Moi!!
Ajattelin kirjottaa tänne, jos täällä olis joku joka osais neuvoa mua..
Ollaan 26 ja 22 vuotias pariskunta. Ollaan oltu yhdessä hieman yli vuosi, josta 5-6kk oli aivan ihanaa ja nyt viimeset pari kuukautta on ollu aikasta sietämättömiä.
Mun tyttöystävällä on siis todella paha tapa alkaa nalkuttaa ja raivota todella pienistä asioista.. Tää ei ollu mikään ongelma kun aloimme seurustelemaan, vaan nyt parina viimesenä kuukautena ilmennyt ongelma. Mua häiritsee tässä se, että se nalkutus oikeasti alkaa lähes joka kerta kun olemme yhdessä.. Valituksen aiheilla ei ole väliä.. jos auton istuin ei ole sille liian edessä, niin silloin sitä häiritsee vaikka se että mulla on kengän nauhat auki, jos ei se niin sitten luultavasti mä katon sitä liian pitkään, joskus olen jopa karkkilaatikon avannut väärin ja se alko väittää että mä hajotan tahallani sen tavaroita.. Nämä asiat ei siis ole keksittyjä vaan arkea mulle ja edellä mainitut on oikeasti jäävuoren huippu.
Eilen se menetti hermonsa kun olin ruokailun jälkeen pistänyt haarukan kuivumaan sinne minne veitset kuuluvat, sen jälkeen alkoikin raivoaminen kaikesta.. (mm. katsoin väärää tv kanavaa, siitä että sotken tahallani sen luona, kun ripustin kerran takin väärin hengariin).. Sitten se vielä tosissaan kehtaa väittää että MÄ TAHALLANI teen noita asioita vaan äryttääkseni sitä. Mä yritän rauhotella sitä mutta loppujen lopuks mä painun vittuun sieltä sen kämpästä. En enää jaksa jäädä sinne rauhottelemaan..
Mä lähinnä kaipaisin kommentteja ja kokemuksia niin miehiltä kuin naisiltakin että mikä tässä on vialla, onko mitään enää tehtävissä vai pitääkö pistää suhde poikki.. Mä alan oikeasti väsymään näihin raivoamisiin, mä en enää jaksa pyytää sitä hillitsemään hermojansa, kun ei sillä ole ennenkään ollut mitään vaikutusta..
Onko suurin osa naisista tällasia?? Saatana raivoaako ne oikeasti melkeen mistä tahansa, vai onko mun kohdalle sattunut vaan nyt tosi ihmeellinen tapaus. On mulla ollut ennenkin suhteita mutta ei kukaan oo koskaan ollu tällänen..
onko tollanen käytös normaalia.. kertokaa mulle ihmiset. Voiko tollasen tyypin "kesyttää" vai onko parempi lopettaa suhde tähän paikkaan
Hyvää alkavaa syksyä..
Ajattelin kirjottaa tänne, jos täällä olis joku joka osais neuvoa mua..
Ollaan 26 ja 22 vuotias pariskunta. Ollaan oltu yhdessä hieman yli vuosi, josta 5-6kk oli aivan ihanaa ja nyt viimeset pari kuukautta on ollu aikasta sietämättömiä.
Mun tyttöystävällä on siis todella paha tapa alkaa nalkuttaa ja raivota todella pienistä asioista.. Tää ei ollu mikään ongelma kun aloimme seurustelemaan, vaan nyt parina viimesenä kuukautena ilmennyt ongelma. Mua häiritsee tässä se, että se nalkutus oikeasti alkaa lähes joka kerta kun olemme yhdessä.. Valituksen aiheilla ei ole väliä.. jos auton istuin ei ole sille liian edessä, niin silloin sitä häiritsee vaikka se että mulla on kengän nauhat auki, jos ei se niin sitten luultavasti mä katon sitä liian pitkään, joskus olen jopa karkkilaatikon avannut väärin ja se alko väittää että mä hajotan tahallani sen tavaroita.. Nämä asiat ei siis ole keksittyjä vaan arkea mulle ja edellä mainitut on oikeasti jäävuoren huippu.
Eilen se menetti hermonsa kun olin ruokailun jälkeen pistänyt haarukan kuivumaan sinne minne veitset kuuluvat, sen jälkeen alkoikin raivoaminen kaikesta.. (mm. katsoin väärää tv kanavaa, siitä että sotken tahallani sen luona, kun ripustin kerran takin väärin hengariin).. Sitten se vielä tosissaan kehtaa väittää että MÄ TAHALLANI teen noita asioita vaan äryttääkseni sitä. Mä yritän rauhotella sitä mutta loppujen lopuks mä painun vittuun sieltä sen kämpästä. En enää jaksa jäädä sinne rauhottelemaan..
