ALUKSI
Olen 24-vuotias mies. Tavallinen, hyvännäköinen ja hyväkuntoinen mies. Luonteesta sen verran, että ennenkaikkea rehellinen, joka ei halua valehdella. Lapsuuden ujous ehkä silloin tällöin näkyy, mutta nykyään ulospäinsuuntautuneisuus on näkyvämpää. En aikaisemmin uskaltaunut chattiin. Ihan sen takia, koska olin sitä mieltä, että sieltä löytyy vain ihmisiä, jotka eivät pärjää tavallisessa elämässä.
Vuoden alussa sitten uskaltauduin chattia kokeilemaan. Pistin oman kuvan mukaan ja käyttäydyin niin kuin mitä olin. En esittänyt mitään. Naispuolisia juttelijoita löytyi enemmän kuin kerkesi vastaamaan. Eräs tyttö(21v) jäi mieleen ja juttelin sen kanssa usein. Vaihdettiin sähköpostit, kasvokuvat ja messenger osoitteet. Juttu luisti ja pian siirryimme puhelimeen. Myös web-kamera oli myös käytössä.
Juteltiin koko kevät. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Välimatkaa oli reilu 300km ja tapaamista ei helposti syntynyt. Kerran keväällä sitä kokeiltiin, mutta itse silloin jänistin. Ihan sen takia, etten oikeasti uskonut, että netistä löytyy mitään. Toinen syy oli se, etten koskaan tullut kysyneeksi tytön painoa. Tai yleensä minkäkokoinen on. Koko vartalo kuvaa en koskaan sillon ollut saanut. Tämän jälkeen juttu jäi vähän tauolle.
Kesän alussa sitten alettiin taas pitämään yhteyttä. Puhelimella ja web-kameralla. Sovittiin, että tavataan. Sitten kun aika koitti, niin tämä tyttö keksi mitä uskomattomampia selityksiä. Osan uskoin osan en. Tarpeeksi kun näitä tuli, niin sain tytön "murtumaan" ja hän kertoi että on raskaana. Raskaus oli exän aiheuttama ja nämä ei ollu enään yhteydessä. Se oli shokki mulle. Olin kai kuitenkin niin kiintynyt, että muutaman päivän päästä vastasin tämän tytön puhelin pommittamiseen. Mietin asiaa ja sovittiin, että odotetaan raskaus loppuun ja katsotaan sitten. Luottamus sai ensimmäisen kolauksen tässä.
Itseäni ei pitkän miettimisen ja harkinnan jälkeen loppuen lopuksi haitannut asia, että olisin ollut lapselle "isä". Itse asiassa olin valmis siihen. Lähdin elämään sen mukaan. Sovittiin että taas tavataan. Viikonloppu oli varattu ja perjaintain tein valmisteluja, että nyt oon tulossa. Juuri kun olin lähdössä, niin tuli taas uskomaton selitys, miksi ei. Luottamus koki toisen kolauksen.
Pari viikonloppua eteenpäin ja sovittiin tapaaminen. Tein yllätyksen ja tulin päivää aikaisemmin. Soitin kun olin tullut kaupunkiin. Tytön valehtelemaan osoitteeseen. Alkuun ei kuitenkaan ei meinannut uskoa kun soitin, mutta sitten tajusi tilanteen. Valehdeltu osoite oli aika lähellä oikeaa ja sitten tavattiin. VIHDOINKIN. Kohtaaminen oli kutakuinkin seuraavanlainen. Käveltiin polkua molemmat vastaan. Heti kun nähtiin, niin kummallakin oli hymy korvissa. Tuntui uskomattomalta, että kauan on netissä jutellu, mutta näkee tässä. Kumpikin piti toisista ja nopeasti halaus vaihtui suudelmiin. Moniin sellaisiin. Olo oli uskomaton. Käytiin autolla ajelemassa ja vähän väliä pysähdyttiin toisia halamaan ja suukottelemaan. Elämä oli täydellistä. Tämä tyttö oli kuitenkin luvannut veljen kavereille asuntonsa lainaksi. (Olivat tullee kauempaa.) Ja siksi nukuin yöni motellissa.
