Olin juuri laittamassa treffi-ilmoitusta nettiin, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin. Kysyin itseltäni haluanko todella seurustella, ja vastauksena ymmärsin, että en oikeastaan edes tiedä mitä seurustelu on tai miten seurustellaan. Olisi varmasti syytä selvittää ensiksi muutama asia, joihin pyydänkin nyt ystävällisesti teidän (toivottavasti) viisaita kommentteja ja kokemuksen sanoja.
Ensiksikin, onko köyhällä opiskelijapojalla mitään toivoa löytää (vakituista) seuraa yli parikymppisistä naisista? Usein tuntuu, että tässä iässä miehellä odotetaan oleva tiettyjä asioita; työ, auto, varaa viedä nainen lomamatkoille jne. Ja tämä on tietty ihan ymmärrettävää. Toisaalta olen tuntenut naisia joiden poikaystävät ovat vasta aloittamassa opiskelua vaikka nainen on jo siirtymässä työelämään, eikä se näytä tehneen näistä kundeista yhtään vähemmän rakastettavia... Kuinka tärkeä asia miehen rahat lopulta ovat naisille 20-30v?
Toiseksi, minä en ryyppää, käy juhlimassa eikä leffoihinkaan ole oikein usein varaa mennä. Mitä siis voisin tehdä naisen kanssa, istua kotona? Mitä ihmiset tekevät kun he seurustelevat? Missä he käyvät, miten viettävät aikaa yhdessä? Voiko naiselle ehdottaa kävelylenkkiä luonnon helmassa tai vaikka yhteistä kokkausta? Pitääkö koko ajan tehdä jotakin erityistä?
Kolmanneksi, tuntuu siltä että monien nuorten naisten käsitys seksistä on muuttunut varsin suorituskeskeiseksi. Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta jos itse pitääkin tunnekeskeisestä seksistä. Siis suomeksi sanottuna jos haluaa rakastella ja toinen haluaakin naida. Minä en ole halukas muuttamaan käsitystäni seksistä naisen takia, mutta mistä voi etukäteen tietää mistä toinen tykkää? Jos sängyssä ei toimikaan, niin koko prosessi on mennyt hukkaan ja täytyy aloittaa alusta...
Minulla ei ole naiselle tarjottavana mitään muuta kuin oma itseni. Ja sekin taitaa olla aika vähän näin pienellä kaverilla. Huumoria, älyä, koulutusta ja elämänkokemusta kyllä löytyy, mutta se ei ihan taida riittää, vai mitä?
Ensiksikin, onko köyhällä opiskelijapojalla mitään toivoa löytää (vakituista) seuraa yli parikymppisistä naisista? Usein tuntuu, että tässä iässä miehellä odotetaan oleva tiettyjä asioita; työ, auto, varaa viedä nainen lomamatkoille jne. Ja tämä on tietty ihan ymmärrettävää. Toisaalta olen tuntenut naisia joiden poikaystävät ovat vasta aloittamassa opiskelua vaikka nainen on jo siirtymässä työelämään, eikä se näytä tehneen näistä kundeista yhtään vähemmän rakastettavia... Kuinka tärkeä asia miehen rahat lopulta ovat naisille 20-30v?
Toiseksi, minä en ryyppää, käy juhlimassa eikä leffoihinkaan ole oikein usein varaa mennä. Mitä siis voisin tehdä naisen kanssa, istua kotona? Mitä ihmiset tekevät kun he seurustelevat? Missä he käyvät, miten viettävät aikaa yhdessä? Voiko naiselle ehdottaa kävelylenkkiä luonnon helmassa tai vaikka yhteistä kokkausta? Pitääkö koko ajan tehdä jotakin erityistä?
Kolmanneksi, tuntuu siltä että monien nuorten naisten käsitys seksistä on muuttunut varsin suorituskeskeiseksi. Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta jos itse pitääkin tunnekeskeisestä seksistä. Siis suomeksi sanottuna jos haluaa rakastella ja toinen haluaakin naida. Minä en ole halukas muuttamaan käsitystäni seksistä naisen takia, mutta mistä voi etukäteen tietää mistä toinen tykkää? Jos sängyssä ei toimikaan, niin koko prosessi on mennyt hukkaan ja täytyy aloittaa alusta...
