosiaalidemokraatti – siis petturi. Moskovassa vihattiin kaikkia sosiaalidemokraatteja, ei vain suomalaisia. Nikita Hrushtshevin poika Sergei kertoo kirjassaan, että kun hänen isänsä huhtikuussa 1956 vieraili Britanniassa, hänelle oli äärimmäisen vastenmielistä tavata työväenpuolueen johtajia:
”Olimme perineet Stalinilta leppymättömän vihamielisyyden kaikkia sosiaalidemokraatteja kohtaan … Päähämme oli taottu käsitys, ettei sosiaalidemokraatteja pahempia ihmisiä ollut olemassakaan. Koulussa opettajat selittivät, että on paljon helpompi olla tekemisissä kapitalististen omistajien kanssa kuin heidän lakeijioinaan toimivien sosiaalidemokraattien kanssa.”
Tanner tuomittiin, koska Suomesta ei tullut neuvostovaltiota, vaan Paavo Haavikon sanontaa lainatakseni ”Tannerin tasavalta”; häntä oli rangaistava, koska hänen johdollaan sosiaalidemokraatit olivat voittaneet kommunistien kanssa käymänsä henkien taistelun.”
- - -Pientä keskinäistä nahistelua työväenliikkeen eri haarojen välillä on tosiaankin ilmennyt sen toistasaataavuotisen historian aikana. Päämäärähän näillä eri versoilla kuitenkin aina ollut sama: Marxin kaavaileman ihanneyhteiskunnan tavoittelu. Nyt voi sanoa, että mensevikit onnistuivat paremmin.
Ympäri on käyty ja yhteen on tultu. Suomen "bolsevikeillä" ja mensevikeillä" on tästä osoituksena yhteinen presidenttiehdokas. Näinhän ei ole käynyt sitten ylivertaisen Kekkosen. Silloinhan tapahtui vielä suurempi ihme: Vasemmisto ja oikeisto seisoivat saman ehdokkaan takana.
Nyt hajaannuksen päätyttyä, työväenliikkeen pitäisi koota historiansa samoihin kansiin. Suomalaisen työväenliikkeen suurimpana hahmona nousisi eittämättä Otto-Wille Kuusinen ylitse muiden. - JormaKKorhonen
mikä vaatimus! kirjoitti:
"Parhaiten kapina olisi voitu estää, jos porvaristo olisi alistunut työväestön tavoittelemalle maamme itsenäisyyspyrkimykselle ja suostunut avoimesti säätämään parlamentaarista tietä tarvittavia uudistuksia"
Voi jumalauta mikä pelle!
SDP perusteli jokaiseen pitäjään aseellisia punakaarteja!
JA PORVARIT JA MAALAISET joutuivat tästä syystä varautumaan suojeluskunnilla moisiin hankkeisiin.
Vai olisi vielä oikeuden pitänyt alistua rosvosakille? Ei ne olisi niiden vaatimukset jääneet torppariuudistukseen vaan silmissä kiilui PUNAINEN SUOMI!
SDP on sotasyyllinnen punakapinaan ja Talvisotaan....jolla ei näy olevan asioista mitään tietoja eikä tarjottu tieto kelpaa, mutta pitää vain louskuttaa asiattomuuksia.
Koeta käsittää, miltä tuntui työväestöstä kun uusien, porvariston vieraan vallan avulla järjestämissä vaaleissa he (sosialidemokraatit) menettivät eduskuntaenemmistönsä, jonka olivat laillisissa vaaleissa 1916 saavuttaneet ja joka oli ruvennut jo tuottamaan hyviä tuloksia demokraattista tietä. Kun nyt tuo mahdollisuus topattiin, niin totta kai alkoi syntyä vallankumouksellista henkeä, jota Väinö Tannerkaan ei pystynyt patoamaan.
Tannerhan oli tuossa Oskari Tokoin johtamassa senaatissa (hallituksessa) valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja (valtiovarainministeri), jonka vastuulla olivat myös maan elintarvikeasiat, siis kaksi tärkeintä sektoria noissa oloissa. Ja porvaripuolueiden menettelyllä saatiin tuo senaatti romahtamaan ja luotiin hyvät edellytykset anarkialle.
Taas pieni tietoisku noiden vaiheiden todellisista tapahtumista (osa pitemmästä kirjoitussarjastani, joka suurimmalta osaltaan perustuu prof. Jaakko Paavolaisen Tanner-elämäkertoihin):
- - -
Venäjällä heinäkuussa 1917 tapahtuneen vallankaappausyrityksen aikana sosialidemokraatit toivat eduskunnan istunnon esityslistalle ns. valtalain. Sen mukaan eduskunta julistautuisi korkeimman vallan haltijaksi; ulkopolitiikka ja sotilaskysymykset jäivät Venäjän hallintoon. Otto Ville Kuusinen ehdotti SDP:n eduskuntaryhmän kokouksessa vallankumouksellisen hallituksen perustamista ellei valtalaki mene läpi eduskunnassa.
SDP:n sekä porvarillisten puolueiden (nuorsuomalaiset, suomalaiset ja RKP) ja maalaisliiton itsenäisyysmiesten ajama ns. valtalaki kuitenkin hyväksyttiin eduskunnassa 18.7.1917 äänin 135-55. Ennen lain hyväksymistä se piti julistaa kiireelliseksi, ja vaikka porvaripuolueiden enemmistö oli lakia vastaan, niin arveltiin avoimen vastustuksen suosivan sosiaalidemokraatteja seuraavissa vaaleissa. Näin valtalaki julistettiin kiireelliseksi.
Valtalakia ei haluttu lähettää Venäjän väliaikaisen hallituksen vahvistettavaksi, koska Suomessa luultiin siellä heinäkuisen vallankaappausyrityksen onnistuvan. Erityisesti sosiaalidemokraatit olivat lähettämistä vastaan. Mutta kun väliaikainen hallitus sai tilanteen rauhoitetuksi Venäjällä, niin valtalaki päätettiin kuitenkin lähettää vahvistettavaksi. Väliaikainen hallitus ei hyväksynyt valtalakia ja hajotti Suomen eduskunnan.
Seuranneissa vaaleissa sosiaalidemokraatit menettivät enemmistönsä porvareille. Senaattori Tanner ei ollut ehdokkaanakaan, joten luonnollisesti hän ei kuulunut uuteen eduskuntaan.
Porvarit alkoivat valmistella omaa valtalakiaan, mutta sen jälkeen kun bolsevikit olivat päässeet valtaan Venäjällä, eduskunta päätti ottaa korkeimman vallan kokonaan itselleen marraskuun 15. päivänä 1917. Eripurainen Tokoin senaatti oli menettänyt viimeisetkin yhteistyön edellytykset valtalaista käydyn kiistan aikana, joten se jätti eronpyyntönsä. Senaatin erotessa Väinö Tannerkin menetti senaattorin asemansa. - JormaKKorhonen
vallankumousoppeja kirjoitti:
Perehtykää sosialistisen vallankumouksen kirjallisuuteen! Siellä työväestöä kehotetaan aiheuttamaan sekasortoa ja näin alustamaan maaperää otolliseksi vallankumoukselle.
Omien järjestysjoukkojen tarkoitus on osoittaa, että vain ne kykenevät pitämään joukot hallinnassa ja vallitseva kapitalistinen ja laillinen järjestyksenpito yritetään näin mitätöidä....suunnittelemaa? Luepa tuosta vastauksestani edelliselle:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000010879309 - faktatietoa pitää olla
JormaKKorhonen kirjoitti:
...jolla ei näy olevan asioista mitään tietoja eikä tarjottu tieto kelpaa, mutta pitää vain louskuttaa asiattomuuksia.
