Minkä takia miehet eivät ymmärrä luovuttaa, vaikka niille sanoisi moneen kertaan ja perustellusti, ettei kiinnosta? Luuleeko ne muka, että nainen leikkii vain vaikeasti saatavaa (kuukausia, vuosia!),tai että nainen tarpeeksi väsyessään antaisi?
Miksei mies luovuta?
Väsynyt
202940
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
sen takia että naisten mieli
monesti muuttuu. siihen
voi kyllä mennä vuosia.
kannattaa olla sitkeä.
sinunkin ajatuksesi
muuttuvat vielä iän myötä
sillä lailla, mitä et olisi
voinut kuvitellakaan.
olet ilmeisesti varsin nuori
ja kokematon nainen.
hyi hirveetä mitä juttua. Vai muuttuu se naisten mieli monesti. voi lässyn lässyn ja hoitoon tollaset. Minua on kytännyt naapurin sinkkuäijä jo muutaman vuoden ja ei ole minun mieli siitä muuttunut muuhun kuin vielä kylmenpään suuntaan. Vaikuttaa että olen sille äijälle joku pakkomielle kun ei osaa lopettaa kyttäystään ja itsensä tyrkytystään. Ihan normaali työssäkäyvä mies se on, eli ei ainakaan päällisin puolin ¨hullu¨.
Miksi kuitenkaan yrittää vuosikausia samaa naista, kun voisi aivan yhtä hyvin yrittää jotain toistakin naista paremmalla tuloksella?
ja sit toinen kitisee miks mies luovuttaa liian helposti. Ehkä teidän täytyisi vaihtaa ajatuksia keskenänne ja selvitätte mistä se on kiinni.
Nuorena ihaillaan "pahiksia" ja kun ikää tulee lisää halutaan "turvallisen" miehen, johon nuorena ei voinut edes kuvitella ihastuvansa
voihan siinä välissä muita
yrittääkin. mutta jos unelmien
kohde säilyy vapaana tai
tulee vapaaksi, niin häneen
voi palata vuosienkin jälkeen.
ei tuosta ole tässä nyt kysymys. Kyse on miehestä joka roikkuu ja yrittää vaikka vastapuoli on sanonut ei. Minusta se menee jo häiriköinnin puolelle. Tietenkin naisen mieli muuttuu, mutta ei se muutu tällaisessa tilanteessa jossa toisen käytöstä voi sanoa jo pakkomielteiseksi. Eihän se mies kunnioita itseasiassa naista ollenkaan kun vaan haluaa toteuttaa omaa tahtoaan. Minusta sellainen mies on itseasiassa jo vaarallinen.
Lukiossa olin ihastun koulun kauneimpaan ja suosituimpaan tyttöön, joka sai ketä haluaisi. Itse olin ihan tavallinen ehkä jopa "nörttimäinen" poika. Tuo tyttö silloin ei edes katsonut minua tai puhunut minulle.
6 vuoden päästä tapasimme ravintolassa, ja hän jopa itse tuli juttelemaan minulle. Kertoi, että oli eronnut ja hänellä on kaksi lasta, ensimmäinen poikakaveri vankilassa ja nykyinen juo.
Ja jopa yritti iskeä minut, mutta minua ei enää kiinnostanut, koska minulla oli jo tyttöystävä. Tyttö joka oli peruskoulusta kanssani samassa luokassa, ja jota itse en ole koskaan ennen huomannut, kuin vasta nyt. Hiljaisesta "naapuritytöstä" tuli maailman kaunein nainen, ainakin minun mielestäni.
Ai mieli ei muutu vai?
PS: Ja tyttöystäväni kertoi minulle että, oli ihastunut muhun jo peruskoulusta. Olisi käynyt toisin, jos hän olisi silloin luopunut, kun itse olin sokea.
voi pahvit sentään... nyt kyse ei olekaan siitä etteikö mieli saisi muuttua, sehän on nyt päivänselvää että mieli noin yleensä muuttuu. Kyse on nyt siitä että jos sanoo ei kiitos, niin toisen pitäisi siitä jo ymmärtää ja jatkaa elämäänsä. Ap kirjoituksessa mies ei usko eitä vaan jatkaa roikkumista ellei jopa häiriköintiä. Sepä vasta hienoa?!