Soitin aamulla ja puheluihin ei vastattu. Lopulta tuli viestiä, josta alkoi uskomattomien valheiden sarja. En uskonut moista ja sanoin, että tiedän mitä on tekeillä. Vedin kännit ja lähdin takaisin. TODELLA VITTUUNTUNEENA. Ajattelin, että en enään koskaan ole missään yhteydessä. Luottamus koki todella ison kolauksen.
Tämän jälkeen aloin tehdä selväksi, että nyt loppuu. Tyttö murtui taas ja kertoi, että ei ole uskaltanut kertoa raskauden jälkeisistä kropan muutoksista ja se masensi. Sen takia oli tehnyt niin tylysti. Sanoin, että tiedän miten raskaus vaikuttaa ja ei se minua häiritse. Käytiin pitkiä keskusteluja ihmisarvoista ja molempien tilasta. Minkälaisia ollaan ja mitä halutaan. Mulla oli luottamus mennyt enkä halunnut enään uskoa mitään. Silti kuitenkin kuuntelin, koska tästä tytöstä näkyi kuitenkin läpi jo minkälainen se oikeasti on.
Kuitenkin vetäydyin ja sanoin, että pidetään tauko. Mä haluan lopettaa. Tyttö kuitenkin soitteli jatkuvasti. En vastannut. Meni jonkin aikaa ja sitten vastasin. Päätettiin vielä kokeilla. Sanoin kuitenkin etten enään usko mitään. Sovittiin viikonloppu ja yllätys yllätys. Taas tuli este. Kuulemma oli joutunut leikkaukseen. Umpisuoli. En uskonut koko asiaa, mutta kun tyttö pääsi kotia ja näytti web-kamerassa, niin pakkohan tuo oli uskoa. Sanoin, että nyt kokeillan viimeisen kerran seuraavana viikonloppuna.
Nyt on se viikonloppu. Sain auton käyttööni ja sovittin että soita kun lähden. Lähdin perjantai-ruuhka-aikojen takia ajoissa ja soitin kun olin ajanut 20 kilsaa. Vastaus ei kuulunut. Soitin taas monta kertaa ja tunne alkoi olemaan epätoivoinen. Päätin kuitenkin ajaa. Kun olin ajanut 150kilsaa, niin sain vihdoinkin tytön vastaamaan puhelimeen. Selityksiä tuli miksi ei ole kotona ja en uskonut. Annoin kaksi vaihtoehtoa. Joko NYT LOPPUU tai lopetat valehtelemisen, kerrot totuuden ja sit mietitään mitä on pelastettavissa.
Totuus tuli. Tai no en tiedä enään mikä on totta ja mikä ei. Mutta kuitenkin. Tyttö sanoin, että oli mennyt ensimmäisen rakkauden kanssa naimisiin ja he olivat tehneet yhdessä lapsen. Heidän avioliittonsa ei ollut mennyt kovinkaan hyvin tämän miehen käytöksen takia. Avioliitto oli päättynyt ja sen jälkeisten sekoilujen takia oli syntynyt tämä toinen lapsi. (Lapsi josta kerroin aiemmin.) Tyttö kertoi olevansa rakastunut minuun todella paljon, muttei uskaltanut kertoa totuutta sen takia, että pelkää minun jättävän sen. Sitä en epäile, etteikö tämä tyttö rakasta mua, mutta käytös ja kaikki mun kokema on jättänyt aivan väärän kuvan tytöstä.
Sen tiedän, että tämä tyttö on oikeasti hyväsydäminen ja lämmin ihminen. Ainut vaan ettei uskalla kertoa menneisyydestään ja verhoutuu tämän taakse. "Totuuksia" tippuu pikkuhiljaa. Nyt luulen tietäväni kaiken, mutta minun sydämmeni on kylmennyt pahoin. Tai no ei ehkä sydän, mutta en voi hyväksyä, että mulle tehdään näin. EN TODELLAKAAN.