Koeta käsittää, miltä tuntui työväestöstä kun uusien, porvariston vieraan vallan avulla järjestämissä vaaleissa he (sosialidemokraatit) menettivät eduskuntaenemmistönsä, jonka olivat laillisissa vaaleissa 1916 saavuttaneet ja joka oli ruvennut jo tuottamaan hyviä tuloksia demokraattista tietä. Kun nyt tuo mahdollisuus topattiin, niin totta kai alkoi syntyä vallankumouksellista henkeä, jota Väinö Tannerkaan ei pystynyt patoamaan.
Tannerhan oli tuossa Oskari Tokoin johtamassa senaatissa (hallituksessa) valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja (valtiovarainministeri), jonka vastuulla olivat myös maan elintarvikeasiat, siis kaksi tärkeintä sektoria noissa oloissa. Ja porvaripuolueiden menettelyllä saatiin tuo senaatti romahtamaan ja luotiin hyvät edellytykset anarkialle.
Taas pieni tietoisku noiden vaiheiden todellisista tapahtumista (osa pitemmästä kirjoitussarjastani, joka suurimmalta osaltaan perustuu prof. Jaakko Paavolaisen Tanner-elämäkertoihin):
- - -
Venäjällä heinäkuussa 1917 tapahtuneen vallankaappausyrityksen aikana sosialidemokraatit toivat eduskunnan istunnon esityslistalle ns. valtalain. Sen mukaan eduskunta julistautuisi korkeimman vallan haltijaksi; ulkopolitiikka ja sotilaskysymykset jäivät Venäjän hallintoon. Otto Ville Kuusinen ehdotti SDP:n eduskuntaryhmän kokouksessa vallankumouksellisen hallituksen perustamista ellei valtalaki mene läpi eduskunnassa.
SDP:n sekä porvarillisten puolueiden (nuorsuomalaiset, suomalaiset ja RKP) ja maalaisliiton itsenäisyysmiesten ajama ns. valtalaki kuitenkin hyväksyttiin eduskunnassa 18.7.1917 äänin 135-55. Ennen lain hyväksymistä se piti julistaa kiireelliseksi, ja vaikka porvaripuolueiden enemmistö oli lakia vastaan, niin arveltiin avoimen vastustuksen suosivan sosiaalidemokraatteja seuraavissa vaaleissa. Näin valtalaki julistettiin kiireelliseksi.
Valtalakia ei haluttu lähettää Venäjän väliaikaisen hallituksen vahvistettavaksi, koska Suomessa luultiin siellä heinäkuisen vallankaappausyrityksen onnistuvan. Erityisesti sosiaalidemokraatit olivat lähettämistä vastaan. Mutta kun väliaikainen hallitus sai tilanteen rauhoitetuksi Venäjällä, niin valtalaki päätettiin kuitenkin lähettää vahvistettavaksi. Väliaikainen hallitus ei hyväksynyt valtalakia ja hajotti Suomen eduskunnan.
Seuranneissa vaaleissa sosiaalidemokraatit menettivät enemmistönsä porvareille. Senaattori Tanner ei ollut ehdokkaanakaan, joten luonnollisesti hän ei kuulunut uuteen eduskuntaan.
Porvarit alkoivat valmistella omaa valtalakiaan, mutta sen jälkeen kun bolsevikit olivat päässeet valtaan Venäjällä, eduskunta päätti ottaa korkeimman vallan kokonaan itselleen marraskuun 15. päivänä 1917. Eripurainen Tokoin senaatti oli menettänyt viimeisetkin yhteistyön edellytykset valtalaista käydyn kiistan aikana, joten se jätti eronpyyntönsä. Senaatin erotessa Väinö Tannerkin menetti senaattorin asemansa.Miltä työväestöstä tuntui? Mitä sinä horiset?
SDP kiihotti vallankumouspuheillaan ja propagandallaan kaikkia liittymään yhteiskunnan saattamiseen sekasortoon ja valmistamaan maaperää sosialistiselle vallankumoukselle.
Tuosta on kiistattomat todisteet yleislakkoineen olemassa, mutta ettehän te punikit niitä halua tunnustaa. SDP teki turmiotyötään täysin vallankumousoppikirjojen mukaisesti. - JormaKKorhonen
tänä aikana kirjoitti:
Käyt selvästi ylikierroksilla. Meno välillä katkaisuhoitoon hoitoon olet ylipitkistä höpinöistäsi päätellen sen tarpeessa.
...se, jolla on voima hallussaan. Ja voimani on tieto, joka on kovin vahva ase luuloja vastaan. Ja se sinua raivostuttaa niin, että rupeat käyttäytymään kuin avuton mutta pahasisuinen pikkupoika isompiaan ja vahvempiaan kohtaan.
Luepa tuosta ja ota lisää häkää pönttöösi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000010879309
Ps.
Leppoisissa merkeissä kävin äsken kaupungilla ja poikkesin myös antikvaariseen kirjakauppaan. Ostin kolme Hannu Rautkallion kirjaa, nimiltään "Paasikivi vai Kekkonen; Suomi lännestä nähtynä 1945-56 ja 1956-62" (kaksi osaa) ja "Suuri viha, Stalinin suomalaiset uhrit 1930-luvulla". En käynyt varsinaisessa kirjakaupassa katsomassa, joko Juhan Suomen uusin satukirja olisi myynnissä. Ostan ja luen sen kyllä vielä joskus, sillä täytyyhän myös hupihetkiä olla. - JormaKKorhonen
oikeatieto kirjoitti:
"...Tästä alkaen Väinö Tanner oli sosialidemokraattisen puolueen ja Suomen työväen kiistattomasti tunnustettu ja kunnioitettu johtaja, jolla ei ollut kilpailijaa ja jonka arvovalta pian ylitti puoluerajat..."
Enempää ei voisi liioitella...
Otto-Wille Kuusinen on ylivoimaisesti merkittävin suomalaisen työväenliikkeen "hedelmä". Hänhän toimi kymmeniä vuosia maailman suurvallan ehdottomalla huipulla.
Wäinö Tanner on tietenkin merkittävä suomalaisille sosialidemokraateille, mutta jos ruvetaan puhumaan todellisista suurmiehistä, Otto-Wille on ylitse muiden.
Otto-Wille Kuusisen tapauksessa ei ole kyse mistään 90 vuotta vanhoista muisnaismuistoista. Hän eli vanhaksi ja työskenteli aktiivisesti pidempään kuin Tanner. Hänen työkenttänään oli koko maailman työväenliike – myös Suomen. Tannerin toimintapiiri ja vaikutus oli paljon suppeampi.
Paras olisi tunnustaa tosiasiat, muuten traumasta ei pääse ikinä eroon.Vai miksi tuot O.V.Kuusisen esille tässä yhteydessä, eli aikana, jolloin hän ei ollut enää suomalainen vaan neukku, ja vihasi suomalaisia sosialidemokraatteja kuten muutkin neuvostojohtajat, joille demarit olivat vihollisista pahimmat. Siitähän näkyy joku tuolla ylempänä kertovan Max Jakobsonin muistelmateosta lainaten.
Noihin aikoihin, jolloin punakapina oli voitettu ja sen johtajat, Kuusinen ml. emigroituneet neuvosto-Venäjälle, Suomella ei ollut tuohon maahan juuri mitään yhteyksiä. Vasta paljon myöhemmin Urho Kekkonen meidän neuvostoliiton kylkeen liimasi, ja siihenkin aikaan siellä neukkulassa demareita pidettiin heidän pahimpina vastustajinaan. - 1809-1917
JormaKKorhonen kirjoitti:
Vai miksi tuot O.V.Kuusisen esille tässä yhteydessä, eli aikana, jolloin hän ei ollut enää suomalainen vaan neukku, ja vihasi suomalaisia sosialidemokraatteja kuten muutkin neuvostojohtajat, joille demarit olivat vihollisista pahimmat. Siitähän näkyy joku tuolla ylempänä kertovan Max Jakobsonin muistelmateosta lainaten.