Minulla ei ole naiselle tarjottavana mitään muuta kuin oma itseni. Ja sekin taitaa olla aika vähän näin pienellä kaverilla. Huumoria, älyä, koulutusta ja elämänkokemusta kyllä löytyy, mutta se ei ihan taida riittää, vai mitä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Taidat olla niin hukassa asian kanssa =) että ehdotan että annat itsellesi ensin mahdollisuuden tutustua niihin naisiin ilman mitään seurusteluaikeita. Eiköhän se sitten ala selviämään mitä niitten otusten kanssa voi tehdä =)
Eli kun opiskelija olet sulla on älyttömän hyvät mahdollisuudet tutustua vastakkaiseen sukupuoleen vaikka osakuntatouhujen kautta. Ja ryyppäämättömyys ei ole mikään este, periaatteiden mies herättää vain positiivista uteliaisuutta.
tuleepi tässä:
Koe enemmän, luulet vähemmän.
Olkaatte hyvä.
Harva parikymppinen nainen on taloudellisesti hyvässä tilassa. Ainakin oma periaatteeni on, että älä vaadi muilta mitään sellaista mitä itselläsikään ei ole. Ja miksi miehen pitäisi maksaa naisen lomamatka?!
Et siis ryypiskele, siitä saat paljon lisäpisteitä. Ainakin minulta. Seurustelun alkuaikoina tehdään jotain erityistä (deittailuvaihe). Esimerkiksi kahvilat ja erilaiset tapahtumat ovat ok deittejä varten. Sitten kun seurustellaan, niin juttu arkipäiväistyy: löhötään sohvalla ja katsellaan telkkaria. Tämän huomioiden esimerkiksi lenkkeily on ihan tervetullutta toimintaa. Seurustellessa jaetaan arki, niin kai se on yksinkertaisimmin sanottu.
Eihän sitä muuten tiedä kuin kokeilemalla, mistä toinen seksissä pitää. Ja jos ekalla kerralla juttu ei suju, niin se ei oikeastaan edes ole yllätys. Aina eka kerta uuden kumppanin kanssa jännittää. Seksiä pitää opetella.
Ja hei, väitän että huumori, äly, elämänkokemus ja koulutus riittävät vaikka kuinka pitkälle ;)
Kuulostat mukavalta, tutustu rauhassa, ajattele serustelua sitten myöhemmin!
Tuo ryyppäämättömyys on aika paha juttu. Vaikka naiset tietyllä tavalla arvostaisivatkin miestä joka ei ryyppää, estää se melko tehokkaasti sosiaalisen elämän sellaisissa tilanteissa joissa naisiin voisi tutustua. Jollet ole mukana uskonnollisissa piireissä, voi naisten tapaaminen olla kovin vaikeaa jollei ole muiden mukana ryyppäämässä ja bailaamassa. Bailaustaidoilla tehdään se ensimmäinen vaikutus naisiin jotta juttu pääsisi pidemmälle ja ryyppäävät miehet jyräävät ylitsesi armotta jollet itsekin opettele juomisen saloja.
Kuulepas ei se nyt aivan noin mene. Totta, ryyppämättömyys hiljentää sosiaalista elämää, mutta itse ainakin arvostan enemmän selvinpäin otettua kontaktia, kun kaljanhajuisen kundin iskuyrityksiä. Kyllä niitä naisia muualtakin löytyy kun baareista. Tosin en itsekään tiedä, mistä sitä miestä hakisin..
mä tulin internettiin vain kattomaan sillä nyt pian meen suihkuun ja puen sitten kun kello on 21.50 starttaan autoni ja lähden kaupunkiin... ainakin viimeviikolla sain rakastettua yhen naisen itteeni.. niin että eilen oli oikee mukavaa viettää yöni mutta nää naiset on varattuja.. mä teen kaiken selvinpäin.. :)
Olet ressukka niin väärässä! Niin väärässä! Mitä helvettiä....bailaustaidoilla tehdään vaikutus naisiin? Täytyy vaan ihmetellä vanhempiesi kasvatusmetodeja, jos tuo on ollut antina.
Aloittajalle, ensinnäkin, minä en ainakaan oleta, että seurusteluvaiheessa miehen "kuuluu" viedä kumppani ulkomaanmatkoille. Aina, jos on ollut puhetta reissuun lähtemistä, niin olen aina ollut itse valmis maksamaan kokonaan oman matkani. Ei olisi tullut mieleenkään, että eläisin miehen siivellä.
