Olen uusi palstalainen enkä löytänyt viestiketjua aiheesta. Mitä käytännön eroa on yksinhuoltajuudella tai yhteishuoltajuudella?
Pääperiaatteet tiedän, mutta jossain ketjussa tuolla neuvotaan, ettei pitäisi kevein perustein suostua yksinhuoltajuutta antamaan naiselle.
Mies aikoo muuttaa uudelle paikkakunnalle ja vuorotyötä tekevänä viikko-viikko-periaate lasten kanssa ei toimisi meillä kuitenkaan. Olemme alustavasti sopineet itse, että minulle tulisi yksinhuoltajuus alaikäisiin lapsiimme. Mies saa tavata ja ottaa lapset luokseen niin usein kuin haluaa eli käytännössä osat lomista ja viikonloppuja omien vapaidensa mukaan. Myös pidennettyjä viikonloppuja tai vaikka joka viikonloppu näin aluksi. Tästä tuskin tulee riitaa, olemme aivan asiallisesti pystyneet puhumaan.
Yksinhuoltajana tulisin saamaan korotuksen lapsilisään, mutta onko asialla muuta käytännön merkitystä? Mies ei jaksa ottaa asioista ja oikeuksistaan selvää, joten yritän tässä huolehtia miehenkin oikeuksista ettei jälkikäteen tule sanomista.
Kiitos neuvoista, jos joku ennättää tänne vastailemaan.
Pääperiaatteet tiedän, mutta jossain ketjussa tuolla neuvotaan, ettei pitäisi kevein perustein suostua yksinhuoltajuutta antamaan naiselle.
Mies aikoo muuttaa uudelle paikkakunnalle ja vuorotyötä tekevänä viikko-viikko-periaate lasten kanssa ei toimisi meillä kuitenkaan. Olemme alustavasti sopineet itse, että minulle tulisi yksinhuoltajuus alaikäisiin lapsiimme. Mies saa tavata ja ottaa lapset luokseen niin usein kuin haluaa eli käytännössä osat lomista ja viikonloppuja omien vapaidensa mukaan. Myös pidennettyjä viikonloppuja tai vaikka joka viikonloppu näin aluksi. Tästä tuskin tulee riitaa, olemme aivan asiallisesti pystyneet puhumaan.
Yksinhuoltajana tulisin saamaan korotuksen lapsilisään, mutta onko asialla muuta käytännön merkitystä? Mies ei jaksa ottaa asioista ja oikeuksistaan selvää, joten yritän tässä huolehtia miehenkin oikeuksista ettei jälkikäteen tule sanomista.
Kiitos neuvoista, jos joku ennättää tänne vastailemaan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Se onko teillä sovittu yksin- vai yhteishuoltajuus, ei liity mitenkään lapsilisän korotukseen vaan saat sen kun asut yksin lasten kanssa.
Yksinhuoltajana sinulla on oikeudet hakea esim. passi ja päättää lasten hoidoista sekä kouluista yksin, eikä mies voi puuttua niihin niin halutessaan, eikä myös puuttua asiaa jos haluat esim. muuttaa toiseen kaupunkiin. Toisaalta jos sinulle sattuu jotain eikä lasten isä ole virallinen huoltaja, se saattaa hankaloittaa joidenkin asioiden hoitoa. Siinä pääpiirteittäin erot.
Suosittelen kuitenkin yhteishuoltajuutta. Sopimukseen voi hyvin tarkasti laittaa sovitut hoitovuorot vanhemmille, eikä sen jälkeen mies voi esim. vaatia lapsia itselleen kun on sovittu heidän olosta sinun luona, kukaanhan ei kuitenkaan pakota häntä ottamaan silloin kun hänen vuoronsa on.
saa myös yhteishuoltajuudessa. Heti, kun miehesi tekee virallisen muuttoilmoituksen, niin siitä lähtien olet oikeutettu saamaan korotettua lapsilisää. Olettaen tietenkin, että lapsi asuu luonasi.
