Olen about 3-kymppinen nainen, jonka kaveripiiri koostuu pitkälti yli 10 vuotta vanhoista ystävyksistä. Kaikenlaista on nähty ja koettu yhdessä, piiitkiä suhteita, pettämisiä, häitä ja hautajaisia. Kun joku meistä on sinkku, häntä säälitään, yritetään tyrkyttää jos jonkinlaista serkkua ja työkaveria. Toiset taas jatkuvasti tilittävät sinkulle ankeaa parisuhdettaan ja perhe-elämäänsä.
Miespuoliset ystävät taas ovat mustasukkaisia, jos käy treffeillä tai joku yrittää tehdä tuttavuutta. Sinkun menemisiä ja tekemisiä vahditaan kuin lasta uimarannalla... Alkaa pikku hiljaa ahdistaa tämä meininki. Ystävät on rakkaita, mutta miten hitossa ne saa ymmärtämään, että haluan olla, tulla ja mennä oman mieleni mukaan.. Pitäisikö ottaa etäisyyttä, olla kertomatta tekemisistään vai miten tämän oravanpyörän saa loppumaan? Tahtoo yhtä ihanan miehen kuin itsekin olen;) heh heh..
Siis onko jollain samanlaisia kokemuksia ja miten olette tilanteen ratkaisseet?
Miespuoliset ystävät taas ovat mustasukkaisia, jos käy treffeillä tai joku yrittää tehdä tuttavuutta. Sinkun menemisiä ja tekemisiä vahditaan kuin lasta uimarannalla... Alkaa pikku hiljaa ahdistaa tämä meininki. Ystävät on rakkaita, mutta miten hitossa ne saa ymmärtämään, että haluan olla, tulla ja mennä oman mieleni mukaan.. Pitäisikö ottaa etäisyyttä, olla kertomatta tekemisistään vai miten tämän oravanpyörän saa loppumaan? Tahtoo yhtä ihanan miehen kuin itsekin olen;) heh heh..
Siis onko jollain samanlaisia kokemuksia ja miten olette tilanteen ratkaisseet?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kun ei oikein ole niitä kavereitakaan.
Ja sinkku.
Mutta mulle ei tulla tyrkyttämään mitään ja kukaan ei ole kateelinenkaan minulle (Paitsi serkkuni (mies, joka on aviossa) ja jos minä isken naisen ravintolassa ;D )
En tiedä onko tässä asiassa eri sääntö naisille? Vai olenko mies "joka kulkee omia polkujaan" ?
Vissiin minä olen se "minä" kavereideni silmissä ja sillä siisti.