Noihin aikoihin, jolloin punakapina oli voitettu ja sen johtajat, Kuusinen ml. emigroituneet neuvosto-Venäjälle, Suomella ei ollut tuohon maahan juuri mitään yhteyksiä. Vasta paljon myöhemmin Urho Kekkonen meidän neuvostoliiton kylkeen liimasi, ja siihenkin aikaan siellä neukkulassa demareita pidettiin heidän pahimpina vastustajinaan.Jos kiinnostaa sellainen tieto.
Sinulla on hieman haperot nuo historian tiedot. - oikeatieto
JormaKKorhonen kirjoitti:
Vai miksi tuot O.V.Kuusisen esille tässä yhteydessä, eli aikana, jolloin hän ei ollut enää suomalainen vaan neukku, ja vihasi suomalaisia sosialidemokraatteja kuten muutkin neuvostojohtajat, joille demarit olivat vihollisista pahimmat. Siitähän näkyy joku tuolla ylempänä kertovan Max Jakobsonin muistelmateosta lainaten.
Noihin aikoihin, jolloin punakapina oli voitettu ja sen johtajat, Kuusinen ml. emigroituneet neuvosto-Venäjälle, Suomella ei ollut tuohon maahan juuri mitään yhteyksiä. Vasta paljon myöhemmin Urho Kekkonen meidän neuvostoliiton kylkeen liimasi, ja siihenkin aikaan siellä neukkulassa demareita pidettiin heidän pahimpina vastustajinaan.Otto-Wille Kuusinen on suomalaisen työväenliikkeen perustajahahmoja. Miksi häntä ei saisi nykypäivänä liittää suomalaiseen työväenliikkeeseen?
Jos Kuusinen tiputetaan pois SDP:n historiasta, vääristellään historiaa. - JormaKKorhonen
oikeatieto kirjoitti:
Pientä keskinäistä nahistelua työväenliikkeen eri haarojen välillä on tosiaankin ilmennyt sen toistasaataavuotisen historian aikana. Päämäärähän näillä eri versoilla kuitenkin aina ollut sama: Marxin kaavaileman ihanneyhteiskunnan tavoittelu. Nyt voi sanoa, että mensevikit onnistuivat paremmin.
Ympäri on käyty ja yhteen on tultu. Suomen "bolsevikeillä" ja mensevikeillä" on tästä osoituksena yhteinen presidenttiehdokas. Näinhän ei ole käynyt sitten ylivertaisen Kekkosen. Silloinhan tapahtui vielä suurempi ihme: Vasemmisto ja oikeisto seisoivat saman ehdokkaan takana.
Nyt hajaannuksen päätyttyä, työväenliikkeen pitäisi koota historiansa samoihin kansiin. Suomalaisen työväenliikkeen suurimpana hahmona nousisi eittämättä Otto-Wille Kuusinen ylitse muiden....yrität provosoida, ja mieliksesi sen verran provosoidun, että puutun pariin kohtaan esityksestäsi:
>> Silloinhan tapahtui vielä suurempi ihme: Vasemmisto ja oikeisto seisoivat saman ehdokkaan takana. > Suomalaisen työväenliikkeen suurimpana hahmona nousisi eittämättä Otto-Wille Kuusinen ylitse muiden. - JormaKKorhonen
1809-1917 kirjoitti:
Jos kiinnostaa sellainen tieto.
Sinulla on hieman haperot nuo historian tiedot....jonka totesin:
>> Tästä alkaen Väinö Tanner oli sosialidemokraattisen puolueen ja Suomen työväen kiistattomasti tunnustettu ja kunnioitettu johtaja, jolla ei ollut kilpailijaa ja jonka arvovalta pian ylitti puoluerajat..." - JormaKKorhonen
oikeatieto kirjoitti:
Otto-Wille Kuusinen on suomalaisen työväenliikkeen perustajahahmoja. Miksi häntä ei saisi nykypäivänä liittää suomalaiseen työväenliikkeeseen?
Jos Kuusinen tiputetaan pois SDP:n historiasta, vääristellään historiaa....ja miksi? En minä ainakaan ole koskaan sellaista havainnut, vaan mielenkiinnolla olen minäkin lukenut hänen niistä vaiheistaan, jolloin hän vielä oli suomalainen ja sosialidemokraattien johtohenkilöitä. Kuten olen lukenut myös hänen hämmästyttävistä vaiheistaan neuvostojohtajana, joka ainoana huomattavana Neuvosto-Venäjälle emigroituneena suomalaisena sosialistijohtajana säilytti henkensä Stalinin vainoissakin (joita koskevan Hannu Rautkallion kirjan "Suuri viha, Stalinin suomalaiset uhrit 1930-luvulla" juuri tänään ostin divarista).
Mutta sinulla ja monella muulla näköjään menee puurot ja vellit sekaisin, kun ette huomaa (tai ette tiedä), että Suomessa tapahtui joltinenkin muutos 1918. Siihen loppui Kuusisen ura täällä.
Olen kertonut asiasta monta kertaa ja monelta kantilta tässäkin ketjussa. Luepa sieltä, ja viisastu hieman.
Viimeisenä kannanottonani laitan tähän pätkän Otto-ville Kuusisen, tuon palavasieluisen, runollisen haaveilijan ruonoa jostain viime vuosisadan alkuvuosilta:
"Sinä nääthän sieltä korkeudestas,
kuinka saamme me täällä raataa.
Mitä satoa meidän kylvöstä nous,
se salli myös meidän kaataa!
Suur Jumala, katso syvälle:
sydän meillä on puhdas ja vakaa!
Sinun oikeutes, Sinun pyhyytes,
ne heikolle voiton takaa!" - mustahattu
JormaKKorhonen kirjoitti:
...jonka totesin:
>> Tästä alkaen Väinö Tanner oli sosialidemokraattisen puolueen ja Suomen työväen kiistattomasti tunnustettu ja kunnioitettu johtaja, jolla ei ollut kilpailijaa ja jonka arvovalta pian ylitti puoluerajat..."että mielipiteet ovat vain mielipiteitä, eivät
totuus. Ja että myös historiankirjoja voi lukea
kuin piru raamattua, sieltä löytyy tukea kaikille
mielipiteille. Myös JormaKKorhosen. - JormaKKorhonen
faktatietoa pitää olla kirjoitti:
Miltä työväestöstä tuntui? Mitä sinä horiset?
SDP kiihotti vallankumouspuheillaan ja propagandallaan kaikkia liittymään yhteiskunnan saattamiseen sekasortoon ja valmistamaan maaperää sosialistiselle vallankumoukselle.
Tuosta on kiistattomat todisteet yleislakkoineen olemassa, mutta ettehän te punikit niitä halua tunnustaa. SDP teki turmiotyötään täysin vallankumousoppikirjojen mukaisesti....tuo esiin oikein faktatietoa henkilöineen ja vuosilukuineen, kuten minäkin aina esityksissäni teen, niin sitten voimme keskustella asiasta lisää.
Lähipäivinä saanen valmiiksi erääseen toiseen tarkoitukseen työstämäni työn, jonka ehkä sitten julkaisen täälläkin. Siinä tulee sitten lisää faktatietoa, joista jokainen yksityiskohta on tarkistettavissa historiallisista lähteistä. - JormaKKorhonen
mustahattu kirjoitti:
että mielipiteet ovat vain mielipiteitä, eivät
totuus. Ja että myös historiankirjoja voi lukea
kuin piru raamattua, sieltä löytyy tukea kaikille
mielipiteille. Myös JormaKKorhosen....minä sentään tuon aina esille määrättyjä historiallisia tositapahtumia, niiden aikamääriä ja niihin osallistuneita henkilöitä ja koetan jopa kertoa niiden syistäkin. Nuo toiset heittelevät vain väitteitä ilman yritystäkään sitoa niitä todellisuuteen siten kuin minä teen. Eli kumpihan menetelmä sittenkin on parempi noin uskottavuuden kannalta?
- mutta..
KEKKONEN kentälle... kirjoitti:
kyllä punikeilla on vaikeata ymmärtää sitä, kun SDP:n johtajat teidät on pettänyt - ei Maalaisliitto, Kokoomus tai Keskusta tai Kekkonen!