Mä lähinnä kaipaisin kommentteja ja kokemuksia niin miehiltä kuin naisiltakin että mikä tässä on vialla, onko mitään enää tehtävissä vai pitääkö pistää suhde poikki.. Mä alan oikeasti väsymään näihin raivoamisiin, mä en enää jaksa pyytää sitä hillitsemään hermojansa, kun ei sillä ole ennenkään ollut mitään vaikutusta..
Onko suurin osa naisista tällasia?? Saatana raivoaako ne oikeasti melkeen mistä tahansa, vai onko mun kohdalle sattunut vaan nyt tosi ihmeellinen tapaus. On mulla ollut ennenkin suhteita mutta ei kukaan oo koskaan ollu tällänen..
onko tollanen käytös normaalia.. kertokaa mulle ihmiset. Voiko tollasen tyypin "kesyttää" vai onko parempi lopettaa suhde tähän paikkaan
Hyvää alkavaa syksyä..
Vastaukset 14
Vanhimmat
...että ei kannata todellakaan luovuttaa liian helpolla. Nykyään suhteet katkaistaan aivan liian helposti, koska niiden eteen ei jakseta nähdä kunnolla vaivaa. Koittakaa puhua asiat halki perustellisesti. Lisäksi jos naisesi syö e-pillereitä, koittakaa pillerimerkin vaihtoa.
Hyvää syksyä sinnekin päin :) Ja malttia.
Moi.
Olen nainen 21v. ja elämäni ensimmäisessä suhteessa. Toi nalkutusasia on aikas huvittava ja mielenkiintoinen. Se itseäni pohdituttaa, koska oon miettinyt, että toivottavasti minä itse en sorru moiseen.
Yhdyn edellisen kirjotukseen siittä, että en suna heittäis pyyhettä kehään ihan viellä.
Joku joskus täällä vastas yhteen kirjotukseen suurinpiirtein näin: "Parisuhde ei ole jokin koneisto joka vaan on tai pyörii itsestään, sitä täytyy hoitaa, sen eteen täytyy tehdä töitä. Nähdä jopa vaivaakin". Älä luovuta liian helpolla.
Suna ottaisin asian puheeks tyttösi kanssa silloin, kun se EI nalkuta...eli tilanteessa, jossa molemmat on suht rauhallisia. ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ ALOITA: "Suston tullu viimeaikoina ihan h*lvetin v*ttumainen nalkuttava ämmä".
Vaan alota kekustelu "Mua on viimeaikoina askarruttanut yks asia...."
Mää tiedän, että tää voi kundeille tuntua vastenmieliseltä, mutta kerro tytölles minkälaisia tunteita hänen käytöksensä herättää sussa. Jos järjestät sanasi niin, että ne ovat SYYTÖKSIÄ, on ihan normaalia, että toinen osapuoli puollustautuu ->riita -> ylikuumeneminen -> ei rakentavaa keksustelua.
Ootte ollu kimpassa jo kuitenkin sen verta, että keskenään on opittava puhuun, jos haluaa selvitä.
Onnea ja peukut pystyyn, ettei musta tuu nalkuttajaa kans!! ;)
Tuli muuten yhtäkkiä mieleen, että onko teijän suhteessa tapahtunut jotain minkä tyttösi voisi tulkita laiminlyöntinä.
Onko hän esim. tunnustanut rakastavansa ja sinä et? Onko hään yrittänyt vihjaista jotain yhteen muutosta, mutta mies kun olet ei vihje ole löytänyt vastaanottajaansa.
Noin kun luin viestis uudelleen. Tuli yhtäkkiä mieleen, että jos toi nalkuttaminen on alkanut ihan vasta ja yllättäen, ehkä sen takana on jokin isompi asia joka kaihertaa tytön mieltä.
Tyttöystävälläsi saattaa olla paha olo jonka on aiheuttanut aivan joku muu asia kuin sinä, mutta hän purkaa sen sinuun. Ei kai tuossa auta kuin keskustelu, yritä selvittää mikä häntä oikeasti kaihertaa, sillä ketään ei voi tosissaan ottaa pultteja toisen kengännauhoista...
Katos nyt vielä hetken aikaa sen akan touhuja. Sanotaan vaikka pari viikkoa-kuukausi. Kysyt siltä miksi sen hermot on aina niin kireällä, että alkaa kaikenmaailman pikkuasioista urputtamaan. Jos se jatkaa, eikä mikään tehoa, niin jätät ämmän kuin nallin kalliolle.
