Uskomatonta mutta totta!
Selitän teille miten voi olla mahdollista että yhteiskunnassa jossa määrälläisesti kaikille pitäisi riittää kumppani, niin ei kuitenkaan tapahdu.
Iltapäivälehdestä luettua:
Tyjenevän maaseudun pojilla on vaikeuksia löytää elämänkumppania koska naiset karkaavat kaupunkeihin "arvokkaamman" lihan perässä. Tämän asian korjaamiseksi on ehdotettu jopa valtion rahallista tukea näille peräkammarin pojille.
Kun asiaa tarkastelee lähemmin aukeaa aivan uusi näkemys yhteiskuntamme tilasta.
Naiset ovat todellakin vapautuneet parisuhdemarkkinoilla ja ryhtyneet vaatimaan itselleen lähes täydellistä miestä isoine tilipusseineen ja mielellään huipu ulkonäöllä. Toisaalta taas joka paikassa puhutaan kuinka miesten odotukset naisten suhteen liittyen esim. ulkonäköön ovat vääristyneitä ja epärealistisia osin mm. miesten luoman median takia. Joku tässä ei täsmää. Tästähän muodostuu kehäpäätelmä jossa ei ratkausua ole ollenkaan. Päinvastainen vaihtoehto olisi se että kaikki löytäisivät itselleen kumppanin ja vain muutamat joille ei määrällisesti riitä jäisivät ilman.
Mielestäni juuri puhe naisten "vapautumisesta" ja muutamisesta kaupunkeihin paremman heilan perään kuvastaa hyvin todellista tilannetta. Mielestäni naisten ylisuuret odotukset kumppanin suhteen ovat nimenomaan se suurin ongelmien aiheuttaja tällä hetkellä.
Oletetaan että on vaikka 100.000 miestä ja naista. Näistä sadasta tuhannesta miehestä vain 10.000 on niin kelvollisia että 80.000 naista kokee ansaitsevansa heistä jonkun.
Luuseriporukkaan jää jäljelle siis 20.000 naista ja 90.000 miestä. Eli naisille 4,5 miestä jokaiselle. Valinnan varaa siis on.
Mitä taas tapahtuu ylemmässä kastissa?
Jokaisella miehellä on siellä 8 eri naista valittavanaan. He luonnollisesti valitsevat näistä fiksuimmat, kiinnostavimmat ja kauneimmat. Luonnollisesti tässä suurimmassa 80.000:en naisen ryhmässä syntyy hirvittävä kilpailu ja paine. Naiset kokevat että heihin kohdistuvat ylisuuret odotukset kaikessa suhteessa. Luonnollisesti miesten tekemiä syrjähyppyjä ja avioeroja tapahtuu myös enemmän, koska varaa on vaihtaa tarvittaessa vaikka nuorempaan. Onhan tarjontaakin. Tästä muodostuukin hassu tilanne. Tämä 80.000:en naisen ryhmästä 10.000 siis pariutuu unelmiensa miehen kanssa, ja loput jäävät sinkuiksi ja tulevat ehkä petetyiksi ja jätetyiksi. Heitä on 70.000. Mitä tapahtuu? Tämä 70% koko naispopulaatiosta ryhtyy pitämään miehiä sikoina joilla on epärealistiset odotukset naisten suhteen. Tämä päätelmä perustuu kuitenkin vain 10% koko miespopulaatiosta koska muita he eivät ole halunneet eivätkä enää kelpuuta. Jäljelle jää siis katkerat ex-vaimot, ikisinkut ja yh:t.
Kuka siis loppujen lopuksi voittaa ja kuka häviää? Ketkä korjaavat parhaat kumppanit?
Voittajia ovat:
-Huippu-eliittiin kuuluvat miehet joita on kaikkiaan 10% (Voivat valita 8:sta naisesta)
-Luuseri-naiset joita on kaikkiaan 20% (Voivat valita 4,5 miehestä)
Häviäjiä ovat:
-Epärealistisia odotuksia omaavat pettyneet naiset joita on kaikkiaan lopuksi 70%
-Kokonaan naisille kelpaamattomat miehet joita on lopuksi 80%
Entä ketkä joutuvat kovimmille kilpailussa?
-Epärealistisia odotuksia omaavat naiset joita on kaikkiaan 80% (tästä 10% pariutuu)
-Luuseri-miehet joita 90% (tästä 20% pariutuu)
Lopuksi: On tärkeää huomat että tällä teorialla ei ole analogiaa. Eli sukupuolia ei voida vaihtaa päittäin olettaen että miehet asettavat ylisuuria odotuksia. Miksi?
