Syksy tuli taas. Vettä sataa taivaan täydeltä, illat on pimeitä ja mieli maassa. Tuntuu ettei jaksa mitään eikä oikein keksi mitään tekemistä mikä piristäisi. Mitenköhän sitä saisi itsensä innostumaan asioista ettei koko talvi mene taas nököttäessä yksin?
Kaikki kaverit on pariutuneita ympärillä ja kuhertelevat kultiensa kanssa, ei oikein innosta mennä heidänkään seuraan kolmanneksi pyöräksi. Uuden harrastuksen aloittaminen on hankalaa vuorotyön takia, leffoissa käynti yksin tuntuu, no, yksinäiseltä. Baareissa ei ole aikaa eikä rahaa ravata, eikä yksin kiinnostakaan. Kamuilla kun on lastenhoidon kanssa ongelmia, pitäisi tietää niin paljon aikaisemmin milloin mennään, extempore-menoja ei enää ole. Ei siinä mitään, muksut on kivoja ja olen todella iloinen ystävieni puolesta että he ovat lapsensa saaneet, mutta mutta... Äh, ymmärtänette kai pointtini?
Joten nyt onkin hyvät neuvot tarpeen. Miten sitä saisi piristystä tähän elämään, elämänilon nousuun ja hymyn naamalle? Kiitokset asiallisille vastaajille! :)
Kaikki kaverit on pariutuneita ympärillä ja kuhertelevat kultiensa kanssa, ei oikein innosta mennä heidänkään seuraan kolmanneksi pyöräksi. Uuden harrastuksen aloittaminen on hankalaa vuorotyön takia, leffoissa käynti yksin tuntuu, no, yksinäiseltä. Baareissa ei ole aikaa eikä rahaa ravata, eikä yksin kiinnostakaan. Kamuilla kun on lastenhoidon kanssa ongelmia, pitäisi tietää niin paljon aikaisemmin milloin mennään, extempore-menoja ei enää ole. Ei siinä mitään, muksut on kivoja ja olen todella iloinen ystävieni puolesta että he ovat lapsensa saaneet, mutta mutta... Äh, ymmärtänette kai pointtini?
Joten nyt onkin hyvät neuvot tarpeen. Miten sitä saisi piristystä tähän elämään, elämänilon nousuun ja hymyn naamalle? Kiitokset asiallisille vastaajille! :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihan sillai "urakalla"....;))
Toi on hemmetin tuttu tunne. Itse en oo koskaan ollu syksy-ihmisiä. Päinvastoin. Syksyllä tuntuu suorastaan vaipuvan jonkinlaiseen horrokseen tai koomaan. Mikään ei oikein innosta ja kuten jo kerroitkin, kaikki kaveritkin on jo perheidensä parissa.. Kevät on taas sitten täydellinen vastakohta. Ei ole sellaista asiaa normaalissa elämässä, mikä voisi silloin vetää mielen matalaksi..
Joitain vuosia sitten hakeuduin sellaiseen työpaikkaan, ettei tarvi pahemmin miettiä kotona, mitä tekisin, mutta varmaanki, jos olisin enemmän kotona sitä miettimässä, niin deittailisin ihan älyttömästi kaikenlaisia ihmisiä ihan vaan aikani kuluksi, ilman sen vakavempia aikeita.. ja eihän sitä koskaan vois tietää, vaikka joku kolahtais ihan OIKEASTIKIN.. romantikko kun oon kuitenkin pohjimmiltani...;))
Mulla on ihan sama juttu kuin sullakin ton kevään kanssa, tuntuu että keväisin ja kesäisin elämä on aivan ihanaa, hymy pysyy kasvoilla melkein 24/7 ja mikään ei tunnu tylsältä. Mä olen kesäihminen täysin.