Välitän tästä tytöstä. Syytä en tiedä miksi? Sellaisen kuvan olen saanut 8kk aikana, että se on juuri sellainen mitä elämältäni haluan. Tämä valehtelu on vain sitä mitä en tahdo. Olisin halunnut, että tyttö olisi uskoutunut silloin, kun vielä oikeasti annoin sen kuvan, että hyväksyn tytön sellaisena kun se on. Silti valheita tuli vain lisää.
Nyt olen taas kotona ja kirjoitan lukuisin oluiden kanssa tuntojani. Asia on minulle arka, etten uskalla siitä kavereille uskoutua. Olo on kuin minua olisi huijattu kunnolla, niin kun onkin. Sen tiedän. Kirjottaminen helpottaa, joten kirjoitan tämän. Jos nyt joku loppuun asti on jaksanut lukea.
Edelleen välitän tytöstä, mutta en voi antaa anteeksi niitä lukuisia valehteluja joita olen saanut kokea. Enemmän kysymyksiä päässä kuin vastauksia. Mitä mä nyt teen?? Olenko vain yksi muiden joukossa, jotka ovat joutuneet perinteiseen chat-tapaamiseen ja uskon liikoja. Vai onko tämä tyttö oikeasti rakastunut? Puheluita tulee kokoajan ja jaksan kuunnella selityksiä ja pahoitteluja. En tiedä? Vaivun varmasti maseennukseen huomenna kun kaljan tuoma hyvänolon tunne häipyy..
PS. Joskus forumissa oli joku viesti, että netissä on vain elämänsä sekoittaneita naisia. Ainakin minun kokemukset vahvistavat tätä. En kuitenkaaan halua uskoa, että tämä pitää paikkansa.
PS2. Anteeksi kirjoitusvirheet ja sekava teksti, mutta olo ja mieli ei ole sen selkeämpi nyt.
Olen 24-vuotias mies. Tavallinen, hyvännäköinen ja hyväkuntoinen mies. Luonteesta sen verran, että ennenkaikkea rehellinen, joka ei halua valehdella. Lapsuuden ujous ehkä silloin tällöin näkyy, mutta nykyään ulospäinsuuntautuneisuus on näkyvämpää. En aikaisemmin uskaltaunut chattiin. Ihan sen takia, koska olin sitä mieltä, että sieltä löytyy vain ihmisiä, jotka eivät pärjää tavallisessa elämässä.
Vuoden alussa sitten uskaltauduin chattia kokeilemaan. Pistin oman kuvan mukaan ja käyttäydyin niin kuin mitä olin. En esittänyt mitään. Naispuolisia juttelijoita löytyi enemmän kuin kerkesi vastaamaan. Eräs tyttö(21v) jäi mieleen ja juttelin sen kanssa usein. Vaihdettiin sähköpostit, kasvokuvat ja messenger osoitteet. Juttu luisti ja pian siirryimme puhelimeen. Myös web-kamera oli myös käytössä.
Juteltiin koko kevät. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Välimatkaa oli reilu 300km ja tapaamista ei helposti syntynyt. Kerran keväällä sitä kokeiltiin, mutta itse silloin jänistin. Ihan sen takia, etten oikeasti uskonut, että netistä löytyy mitään. Toinen syy oli se, etten koskaan tullut kysyneeksi tytön painoa. Tai yleensä minkäkokoinen on. Koko vartalo kuvaa en koskaan sillon ollut saanut. Tämän jälkeen juttu jäi vähän tauolle.
