Nää jutut alkaa meneen kyllä minun ymmärrykseni ylitse. Valaiskaa ny hieman näin yksinkertaista mies henkilöö !!
Näitä keskustelu palstoja ku lukee ja lähinnä näitä sinkku juttuja ni ei voi olla kiinnittämättä huomioo yhteen seikkaan ?
Mihet kiroo jatkuvasti et mistähän löytäis naisen itselleen ja myös naiset noituvat et mistähän löytäs miehen itselleen ? Nyt nyt ei oikein tähän herneeseen nää jutut uppoo !
Missä oikein vika molemmat haikailevat kumppanin perään ja jutuista päätellen ei tunnu löytyvän ei sitten millään !
Tarviiko meidän jokaisen katsoa peiliin et löytyykö se syyllinen sieltä vai ovatko yksenkertaisesti ihmisten vaatimukset menneet liiallisuuksiin ? Vai onko asia sit niin ettei me enää huomata toisiamme ollenkaan.
Kertokaa, valaiskaa, keksikää jotain mitä pitäs tehdä ?
Näitä keskustelu palstoja ku lukee ja lähinnä näitä sinkku juttuja ni ei voi olla kiinnittämättä huomioo yhteen seikkaan ?
Mihet kiroo jatkuvasti et mistähän löytäis naisen itselleen ja myös naiset noituvat et mistähän löytäs miehen itselleen ? Nyt nyt ei oikein tähän herneeseen nää jutut uppoo !
Missä oikein vika molemmat haikailevat kumppanin perään ja jutuista päätellen ei tunnu löytyvän ei sitten millään !
Tarviiko meidän jokaisen katsoa peiliin et löytyykö se syyllinen sieltä vai ovatko yksenkertaisesti ihmisten vaatimukset menneet liiallisuuksiin ? Vai onko asia sit niin ettei me enää huomata toisiamme ollenkaan.
Kertokaa, valaiskaa, keksikää jotain mitä pitäs tehdä ?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ihmiset on nykyään niin pirun epävarmoja, etteivät tunnista onneaan vaikka se tuijottaisi suoraan silmiin. Koko ajan pitää mukamas olla etsimässä "jotain parempaa".
Oi aikoja, oi tapoja.
Naulankantaan!
Etsitään just miulle sopivaa, kriteerit täyttävää, pidetään varalla, jos ei parempaa löydy..... Niin sitten kelpaan.
Kukaan ei kelpaa kenellekkään. Itsekkin ihastuin tai oikeestaan rakastuin yhteen täysin ihan oikeeseen routsalaiseen naiseen täällä länsirajalla. Mutta EI! Sitä kehittelee ihme sääntöjä miks juttu ei tule toimimaan :/ Eli kun sopiva löytyy juostaan karkuun...
Jos se toinen ei oo lähi seudulta voit unohtaa samantien kun joka tapauksessa suhteen alku kaatuu välimatkaan.. sata kilsaakin tuntuu olevan liikaa..:((
Ja lähiseudun valikoima ei käy sit millään joko perhekoon tai muun mukamas "hyvän" syyn johdosta..
Pelätään oman itsetunnon heikkoutta tai sit ihan mikä on taloudellinen tilanne..
Jos kriteerit jäisi vain ulkoisen olemuksen tarkasteluun niin sielun rääkäisyt jäisi melko vähiin..:))
oli meillä välimatkaa, ei se mithää merkkaa jos rakastuu.
Vai oisko sulla kriteerit liian korkeet???
Ei tietenkään siskokulta..
Laitoin vain kuvittelemiani yleistyksiä.
Se mitä minä henk.koht. ajattelen on ihan muuta..:))
Totta! Ihmiset ei nykyään tunnu uskaltavan rakastua tai sitten keksitään jotain ihmeellisiä tekosyitä miksi ei voi olla kenenkin kanssa...
Toisaalta sitten kävellään varmaan toistemme ohi kuin silmät sidottuna kun ei tunnu löytyvän kumppania vaikka kuinka penkoisi?
syy siinä että ihmisillä tuntuu olevan jos jonkinmoisia "vaatimuksia", toiveita tai unelmia siitä millainen se tuleva kumppani on, eikä edes lähelle osuva kelpaa...? Toinen syy saattaa olla siinä, että (tämä on nyt mun oma mielipide)pelätään edes tutustua uuteen ihmiseen, kun omasta peilistä ei takaisin katsokaan se superseksikäs ja -koulutettu ja -rikas ihminen millaisen KUVITTELEE toisen haluavan.