Toisekseen, tuo viinan juonti. Sehän on jo Suomessakin todettu, että ihmisistä tulee idiootteja, kun saavat viinaa, joten kannattaa vaan pysyä poissa niistä aineista. Vaikutat fiksulta juuri tuollaisena kuin olet. Ja se tuleva tyttöystäväsi on todella idiootti, jos ei sitä tajua, ettei opiskelija lähde ihan joka ilta leffaan yms. Mikä on romanttisempaa kuin kävelylenkki käsi kädessä ruskaisessa Seurasaaressa tai yhteinen kokkausilta kotona kynttilöitä poltellessa, musiikin kuuntelu.... niin, ja onhan noita ilmaiskonserttejakin yms tapahtumia. Rohkeasti vain profiilit peliin.
En nyt mielelläni sotkisi vanhempiani tähän keskusteluun, mutta he kyllä kasvattivat minut siten, että juopottelu olisi pahasta. Vanhemmiltani opin että pitäisi olla kunnollinen, pysyä erossa viinasta jne.
Aikani näin uskoinkin, mutta lopulta katselin ympärilleni miten kaverit löysivät tyttöystäviä ja minä en. Ennenpitkää aloin kyseenalaistamaan vanhemmiltani saadut opit ja itku silmässä join ensimmäiset kaljatuoppini baareissa, mutta ennenpitkää sitä sitä oppi hyväksymään yhteiskunnan realiteetit. Ehkäpä vanhempieni nuoruudessa raitiskin mies löysi kumppanin lavatansseista tai muualta, mutta ajat ovat muuttuneet ja juominen on elinehto jollei halua jäädä yksin.
"-- ajat ovat muuttuneet ja juominen on elinehto jollei halua jäädä yksin."
Siis mitä. Oikeasti ajattelet noin? Käy sääliksi sinua, ressukka. Missäköhän pitää asua että tuollaiseksi maailmankuva muuttuu. : D Ja onhan se surullista jos ei tyttö- tai poikaystävää löydä muuten kuin pienessä tai kovemmassa laitamyötäisessä!
Itse juon hyvin harvoin ja harkiten ja kumppanini on absolutisti, emme siis todellakaan tavanneet missään hikisessä baarissa. Tapasimme yli vuosi sitten yhteisen ystävän kautta (
kun tapasitte miehesi kanssa, hän teki aloitteen?
Ei kai se noin vaikeaa voi olla. En kyllä itsekkään ole seurustellut mutta en ole kyllä ajatellutkaan sitä noin vaikeasti. Mutta miksi edes pitäisi?
Kai sitä oppii sitten kun tutustuu ja noh tekee mitä mieleen juolahtaa. Vaikkapa soittaa ja kyselee "että mitäs tänään tehdään?" tai jos sulle tulee jotain mukavaa mieleen niin ehdotat että "lähettäiskö sinne ja sinne"
Kyllä se varmasti siitä lutviutuu kun aika tulee.
Ja seksiä ei kannata edes ajatella, tulee vaan turhia paineita. Kai se tyttö neuvoo jos hän on kokenut tai siinäpähän sähläätte sitten yhdessä.
Hyvät ihmiset, tässä on vinkki teille kaikille:
Älkää ajatelko!!!!
Voin kokemuksesta sanoa, että jos et ole jotenkin muodinmukainen, juoppo, epärehellinen, renttu... niin täytyy kyllä käydä hyvä mäihä, että tuolta netistä mitään löytää tai sitten sinun täytyy olla todella komea.
Tämä siis jos kuvailet itseäsi rehellisesti, sillä näyttää siltä, että netti on täynnä kilttejä ja ujoja opiskelijapoikia ja sitten niitä naisia, jotka etsivät sitä jotain, mitä eivät koskaan löydä.
Mitä tulee tuohon rahaan niin sillä ei ole mitään väliä, sillä siinä vaiheessa, kun joku alkaa kysellä niiden perään, kannattaa oman parhaansa vuoksi itse panna homma ikijäähän.
Juomattomuuskaan ei ole ongelma, sillä eihän kukaan pakota juomaan ja jos se jotakuta haittaa niin haitatkoon.
Mitä seksiin tulee niin siitä en tiedä mitään, mutta harrastaahan ne simpanssitkin seksiä ja ihminen nyt on sentään ainakin minun tietojeni mukaan luomakunnan älykkäin otus, että ei kait se voi niin vaikeaa olla.