Siitä treffailusta. Hyvä idea, mutta toteutus on hiukan heikompi. Ujona ihmisenä kynnys mennä juttelemaan miehille on korkea, mä olen enemmän sellainen odottaja-tyyppi. Katselen ja hymyilenkin miehille jotka kiinnostavat, mutta juttelemaan en uskalla mennä. Nyt tietysti joku älähtää että se ei ole pelkästään miehen tehtävä tehdä aloite, eikä se olekaan. Mutta kynnys ujolle tehdä aloite on huomattavasti korkeampi kuin avoimelle rohkeammalle ihmiselle. Kyllähän se kieltämättä mieltä piristäisi treffailla, mutta kun saisi sitä rohkeutta jostain. :)
Sillai anonyymisti...;))
Mä voin kertoa sitten, että mikä meni pieleen ja mikä oli onnistunutta...=))
Ennen pitkää Sinustakin on tullut oikea TREFFIHAI...;)))
Mäkin treffailin yhtenä kesänä oikein urakalla (6 kpl) sellaisia poikia joihin olin tutustunut netin kautta. Joko he olivat vastanneet minun ilmoitukseeni tai minä heidän ilmoituksiinsa. Mentiin sitten kahville tai kävelylle, mutta yleensä se jäi sitten siihen. Olisi varmaan kannattanut vaatia kuvaa, niin ei toinen olisi ollut sellainen yllätys sitten tavatessa. Etsin tietyn tyyppistä miestä, mutta sellaisen löytää parhaiten netin ulkopuolella. Netissä on aina varaa väärinkäsityksille. Mutta kivoja poikia ne olivat kaikki, eli kannattaa kokeilla vaikka kerran. Voipi onnistaakin. :) Mutta omaa sydäntäsi säästääksesi en suosittele urakalla treffaamista, siinä loukkaa vain itseään. Vaikka itse antaisikin pakit.
Itse olen tavannut muutamia ihan kivoja KAVEREITA täältä kautta.. (pidetty melko aktiivisesti yhteyttä jo useiden vuosienkin ajan) ..tai siis netin kautta noinniinku yleensä. Ehkä just sen takia oonki hieman erimieltä, koska en oikein jaksa uskoa Sen Oikean löytymiseen silloin, kun sitä käy väkisin etsimään.. mutta kivoja kavereita ja Ystäviä ei oo koskaan liikaa...;))
Olen tosin itsekin huomannu sen, että toisinaan, kun on tavannu jonku, joka vaikutti "ihan kivalta", eli sellaiselta, joka ei nyt välttämättä ihan miljoonalla kolahtanu, niin tapaamisen jälkeen se sitten onkin selitelly, että "kun jotain puuttui".. eikä sitten olla enää kiinnostuttu mistään "vähemmästä" ...eli siis ihmiset on LIIAN ryppyotsaisesti etsimässä täältä vain ja ainoastaan sitä unelmien prinssiä tai prinsessaa, eivätkä voi ajatellakaan, että voitais olla jotain hieman "vähemmänkin".. pitää hauskaa ja keksiä jotain kivaa tekemistä ilman mitään seurustelun pakkopullaa...???
Muutamassa minuutissa mielestään tunnetaan ihminen niin hyvin, ettei mikään ole hänen kanssaan mahdollista... oikein naurattaa, kun sitä käy tarkemmin ajattelemaan...=)
täällä mies joka myös tahtois tutustua naiseen.
kertoisitko itsestäsi ja opittais tutustumaan toisiimme.
voitaisiin tutustua ja katsoa mihin tiet sitten johtaisi.
Yks mun kaveri, joka myös tekee vuorotyötä on ostanut jumppakortin, jolla pääsee aerobiciin ja muihin jumppiin milloin tahansa. Ehdottaisin sellaista. Varsinkin jos on kiva vetäjä ja menevää musiikkia, niin voi tunnit olla todella kivoja. Alussa voi käydä helpommilla tunneilla. Aerobicissa kehittyy vain harjoittelun kautta.
Syksyn pimeydestäkin voi nauttia ja tehdä olonsa kotoisaksi esim. kynttilöillä ja tunnelmallisella musiikilla. Sateella on ihana nukkua ja kuunnella sateen ropinaa. Huono ilma antaa myös hyvän tekosyyn jäädä kotiin lököttelemään, jollei huvita lähteä minnekään. Voi vaikka leipoa tai laittaa ruokaa ja katsella jotain hyvää tv-ohjelmaa tai elokuvaa. Aina voi käydä kylässä vanhempiensa luona tai katsomassa sukulaisiaan vanhainkodeissa/sairaaloissa. Seurakunnista löytyy myös kerhoja ja messuja, erilaista ohjelmaa eri ikäisille. Hesarissa (jos asut pk-seudulla) on myös Minne mennä-sivu, josta saa lisää menovinkkejä.