Mulla ainakin on näiden täällä olevien juttujen lukemisen jälkeen tullut sellainen mielikuva ettei mulla ole mitään saumoja parisuhteeseen kun olen "vain" tavallinen ihminen tavallisessa duunarin työssä. Tietysti on typerää uskoa/ottaa paineita näistä jutuista täällä, mutta luettuani miesten kommentteja naisista olen tullut siihen tulokseen ettei mun kannata edes toivoa löytäväni ihmistä joka mut huolisi. Enhän ole akateemisesti koulutettu, rikas, playboy-mallin näköinen seksipakkaus joka on keittiössä courmét-kokki, sängyssä tiikeri, yhteiskunnallisesti aktiivinen enkä vietä suurinta osaa ajastani ravintoloissa esittelemässä itseäni. Kukapa tavallista tallaajaa itselleen haluaa jos mahdollisuus on saada se superihminen?
Ollaan vaan suurin osa niin pinnallisia ja teemme päätöksen siitä, ettei tuokaan oo se oikea, ennenkuin on oikeastaan lainkaan ehditty tutustua. Olen syyllistynyt siihen itsekin, mutta myöskin pannut merkille, että jotkut, joista olisin EHKÄ saattanut olla hyvinkin kiinnostunut, ovatkin päättäneet jo ennenkuin olemme tutustuneet toisiimme, ettei kiinnosta..
Kaitpa sitä sitten etsimme sellaista kaikinpuolin täydellistä ihmistä, jonka kanssa olisi RAKKAUTTA ENSISILMÄYKSELLÄ.
Onhan siitä niin monta satuakin kirjoitettu...;))
Näinhän se on et vikaa löytyy itse kussakin mut mitä sen eteen pitäisi tehdä. Täytyykö meidän jokaisen mennä sinne peilin eteen seisomaan ja miettimään et missä oikein on vika ?
Täälläkin ku tarinoita lueskelee niin suurin osa yksinäisistä ihmisistä jotka haikailevat toisen perään vaikuttavat ihan järkisakilta. Ovat normaaleja immeisiä.
Ei ku sinne peilin eteen seisoon koko sakki ja miettimään asioita uudelleen et missä vika ? Kaikki ylenpalttiset vaatimukset helkuttiin, hymyillään ja tervehditään toisiamme, tullaan ja mennään kiinnostavan näköisen ihmisen kanssa keskusteleen ja ennen kaikkea aletaan tekemään tuttavuutta toiseen sukupuoleen.
Jokainen yksinäinen sinkku MARS sinne peilin eteen ja tekeen asioille jotain :)
Itse vaan kuulun niihin "täydellisyyden" tavoittelijoihin, eli vaikka tiedän, ettei välttämättä oo mitään mahdollisuuksia niihin sen tasoisiin naisiin, joista oon kiinnostunu, niin silti en voisi kuvitella alkavani mihinkään sellaisen kanssa, joka ei kertakaikkiaan "kolahda ihan tosissaan".. eli varmaanki jään vanhaksi pojaksi, kenties jopa katkeraksi sellaiseksi...;))
En vaan tyydy kompromisseihin. Joskus olen sitäkin ajatellu.. alkanu jonku sellaisen kanssa suhteeseen, josta oon alussa ajatellu, että "sehän on kaikinpuolin ihan jees..", mutta SE KIPINÄ siitä on kuitenkin puuttunu. Eikä siinä oo muuta saanu aikaiseks ku toiselle sen pahan mielen. Ja itselleenki tietysti sitten siinä sivussa...:(
Ehkä mä sitten oon joku sellainen oikein "perustyyppi" näistä täällä kirjoittelijoista, eli tyyppi, joka ei vaan kertakaikkiaan suostu tyytymään niihin "itsensä tasoisiin" kumppaneihin...;))
Niin tosiaan miksi tehdä niitä kompromissejä. Voihan niitä tietysti tehdä jos vaan on niihin valmis.