Kesän alussa sitten alettiin taas pitämään yhteyttä. Puhelimella ja web-kameralla. Sovittiin, että tavataan. Sitten kun aika koitti, niin tämä tyttö keksi mitä uskomattomampia selityksiä. Osan uskoin osan en. Tarpeeksi kun näitä tuli, niin sain tytön "murtumaan" ja hän kertoi että on raskaana. Raskaus oli exän aiheuttama ja nämä ei ollu enään yhteydessä. Se oli shokki mulle. Olin kai kuitenkin niin kiintynyt, että muutaman päivän päästä vastasin tämän tytön puhelin pommittamiseen. Mietin asiaa ja sovittiin, että odotetaan raskaus loppuun ja katsotaan sitten. Luottamus sai ensimmäisen kolauksen tässä.
Itseäni ei pitkän miettimisen ja harkinnan jälkeen loppuen lopuksi haitannut asia, että olisin ollut lapselle "isä". Itse asiassa olin valmis siihen. Lähdin elämään sen mukaan. Sovittiin että taas tavataan. Viikonloppu oli varattu ja perjaintain tein valmisteluja, että nyt oon tulossa. Juuri kun olin lähdössä, niin tuli taas uskomaton selitys, miksi ei. Luottamus koki toisen kolauksen.
Pari viikonloppua eteenpäin ja sovittiin tapaaminen. Tein yllätyksen ja tulin päivää aikaisemmin. Soitin kun olin tullut kaupunkiin. Tytön valehtelemaan osoitteeseen. Alkuun ei kuitenkaan ei meinannut uskoa kun soitin, mutta sitten tajusi tilanteen. Valehdeltu osoite oli aika lähellä oikeaa ja sitten tavattiin. VIHDOINKIN. Kohtaaminen oli kutakuinkin seuraavanlainen. Käveltiin polkua molemmat vastaan. Heti kun nähtiin, niin kummallakin oli hymy korvissa. Tuntui uskomattomalta, että kauan on netissä jutellu, mutta näkee tässä. Kumpikin piti toisista ja nopeasti halaus vaihtui suudelmiin. Moniin sellaisiin. Olo oli uskomaton. Käytiin autolla ajelemassa ja vähän väliä pysähdyttiin toisia halamaan ja suukottelemaan. Elämä oli täydellistä. Tämä tyttö oli kuitenkin luvannut veljen kavereille asuntonsa lainaksi. (Olivat tullee kauempaa.) Ja siksi nukuin yöni motellissa.
Soitin aamulla ja puheluihin ei vastattu. Lopulta tuli viestiä, josta alkoi uskomattomien valheiden sarja. En uskonut moista ja sanoin, että tiedän mitä on tekeillä. Vedin kännit ja lähdin takaisin. TODELLA VITTUUNTUNEENA. Ajattelin, että en enään koskaan ole missään yhteydessä. Luottamus koki todella ison kolauksen.
Tämän jälkeen aloin tehdä selväksi, että nyt loppuu. Tyttö murtui taas ja kertoi, että ei ole uskaltanut kertoa raskauden jälkeisistä kropan muutoksista ja se masensi. Sen takia oli tehnyt niin tylysti. Sanoin, että tiedän miten raskaus vaikuttaa ja ei se minua häiritse. Käytiin pitkiä keskusteluja ihmisarvoista ja molempien tilasta. Minkälaisia ollaan ja mitä halutaan. Mulla oli luottamus mennyt enkä halunnut enään uskoa mitään. Silti kuitenkin kuuntelin, koska tästä tytöstä näkyi kuitenkin läpi jo minkälainen se oikeasti on.
Kuitenkin vetäydyin ja sanoin, että pidetään tauko. Mä haluan lopettaa. Tyttö kuitenkin soitteli jatkuvasti. En vastannut. Meni jonkin aikaa ja sitten vastasin. Päätettiin vielä kokeilla. Sanoin kuitenkin etten enään usko mitään. Sovittiin viikonloppu ja yllätys yllätys. Taas tuli este. Kuulemma oli joutunut leikkaukseen. Umpisuoli. En uskonut koko asiaa, mutta kun tyttö pääsi kotia ja näytti web-kamerassa, niin pakkohan tuo oli uskoa. Sanoin, että nyt kokeillan viimeisen kerran seuraavana viikonloppuna.