SDP:n johto ei ole meittiä käynyt vielä ampumaan Kekkosen tapaan;-)
- oikeatieto
JormaKKorhonen kirjoitti:
...ja miksi? En minä ainakaan ole koskaan sellaista havainnut, vaan mielenkiinnolla olen minäkin lukenut hänen niistä vaiheistaan, jolloin hän vielä oli suomalainen ja sosialidemokraattien johtohenkilöitä. Kuten olen lukenut myös hänen hämmästyttävistä vaiheistaan neuvostojohtajana, joka ainoana huomattavana Neuvosto-Venäjälle emigroituneena suomalaisena sosialistijohtajana säilytti henkensä Stalinin vainoissakin (joita koskevan Hannu Rautkallion kirjan "Suuri viha, Stalinin suomalaiset uhrit 1930-luvulla" juuri tänään ostin divarista).
Mutta sinulla ja monella muulla näköjään menee puurot ja vellit sekaisin, kun ette huomaa (tai ette tiedä), että Suomessa tapahtui joltinenkin muutos 1918. Siihen loppui Kuusisen ura täällä.
Olen kertonut asiasta monta kertaa ja monelta kantilta tässäkin ketjussa. Luepa sieltä, ja viisastu hieman.
Viimeisenä kannanottonani laitan tähän pätkän Otto-ville Kuusisen, tuon palavasieluisen, runollisen haaveilijan ruonoa jostain viime vuosisadan alkuvuosilta:
"Sinä nääthän sieltä korkeudestas,
kuinka saamme me täällä raataa.
Mitä satoa meidän kylvöstä nous,
se salli myös meidän kaataa!
Suur Jumala, katso syvälle:
sydän meillä on puhdas ja vakaa!
Sinun oikeutes, Sinun pyhyytes,
ne heikolle voiton takaa!"nahistelu on tiedossani. Se ei poistaa sitä tosiasiaa, että Otto-Wille Kuusinen on kaikkien aikojen tärkein suomalaisesta työväenliikkestä noussut henkilö.
Toistan vielä kerran:
Wäinö Tanner on hänen rinnallaan kyläpoliitikko. - Otsikossa hymiö
oikeatieto kirjoitti:
Pientä keskinäistä nahistelua työväenliikkeen eri haarojen välillä on tosiaankin ilmennyt sen toistasaataavuotisen historian aikana. Päämäärähän näillä eri versoilla kuitenkin aina ollut sama: Marxin kaavaileman ihanneyhteiskunnan tavoittelu. Nyt voi sanoa, että mensevikit onnistuivat paremmin.
Ympäri on käyty ja yhteen on tultu. Suomen "bolsevikeillä" ja mensevikeillä" on tästä osoituksena yhteinen presidenttiehdokas. Näinhän ei ole käynyt sitten ylivertaisen Kekkosen. Silloinhan tapahtui vielä suurempi ihme: Vasemmisto ja oikeisto seisoivat saman ehdokkaan takana.
Nyt hajaannuksen päätyttyä, työväenliikkeen pitäisi koota historiansa samoihin kansiin. Suomalaisen työväenliikkeen suurimpana hahmona nousisi eittämättä Otto-Wille Kuusinen ylitse muiden.*12.11.-99 Verkkouutiset: "Esko Seppänen antoi periksi presidenttiasiassa
Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Esko Seppänen on luopunut vaatimasta, että puolueen pitää asettaa oma ehdokas tulevaan presidentinvaaliin.
- - -
Seppänen pohdiskelee myös vihreiden Heidi Hautalan ja keskustan Esko Ahon sopivuutta.
Ehdokkaista ainoana Aho kelpaa Seppäsen mielestä silloin, jos valinnan perusteena on halu murtaa "Lipposen-Niinistön uusliberalistinen, oikeistolainen linja".
STT-IA" - Otsikossa hymiö
JormaKKorhonen kirjoitti:
...yrität provosoida, ja mieliksesi sen verran provosoidun, että puutun pariin kohtaan esityksestäsi:
>> Silloinhan tapahtui vielä suurempi ihme: Vasemmisto ja oikeisto seisoivat saman ehdokkaan takana. > Suomalaisen työväenliikkeen suurimpana hahmona nousisi eittämättä Otto-Wille Kuusinen ylitse muiden....
- Otsikossa hymiö
oikeatieto kirjoitti:
nahistelu on tiedossani. Se ei poistaa sitä tosiasiaa, että Otto-Wille Kuusinen on kaikkien aikojen tärkein suomalaisesta työväenliikkestä noussut henkilö.
Toistan vielä kerran:
Wäinö Tanner on hänen rinnallaan kyläpoliitikko....
oikeatieto kirjoitti:
nahistelu on tiedossani. Se ei poistaa sitä tosiasiaa, että Otto-Wille Kuusinen on kaikkien aikojen tärkein suomalaisesta työväenliikkestä noussut henkilö.
Toistan vielä kerran:
Wäinö Tanner on hänen rinnallaan kyläpoliitikko.Vapaat radikaalit ovat haitallisia osasia sydän- ja verisuonitautien kehittymisessä tai jotain sinnepäin. Sinä olet sillä lailla puolestasi haitallinen, että irrotat surutta tiedot niiden oikeasta kontekstista. O.W.Kuusisella ei ole ollut sisällissodan päättymisen jälkeen mitään tekemistä SDP:n kanssa, vaan hän loikkasi kommunisteihin ja vieläpä vieraan valtion sellaisiin.
Yhtä älytöntä kuin sinun tekstisi olisi esim. kertoa itävaltaisille, ettei heidän ole syytä mitenkään kainostella oman poikansa Adolf Hitlerin muistelemista. Tai että meidän suomalaisten tulisi muistaa Mannerheim eritoten siitä, että hän oli venäläinen upseeri, joka palveli kunniakkaasti Venäjän armeijassa.
Otto Wille Kuusinen ei ehtinyt juuri lainkaan luoda poliittista uraa itsenäisessä Suomessa. Silti sinä nostat hänet mainekkaaksi suomalaiseksi työväenliikkeen edustajaksi, kun hän toimi kommunistina vieraassa valtiossa. Kyllä meillä jotkut Kuusistakin suuresti kunnioittivat, mutta he olivat kaikki kommunisteja, ei sosiaalidemokraatteja.
Tanner ei ollut Suomessa mikään kyläpoliitikko Kuusisen rinnalla. Kuusinen ei päässyt missään vaiheessa käyttämään mitään valtaa Suomessa. Kuusinen ei istunut yhdessäkään laillisessa ja kansainvälisesti tunnustetussa suomalaisessa hallituksessa, mutta Tanner kyllä istui. Veratuksesi on yhtä typerä kuin se, että sanoisit Urho Kekkosen olleen kyläpoliitikko kun hän vertaa Staliniin. Tottahan se maailman mitassa on, mutta ei sellaisesta huomiosta mitään merkitystä ole Suomessa ja Suomesta käytävässä keskustelussa.- oikea tieto
Mielipidepankki kirjoitti:
Vapaat radikaalit ovat haitallisia osasia sydän- ja verisuonitautien kehittymisessä tai jotain sinnepäin. Sinä olet sillä lailla puolestasi haitallinen, että irrotat surutta tiedot niiden oikeasta kontekstista. O.W.Kuusisella ei ole ollut sisällissodan päättymisen jälkeen mitään tekemistä SDP:n kanssa, vaan hän loikkasi kommunisteihin ja vieläpä vieraan valtion sellaisiin.
Yhtä älytöntä kuin sinun tekstisi olisi esim. kertoa itävaltaisille, ettei heidän ole syytä mitenkään kainostella oman poikansa Adolf Hitlerin muistelemista. Tai että meidän suomalaisten tulisi muistaa Mannerheim eritoten siitä, että hän oli venäläinen upseeri, joka palveli kunniakkaasti Venäjän armeijassa.
