On niin vaikeaa jaksaa välillä toista. Meillä takana kohta 2 ½ vuotta, kihloissa siitä 2 v. Ku kaikki oli niin ihanaa ja kaikki sujui hyvin, kaveri ilmoittaa ettei voi koskaan saada lapsia. Kova isku mulle, suuresta perheestä haaveilevalle nuorelle naiselle... Senkin kertominen tapahtui hänen työpaikan pikkujouluissa jonne lähdin hyvillä mielin. Eihän sitä halunnut edes uskoa tai ymmärtää, luulin että hän kusettaa mua. Mutta kun se tuli totiselta naamalta pokkana ja kyynel poskella, totta sen täytyi olla ja niin oli. V**tu. Se kaivertaa mieltä kun olis aikasemmin kertonut että olisin vielä voinut lähtä suhteesta mutta kun kihloissa ja ne häätki suunnitteilla, niin mihinkä tästä enää lähtee. Ei minnekn. Koko tää vuosi on ollut mulle raskasta. Tulevaisuutta miettinyt, ollut pikku juttuja toisiin miehiin mut ei sen vakavempaa ja paine miehen kotiporukoilta. Jos hänet jättäis, mut etsittäis ja poltettais roviolla h**ran maineessa. Mun vanhemmat ja sisarukset eivät tiedä siitä koska kellekkään ei saa mennä kertomaan. Ahistaa ku alkaa jo kysymyksiä sadella lapsen teosta, häistä , omasta talosta jne. En enää tiedä mitä teen. Ahistaa, pelottaa, surettaa ja tympii niin poskettomasti. Ei tästä voi enää lähteäkkään.
Niin...
AnsBe
81139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onhan adoptio mahollista ja myös spermapankin käyttö joten eipä siinä sun suurperheen toteuttamises ny niin sitä ongelmaa oo, meinaa tuskin miehellä kuitenkaan on lapsia vastaan mitään vaikkei biologisia olekaa..
Eriasia on se et haluukko antaa anteeks sen ettei kysesest lapsettomuudestaan sulle kertonu.. Ja se et kestäkkö täysin oikeuttamattoman painostuksen sen perheeltä..
Ja muuten.. Sulla on kyllä täys oikeus puhuu semmosest asiast sun läheisilles nimittäi se asia sua koskee aivan yhtä paljon ku kihlattuaskin.. Silleen voisit saada apuu päätöksees.. Ja kyllä sä lähteä voit myös, jos asia sulle on tosiaa iha ylitsepääsemätön.. Ja nii se varmaan on jos sitä oot jo viimevuotisist pikkujouluist saakka pohtinu..
Joten teet vaan rohkeast omat päätökses, eläkä anna kenenkää sua painostaa yhtään suuntaan tai toiseen..
Kiitti vastauksesta.
Sehän tässä niin tympii kun hän ei aiemmin kertonut asiasta ja kun oltiin oltu jo niin kauan. Hän sanoi pelkäävänsä sitä miten reagoin/suhtaudun ja sitä että jätän. Mutta ku niin fiksusti pitkitti ja pitkitti, niin tähän jäin. Haluaisin todellakin puhua perheeni kanssa asiasta mutta en saa kun hän ei sitten ikinä enää haluaisi tavata perhettäni ja saati sitten minua. "Mee puhuun jollekki kallonkutistajalle" on yksi hänen tokaisuista jos haluaisin puhua hänen kans. Ei täällä meillä päin ole sellaiseen mahdollisuutta. Ainoa asia mitä haluaisin, olisi tuki omalta perheeltä, myös siinä vaiheessa jos alkaisimme hommaamaan sitä lasta. Ei huvittais anopin kans aina jutella, kun se ei ota mua tosissaan eikä häntä kiinosta minun asiat. Poikansa vaan.
Nyt mä jo valitan ja katkerana puran itseäni. Anteeks.
Minusta tuo on ollut mieheltä todella törkeää käytöstä. Lapsien hankkiminen on niin perustavaa laatua oleva asia, että siitä ei saa valehdella suhteen alussa. Jos minulle olisi tehty noin, ajattelisin, että pari vuotta elämästä on mennyt hukkaan. Minulla kun vakava parisuhde on aina tähdännyt avioliittoon ja perheeseen.