Nyt on se viikonloppu. Sain auton käyttööni ja sovittin että soita kun lähden. Lähdin perjantai-ruuhka-aikojen takia ajoissa ja soitin kun olin ajanut 20 kilsaa. Vastaus ei kuulunut. Soitin taas monta kertaa ja tunne alkoi olemaan epätoivoinen. Päätin kuitenkin ajaa. Kun olin ajanut 150kilsaa, niin sain vihdoinkin tytön vastaamaan puhelimeen. Selityksiä tuli miksi ei ole kotona ja en uskonut. Annoin kaksi vaihtoehtoa. Joko NYT LOPPUU tai lopetat valehtelemisen, kerrot totuuden ja sit mietitään mitä on pelastettavissa.
Totuus tuli. Tai no en tiedä enään mikä on totta ja mikä ei. Mutta kuitenkin. Tyttö sanoin, että oli mennyt ensimmäisen rakkauden kanssa naimisiin ja he olivat tehneet yhdessä lapsen. Heidän avioliittonsa ei ollut mennyt kovinkaan hyvin tämän miehen käytöksen takia. Avioliitto oli päättynyt ja sen jälkeisten sekoilujen takia oli syntynyt tämä toinen lapsi. (Lapsi josta kerroin aiemmin.) Tyttö kertoi olevansa rakastunut minuun todella paljon, muttei uskaltanut kertoa totuutta sen takia, että pelkää minun jättävän sen. Sitä en epäile, etteikö tämä tyttö rakasta mua, mutta käytös ja kaikki mun kokema on jättänyt aivan väärän kuvan tytöstä.
Sen tiedän, että tämä tyttö on oikeasti hyväsydäminen ja lämmin ihminen. Ainut vaan ettei uskalla kertoa menneisyydestään ja verhoutuu tämän taakse. "Totuuksia" tippuu pikkuhiljaa. Nyt luulen tietäväni kaiken, mutta minun sydämmeni on kylmennyt pahoin. Tai no ei ehkä sydän, mutta en voi hyväksyä, että mulle tehdään näin. EN TODELLAKAAN.
Välitän tästä tytöstä. Syytä en tiedä miksi? Sellaisen kuvan olen saanut 8kk aikana, että se on juuri sellainen mitä elämältäni haluan. Tämä valehtelu on vain sitä mitä en tahdo. Olisin halunnut, että tyttö olisi uskoutunut silloin, kun vielä oikeasti annoin sen kuvan, että hyväksyn tytön sellaisena kun se on. Silti valheita tuli vain lisää.
Nyt olen taas kotona ja kirjoitan lukuisin oluiden kanssa tuntojani. Asia on minulle arka, etten uskalla siitä kavereille uskoutua. Olo on kuin minua olisi huijattu kunnolla, niin kun onkin. Sen tiedän. Kirjottaminen helpottaa, joten kirjoitan tämän. Jos nyt joku loppuun asti on jaksanut lukea.
Edelleen välitän tytöstä, mutta en voi antaa anteeksi niitä lukuisia valehteluja joita olen saanut kokea. Enemmän kysymyksiä päässä kuin vastauksia. Mitä mä nyt teen?? Olenko vain yksi muiden joukossa, jotka ovat joutuneet perinteiseen chat-tapaamiseen ja uskon liikoja. Vai onko tämä tyttö oikeasti rakastunut? Puheluita tulee kokoajan ja jaksan kuunnella selityksiä ja pahoitteluja. En tiedä? Vaivun varmasti maseennukseen huomenna kun kaljan tuoma hyvänolon tunne häipyy..
PS. Joskus forumissa oli joku viesti, että netissä on vain elämänsä sekoittaneita naisia. Ainakin minun kokemukset vahvistavat tätä. En kuitenkaaan halua uskoa, että tämä pitää paikkansa.