Kaikissa asioissa ei niitä kannata edes tehdä varsinkin juuri noissa luonne asioissa. Ulkonäöllisä juttuja kannattaakin miettiä jos ei niihin laskiskaan liikaa arvoa.
Suurin ongelma tällä hetkellä on juuri niissä. Keskitytään liikaa niihin ulkoisiin seikkoihin.
Rakkaus on kuitenkin niin ihmistä muuttava tekiä et jos toiseen rakastuu täysin niin ei mitkään ulkoiset seikat jaksa kiinnostaa eikä niitä edes silloin näe.
Toivoisin kommentteja myöskin tuolta kauniimmalta osapuolellta koska tuntuu siltä että myöskin te haikailette täällä miksi miehiä ei löydy ?
Sanookaa tekin mielipiteenne että miksi asiat ovat näin että toisen kohtaaminen on niin vaikeaa ja miksi siitä on tullut vaikeeta.
Itse olen nyt tarjokkaita löytänyt ku jokin aikaa sitten kävin siellä peilin edessä itseltäni kysymässä et miksi näin on, tosiaan ku vastauksen itselleni siihen sain ja tein sen eteen muutoksen ni johan alkoi tapahtuun :)
Deittailuun liittyy paljon yksityiskohtia. Milloin voi soittaa, mitä päälle treffeille, miltä pitää näyttää viehättääkseen vastakkaista sukupuolta, mitä merkkaa varallisuus, mitä merkkaa ajatukset jne. Väkisinkin tulee olo, että kylläpä on vaikeaa.
Meillä Suomessa asiat on niin hyvin, että elämän sisältö on löydettävä pähkäilystä. Kun ei tarvitse nähdä nälkää, niin voi pohtia vaikka sitä, että kuka on minulle Se Oikea tai siitä miten deittipelissä pärjää parhaiten.
Toisaalta meillä on hirveästi vaihtoehtoja. Kaukana on ne ajat, kun naapurista löytyi se, jonka kanssa lyötiin hynttyyt yhteen. Ihmiset liikkuvat ja netti auttaa yhdistämään ihmisiä jopa eri maista. Paaljon siis valinnanvaraa! Ja valinnanvarahan johtaa valinnanvaikeuteen... Toisaalta valinnanvara myös nostaa kriteerejä ja täysin toissijaisista asioista tulee kynnyskysymyksiä. Typerää mutta totta.
Tutustumisen vaikeus on mielestäni se suurin syy. Sen jälkeen helpottaa jo.
Valinnan mahdollisuudet tietysti nostavat omia vaatimuksiaan mut miksi niitä nostaa ? Kuitenkin asiat sillä vaatimuslistalla tekee homman aina vaan vaikeammaksi ja listalla olevat asiat eivät kuitenkaan ole mitään tärkeitä juttuja toimivan suhteen kannalta.
Olemme itse siihen syyllisiä miksi asiasta on tullut niin vaikea ja jokaisen sinkun pitäisi peilin edessä pohtia tarkkaan näitä asioita. Muutoksen saa aikaiseksi jos vaan haluaa vai onko se niin et ne valintavaatimukset johtuvat vaan siitä pelosta sitoutua toiseen ihmiseen ?
Kaikki olemme kuitenkin ympäristömme vaikutuksen alaisia. On vaikea irtautua ympäristön luomista normeista vaikka ne olisivatkin suorastaan typeriä. Mielestäni ongelma on nimenomaan siinä, että ei eroteta toisistaan muiden vaatimuksia ja omia tarpeita. Halutaan siis jotain mitä muut käskevät meidän haluta. Monet oletukset esim. siitä, mitä naiset haluavat, johtuvat nimenomaan ympäristön luomista odotuksista.
Pitää siis ensin löytää oma elämä ja omat arvonsa ja sitten vasta lähteä hakuun tositarkoituksella. Silloin ei ole enää muiden "miehen pitää olla tumma, rikas ja komea" -vaatimuksille altis.
Kyllä, sitoutumiskammoinen saattaa piiloutua vaatimuslistan taakse. Ajattelee ikään kuin, että sitoudun vasta kun tarpeeksi hyvä osuu kohdalle ja pitää samalla huolen siitä, ettei kukaan ole tarpeeksi hyvä -alitajuisesti. Ihmisen mielen toiminta on erittäin mielenkiintoista.