Ko etuus tulee anoa erikseen KELAlta.
Yhteishuoltajuus on siitä paha juttu, että jos miehesi päättää hankaloittaa elämääsi lasten kautta, niin hänellä on siihen valttikortti.
Hän voi kieltäytyä allekirjoittamasta suostumusta esim. lasten ulkomaanmatkoihin. Ja silloin et pysty lapsia maasta viemään.
Jos hänen elämäntilanteensa muuttuu, esim. alkaa ryyppäämään ja muuten rappioituu, et pysty tapaamisia estämään, vaikka olisit sydänkylmänä huolesta.
Kaikkea voi sattua ja elämä muuttua.
Toisaalta yhteishuoltajuus takaa sen, että lapsesi pääsevät isälleen asumaan vaivattomasti (ilman byrokratiaa), jos sinulle sattuu jotain.
Käytännössä olen huomannut, että yksinhuoltajuus on parempi, kun kuitenkaan se isyys ei siitä mihinkään katoa ja elatusmaksua saat häneltä joka tapauksessa.
Päätäntävalta on yksinhuoltajuudessa sinulla, joka muutenkin käytännössä lapsesi asiat hoidat. Varsinkin, jos mies kerta on ottanut tuon linjan, ettei jaksa puuttua muutenkaan tähän asiaan.
Yksinhuoltajana on helpompaa jos mies asuu toisella paikkakunnalla tai on vaikeasti tavoitettavissa koska ei tarvitse juosta virallisiiin papereihin hänen allekirjoituksiaan hakemaan. (esim. koulu vaatii joskus molempien huoltajien allekirjoituksia).
Voisitko antaa pari esimerkkiä koulun papereista mihin molempien nimi tarvitaan?
olla molempien nimiä kaikissa papereissa. Ihmisiähän koulussakin ollaan ja kyllä siellä ymmärretään, jos toinen vanhemmista asuu eri paikkakunnalla. Joskus lappu voi odottaa pari viikkoa ja sitten siihen saa nimen. Joustoa löytyy, jos asiasta tiedetään.
Molemmissa asioissa näyttäisi olevan hyvät puolensa.
Mies ei vaikuta sellaiselta, jonka kanssa pitäisi myöhemminkään alkaa asioista taistelemaan. Lasten parasta on yritetty ajatella. Toisaalta, entä jos miehellä on joskus sellainen naisystävä, joka haluaa lyödä kapuloita rattaisiin? Tai saattaahan mies ratketa ryyppäämään tms. Lasten täysi-ikäisyyteen on pitkä matka, mutta toisaalta mikään sana tai teko mieheltä ei ole osoittanut, ett hän haluaisi ilkeillä ja minun tai lasten elämää tulevaisuudessakaan hankaloittaa. Asiat vaan tuppaavat muuttumaan ja ennustaja tässä ei pysty olemaan. Hankalaa toisiaan.
Jos... jos minulla olisi yksinhuoltajuus ja avioituisin uudestaan. Sattusin vaikka kuolemaan ja uusi mies haluaisikiin pitää lapset... Tämä on taas todella kaukaa haettua. Tai vanhempani haluaisivat huoltajuuden? (Ovat iäkkäämpiä, enkä oikein usko tähänkään, kun mies on ns. kunnon mies).
Pitääpä miettiä. Tarkkaan.
ole väliä oletko yksin huoltaja vai oletteko sopineet yhteishuoltajuudesta. Tuskin lapset kuoltuasi uudelle miehelle jäisi vaikka sinulla yksinhuoltajuus olisikin. Lasten isä on lasten isä vaikka sinulla yksinhuoltajuus olisi. Kuoltuasi hän olisi se jonka luo lapset todennäköisimmin menisivät sellaisessa tapauksessa. Jos hän olisi esim alkoholisti tai ei haluaisi lapsia niin silloin varmaan uusi mies voisi olla mahdollinen huoltaja. Mutta siitä varmaan päättäisivät sos.viranomaiset.