Otto Wille Kuusinen ei ehtinyt juuri lainkaan luoda poliittista uraa itsenäisessä Suomessa. Silti sinä nostat hänet mainekkaaksi suomalaiseksi työväenliikkeen edustajaksi, kun hän toimi kommunistina vieraassa valtiossa. Kyllä meillä jotkut Kuusistakin suuresti kunnioittivat, mutta he olivat kaikki kommunisteja, ei sosiaalidemokraatteja.
Tanner ei ollut Suomessa mikään kyläpoliitikko Kuusisen rinnalla. Kuusinen ei päässyt missään vaiheessa käyttämään mitään valtaa Suomessa. Kuusinen ei istunut yhdessäkään laillisessa ja kansainvälisesti tunnustetussa suomalaisessa hallituksessa, mutta Tanner kyllä istui. Veratuksesi on yhtä typerä kuin se, että sanoisit Urho Kekkosen olleen kyläpoliitikko kun hän vertaa Staliniin. Tottahan se maailman mitassa on, mutta ei sellaisesta huomiosta mitään merkitystä ole Suomessa ja Suomesta käytävässä keskustelussa.Eksyt pahasti sivupoluille. Väitän yhä edelleen, että Otto-Wille Kuusinen on suurin ja merkittävin Suomessa koskaan syntynyt sosialisti.
Todista vääräksi jos pystyt. oikea tieto kirjoitti:
Eksyt pahasti sivupoluille. Väitän yhä edelleen, että Otto-Wille Kuusinen on suurin ja merkittävin Suomessa koskaan syntynyt sosialisti.
Todista vääräksi jos pystyt.Nyt sinä muutit väitettäsi. Tuohon viimeiseen väitteesesi voi varauksetta yhtyä. Otto W. Kuusinen on tosiaankin suurin ja merkittävin Suomessa syntynyt sosialisti. Aivan samalla tavallahan Adolf Hitler oli suurin ja merkityksellisin Itävallassa syntytyt natsi.
Tiedolla ei kuitenkaan ole paljon käyttöä. Adolf Hitler sattui syntymään ja varttumaan Itävallassa ja Otto W. Kuusinen puolestaan Suomessa. Merkittävimmän poliittisen uransa kumpikin loi kuitenkin synnyinmaansa ulkopuolella. Niin teki muuten Stalinkin. Ei meidän suomalaisten kannata olla erityisen ylpeitä Kuusisesta kuten ei itävaltalaisten Hitleristäkään, vaikka sinun ilmeisenä tarkoituksena on palauttaa tällaisten henkilöiden kunnia. Tällaista äärimmäisyysihmisten ihannointia esiintyy aika ajoin, mutta onneksi se on kuitenkin jonkinlaiseen mielenhäiriöön rinnastettava poikkeustila.- oikeatieto
Mielipidepankki kirjoitti:
Nyt sinä muutit väitettäsi. Tuohon viimeiseen väitteesesi voi varauksetta yhtyä. Otto W. Kuusinen on tosiaankin suurin ja merkittävin Suomessa syntynyt sosialisti. Aivan samalla tavallahan Adolf Hitler oli suurin ja merkityksellisin Itävallassa syntytyt natsi.
Tiedolla ei kuitenkaan ole paljon käyttöä. Adolf Hitler sattui syntymään ja varttumaan Itävallassa ja Otto W. Kuusinen puolestaan Suomessa. Merkittävimmän poliittisen uransa kumpikin loi kuitenkin synnyinmaansa ulkopuolella. Niin teki muuten Stalinkin. Ei meidän suomalaisten kannata olla erityisen ylpeitä Kuusisesta kuten ei itävaltalaisten Hitleristäkään, vaikka sinun ilmeisenä tarkoituksena on palauttaa tällaisten henkilöiden kunnia. Tällaista äärimmäisyysihmisten ihannointia esiintyy aika ajoin, mutta onneksi se on kuitenkin jonkinlaiseen mielenhäiriöön rinnastettava poikkeustila.Olet vihdoinkin oikeilla jäljillä. En ole muuta halunnutkaan sanoa kuin nimenomaan sen, että O-W on merkittävin suomalainen sosialisti. Hän on myös merkittävä suomalaisen sosialidemokratian pioneeri.
Porvarit eivät antaneet Kuusiselle (porvareita hän pakeni, ei sosialidemokraatteja) luoda poliittista uraansa Suomessa. Hän joutui pakenemaan henkensä edestä monen muun suomalaisen työväenliikkeen perustajajäsenen kanssa. Edward Gylling oli myös yksi heistä. Osa Gyllingin jälkeläisistä on palannut Suomeen kuten myös Kuusisen. Itse he eivät kotimaataan enää omin silmin nähneet.
http://www.uta.fi/suomi80/tieto31.htm - ei riitä pelkkä
JormaKKorhonen kirjoitti:
...tuo esiin oikein faktatietoa henkilöineen ja vuosilukuineen, kuten minäkin aina esityksissäni teen, niin sitten voimme keskustella asiasta lisää.
Lähipäivinä saanen valmiiksi erääseen toiseen tarkoitukseen työstämäni työn, jonka ehkä sitten julkaisen täälläkin. Siinä tulee sitten lisää faktatietoa, joista jokainen yksityiskohta on tarkistettavissa historiallisista lähteistä.Pitää ymmärtää asiat laajemmassa kontekstissa.
SDP oli vahvasti vallankumouksellinen liike, jonka tahtona vielä 1950-luvulle saakka oli Forssan 1903 julistus.
Tuossa hengessä SDP:ssä on vieläkin O.V.Kuusisen henkinen perintö sosialistiseen utopiaan uskominen ja sen varjolla toisten arvojen ja ihmishenkien tallaaminen. oikeatieto kirjoitti:
Olet vihdoinkin oikeilla jäljillä. En ole muuta halunnutkaan sanoa kuin nimenomaan sen, että O-W on merkittävin suomalainen sosialisti. Hän on myös merkittävä suomalaisen sosialidemokratian pioneeri.
Porvarit eivät antaneet Kuusiselle (porvareita hän pakeni, ei sosialidemokraatteja) luoda poliittista uraansa Suomessa. Hän joutui pakenemaan henkensä edestä monen muun suomalaisen työväenliikkeen perustajajäsenen kanssa. Edward Gylling oli myös yksi heistä. Osa Gyllingin jälkeläisistä on palannut Suomeen kuten myös Kuusisen. Itse he eivät kotimaataan enää omin silmin nähneet.
http://www.uta.fi/suomi80/tieto31.htmLaajensit jälleen sanomaasi. Ja heti meni pahasti pieleen. Kuusinen ei ole mikään sosiaalidemokratian pioneeri. Sosiaalidemokratiaan ei kuulu väkivaltainen yhteiskuntajärjestyksen muuttaminen, vaan sosiaalidemokratia on leimallisesti parlamentarismia kunnioittava reformistinen liike, joka pyrkii eri elämänalueilla lisäämään ihmisten tasavertaisuutta sekä parantamaan elämisen puitteita. Tällä saralla O.W.Kuusinen ei ole tehnyt mitään merkittävää pioneerityötä. Sen sijaan esm. Väinö Tanner on sitä pioneerityötä tehnty paljonkin.