Miesmaku voi toki muuttua (minä olen aina pitänyt enemmän turvallisista, joten ehkä vanhana sitten siiryn pahiksiin :D) , mutta jos mies on kuullut edellisenä päivänä, että ei kiinnosta, miksi yrittää uudelleen jo seuraavana? Ei kukaan ole sentään niin tuuliviiri.
Väsyttämällä pyydystetään kaloja -ei naisia.
nyt kässään.
äläkä täällä lässytä asiasta. Totuushan on, että naisen mieli muuttu kuin se kuuluisa tuuliviiri. Itse ehdottaisin kyseiselle sinkkumiehelle, että jatka samaan malliin.
itse samassa tilanteessa, siis joku roikkuisi perässä vaikka olisit haistattanut sen helvettiin, niin haluaisitko että se vaan yrittäisi ja yrittäisi ja yrittäisi vaikka lopulta inhoaisit sitä? Missä miehinen itsekunnioitus?
Itse uskon ihan kerrasta. Toisaalta, kierrän myös hemmetin kaukaa sellaiset naiset, joille se on ANTAMISTA, koska minusta se on huonoa silloin, kun toinen osapuoli kokee sen antamiseksi.
"Minkä takia miehet eivät ymmärrä luovuttaa, vaikka niille sanoisi moneen kertaan ja perustellusti, ettei kiinnosta?"
Siksi, että ideana on sanoa tuo asia vain yhden kerran. Se kannattaa sanoa tällain:
"En halua suhdetta kanssasi. Hyvää jatkoa."
Älä selittele tuon enempää. Et ole velvollinen tekemään tiliä yksityisasioistasi henkilölle, jota et halua elämääsi.
Jos sanot tuon ylläolevan esim. kymmeneen kertaan, niin siinä on yhdeksän kertaa liikaa. Jos mies ei usko sinua, niin älä vastaa hänen puheluihinsa, mene tämän ehdottamiin tapaamisiin tms. Vältä häntä parhaan mukaan. Ennen pitkää hän kyllästyy.
Normaali mies tai nainen ymmärtää kun sanoo ei kiitos. Ja siihen riittää kerta.
Pakkomielteiselle on turha sanoa mitään, sillä hän ei usko kerrasta eikä sadasta, ei yhden eikä tuhannen sanomana. Kannattaa olla aivan kuin tyyppi olisi ilmaa ja lopettaa hänelle puhuminen kokonaan.
Tässä tapauksessa vaan ilmana pitäminen ei onnistu, sillä olemme muuten tekemisissä toistemme kanssa.
Tekee tilanteesta hieman hankalamman, myönnetään. En pidä sitä silti mitenkään ylipääsemättömänä.
Jos olet esimerkiksi samassa työpaikassa hänen kanssaan etkä voi mitenkään välttää hänen tapaamistaan työasioissa, niin voit silti pitää kanssakäymisen hänen kanssaan minimissä. Puhu vain sen verran, kuin työasian (siis oletan jotain tuollaista) hoitaminen vaatii, mutta ÄLÄ nielaise syöttiä ja ryhdy puhumaan henkilökohtaisista asioistasi. Niitä kukaan ei pakota sinua puhumaan.
Kannattaa selostaa tilanne esimiehellesi, jotta hän mahdollisuuksien mukaan voi järjestää vähemmän kanssakäymistä sinun ja tuon tyypin välille.
Tiedät itse tilanteen parhaiten ja pärjäät ihan ok kun muistat:
-Rajoita kanssakäyminen minimiin tyypin kanssa
-Älä puhu hänelle henkilökohtaisia asioitasi
Aivan! täytyisi normaali naisen tai miehen ymmärtää et ei on EI...Olen itsekin joutunut kittyn tilanteeseen ja se on tosi piinaavaa.Olen nais puolinen ja minulle jos mies sanoo "ei" niin ymmärrän sen enkä käy jankuttamaan vaan annan olla.Ja elämässä täytyy mennä eteenpäin.