Mikä tuossa on erikoista, normaalia naisen käytöstä ja syytä opetella sietämään siihen tottuu.12v yhteiseloa kokemuksella
niin...että olenko yrittänyt keskustella. Todellakin olen, naiseni ei lämpeä keskusteluille, ei sitä kiinnosta keskustella mistään ja vastaus on kun kysyn että mikä on vialla niin "ei mikään".. Yleensä jos yritän keskustella jostain vakavammasta esim meidän suhteesta ja kuinka sitä voisi kehittää se rupeaa itkemään.. Mä oon oikeasti niin vitun monta kertaa yrittäny saada sitä puhumaan että mikä on mutta sama melkeen jos puhuisin seinälle..
Joku kysyi että onko tapahtunut jotain outoa niin ei ole.. Ja ainoan rakkauden tunnustuksen olen antanut minä sille, että välillä näinkin päin. Se ei ole sitä mulle sanonut.. Ja kengän nauhoista voi tosissaan alkaa valittaa. On sillä paljon muitakin outoja valituksen aiheita ollu..
Mä haluisin vaan tietää, että olenko se minä joka saa ihmisen käyttäytymään noin vai voikko joku vaan olla tommonen saatanan hankala ihminen.
No ei tosiaan. En tajuu ihmisiä jotka oikeesti jaksaa tapella jostain esim. tiskeistä tai hammastahnatuubin puristamisesta. Noi sun mainitsemat jutut kuulostaa lähinnä neuroottisilta. Itse tykkään siivota, joten teen sen ihan mielelläni. Miehellä voi olla joku toinen homma, jonka tekee mieluummin kuin minä, ja niin pois päin.. Työnjako on avain ja turha stressaaminen pois ja kaikilla on kivempaa :). Mutta: itse jokainen ristinsä valitsee ;).
Kuulostaa siltä ettei tytölläsi ole kaikki kohdallaan. Ehkä joku ongelma... Kun olin edellisessä suhteessa eka vuos meni ihanasti, mutta sitten alko ahistaa ja sitä pahotti toisen mielen vaikkei ois tarkottanu. Kaikki lähti kai pikkuhiljaa liikkeelle siitä, ku jätkä sanoi etten oo hänen unelmatypynsä, ku en ollukaan neitsy.
Mieltä alkoi kalvaa syyllisyys ja lopulta se tuli ulos typeränä käytöksenä. Lisäks ku vietettiin aikaa niin tiiviisti yhdessä, et huhhuh... =( Lopulta jätkä jätti ja sai mut tajuun, että olin ollu aika nalkuttaja. Mut onneks erosimme, koska hän ei ollut Oikea ja minä tarvitsin tilaa, omaa aikaa, vapautta, itsenäistymistä...
Sain niitä kaikkia. Ja sit törmäsin unelmieni mieheen. Tosin olemme kaukosuhteessa, mutta nyt kaikki tuntuu niin paljon paremmalta. =) Hän tuntuu niin oikealta. Hän ei syyllistä edellisistä suhteista ja ymmärtää mua. Vaik ennen exää olin ollu yhden miehen kanssa. Onko se teidän mielestä kauheeta??
Kyllä minusta tuntuu, että olet liian kiltti.
Sanot suoraan että tämmöinen käytös ei sovi, tai pyydät selityksen hänen käytökseensä.
Itse rääkkäsin miestäni mitä kiltempi hän oli sitä ilkeämmäksi minä muutuin, luulin ettei häneen mikään koske.
Hän otti ohjat käsiinsä ja sanoi mielipiteensä ja ei tanssinut enään minun pillin mukaan.Voin tunnustaa olen ollut tosi inhottava hänelle oikea "pirttihirmu" hän ei osannut tehdä mitään minun mielekseni.
Tässä edellisessä viestissä taisi melkein kaikki oleellinen tullakin. Naisetkaan eivät ole ajatuksenlukijoita, siispä tee kumppanillesi selväksi missä raja menee ja millainen käytös ei ole enää sallittua.
Nev
Ei tuo kyllä kovin hyvältä kuulosta. Suhteenne tuskin etenee hyvään suuntaan tuota menoa, tunteesi varmaan kuolevat jos kuuntelet tuota nalkutusta kauempaan. Nyt sitten vaan otat asian puheeksi ja kysyt naiseltasi, onko nuo asiat nalkutuksen arvoisia!?
Meillä ei mistään tuollaisista asioista riidellä.. Jos mieheltä jää sukat lattialle tai joku purkki on väärin avattu, tai jos itse olen vastaavasti tehnyt jotain sellaista, molemmat toteaa siitä useimmiten naureskellen toiselle, "mitä nämä sukat täällä lattialla tekee (onko tämä matto pyykkikori)" lause kuulostaa hyvin erilaiselta huumorin sävyllä sanottuna, kuin raivoamalla. Sun naisella taitaa olla tuo kommunikointi vähän hukassa, tai sitten hän on niin tiptop siisti/pakko mielteinen ettei kestä jos joku juttu on "väärin".