Vaikeita noi asiat on. Mitä tahansa ratkaisuja sitten ikinä tekeekin, ei tulevaisuudesta voi olla varma, eikä näin varman päälle voi pelata. Normaalistihan sitä yksinhuoltajuuttahan ei kylläkään edes anneta noin vain, vaan siihen käsittääkseni pitäisi olla jonkinlaisia perusteita, eli kannattaa niitä selvitellä ennenkuin kuin miettii sitä sen enempää.
... kuten sinulle jo vastattiinkin, huoltajuus on yksi asia ... yhteis- tai yksinhuoltajuus. Yhteishuoltajuus lastenvalvojilla lähtökohtana, ja perusteluja tarvitaan sille miksi toiselta vanhemmalta viedään sananvalta lastaan koskevissa juridisissa asioissa (kuten passi,sukunimi, yms.)
Arkielämään sillä ei merkitystä (tavallisesti) onko yh vai yhteishuoltajuus. Ja jos toiselle kiusaa tahtoo lapsensa kautta tehdä, niin siihen pahuuteen keinoja löytyy aina...
Yhteishuoltajuudessakin toinen vanhemmista on lapsen ensisijainen holtaja (muistaakseni termi oli noin), jolle lapslisät yh-lisineen tulevat (lapsen kulujen peittämiseksi yhteiskunnan osalta) ja kenelle "etä" maksaa osuutensa lapsen elatuksesta sovitusti.
Sitten tapaamiset, jotka jostain syystä viimeaikoina ollaan alettu sekoittamaan huoltajuuteen. Suurin osa yhteishuoltajuuksien tapaamisista valitettavan perinteiset (joka toinen vkl.), ns. laajat tapaamiset eivät välttämättä liity huoltajuuteen ... ei mikään estäisi sopimasta yksihuoltajuutta ja vuoro-viikko syteemiä.
Mitkä SINUN syyt vaatia yksinhuoltajuutta? Ja jos toisen vanhemman elämässä tapahtuu muutos, ettei yhteishuoltajuus lapsen etu, niin saa sen muutettua. Myös pois äidiltä -- mikä kristallipallo sinulla on että automaattisesti tulevaisuudessa isä päätyy rappiolle jos joku...
tietekään kellään ei ole takuita mihin suuntaan kenenkin elämä keikahtaa, mutta jos otamme teoreettisesti esille tilanteen, jossa lapset asuvat äidillään, sovittu yhteishuoltajuus.
Lasten etävanhempi, tässä tapauksessa siis isä, ei ota lastensa elämään osaa muutoin kuin satunnaisesti ilmaantumalla paikkakunnalle, kotimaahan, lapset voivat soittaa, isä ei soita, tekstareita joskus laittaa.
Jos äidille käy "jotain" ettei voi huolehtia lapsistaan, alkoholiin tms. sortuminen ei ole ainut vaihtoehto pudota pelistä, jopa kuolema tai pitkäaikainen sairaus saattaa kohdata.
Luuletko että lapset joilla ei ole ollut kerrottua lähempää kontaktia isäänsä, tai isä joka ei ole välittänyt eikä jaksanut isyydestään huolehtia muutoin kuin elatussopimuksen uusimiset, luuletko että tällaisessakaan tapauksessa huoltajuuden siirto käytännössä tulee tapahtumaan, tai että isä kykenee uudessa tilanteessa tinkimään omasta vapaudestaan ja riippumattomuudestaan ?
KÄytännössä nähty asia,lapset päätyvät lastensuojeluviranomaisten kautta vastaanotto- ja/tai lastenkotiin. Isää ei voida pelkästeen nimellisen yhteishuoltajuuden nojalla "saada" kiinnostumaan lapsiensa hyvinvoinnista yhtään sen enemmän kuin aiemminkaan.