Mutta sellaisena varoituksensanana nyt kuitenkin noista nettijutuista, että niissä ei kyllä kannata kovin tosissaan sitä hommaa ottaa ainakaan ihan alkuun. Meinaan, että siinä tulee helposti sellainen olo, että ei kelpaa kenellekään, kun on muutaman kerran joutunut pettymään. Treffien jälkeen ei meinaan yleensä kuulu mitään.
Että tälleen, mutta jos nyt jotain teet niin pidä kiinni tuosta omasta itsestäsi, sillä joku voi sinut hyväksyäkin. Itse olen ainakin nyt päättänyt olla ainakin vähän aikaa ihan omineni kuka tietää vaikka lopullisesti, kun tuli taas sama vastaus kuin niin monta kertaa aiemminkin: "Oot ihan mukava tyyppi, mutta ei tämä toimi" olkoon sitten toimimatta.
Kait sitä pärjää kun on oikea käsi kunnossa. Niin ja markkinatilanne muuttuu siinä 30-35v vaiheilla, kun sitä juoppoa ei olekaan kiva katsella kotona. Niin että ei ole kuin 5-10 vuotta odotusta jäljellä.
Mitä sitä odottaa että oman ikäiset akat kasvaisivat tai tiputtaisivat kriteerejä hakee ulkomailta naisen itselensä nykyjään paljon itäblokki maita mitkä on eussa niin sieltä joku lomamatkaltaan vaikka sekin epäonnistuisi niin mitä siinä menettää?
Itellä on vähän samankaltainen pulma. Olen reilu parikymppinen opiskelija, joka ei ole koskaan seurustellut. Aina silloin, kun tuntuu yksinäiseltä päätän muka, että yritän tosissaan hommata tyttökaverin. Sitten seuraavana päivänä tuntuu, että kannattaako se tosiaan. Mietin, että en välttämättä saisi tehdä enää mitä huvittaa ja että rahaa tulisi kulumaan. Tyttökaverin kanssahan pitäisi sitten viettää kaikki aikansa, eikä saisi olla yksin välttämättä jos niin haluaisi. Sitten mietin sitä, että jos nainen kyllästyy minuun, niin kaikki aika ja vaiva olisi hukkaan heitettyä. Alan vakuutella itselleni, että en tarvitse tyttökaveria, sanokoot vanhemmat, isosisko avomiehineen tai kesätyöpaikan työkaverit ensikesänä mitä tahansa. No, sitten illemmalla yritän tavoittaa ystävääni mesellä. Offine-tilassa. Miksi? No tottakai siksi, että hän viettää aikaansa tyttökaverinsa kanssa. Alan taas ajattelemaan, että olisipa mukava, jos minullakin olisi joku joka olisi aina ensisijaisesti minun seurassani - tyttökaveri. Sitten rupean miettimään asiaa uudelleen, lueskelen näitä juttuja ja ikävä alkaa kasvamaan. Ja näin pyörähtää oravanpyörä jälleen liikkeelle.
Ehkä ongelmani on se, ettei minulla ole naispuolisia ystäviä. En tiedä, että mitä he tekevät vapaa-aikanaan ja miten he suhtautuvat tiettyihin asioihin. Pitäisi varmaan auttaa itseään ja ottaa selvää ;)
minäkin ajattelin vähän aikaa sitten pisttää treffi-ilmoituksen nettiin, mutta sitten tajusin etten kuitenkaan osaa seurustella. jäi ilmoitus laittamatta.
olen joskus yrittänyt netin kautta hakea suhdetta, muta ne on loppuneet siihen etten ole oikeen tienyt mitä niitten kanssa pitäisi tehdä. kun on tavattu ja käyty toisen kotona niin ideat loppuu siihen ja kiinnostus myös molemin puolin. enkä ole keneenkään niihin tuntenut mitään ihmeeellisempää. ehkäpä eivät juuri siksi ole jatkaneet yhteyttä.