PS2. Anteeksi kirjoitusvirheet ja sekava teksti, mutta olo ja mieli ei ole sen selkeämpi nyt.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tyhmästä en tiedä.. mutta ainakin sen että tyttö käyttäytyy todella ikävästi. Kipeä yksilö.
Ikävältä tuollainen tuntuu kun jopa itse osaa paremmin hoitaa ihmissuhteitaan, ja silti on yksin.
Uskokko sen, että jos on rehellinen, kertoo avoimesti asioistaan, niin ei pääse edes noin pitkälle. Ei tietysti muuta asiaa miksikään, mutta ainakin noilla treffipalstoilla ja säteissä törmää melko outoihin hiippareihin.
Mitään muuta en osaa jatkosuunnitelmaksi sanoa, mutta älä hyvä ihminen enää ainakaan lähde ajamaan tuollaista matkaa tyhjän perästä.
Jos tyttö haluaa sinut tavata, niin hänen sopii vuorostaan tulla luoksesi. Jos tosiaan tahtoo niin tulee, etkä itse joudu moiseen kurimukseen uudelleen.
* yritä jotenkin selvitä eteenpäin. Toivottavasti et vakuutu että kaikki naiset on samanlaisia.Ihan teinejä ei kannata aikuisen miehen jahdata, ikää lisää => järkeä lisää.
Älä hyvä nuori mies anna riepotella itseäsi ! Sinä itse kuulostat niin hyväsydämiseltä, että on helppo uskoa, että uskot kaikki selitykset. Kaikkea hyvää sinulle toivon, mutta pidä silmät auki - ihmiset eivät valitettavasti ole aina niin ihania, kuin heistä haluaisi uskoa.
Mä tiedän. Mulla on olo, että mua riepotellaan. Kai se vaan on kun rakastuu. Muuttuu niin sinisilmäiseksi. Ei halua uskoa.
Puhelin soi vieläkin. Pistän luuria kiinni. Kai uskottelen iteselleni, et tuo tosta johonkin muuttuu. "Nyt kun tiedän totuuden."
En tiedä. Parasta se on lopettaa. Ja jatkaa elämää..
pois, ja käy nukkumaan.. On sulla nyt ainakin oikeus rauhassa miettiä asioita, ei sun tarvitse nyt kuunnella yhtään mitään selityksiä.
Ei tuollainen käytös kuitenkaan ole täyspäisen käytöstä, jostain pitää olla pahasti rikki, jos tuollaiseen kykenee.
Rakkauvesta en osaa siitäkään sanoa mitään.. mutta ei se ole mitään sellaista mikä satuttaa ja hajottaa.
Toivottavasti saat nukuttua.. aamu tulee kuitenkin.
Olen todella pahoillani sun puolesta. Kurjaa, että olet joutunut kokemaan tuollaista.
Vaikutat todella hyväsydämiseltä ihmiseltä.
Sun täytyy vaan miettiä, mikä sulle oikeesti on suhteessa tärkeetä ja millaisen suhteen haluat. Kuinka tärkeänä asiana pidät rehellisyyttä ja luottamusta?
Olen varma, että löydät vielä arvoisesi tytön. Kaikkea hyvää sinulle!
Uskomaton kertomus, ei voi olla totta. Sinulle on valehdeltu ja varmasti edelleenkin. Et voi olla tosissasi, että olisit rakastunut häneen.
Siinä mielentilassa jossa tuon kirjoitin, niin ei niin tullut kirjoitettua niitä hyviä hetkiä. Niitäkin oli paljon.
Ollaan oltu yhteydessä 8kk ja siinä on tullut keskusteltua niin monesta asiasta ja "oppinut tuntemaan toisensa."