Kuinka moni meistä muuten paneutuu pohtimaan omia ajatuksiaan tai omaa elämäänsä? Moni ei välttämättä edes tiedosta oman ajattelutapansa muutoksen tarvetta.
Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa joko a) paikallisesti tai sitten b) vaatimusten tasolta.
Ensimmäinen kohta on helppo ymmärtää: sisustusmessuilla käyvä nainen ja raveissa käyvä mies eivät kohtaa missään, paitsi sattumalta kadulla.
Toinen kohta on hieman hankalampi käsittää, mutta selvennän sitä seuraavalla esimerkillä: jos menen vuoden -86 Corollan kanssa vaihtoautoliikkeeseen, myyjä tuskin antaa uutukaista Audiaan ilman muhkeaa välirahaa.
Niin sisustus messuilla käy myös miehiä ja naisia käy raveissakin.
Niin ja kuka sitä ny skodaa haluaiskaan :)
Mä luulen kanssa, että syy siihen,miks suhdetta kaipaavat eivät löydä toisiaan on usein ihmisten jotenkin epärealistisissa toiveissa sen oman kumppanin suhteen.Ne,joilla itsetunto& itsetuntemus on heikko,jotenkin ehkä myös omaksuvat helpommin kaikki mm. medioiden suoltamat "siirappi-kuvaukset" siitä, mitä parisuhteen (mukamas..)tulisi olla,ja että mitä ominaisuuksia(mukamas..)vastakkaisessa sukupuolessa tänä päivänä ihaillaan ja tulisi arvostaa.Ollaan jotenkin niin p*run ulkoaohjautuvia arvojen kanssa (!), että...
Monet tännekin kirjoittelevista näyttää olevan ihan realistisia tavoitteissaan kumppaninsa suhteen (niitä empaattisia, todellista elämän tajua omaavia löytyy onneksi!),mut sit valitettavasti joskus törmää selaisiinkin,joiden kohdalla ajattelee, että mistä h*lvetin Cosmopolitanista tai Financial Times:ta ne on elämän arvonsa hankkineet.:/ Tulee joskus oikein sellanen..surku joidenkin kohdalla, että missä(?!)niiden faija ja mutsi on olleet silloin,kun sitä muiden ihmisten kunnioittamista ja elämänarvoja opeteltiin.Ja sit se epärealistisyys jutuissa alkaa yksinkertaisesti vaan yököttää...:(
Ite mä en ole koskaan hakenu kumppania näistä deiteistä,joten en osaa netti-deittailuun sanoa
mitään...Itellä syy tän hetkiseen sinkkuuteeni taitaa kai olla ihan elämäntilanteessani.Jotenki mulla mies ei vaan ehkä oikein "sovi" tähän elämäntilanteeseeni, vaikka (tiedän..)on ehkä tyhmää sanoa näin.No en mä pahakseni kuitenkaan laittaisi,jos johonkin kivaan mieheen törmäisinkin.;)Liikaa kai sitä joskus itekin ajattelee jotain typeriä käytännön asioita,miks ei muka vois käydä treffeillä jne.Mä koen kuitenki, että tän hetkinen sinkkuuteni on ns. oma valintani,joten en siitä silleen näin ollen suuremmin kärsikään.:)
ymmärrän yskän.. eikannata liian ylös kurkoitella...siis mun...
Syy on kaikkien tietämä. Se on suomalainen ujous ja hiljaisuus.
Pipo silmillä bussipysäkillä. - Niin minäkin teen:) ja kukaan ei tee mitään.
No tuhon löytyy ainaki helppo parannus konsti ! Pipa päästä veks ja suuta hevosenkengälle ja jutteleen ihmisten kanssa. Asia on hyvinkin yksinkertainen toteuttaa ja kun sen tekeen ni itsekin huomaa vaikutuksen.
vaikeampi toteuttaa.
vaikeampi toteuttaa.
vaikeampi toteuttaa....
Ei se mikään vaikea tehtävä ole. Jokaisella meisä on toiyksi ruumiinosa niskasta persuksiin mitä kutsutaan selkärangaksi se pitää vaan itseltään löytää. Minä sen tässä taannion näisä asioissa löysin ja luulin aikaisemmin etten kelpaa kenellekään mut nyt huomaan et minähän olen ihminen siinä missä muutkin.