sitten olen toisaalta tottunut tekemään kokkaukset sun muut asiat itse ja saattaisin jopa ärsyyntyä jos siinä olisi vielä toinen ihmettelemässä vieressä ja sotkemassa. kun niin moni asia on helpompi tehdä yksinkin. joten minun kanssani ei ainakaan kannata yrittää yhdessä kokata. :)
kaikista vaikeimmaksi asiaksi suhteiden luomisessa olen kokenut välimatkan. se nousee esiin vaikka sitä ei olisi kuin 2-5 kilometriä. itselleni se ei ole mikään ongelma koska voin liikkua autolla. mutta entä sitten kun toinen onkin köyhä opiskelija, jaksaisiko se muka tulla luokseni pyörällä tai kävellen tms... joka päivä/useana päivänä viikossa? kun itse en ainakaan jaksaisi. jos joutuisin aina ajamaan pyörällä (tai kävelemään tietysti talvisin) vaikka 3 kilometrin matkan suuntaansa, niin varmaan antaisin sellaisen suhteen olla syntymättä. mutta pitäisikö minun olettaa että toinen sitten jaksaisi hankkiutua luokseni matkan päästä vaikka hänellä ei olisi autoa? kun ei toista varmaan viitsi lähteä autolla aina hakemaankaan.
vaiketa on. enkä minä tiedä miten seurustellaan.
--------------------------------
ite käyn töissä ja tulen toimeen suht hyvin kai ikäisekseni, mutta mulle kelpaisi mies rahatilanteesen katsomatta kunhan olisi järkevä ja kuitenkin omillaan toimeen tuleva ettei tarvitse mitään sääliavustuksia ruveta jakamaan. omaan tilanteeseen nähden olsii tietysti hyvä sekin, että miehellä olisi sen verran rahaa kuitenkin että se pystyy maksamaan itsensä jos johonkin yhdessä lähdetään (se voi ruveta hankaamaan jossain vaiheessa suhdetta jos kaiki ulosmenemiset tyssää siihen ettei toisella ole varaa).
eli voin sanoa, että miehen rahatilanne ei merkitse mitään, kunhan se osaa käyttää ne vähät rahansa viisaasti.
"kaikista vaikeimmaksi asiaksi suhteiden luomisessa olen kokenut välimatkan. se nousee esiin vaikka sitä ei olisi kuin 2-5 kilometriä. itselleni se ei ole mikään ongelma koska voin liikkua autolla. mutta entä sitten kun toinen onkin köyhä opiskelija, jaksaisiko se muka tulla luokseni pyörällä tai kävellen tms... joka päivä/useana päivänä viikossa? kun itse en ainakaan jaksaisi. jos joutuisin aina ajamaan pyörällä (tai kävelemään tietysti talvisin) vaikka 3 kilometrin matkan suuntaansa, niin varmaan antaisin sellaisen suhteen olla syntymättä. mutta pitäisikö minun olettaa että toinen sitten jaksaisi hankkiutua luokseni matkan päästä vaikka hänellä ei olisi autoa? kun ei toista varmaan viitsi lähteä autolla aina hakemaankaan."
No tämä ei nyt voi todellakaan olla mikään este. Jos mies ei viitsi vääntäytyä naisen luo ilman autoa kun matkaan on jopa max. 5 kilometriä niin olkoot ilman.
Kaupunki alueella tuollainen matka taittuu pyörällä hetkessä ja ainakin itse laittaisin hyötykuntoilun piikkiin. JA oikeasti en minä kyllä kehtaisi edes ajaa autolla tuota 2-5km, kun sen verran olen ruvennut turhia ajoja karsimaan. Tai no eihän ne turhia ajoja ole mutta...ymmärsit varmaan pointin.
Kaverini asui joskus aikoja sitten haja-asutusalueella ja hänen tyttökaverin luokse oli matkaa n.25km. Kesäisin mies polki pyörällä useamman kerran viikossa sinne ja takaisin. Hänellä kun ei ollut autoa joten ottakaas siitä mallia.
Kiitos vaan että jaksoitte vaivautua miettimään asiaa.
Näyttää siltä, että tämä ei olekaan niin harvinainen ongelma kuin luulin. Kuka lopulta voi sanoa edes, että "elämä on yksinkertaista" tai että "elämä on monimutkaista" kun molemmat väitteet tuntuvat olevan yhtä paikkansapitäviä :)
Yhtenä pointtina nousi esiin tuo juominen/juomattomuus. No, en minä mikään absolutisti ole, yhdellä tai parilla on kiva käydä noin alkuillasta, mutta humalaisia ja aggressiivisia sekopäitä täynnä oleva öinen kaupunki ei kyllä houkuta luokseen. Varsinkaan kun ei ole varaa liikkua taksilla, vaan sieltä bailupaikasta pitää lähteä jollekin bussipysäkille seisoskeleen... surullista.
