ikàvà...

Tiedän miltä susta tuntuu...oon ollu itse au pairina nyt kuukauden verran...ikävä on välillä todella kova!!aina sillon ku ei oo tekemistä tai on muuten vaan surkee olo niin antas mitä vaan et olis kotona. Perhe on mullaki tosi ihana, mutta eihän se voi oikeeta perhettä korvata, puhumattakaa ystävistä!!mutta sen voin vakuuttaa et kyllä se varmasti helpottaa, edes vähä...ekat viikot oli hirveitä!!kaikki oli niin outoo...pikkuhiljaa tää tästä lähtee ku tutustuu porukoihin ja löytää kavereita ja tekemistä! mutta haluan sua kannustaa...ei kannata heti lyödä hanskoja tiskiin...kato ensi helpottuuko ikävä!ota tilanne mieluummin siltä kantilta et tää on mahdollisuus päästä entisistä yli ku niitä ei tapaa joka hetki ;)

tottakai sä sinne jäät! jos sulla on kiva perhe, ni ei oo mitää syytä lähteä takas kotiin. ja oot ollu siel viikon. SIIS HALOO!!! tietty sulla on koti-ikävä, kaikil on ekal viikol. sä et nyt anna itelles edes mahdollisuutta viihtyä siel, jos nyt jo alat luovuttamaan.

jos nyt meet kotiin ni voin sano 95% varmuudella että tuut sitä katumaan, ja että et varmana sinne enää takasin tuu lähtee.

stemppiä nyt!

sulla on varmaa edessäs yks elämäs parhaista vuosista, älä nyt luovuta ja tuu häntä koipien välis kotiin, varsinkaa jos syynä on koti-ikävä (ja varsinkaa ex-poikaystävä!)

jos neuvoa pyydät, sanon että oo siellä ainakin kuukausi ja sit katot mikä on fiilis. jos viikon jälkeen oot kotiin lähös, sä et anna au pair vuodelles edes mahdollisuutta.

"Mut eniten nyt ahistaa se ku ei voi edes soittaa kavereille(tulee sit hirveet puhelinlaskut) ja saada niiltà tukea."

Ainaski Englannista voi soittaa Suomeen 0.03 EUR per minuutti joten mina oon puhelimessa noin 4 tuntia paivassa.

Mä kyllä tiedän ton sun tunteen ja varmasti kaikki jotka au-pairiksi lähtee!!! olin itekkin ensimmäisen viikon jälkeen ihan maassa, itketti vain ja oli kamala ikävä! :/ Perhe kyllä sitten kovasti kyseli että mikä hätänä ja lohduttivat ja kaikkea! En lähtenyt silloin kotiin vaikka mieli kyllä teki!!!! Nyt olen viihtynyt täällä melkein 2kk ja saanut elämästä kiinni!
Katso nyt aivan rauhassa vielä hetki, yritä sopeutua siihen elämän rytmiin. Se vie oman aikansa. Kyllä mä silloin ku olin ihan hajalla niin sain voimaa näistä ihanista lapsista!!! :) Toivottavasti kaikki alkaa sujumaan myös sen ikävän kanssa!!! Ja sekin helpottaa kun keksit jonkun kiinnekohdan mitä odottaa, esim joulu jos kotiin pääset?! :)
Jaksamista nyt vielä että maltat katsoa että helpottaakos se ikävä!

Vinkkinä kaikille joilla on kone käytössä vapaasti...hankkikaa messenger ja skype!!mun olo ainaki parantu paljo kun ei tarvinnu stressata puhelinlaskuilla...noiden ohjelmien käyttö on täysin ilmasta ja niillä saa hyvin yhteyden kotisuomeen :)

No voi herra Jumala!! Siis oot ollut kokonaiset 7 päivää erossa näkkileivästä ja muikunmädistä! Miks ikinä lähdit au-pairiksi... mikä pullamössö oletkaan? Mene ihmeessä takaisin sinne Suonenjoelle ja toivottavasti siellä sua odottaa parempi tulevaisuus!!!

moi! lataa skype koneellesi niin saat soitettua tosi halvalla kaikille kavereillesi ja jos hekin hankkivat skypen, puhelut ovat ilmaisia

ma oon ollu nyt usassa vahan yli kk ja mulla oli ekalla viikolla ihan tajuton ikava kotia, itkin melkei joka ilta ja teki mieli lahtea kotia. mut sit ku sai kavereita ja alko menna joka paikkaan ni se ikavaki havis. nykyaa ei enaa edes kerkee juttelee suomeen ku on niin paljo tekemista. etta aika varmaa se sunki ikava helpottaa. yrita vaa keksia tekemista ja saada kavereita. kannattaa kysya onko sun perheella tuttuja kenella olis samanikasia aupaireja tai muuten vaa kavereita. meinaa mun ekat kaverit oli ystavaperheiden auppareita. ja toisten kanssa tuun toimee ja toisten en. ja paikallisiinki oon kerenny tutustuu.
kylla sa parjaat siella, ei kannata nyt luovuttaa! se helpottaa ajan myota.. nyt vaa otat rennosti ja elat tan vuoden vaan itelles etka ajattele ketaan muuta! niin saat kaiken mahollisen irti!! suosittelen!