Selkokielisesti sama: jos isää ei ole lastensa elämä liikuttanut tuon taivaallista, mitä merkitystä on sillä, kavennetaanko hänen oikeuksiaan puuttua lasten elämään yksinhuoltajuudella, jos lähivanhempi jo käytännössä on lastensa ainut huoltaja ?
Mahdollisuuksia kiusaamiseen on todella monia, mutta yksinhuoltajuudella voi ehkäistä ennakolta jo aiemmissa vastauksissa esiintulleita turhia väätöjä
Lapsia päätyy pelottavan paljon huostaanottoon vaikka vanhemmat eivät olisi eronneet ... ja onneksi niin, yhteiskunnalla on keinot siihen, ja pitääkin olla.
Yhtälailla, ellei lapsen yksinhuoltajalla tai kuvaamallasi tavalla yksinhuoltajaksi "tulla tupsahtaneelle" vaan vastuuttomalta isältä eivät vanhemman velvollisuudet onnistu, niin asiaan puututaan.
Minusta nyt sekoitetaan sujuvati puurot ja vellit, ja haetaan perusteita yksnhuoltajuudelle syistä jotka ratkaistaan kun/jos tilanne on päällä (ja toivottavati ei koskaan ole) lastensuojelunkannalta.
Ja kuten sanottu... jos syitä yksinhuoltajuudelle todella on, niin ehdottomasti olen sen kannalla. Ja joskus jopa pelkästään valvottuihin tapaamisiin (hyvin surullisia tapauksia). MUTTA ettäkö yksinhuoltajuutta suolitellaan "hätävarjeluna" jokaiselle joka sitä kysyy ... niin HUH HUH.
Ap totesi, että ovat alustavasti yhdessä miettineet nimenomaan yksinhuoltajuutta. Eli käsitin niin, ettei äiti ole VAATIMASSA sitä. Silloin ei kai sen kummempia perusteluja tarvita..vai voiko lastenvalvoja vaatia sellaisia jos vanhemmat ovat jo asian keskenään sopineet? Oma tilanteeni on osittain samanlainen; mies EI HALUA yhteishuoltajuutta vaikka itse olisin sen kannalla. Hän ei halua olla vastuussa, haluaa siis käytännössä eroon koko perheestä. Surullista mutta totta. Ilmeisesti vanhemmuudesta voi siis erota vaikka laki kuinka sanookin että lapsella on oikeus molempiin vanhempii. Elarit tietty täytyy hoitaa mutta tavata ei ole pakko eli se lapsille tärkein osa vanhemmuudesta ei toteudu. Raha ei ole lapsille vanhemmuutta.
En mielestäni suolitellut yksihuoltajuutta, kerroin vain sen mitä ajattelen asiasta.
Kantani perustuu käytännön elämän tilanteisiin,syihin ja seurauksiin, joita en selvittele tämän enempää.
Tilannekuvaukseni on kuitenkin peräisin aidosta elämästä, jonka kaltaista en sitäkään suosittele kenellekään.
Jopa toisten kokemuksista voi jotain oivaltaa peilattuaan niitä omaan elämäntilanteeseen, mutta kukin kohdallaan päättää ja kantaa vastuun päätöksistään aivan itse.
Se, kumpaan ratkaisuun kysyjän tilanne päätyy,on kysyjän ja hänen lastensa isän välinen ratkaisu,tai käräjäoikeuden. Muut voivat esittää ainoastaan näkökantojaan, kuten minäkin tein.
Ja, vaikka sinä olet täällä alkanut esiintyä hyvinkin tietävänä, sinä kuitenkaan et näe sieltä ruutusi takaa sitä, missä tilanteessa kukin kysyjistä tai vastaajista elää, eikä näin ollen ole kovin smarttia sellaista esittääkään.
Mieheni ei halunnut yhteishuoltajuutta sen kummemmin, joten päädyimme yksinhuoltajuuteen.