Luonteen näkee läpi. Kaikkia valheita ei. Se miksi olen ollut niin rakastunut, johtui juuri siitä, että tunnen ihmisen. (tai no luulen tuntevani)
Epäilin tätä ja huomasin kun tyttö valehteli. Välillä sanoin siitä suoraan. Ja se tietysti suuttui.
Näin jälkeenpäin mietittynä ja osin kesän aikanakin kai halusin saada selville mitä tämä tyttö salaa. Sen takia jatkoin.
Sitä en tiedä olenko saanut kaiken tietää. Poikki pistin kuitenkin lopullisesti. Sanoin, ettei enään ole mitään mahdollisuuksia, että tästä mitään tulee. En nimittäin pysty alentumaan siihen, että minulle saa noin valehdella vaikka sinänsä asia oli tytölle arka.
Kirjeen se sano kirjoittavansa ja kertovansa kaiken ja viikon päästä ohikulkumatkalla pyörähtää. En sitten tiedä onko järkevää enään tavata.
on kyllä sitten huonosti sattunut sinulla käymään.
Itse kans kyllä muistan, kun tuli avioero aikoinaan niin kyllä sitä asiaa aristi kertoa tutuille, kuin tuntemattomillekkin.
Varmaan sinun keskustelu kaverilla oli sama vika.
mutta en todellakaan puola häntä. Pitäisi asiat pystyä kertomaan rehellisesti!! ja varsinkin, kun olette nuinkin kauan tunteneet.
Tee ratkaisut niin kuin, parhaaksi tunnet.
Päätöksiä sinun puolestasi ei voi kukaan tehdä,eikä pakoittaa tekemään.
Kaikkea hyvää sinulle!
Hei.
Niin se kyllä on ettei me naiset varmastikkaan heti ensimmäisenä kerro kaiken maailman avioeroja ja tunteelisimpia asioita.
Mutta tuossa tapauksessa tyttö on liikaa varmasti arkailu asiaa ja kai poika ei ole osannut oikealla lailla tytölle sanoa, että tyttö olisi uskaltautunut kertomaan heti. ken sitten tietää?
monesti saa ihmisestä väärän kuvan "liian hienon" ja ujo/ paljon kokenut ihminen ei rohkenet kertomaan heti kaikkea ennen kuin, tuntee ihmisen tarkemmin. KOKEMUSTA ON!
Ei kannata antaa tapaamisen venyä. Näkemisellä kaikki selviää paremmin kuin pitkä aikaisella chattailulla.
Sen myönnän, että annoin varmasti ihan alkuun ehkä liian hienon kuvan. Kuten tämä tyttökin antoi.
Mutta kuitenkin tapaamisen jälkeen kesällä puhuttiin asioita läpi niin perin pohjin, että tässä vaiheessa olisi mun mielestä pitänyt pystyä kertomaan kaikki. Itse ainakin tässä vaiheessa viimestään annoin sellaisen kuvan, että mulle voi puhua. Paljon asioita sain kyllä kuullakin.
Tapaamisista sen verran, että minä olin se joka halusi aina tavata ja tämä tyttö perui. Syynkin nyt tiedän.
Nyt kuitenkin kaikki on loppu ainakin minun osaltani. Ainakin nyt siltä tuntuu.
Jatkossa osaan varautua kaikkeen. Jos nyt tämän jälkeen hirveästi täältä jaksaa alkaa seuraa etsimään. Sinänsä nyt on jäänyt sellainen kuva paikasta, että tämä on sitä minkä takia täältä olen pois pysynytkin. Täällä käydyt keskustelut kyllä välillä antaa positiivisemman kuvan. Onneksi.
Että sellasta. Uskomattomalla tarinalla uskomaton loppu. Jotkut ihmiset ovat sairaita!!!
Vaikkei jutusta mitään tullutkaan, niin olo on helpottunut. Totuus on tullu ilmi ja jaksaa taas hymyillä.
Opettavainen tarina itselle. Opettavainen tarina varmasti kaikille osapuolille. Kaikkea hyvää kaikille, jotka tähän olivat osallisina.