Kuusinen pakeni henkensä edestä kuten moni muukin. Valkoinen terrori ja kostonhimo oli aivan pohjatonta kuten on historiallisissa selvityksissä todettu. Siinä ei säästetty edes naisia eikä aina lapsiakaan. Sosiaalidemokraateille on vain luettava kunniaksi se, että he pyrkivät kohtelemaan ihmisiä poliittiseen näkemykseen katsomatta ihmismäisesti. Valkoinen terrori, joka oli huomattavasti järjestelmällisempää ja enemmän uhreja vaativaa kuin punainen terrori, on verrattavissa Jugoslavian hajoamiseen liittyvien sisällissotien ihmisoikeusloukkarikoksiin. Punaista terroria ei tietenkään myöskään pidä vähätellä sen takia, että se oli vähäisempää. Yhtä häpeällisiä ne olivat kuitenkin tekoina.- kuvaamasi kaltainen
Mielipidepankki kirjoitti:
Laajensit jälleen sanomaasi. Ja heti meni pahasti pieleen. Kuusinen ei ole mikään sosiaalidemokratian pioneeri. Sosiaalidemokratiaan ei kuulu väkivaltainen yhteiskuntajärjestyksen muuttaminen, vaan sosiaalidemokratia on leimallisesti parlamentarismia kunnioittava reformistinen liike, joka pyrkii eri elämänalueilla lisäämään ihmisten tasavertaisuutta sekä parantamaan elämisen puitteita. Tällä saralla O.W.Kuusinen ei ole tehnyt mitään merkittävää pioneerityötä. Sen sijaan esm. Väinö Tanner on sitä pioneerityötä tehnty paljonkin.
Kuusinen pakeni henkensä edestä kuten moni muukin. Valkoinen terrori ja kostonhimo oli aivan pohjatonta kuten on historiallisissa selvityksissä todettu. Siinä ei säästetty edes naisia eikä aina lapsiakaan. Sosiaalidemokraateille on vain luettava kunniaksi se, että he pyrkivät kohtelemaan ihmisiä poliittiseen näkemykseen katsomatta ihmismäisesti. Valkoinen terrori, joka oli huomattavasti järjestelmällisempää ja enemmän uhreja vaativaa kuin punainen terrori, on verrattavissa Jugoslavian hajoamiseen liittyvien sisällissotien ihmisoikeusloukkarikoksiin. Punaista terroria ei tietenkään myöskään pidä vähätellä sen takia, että se oli vähäisempää. Yhtä häpeällisiä ne olivat kuitenkin tekoina.HARHAMAAILMA?
Tosiasioista vaietaan ja uskotaan propagandistiseen huomispäivään vaikka omat nurkat on omassa oksennuksessa, kusessa ja paskassa. Taitaa olla melkoisen juovuttavaa ainetta tuo sosialidemokratismi kun uskotaan niin kovasti huomiseen, että eilinen unohtuu.
Pitäisiköhän kokeilla vähän SDP:tä!
http://www.soneraplaza.fi/GetImages/GetImages_GetImage_jpg/0,2600,31825,00.jpg
Kuvassa renkipoika vetää SDP:tä hihaan ja luulee olevansa isäntä huomenna.
Niin jäi myös punikeilta huolehtimatta kapinajoukkojen huolto ja ruoka piti ryöstää - ei siksi, että oli nälkä, vaan kun oli sosialidemokratismia pää niin täynnä, ettei tullut varauduttua huomiseen. - oikeatieto
Mielipidepankki kirjoitti:
Laajensit jälleen sanomaasi. Ja heti meni pahasti pieleen. Kuusinen ei ole mikään sosiaalidemokratian pioneeri. Sosiaalidemokratiaan ei kuulu väkivaltainen yhteiskuntajärjestyksen muuttaminen, vaan sosiaalidemokratia on leimallisesti parlamentarismia kunnioittava reformistinen liike, joka pyrkii eri elämänalueilla lisäämään ihmisten tasavertaisuutta sekä parantamaan elämisen puitteita. Tällä saralla O.W.Kuusinen ei ole tehnyt mitään merkittävää pioneerityötä. Sen sijaan esm. Väinö Tanner on sitä pioneerityötä tehnty paljonkin.
Kuusinen pakeni henkensä edestä kuten moni muukin. Valkoinen terrori ja kostonhimo oli aivan pohjatonta kuten on historiallisissa selvityksissä todettu. Siinä ei säästetty edes naisia eikä aina lapsiakaan. Sosiaalidemokraateille on vain luettava kunniaksi se, että he pyrkivät kohtelemaan ihmisiä poliittiseen näkemykseen katsomatta ihmismäisesti. Valkoinen terrori, joka oli huomattavasti järjestelmällisempää ja enemmän uhreja vaativaa kuin punainen terrori, on verrattavissa Jugoslavian hajoamiseen liittyvien sisällissotien ihmisoikeusloukkarikoksiin. Punaista terroria ei tietenkään myöskään pidä vähätellä sen takia, että se oli vähäisempää. Yhtä häpeällisiä ne olivat kuitenkin tekoina.Täytynee oikein nostaa tikun nokkaan muutama fakta tästä suomalaisen sosialidemokratian uranuurtajasta:
Otto Ville Kuusinen
Otto Wilhelm Kuusinen syntyi Laukaalla 1881 kyläräätälin perheeseen. Hänestä tuli ylioppilas Jyväskylän lyseossa, ja vuonna 1900 hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon opiskeluaineinaan kirjallisuus, filosofia ja taidehistoria.
Kuusinen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1905, jolloin hän liittyi SUOMEN SOSIALIDEMOKRAATTISEEN PUOLUEESEEN.
Kuusisesta tuli SOSIAALIDEMOKRAATTISEN Työmies-lehden toimittaja vuonna 1907, ja vuotta myöhemmin SDP:N KANSANEDUSTAJA.
Hän kohosi eduskuntaryhmänsä suurpoliittisten ja valtio-oikeudellisten kysymysten asiantuntijaksi ja VAIKUTTI SDP:N TEOREETTISIIN LINJAUKSIIN.
PUOLUEENSA PUHEENJOHTAJA KUUSISESTA TULI VUONNA 1911…
Jos vielä kehtaat vähätellä hänen merkitystään suomalaiselle sosialidemokratialle, en katso voivani asialle mitään - olet reaalimaailman ulottumattomissa. oikeatieto kirjoitti:
Täytynee oikein nostaa tikun nokkaan muutama fakta tästä suomalaisen sosialidemokratian uranuurtajasta:
Otto Ville Kuusinen
Otto Wilhelm Kuusinen syntyi Laukaalla 1881 kyläräätälin perheeseen. Hänestä tuli ylioppilas Jyväskylän lyseossa, ja vuonna 1900 hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon opiskeluaineinaan kirjallisuus, filosofia ja taidehistoria.
Kuusinen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1905, jolloin hän liittyi SUOMEN SOSIALIDEMOKRAATTISEEN PUOLUEESEEN.
Kuusisesta tuli SOSIAALIDEMOKRAATTISEN Työmies-lehden toimittaja vuonna 1907, ja vuotta myöhemmin SDP:N KANSANEDUSTAJA.
Hän kohosi eduskuntaryhmänsä suurpoliittisten ja valtio-oikeudellisten kysymysten asiantuntijaksi ja VAIKUTTI SDP:N TEOREETTISIIN LINJAUKSIIN.
PUOLUEENSA PUHEENJOHTAJA KUUSISESTA TULI VUONNA 1911…
Jos vielä kehtaat vähätellä hänen merkitystään suomalaiselle sosialidemokratialle, en katso voivani asialle mitään - olet reaalimaailman ulottumattomissa.Ei Kuusista tarvitse vähätellä. Hänellä on oma roolinsa siinä SDP:ssä, joka toimi ennen itsenäistymistämme, mutta ei enää sen jälkeen. Kuusinen lähti tallaamaan kommunistisia polkuja ja SDP:stä tuli täysin revisionistinen, parlamnetarismin kautta uudistuksia ajava puolue. Kyseessä on pesäero Kuusisen ja SDP:n välillä. Kuusinen toisin sanoen oli samanlainen uranuurtaja kuin vaikkapa Veikko Vennamo erottuaan Maalaisliitosta. Tuskin monellekaan tulee mieleen se, että Vennamo olisi ollut Maalaisliiton nykypolitiikan uranuurtaja.