Siksi että se olisi tullut yhteiskunnassamme esiin. Sellaista ei ole tunnistettu. Vaan keskustelua käydään julkisuudessa vain naisiin kohdistuvista odotuksista ja paineista. He ovat myös ainoat jotaka siitä valittavat. Miehillä ei sellaista ole toistaiseksi esiintynyt.
Naisten paineet johtuvat siis vain ja ainoastaan heidän itsensä itselleen asettamista mieskriteereistä.
Miten muuten voidaan selittää se että niin harva nykyään päätyy avioon? Kumppaninien lukumäärällisellä puuttumisella ei ainakaan. Niaset vain valittavat ylisuurista odotuksista mutta tietääkseni miehiä nyt riittäisi lähes kaikille. Se taas on eri asia jos ei kelpaa.
Selitän teille miten voi olla mahdollista että yhteiskunnassa jossa määrälläisesti kaikille pitäisi riittää kumppani, niin ei kuitenkaan tapahdu.
Iltapäivälehdestä luettua:
Tyjenevän maaseudun pojilla on vaikeuksia löytää elämänkumppania koska naiset karkaavat kaupunkeihin "arvokkaamman" lihan perässä. Tämän asian korjaamiseksi on ehdotettu jopa valtion rahallista tukea näille peräkammarin pojille.
Kun asiaa tarkastelee lähemmin aukeaa aivan uusi näkemys yhteiskuntamme tilasta.
Naiset ovat todellakin vapautuneet parisuhdemarkkinoilla ja ryhtyneet vaatimaan itselleen lähes täydellistä miestä isoine tilipusseineen ja mielellään huipu ulkonäöllä. Toisaalta taas joka paikassa puhutaan kuinka miesten odotukset naisten suhteen liittyen esim. ulkonäköön ovat vääristyneitä ja epärealistisia osin mm. miesten luoman median takia. Joku tässä ei täsmää. Tästähän muodostuu kehäpäätelmä jossa ei ratkausua ole ollenkaan. Päinvastainen vaihtoehto olisi se että kaikki löytäisivät itselleen kumppanin ja vain muutamat joille ei määrällisesti riitä jäisivät ilman.
Mielestäni juuri puhe naisten "vapautumisesta" ja muutamisesta kaupunkeihin paremman heilan perään kuvastaa hyvin todellista tilannetta. Mielestäni naisten ylisuuret odotukset kumppanin suhteen ovat nimenomaan se suurin ongelmien aiheuttaja tällä hetkellä.
Oletetaan että on vaikka 100.000 miestä ja naista. Näistä sadasta tuhannesta miehestä vain 10.000 on niin kelvollisia että 80.000 naista kokee ansaitsevansa heistä jonkun.
Luuseriporukkaan jää jäljelle siis 20.000 naista ja 90.000 miestä. Eli naisille 4,5 miestä jokaiselle. Valinnan varaa siis on.
Mitä taas tapahtuu ylemmässä kastissa?
Jokaisella miehellä on siellä 8 eri naista valittavanaan. He luonnollisesti valitsevat näistä fiksuimmat, kiinnostavimmat ja kauneimmat. Luonnollisesti tässä suurimmassa 80.000:en naisen ryhmässä syntyy hirvittävä kilpailu ja paine. Naiset kokevat että heihin kohdistuvat ylisuuret odotukset kaikessa suhteessa. Luonnollisesti miesten tekemiä syrjähyppyjä ja avioeroja tapahtuu myös enemmän, koska varaa on vaihtaa tarvittaessa vaikka nuorempaan. Onhan tarjontaakin. Tästä muodostuukin hassu tilanne. Tämä 80.000:en naisen ryhmästä 10.000 siis pariutuu unelmiensa miehen kanssa, ja loput jäävät sinkuiksi ja tulevat ehkä petetyiksi ja jätetyiksi. Heitä on 70.000. Mitä tapahtuu? Tämä 70% koko naispopulaatiosta ryhtyy pitämään miehiä sikoina joilla on epärealistiset odotukset naisten suhteen. Tämä päätelmä perustuu kuitenkin vain 10% koko miespopulaatiosta koska muita he eivät ole halunneet eivätkä enää kelpuuta. Jäljelle jää siis katkerat ex-vaimot, ikisinkut ja yh:t.