Kun teimme sopimusta, niin huoltajuusasiaa isältä kysyttiin ja että vastustaako hän äidin yksinhuoltoa. Isä sanoi ettei vastusta ja asia oli sillä selvä.
Turha ottaa yhteishuoltajuutta, jollei isä sitä nimenomaan vaadi.
Eikö sen isän voi laittaa linnaan sillä jos siitä tulee alkoholisti ja ajaa kännissä jonkun päälle. Tai jos siitä tulee joku suurrikollinen niin olisi parempi etteivät lapset tuntisi sitä. Kannattaisi ehkä muuttaa ulkomaille tai varmuudeksi hakea jo lähestymiskieltoa. Kaikille uusi henkilöllisyys kaiken varalta olisi varmasti paras ratkaisu
Eikö sen isän voi laittaa linnaan sillä jos siitä tulee alkoholisti ja ajaa kännissä jonkun päälle. Tai jos siitä tulee joku suurrikollinen niin olisi parempi etteivät lapset tuntisi sitä. Kannattaisi ehkä muuttaa ulkomaille tai varmuudeksi hakea jo lähestymiskieltoa. Kaikille uusi henkilöllisyys kaiken varalta olisi varmasti paras ratkaisu
... ole vaatia yhteishuoltajuutta, tai juurikaan muuta mistä vanhemmat ovat jo sopineet. Mutta hänen velvollisuutensa on kertoa mitä käytännössä yhteishuoltajuus merkitsee, ja mistä vanhempi luopuu jos yksinhuoltajuus sovitan.
Te olette nyt kumpikin lapsenne huoltajia ja yleensä katsotaan että se on lapselle parempi että on kaksi huoltajaa eron jälkeenkin. Samoin tuo huoltajuusasia voi olla tärkeä asia etävanhemmalle vaikka suurta käytännön merkitystä asialla ei ole. Lähivanhemman näkökulmasta on samantekevää mikä huoltajuusmuoto on - paitsi jos on esimerkiksi lapsikaappauksen vaaraa.
Yhteishuolto kumminkin helpottaa etävanhemman elämää varsinkin riitaisissa tilanteissa. Samoin lapselle voi olla turvallisempaa että on kaksi ihmistä pitämässä hänestä huolta jos jotain sattuu. Jos esimerkiksi lähivanhempi sairastuu tai vaikka alkoholisoituu etähuoltaja pystyy paremmin pitämään huolta lapsesta.
Isä on isä ja isällä on isän oikeudet, oli huoltaja tai ei.
Lapsia tarjotaan aina isälle, jos äidillä on jotain estettä hoitaa lapsiaan.
Huoltajana pystyt helpommin suojelemaan lasta jos lapsi voi huonosti toisen luona. Saat tietoa lapsen voinnista ym viranomaisilta, sinua kuullaan lastensuojelussa ja voit olla mukana päättämässä lasten sijoituksesta jne.
Nyt puhuttiinkin lähinnä sellaisesta isästä/äidistä, joka ei ole mitenkään erityisen kiinnostunut näistä huoltajuus-asioista.
Olen tavannut monta yh-äitiä, joilla on miehen kanssa yhteishuoltajuus, mutta miestä ei käytännössä kiinnosta lasten elämä, ainoastaan tapaamiset.
Jopa juoppojen ja linnakundienkin kanssa ovat jotkut ottaneet yhteishuoltajuuden. Ei voi kuin ihmetellä joidenkin naisten ajatusmaailmaa noissa tapauksissa.
Avio/avopuolisolla on yhteishuoltajuus ja tämä jatkuu eron jälkeen jos ei muusta sovita. Yksinhuoltajuutta vastoin toisen tahtoa on vaikeaa saada ja näin ollen moni sitten jatkaa yhteishuoltajina. Lähivanhemman kannaltahan sillä ei ole pahemmin merkitystä mikä huoltajuusmuoto on - etävanhemmalle aika paljon.