"Ensiksikin, onko köyhällä opiskelijapojalla mitään toivoa löytää (vakituista) seuraa yli parikymppisistä naisista?"
Joo, jos valmistuminen on edessä eikä kyseessä ole ikiopiskelija. Paha juttu on, jos kundi on aina vippaamassa rahaa. Pitää osata suunnitella rahankäyttöä varsinkin jos on budjetilla.
"Pitääkö koko ajan tehdä jotakin erityistä?"
Ei. Vuorokaudessa on 24h joista 8h menee nukkumiseen ja n. 8h kouluun ja / tai töihin. Välille jää 8h josta vähintään 2-3h menee matkoihin paikasta toiseen ja kokkailuun, 1-2h urheiluun ja loput sosialisointiin ja telkun vahtaamiseen. Poikakaverin kanssa on ihan kiva vaan laittaa ruokaa ja katsoa töllöä.
"Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta jos itse pitääkin tunnekeskeisestä seksistä."
Mitä on tunnekeskeinen seksi? Suorituskeskeisellä viittaat ilmeisesti orgasmiin. En kuitenkaan ymmärrä, sulkeeko orgasmin tavoittelu pois tunteita tai tunnekeskeisyyttä? Kyllä orgasmi on erittäin tärkeä osa seksiä. Yritä ajatella tilanne jossa olisit itse pitkiä aikoja laukeamatta. Myös naiset tarvitsevat orgasmin. Ellei sitä saa valveilla niin sitten se tulee nukkuessa. Mekanismi on siis hyvin sama kuin miehellä. Periaatteessa kiihottuminen kun valmistaa kropan orgasmille. Ilman orgasmia kiihottuminen tuntuu lähinnä tuskalliselta.
"Mutta sellaisena varoituksensanana nyt kuitenkin noista nettijutuista, että niissä ei kyllä kannata kovin tosissaan sitä hommaa ottaa ainakaan ihan alkuun. Meinaan, että siinä tulee helposti sellainen olo, että ei kelpaa kenellekään, kun on muutaman kerran joutunut pettymään. Treffien jälkeen ei meinaan yleensä kuulu mitään.Kait sitä pärjää kun on oikea käsi kunnossa. Niin ja markkinatilanne muuttuu siinä 30-35v vaiheilla, kun sitä juoppoa ei olekaan kiva katsella kotona. Niin että ei ole kuin 5-10 vuotta odotusta jäljellä."
-Tuossa 30-35veen markkinatilanteessa nousu muihin suhteen voi olla oikeasti perää. Timmi kunto, semi-raitis, duuni yms. nostaa pisteitä varmasti kun uusia kierroksia tulee.
"Minulla ei ole naiselle tarjottavana mitään muuta kuin oma itseni. Ja sekin taitaa olla aika vähän näin pienellä kaverilla. Huumoria, älyä, koulutusta ja elämänkokemusta kyllä löytyy, mutta se ei ihan taida riittää, vai mitä?"
-Sitten huomaat millaisia vastauksia saat. Tee paljon aloitteita, koska niistä kuitenkin osa jää lyhyviksi. Netissä käy niin että pettyy helposti jos tavoittelee kuuta, heppoisin puittein. Täällä on kuitenkin ne kaikki haaveet hakusessa puolin ja toisin. Jo todella hieno saavutus on jonkunlaisille treffeille pääseminen. Sekään ei tarkoita vuosi sadan rakkaus tarinaa, vain että on onnistunut yhden askeleen verran eteenpäin tässä prosessissa.
Aloita jo tänään, tässä on vain kokemus ja luja työ mikä tuottaa tulosta. Ja se että kestää niitä takaiskuja ja kehittyy niistä.
Tässä jotain kokemustani.
"Timmi kunto, semi-raitis, duuni yms. nostaa pisteitä varmasti kun uusia kierroksia tulee."
Ketä mies on niin epätoivoinen että tyytyy ottamaan toisella kierroksella olevan, pelurin kanssa säätäneen naisen, vaikka samanlaiset naiset ekalla kierroksella eivät edes huomanneet koko miestä?
joka ei vaadi itselleen esileikkejä. Ryöhkeän miehen, jolla on tarpeeksi rahaa ja puoli-mulkkumainen, sopivan kukkoileva luonne. Sellaiset miehet saa aina naisen.