Kuka siis loppujen lopuksi voittaa ja kuka häviää? Ketkä korjaavat parhaat kumppanit?
Voittajia ovat:
-Huippu-eliittiin kuuluvat miehet joita on kaikkiaan 10% (Voivat valita 8:sta naisesta)
-Luuseri-naiset joita on kaikkiaan 20% (Voivat valita 4,5 miehestä)
Häviäjiä ovat:
-Epärealistisia odotuksia omaavat pettyneet naiset joita on kaikkiaan lopuksi 70%
-Kokonaan naisille kelpaamattomat miehet joita on lopuksi 80%
Entä ketkä joutuvat kovimmille kilpailussa?
-Epärealistisia odotuksia omaavat naiset joita on kaikkiaan 80% (tästä 10% pariutuu)
-Luuseri-miehet joita 90% (tästä 20% pariutuu)
Lopuksi: On tärkeää huomat että tällä teorialla ei ole analogiaa. Eli sukupuolia ei voida vaihtaa päittäin olettaen että miehet asettavat ylisuuria odotuksia. Miksi?
Siksi että se olisi tullut yhteiskunnassamme esiin. Sellaista ei ole tunnistettu. Vaan keskustelua käydään julkisuudessa vain naisiin kohdistuvista odotuksista ja paineista. He ovat myös ainoat jotaka siitä valittavat. Miehillä ei sellaista ole toistaiseksi esiintynyt.
Naisten paineet johtuvat siis vain ja ainoastaan heidän itsensä itselleen asettamista mieskriteereistä.
Miten muuten voidaan selittää se että niin harva nykyään päätyy avioon? Kumppaninien lukumäärällisellä puuttumisella ei ainakaan. Niaset vain valittavat ylisuurista odotuksista mutta tietääkseni miehiä nyt riittäisi lähes kaikille. Se taas on eri asia jos ei kelpaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko sulla mielessä joku tietty nainen, jonka nyt pitäisi järjellä päättää että kannattaakin alkaa sinun kanssa kun ei muuta saa?
Ei ole. Olen onnellisesti aviossa.
Mutta onko sinulla nyt perässäsi roikkumassa miehiä tai naisia joiden pitäisi järjellä tajuta että ei voi sinun tasoistasi saada?
Olet onnellisesti naimisissa, mutta silti tekee mieli naisten syyksi kaikki laittaa jos mies ei saa pimppaa.
Millainen on luuseri-mies ja millainen eliitti-mies?
Kyllä noissa pariutumattomissa on niin kilttejä kuin renttujakin ja myös suosituissa eliittimiehissä. Mistä niitä erotat?
Naisissa luuserit on ilmeisesti ex-vaimoja ja yh-äitejä, vai? Mitäs ne eliitti-naiset on, vai onko niitä?!
mukaan joku Tommi Evilä tai Mats Sundin ovat tätä naisille kelpaamatonta sakkia. Mietit asioita ihan liikaa. Mitenköhän se Luuserius nyt taas mitattiinkaan? Onko sellaista edes olemassa.
"Oletetaan että on vaikka 100.000 miestä ja naista. Näistä sadasta tuhannesta miehestä vain 10.000 on niin kelvollisia että 80.000 naista kokee ansaitsevansa heistä jonkun.
Luuseriporukkaan jää jäljelle siis 20.000 naista ja 90.000 miestä. Eli naisille 4,5 miestä jokaiselle. Valinnan varaa siis on."
Unohdat vielä sen, että nuorista naisista kilpailee yleensä sekä hänen oman ikäluokkansa edustajat että vanhemmat, kun taaseen miehille yleensä kelpaa vain hänen oman ikäisensä tai nuoremmat. Näin ollen nuorille miehille on tarjontaa entistäkin vähemmän, kun potentiaaliset kumppanit lähtevät rikkaamman ja karismaattisemman mukaan. Joten tasokkaalla miehellä on kysyntää todellisuudessa enemmän, mitä itse annoit ymmärtää eli luvut ovat vielä suuremmat.
"Häviäjiä ovat:"
"Kokonaan naisille kelpaamattomat miehet joita on lopuksi 80%"
Miten voi olla luuseri, jos ei saa edes mahdollisuutta?
Minusta todelliset luuserit ovat sellaisia, jotka ovat mahdollisuuksista huolimatta pariutumattomia.