Tosiaan alkaa tuntuu siltä että ne tunteet alkaa pikkuhiljaa kuolla pois, kun nykyään lähes aina kun näemme niin se saa niitä helvetin nalkutuskohtauksia. Olisin varmaan ihan onnellinen jos niitä esiintyisi edes pari kertaa viikossa mutta melkeen joka kerta nykyään alkaa olla liikaa..
Joku puhui pillereistä, no niitä se ei syö.. ja miks söis seksiähän olemme harrastaneet viime toukokuun jälkeen kerran kuussa. Ja jos joku kuvittelee olenko YRITTÄNYT ottaa asian puheeksi niin todellakin olen. Vastausta tähän käytökseen en ole saanuut. Eipä kai me seksiä harrastettu alussakaan mitenkään erikoisen paljon. Ja tää ei ole musta kiinni, mä nimittäin olisin valmis joka päivä, tyttöystäväni taas ei.. Joku varmaan epäilee että se pettäis mua mutta sekin vaihtoehto on poissuljettu.
Ja mä oon monta kertaa yrittänyt saada sitä ymmärtämään kuinka PIENISTÄ asioista se mulle valittaa, mutta sen valittaminen on sen mielestä aiheellista eikä ollenkaan turhaa. Jos sen luona pistän takin väärin roikkumaan niin mä kuulemma tahallani sotken sen kämppää, sama juttu oli haarukan kanssa tai oikeastaan mikä tahansa astian jos ne erehdyn väärään paikkaan kaapissa pistämään. Kun karkkilaatikon kansi oli väärin avattu niin mä hajotan sen tavaroita ja oli taas aiheellista suuttua ja valittaa mulle. Mä oon niin monta kertaa sanonu sille että ei noista asioista ole normaalia valittaa, mutta sen mielestä on..
Tiskaaminen on helvetin hauskaa sen kanssa. Viimeks en edes ehtiny saamaan tiskiharjaa käteen kun olin jo tehnyt sen mielestä jotain väärin. Sen kerran kun oon siellä kerenny tiskata olivat astiat sen mielestä paskasia, enkä osaa tehdä sitäkään kunnolla. Joo ja olen tosiaankin saanu kuulla vaatteiden lattialle jättämisestä.. silloinkin tahallani sotken.
Mun kämppään se ei suostu tulemaan, kun se on sen mielestä liian paskanen. Enhän mä osaa siivota, koska meillä mun mutsi kuulemma on passannu mua liikaa. Se tietää sen kun sillä on kuulemma just yks samanlainen kaveri kun minä, jota äiti passas kokoajan, mutta sekin on tietenkin mua siistimpi. Hauska sinänsä, että se ei ole edes mun vanhempia suostunut näkemään, enkä mä tosiaan asu missään läävässä..
Kaikki tämä paska siis on alkanut ilmenemään nyt viimesen parin- kolmen kuukauden aikana. Alussa tosiaan kaikki oli helvetin hyvin. Ei sitä silloin haitannut jos haarukka väärässä paikassa, tai jos olin yötä sen luona niin mun vaatteet oli kasana siinä sängyn vieressä..
Eikö se sillon alussa uskaltanut olla oma itsensä, ja hammasta purren sulatti mun "sotkemisen" eikä alkanut valittamaan ja vasta sitten kun huomasi mun todella pitävän siitä alkoi käyttäytyä omana itsenään.. Onko jollain kokemuksia tälläsestä järjettömästä nalkutuksesta. Onko tää ohimenevää vai ihan pysyvä luonteenpiirre..??? Jos on pysyvä niin tää juttu ei ole mua varten. Mä alan oikeasti väsymään siihen kun en saa mitään vastauksia tyttöystävältäni mikä sitä vaivaa..
Tuo voi hyvinkin pitää paikkansa, että hänen todellinen puoli on nyt tullut esiin. Eihän meistä kukaan näitä huonoja tapojaan esille tuo heti alussa. Sitten kun ne tulevat ilmi, niin ne ovat joko ihan ok, sellaisia kuin kaikilla, tai sitten vakavamman puoleisia, kuten ilmeisesti sun tyttöystävällä. Vaikea arvella, mistä hänen käytös pohjimmiltaan johtuu. Ja ikävää, ettei hän ole halukas keskustelemaan asiasta. Kyllä nuo kertomasi jutut aika hurjalta kuulostavat, haarukan sijainnista jne. Tosin onhan sitä tavaroilla yleensä omat paikkansa, mutta se, miten sen toiselle ilmaisee, onkin toinen juttu. Ei se maailma siihen kaadu jos toisella kestää opetella minne ne astiat laitetaan sen "oikean" järjestyksen mukaisesti.