Kuusisen merkitys itsenäisyden ajan SDP:ssä on nollan arvoinen, tai pikemminkin miinusmerkkinen, koska sosiaalidemokraatit sanoutuivat irti vallankumouksellisesta sosialismista. Tarinointisi on täydellistä huuhaata, sinun perusteillasi Venäjän tsaareistakin voisi puhua suomalaisuuden uranuurtajina.- oikeatieto
Mielipidepankki kirjoitti:
Ei Kuusista tarvitse vähätellä. Hänellä on oma roolinsa siinä SDP:ssä, joka toimi ennen itsenäistymistämme, mutta ei enää sen jälkeen. Kuusinen lähti tallaamaan kommunistisia polkuja ja SDP:stä tuli täysin revisionistinen, parlamnetarismin kautta uudistuksia ajava puolue. Kyseessä on pesäero Kuusisen ja SDP:n välillä. Kuusinen toisin sanoen oli samanlainen uranuurtaja kuin vaikkapa Veikko Vennamo erottuaan Maalaisliitosta. Tuskin monellekaan tulee mieleen se, että Vennamo olisi ollut Maalaisliiton nykypolitiikan uranuurtaja.
Kuusisen merkitys itsenäisyden ajan SDP:ssä on nollan arvoinen, tai pikemminkin miinusmerkkinen, koska sosiaalidemokraatit sanoutuivat irti vallankumouksellisesta sosialismista. Tarinointisi on täydellistä huuhaata, sinun perusteillasi Venäjän tsaareistakin voisi puhua suomalaisuuden uranuurtajina.Veikko Vennamo ei toiminut koskaan Maalaisliiton puheenjohtajana. Hän oli populistinen ääniharava ja toimen mies eikä mikään teoreetikko.
Otto Wille Kuusinen puolestaan toimi Demarin edeltäjän päätoimittajana, SDP:n puheenjohtajana ja laati puolueensa tärkeitä teoreettisia linjauksia, jotka ovat pääosin vielä tänäkin päivänä SDP:n aatteellista ydintä. Hän on sanalla sanoen paljon merkityksellisempi mies SDP:lle kuin tunnustetaan.
Huono on se puolue, joka ei anna arvoa perustansa rakentajille.
- Oikeistodemari
Kiitän keskusteluun osallistujia ja erityisesti omalla rekisteröidyllä kirjoittajatunnuksellaan kirjoittaneita.
Keskustelusta sain kuitenkin sen kuvan, että O.V.Kuusisen perinnöllä SDP:n historiasta nykypolitiikkaan on edelleen painoarvoa.Varsin erikoisesti tuo kuva päässäsi muodostuu, kun nimenomaan näillä mainitsemillasi reksiteröidyillä nimimerkeillä kirjoittaneet eivät siihen suuntaan millään lailla viitanneet, vaan päinvastoin osoittivat, ettei Kuusisella ole mitään painoarvoa SDP:n nykypolitiikassa. SKP:n politiikassa hänellä on saattanut aika aijoin ja jossain määrin olla ollutkin painoarvoa.
- häntä suu vaahdossa
Mielipidepankki kirjoitti:
Varsin erikoisesti tuo kuva päässäsi muodostuu, kun nimenomaan näillä mainitsemillasi reksiteröidyillä nimimerkeillä kirjoittaneet eivät siihen suuntaan millään lailla viitanneet, vaan päinvastoin osoittivat, ettei Kuusisella ole mitään painoarvoa SDP:n nykypolitiikassa. SKP:n politiikassa hänellä on saattanut aika aijoin ja jossain määrin olla ollutkin painoarvoa.
yrität mitätöidä SDP:stä ja että SDP:n puheenjohtajalla vuosilta 1911-1917 ei ole todellakaan olisi painoarvoa.
Kuusisen hengenperintö elää jokaisessa SDP:läisessä. Ja sen kanssa tuntuu olevan vaikea demarin ilman kekkosen haukkumista elää. - JormaKKorhonen
...kun annoit meille muutamalle mahdollisuuden antaa oikeaa tietoa niille (tässä ketjussa enemmistönä, joilla on vain harhaluuloja.
Eipä se näy ainakaan välittömästi menneen perille monellekaan, kun sama änkytys on vain jatkunut, vaikka kukaan ei ole esim. minun ja mielipidepankin antamia tietoja vääriksi osoittanut.
Ihmettelen ihan todella varsinkin sitä, että sinäkin teet noin poskellaan olevan yhteenvedon keskustelusta. Kun kirjoitat noinkin hyvin, niin luulisi sinun myös ymmärtävän lukemasi. Mutta tässäkin taas paljastuu, että luulo ei ole tiedon väärtti. - tositietoa
JormaKKorhonen kirjoitti:
...kun annoit meille muutamalle mahdollisuuden antaa oikeaa tietoa niille (tässä ketjussa enemmistönä, joilla on vain harhaluuloja.
Eipä se näy ainakaan välittömästi menneen perille monellekaan, kun sama änkytys on vain jatkunut, vaikka kukaan ei ole esim. minun ja mielipidepankin antamia tietoja vääriksi osoittanut.
Ihmettelen ihan todella varsinkin sitä, että sinäkin teet noin poskellaan olevan yhteenvedon keskustelusta. Kun kirjoitat noinkin hyvin, niin luulisi sinun myös ymmärtävän lukemasi. Mutta tässäkin taas paljastuu, että luulo ei ole tiedon väärtti.Täytynee oikein nostaa tikun nokkaan muutama fakta tästä suomalaisen sosialidemokratian uranuurtajasta:
Otto Ville Kuusinen
Otto Wilhelm Kuusinen syntyi Laukaalla 1881 kyläräätälin perheeseen. Hänestä tuli ylioppilas Jyväskylän lyseossa, ja vuonna 1900 hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon opiskeluaineinaan kirjallisuus, filosofia ja taidehistoria.
Kuusinen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1905, jolloin hän liittyi SUOMEN SOSIALIDEMOKRAATTISEEN PUOLUEESEEN.
Kuusisesta tuli SOSIAALIDEMOKRAATTISEN Työmies-lehden toimittaja vuonna 1907, ja vuotta myöhemmin SDP:N KANSANEDUSTAJA.
Hän kohosi eduskuntaryhmänsä suurpoliittisten ja valtio-oikeudellisten kysymysten asiantuntijaksi ja VAIKUTTI SDP:N TEOREETTISIIN LINJAUKSIIN.
PUOLUEENSA PUHEENJOHTAJA KUUSISESTA TULI VUONNA 1911…
Jos vielä kehtaat vähätellä hänen merkitystään suomalaiselle sosialidemokratialle, en katso voivani asialle mitään - olet reaalimaailman ulottumattomissa. - JormaKKorhonen
tositietoa kirjoitti:
Täytynee oikein nostaa tikun nokkaan muutama fakta tästä suomalaisen sosialidemokratian uranuurtajasta:
Otto Ville Kuusinen
Otto Wilhelm Kuusinen syntyi Laukaalla 1881 kyläräätälin perheeseen. Hänestä tuli ylioppilas Jyväskylän lyseossa, ja vuonna 1900 hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon opiskeluaineinaan kirjallisuus, filosofia ja taidehistoria.
Kuusinen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1905, jolloin hän liittyi SUOMEN SOSIALIDEMOKRAATTISEEN PUOLUEESEEN.
Kuusisesta tuli SOSIAALIDEMOKRAATTISEN Työmies-lehden toimittaja vuonna 1907, ja vuotta myöhemmin SDP:N KANSANEDUSTAJA.
Hän kohosi eduskuntaryhmänsä suurpoliittisten ja valtio-oikeudellisten kysymysten asiantuntijaksi ja VAIKUTTI SDP:N TEOREETTISIIN LINJAUKSIIN.