En osaa oikein neuvoa, että mitä sinun pitäisi tehdä. Tsemppiä kuitenkin ja toivon sinulle rohkeutta tehdä kipeitäkin päätöksiä tarvittaessa.
oon jarskin ja muiden kanssa samaa mieltä!
siis törkeetä valehtelua sua kohtaan. Mun mielestä sellanenkin on valehtelua, että jättää tärkeän asian kertomatta. Sulla on oikeus puhua asiasta siis hei ihan oikeesti!
Sanotaan että molempi parempi, kun puhutaan lapsettomuudesta. Mutta kun sinulla on oikeus saada lapsia, niin halutessasi. Ymmärrän miestäsi, tuo on vaikea asia kertoa. kumminkin hän olisi voinut jättää sen sanomatta, ja sitten aikanaan kun naimissa olisitte olleet, eikä lapsia vain tule, olla hämmästyvinään steriilituloksesta. Eli eikö kuitenkin ollut hyvä että ilmoitti, ennen papin aamenta?
Teillä on nyt tiedossa vaikeiden päätösten aika.
Puntaroi omaa tilannettasi huolella, ja muista siinä kysyä itseltäsi, mitä haluat? Sinulla kun on oikeus saada niitä lapsia.
Kornia on toivottaa kaikkea hyvää, mutta asioilla on tapana järjestyä jotenkin.
...haluaako mies lapsia ylipäätään. Ei minusta ole valehtelua jos ei kerro, miksi oletus pitäisi olla että kaikki haluavat ja saavat lapsia? Itse en halua lapsia, ja yleensä ilmoitan sen heti kättelyssä. Toisille toimii ja toisille ei. Mutta mikä helvetin oletus se on, että lapsia tulee ja niitä yleensä halutaan?
Siksi toisekseen, kyllähän te voitte saada lapsia, vaikka eivät puolisosi biologisia olisikaan. Jos ainoastaan biologiset jälkeläiset kelpaavat, olisi syytä miettiä onko teistä vanhemmiksi lainkaan. Lapsia kun ei pitäisi tehdä vain vanhempien iloksi ja egon pönkittäjiksi, ts. miksi rakastaisitte lasta vain, jos voitte nähdä hänessä itsenne?
Kiitos kaikille.
Olette helpottaneet kaikki tätä tilannetta mielipiteillänne.
Haluaisin vielä valaista asioita. Hän haluaa lapsia silleen ettei heitä tarvitsisi adoptoida. Siis keinohedelmöityksellä. Olemme tutustuneet hedelmöitykseen,hoitoihin,tarkastuksiin, tilastoihin ja hintoihin jotka ovat päätä huimaavia! Rahan ei olisi este. Minua pelottaa tämä kaikki. Näistä asioista juuri haluaisin puhua perheelleni koska pelkään ja kumppanini tuki ei ole riittävää. Mutta jos menen ja kerron, se olisi sitten siinä. Pidän kumppanistani kuitenkin niin paljon että haluan jatkaa hänen kanssaa, yrittää. Mutta mikään ei tule onnistumaan jos en saa apua ja jakaa tätä itselleni raskasta taakkaa oman perheeni kanssa...
Suhtautumistani muuttaa se, että miehesi olisi valmis lapsiin esimerkiksi keinohedelmöityksellä. Silloin hän ei henkisessä mielessä ole valehdellut sinulle. Hänhän haluaa lapsia, muttei vain voi niitä hankkia.
Joku kirjoitti, että jos ei ole valmis adoptoimaan, ei ole valmis vanhemmaksi. Ei se ihan niinkään ole. Esimerkiksi minulla on voimakas tarve saada omia lapsia. Minulla on siis tarve lisääntyä. Pidän kyseistä tarvetta hyvin luonnollisena, joka on kaikilla eliöillä. Sen sijaan ei minulla ole hirveää tarvetta huolehtia siitä, että jonkun muun, minulle tuntemattoman ihmisen jälkeläinen selviytyy. Nuohan ovat kaksi täysin eri asiaa. Oman lapsen hankinta liittyy lisääntymiseen, mutta adoptointi siihen, että pitää olla lapsi.
Eikö ennemminkin ole niin, että adoptoiva ihminen tarvitsee lapsen - minkä tahansa lapsen? Eli eikö ennemmin häntä pitäisi syyttää siitä, että haluaa lapsen ajankulukseen? (Ei, en syytä, mutta kärjistän, jotta pointtini tulisi ilmi.)