PUOLUEENSA PUHEENJOHTAJA KUUSISESTA TULI VUONNA 1911…
Jos vielä kehtaat vähätellä hänen merkitystään suomalaiselle sosialidemokratialle, en katso voivani asialle mitään - olet reaalimaailman ulottumattomissa.Sinulle näköjään Suomen olemassaolo lakkaa sihen, josta se monelle oikeastaan vasta alkaa. Eli vapaussotaan. Siihen loppui Kuusisen siihenkin mennessä varsin vähäinen rooli Suomessa. Eihän Kuusinen ollut kertaakaan edes senaattori (ministeri) autonomisessa Suomessa, kuten Tanner oli Tokoin senaatin todellinen voimahahmo (valtiovarainministeriä vastaava, jonka vastuulla olivat myös maan elintarvikeasiat).
En jaksa jauhaa enempää, sillä jos totuus ei mene perille, vika ei ole sen lähettäjässä, vaan vastaanottajassa.
Laitan vaan tähän pätkän, jossa mielipidepankki tiivistää asian mainiosti:
>> Kuusisen merkitys itsenäisyden ajan SDP:ssä on nollan arvoinen, tai pikemminkin miinusmerkkinen, koska sosiaalidemokraatit sanoutuivat irti vallankumouksellisesta sosialismista. Tarinointisi on täydellistä huuhaata, sinun perusteillasi Venäjän tsaareistakin voisi puhua suomalaisuuden uranuurtajina. - tositietoa
JormaKKorhonen kirjoitti:
Sinulle näköjään Suomen olemassaolo lakkaa sihen, josta se monelle oikeastaan vasta alkaa. Eli vapaussotaan. Siihen loppui Kuusisen siihenkin mennessä varsin vähäinen rooli Suomessa. Eihän Kuusinen ollut kertaakaan edes senaattori (ministeri) autonomisessa Suomessa, kuten Tanner oli Tokoin senaatin todellinen voimahahmo (valtiovarainministeriä vastaava, jonka vastuulla olivat myös maan elintarvikeasiat).
En jaksa jauhaa enempää, sillä jos totuus ei mene perille, vika ei ole sen lähettäjässä, vaan vastaanottajassa.
Laitan vaan tähän pätkän, jossa mielipidepankki tiivistää asian mainiosti:
>> Kuusisen merkitys itsenäisyden ajan SDP:ssä on nollan arvoinen, tai pikemminkin miinusmerkkinen, koska sosiaalidemokraatit sanoutuivat irti vallankumouksellisesta sosialismista. Tarinointisi on täydellistä huuhaata, sinun perusteillasi Venäjän tsaareistakin voisi puhua suomalaisuuden uranuurtajina.kyse on suomalaisen sosialidemokratian uranuurtajan törkeästä väheksynnästä. Otto Wille Kuusinen toimi SDP:n puheenjohtajana. Hän on eräs tärkeimmistä - jos ei tärkein Paavo Lipposen ja Eero Heinäluoman edeltäjistä.
SDP:n pitäisi olla ylpeä Kuusisesta. Ei millään muulla suomalaisella puolueella ole ollut yhtä kansainvälisesti merkittävää puheenjohtajaa. Ei minkään muun suomalaisen puolueen puheenjohtaja ole kohonnut yhtä merkittävään asemaan ulkomailla.
Otto Wille luovi tiensä suurvallan hallintoytimeen. Siihen ei ole kukaan suomalainen pystynyt jälkeenpäin. Paavo Lipponen yritti EU:n sisäpiiriin eli ytimeen, mutta ei onnistunut. O.W oli monin verroin taitavampi.
Paavo Lipponen on kertonut haluavansa kansainvälisiin tehtäviin. Onnea hänelle pyrkimyksissään - olkoon hänen esikuvanaan Otto Wille Kuusinen - SDP:n entisistä puheenjohtajista kansainvälisin. - JormaKKorhonen
tositietoa kirjoitti:
kyse on suomalaisen sosialidemokratian uranuurtajan törkeästä väheksynnästä. Otto Wille Kuusinen toimi SDP:n puheenjohtajana. Hän on eräs tärkeimmistä - jos ei tärkein Paavo Lipposen ja Eero Heinäluoman edeltäjistä.
SDP:n pitäisi olla ylpeä Kuusisesta. Ei millään muulla suomalaisella puolueella ole ollut yhtä kansainvälisesti merkittävää puheenjohtajaa. Ei minkään muun suomalaisen puolueen puheenjohtaja ole kohonnut yhtä merkittävään asemaan ulkomailla.
Otto Wille luovi tiensä suurvallan hallintoytimeen. Siihen ei ole kukaan suomalainen pystynyt jälkeenpäin. Paavo Lipponen yritti EU:n sisäpiiriin eli ytimeen, mutta ei onnistunut. O.W oli monin verroin taitavampi.
Paavo Lipponen on kertonut haluavansa kansainvälisiin tehtäviin. Onnea hänelle pyrkimyksissään - olkoon hänen esikuvanaan Otto Wille Kuusinen - SDP:n entisistä puheenjohtajista kansainvälisin....saathan sinä pitää idolisi; ei se kovin kaukana ole ilmeisesti toisesta idolistasi Urho Kekkosesta.
Mutta älä tyrkytä sitä minulle, jokseenkin puolueettomalle isänmaalliselle suomalaiselle. Enkä usko tuon idolisi olevan yhtään mieluisampi sosialidemokraateillekaan.
Piste. tositietoa kirjoitti:
kyse on suomalaisen sosialidemokratian uranuurtajan törkeästä väheksynnästä. Otto Wille Kuusinen toimi SDP:n puheenjohtajana. Hän on eräs tärkeimmistä - jos ei tärkein Paavo Lipposen ja Eero Heinäluoman edeltäjistä.
SDP:n pitäisi olla ylpeä Kuusisesta. Ei millään muulla suomalaisella puolueella ole ollut yhtä kansainvälisesti merkittävää puheenjohtajaa. Ei minkään muun suomalaisen puolueen puheenjohtaja ole kohonnut yhtä merkittävään asemaan ulkomailla.
Otto Wille luovi tiensä suurvallan hallintoytimeen. Siihen ei ole kukaan suomalainen pystynyt jälkeenpäin. Paavo Lipponen yritti EU:n sisäpiiriin eli ytimeen, mutta ei onnistunut. O.W oli monin verroin taitavampi.
Paavo Lipponen on kertonut haluavansa kansainvälisiin tehtäviin. Onnea hänelle pyrkimyksissään - olkoon hänen esikuvanaan Otto Wille Kuusinen - SDP:n entisistä puheenjohtajista kansainvälisin.Valitettavasti tämä puolue, SDP ei sovi sinulle. Se ei tosiaankaan kunnioita Kuusista, vaan on hylännyt tällaisen oppi-isän. Puolue on halunnut ilmeisesti uudistua ja ottaa opikseen virheistä. Siksi jumalkuvia ei pidä luoda, varsinkaan vääriä sellaisia. Keskustalla on Kekkosensa, sellaista taakkaa ei SDP ole halunnut kantaa. SDP on monien muiden puolueiden tapaan halunnit korostaa demokratiaa myös puolueen sisällä.
SDP ei ole mikään kommunistinen puolue tai kepulainen joukkio, joilla on aina joku ylipappi, isä aurinkoinen, joka johdattaa tyhmiä lapsukaisia.
- Uusinen
"Lipponen on SDP:n etujen ajaja ensisijaisesti - onhan puolue antanut hänelle kaiken. (ehkä sen kihdinkin?)."
Lipponen sanoi, että puolue on antanut hänelle MELKEIN kaiken. Näin ollen ainakin viimeinen osamaksuerä SDP:ltä on vielä hänelle suorittamatta. - demarien vihollinen no1
..SDP:llä on suurmies neuroosi. Kukaan SDP:n ideologiaa kannattanutta ei ole suomessa olemassa. Kaikki historian nhahmotkin ovat kannattaneet jotain täysin muuta asiaa, kuin työväenliikettä ja valhetta.
Nytkin SDP on kääntänyt kurssiansa täysi toiseen suuntaa. Muutama vuosi sitten puhuttiin täysin erilaisia asioita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1761219
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän132867- 84803
- 51748
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?47644Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä305562Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55559Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t232557- 51539
Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,7510