Mikä lienee tarkoitus…

Kapi alkaa muistuttaa yhä enemmän idoliaan Keristä. Ainakin kielioppi- kirjoitusvirheet ovat lisääntyneet dramaattisesti, vai mitä tästä muuta voisi päätellä: "mielestäni tähän ei kannattisi reagoida muuten kuin miettimällä asiaa - mutta jos nuiitä tulee, vastaan aikaisintaan huomen-illalla."

Saittikeppuleiden räksyttelystä huolimatta heidän puolueensa johto vakuuttaa SDP-yhteistyön sujuvan hyvin. Olihan Matti Vanhanen jo hallituskautensa ensi viikkoina linjannut, että keskustan tavoitteena on yhteistyö sosialidemokraattien kanssa pidempään kuin vain tämän eduskuntakauden ajan.

Kun tähän lisätään SDP:n uuden puheenjohtajan, Eero Heinäluoman, kiittelyt siitä, ettei keskustayhteistyö ole demareidenkaan mielestä koskaan aikaisemmin ollut näin sujuvaa, niin johtopäätökseksi ei voi muuta tehdä kuin sen, että kepu on koko poliittisen historiansa syvimmässä kyykyssä demareiden edessä ja todella matelee mahallaan, ettei vaan joutuisi oppositioon.

Kepun ja SDP:n "hyvän yhteistyön" seurauksena olemme nähneet, miten kepun puoluekannatus on tasaisesti laskenut gallupeista toisiin jo toista vuotta, kun kokoomuksen kannatus samaan aikaan on noussut, ja miten Matti vanhasen osakkeet presidenttipörssissä painuvat johdonmukaisesti alamäkeen samaan aikaan, kun Sauli Niinistön osakkeiden kurssi sen kun paranee.

Ainoa oikea johtopäätös tilanteesta on, että äänestäjien se vaali vaalilta kasvanut joukko, joka ei ole kovin lujasti puolueisiin sitoutunut, on havainnut keskustan ja vanhasen täydellisen linjattomuuden ja nöyrän rähmällään olon demareiden edessä. Niinpä nämä liikkuvat äänestäjät ovat selkeästi siirtämässä kannatustaan keskustalta kokoomuksen suuntaan, ja se on kansakunnan onni.

Totuushan on, että mitä helevettiä kukaan äänestäjä tekee sellaisella puolueella, joka on vain olevinaan itsenäinen ei-sosialistinen puolue, mutta käytännössä lipoo vasemmiston kengänpohjia yrittämättäkään toteuttaa ainuttakaan sellaista lupausta, minkä se oppositiossa ja viime vaalikampanjassaan näille liikkuville äänestäjille lupasi.

Mitä muuten tulee saitin kepulaisiin kirjoittajiin, niin minä arvostan Oivaa siksi, ettähän on uskossaan luja ja ajattelee uskostaan huolimatta monista asioista kuitenkin itsenäisesti. Seppo Hietanen, alias Kerimäki st. eli CITY.-Keskusta, on ajoittain kiinni oikeissa asioissa, mutta kirjoittaa sen verran persoonallisesti, ettei saa paljoakaan tukea, kun aivan liian moni demari vetää pavut sieraimiinsa kirjoitustyylin ja sananvalintojen vuoksi.

Viisasta käyttäytymistä meidän on muuten turha toinen toisiltamme odottaa, koska itse kullakin on ilmeisesti kovin erilaiset vaikuttimet omien tekstiensä suoltamiseen, taikka toisten tekstien ilkkumiseen. Hyvin moni saitin keppulinreppana ja demariluuseri näyttää tekstiensä sisällön perusteella kypsältä hoitoonohjaukseen.

Kun sinä arvuuttelit avauksesi lopussa sitä, miten tekstiisi reagoidaan, niin minulle ei ole yllätys se, miten tähän kommenttiini reagoidaan. Tulevista kommenteista on valtaosa niiltä tyypeiltä, jotka narsistisessä itserakkaudessaan kuvittelevat, että olisin jotenkin halveerannut heitä sillä, mitä edelle kirjoitin.

Keskustan johto ei toimeenpane Keskustan kannattajien odotuksia ja heille annettuja lupauksia. Tällainen ylhäältä päin määräytyvä politiikkaa aloitettiin Urho Kekkosen toimesta kuten varmaankin tiedät. Siinä vallan uusintaminen on tärkeintä, ei politiikan sisällön hyväksyttävyys kannattajien keskuudessa. Ajatuksena on se, että kun on tarpeeksi paljon vallassa, voi sitten jo harjoittaa vapaasti kannattajiakin hyödyntävää politiikkaa. Tämä malli toimikin Kekkosen presdienttikaudella, kun kilpailijat nujerrettiin yleisiin syihin vedoten vuoronperään statisteiksi. Ja tietysti parlamentarismista ja demokratiasta vähät välittämättä.

Tämä perinne on Keskustassa säilynyt. Punamullan uuden idean takana ovat tunnetut satraapit. Heidän kirjoittelunsa asian tiimoilta oli hyvin suorasanaista. Matti Vanhanen on sopiva poliitikko noudattamaan annettua ohjetta, sillä Mattihan on yhteistyömiehiä kuten on kertonut. Keskustan tavoitteet tulevat parhaiten toteutuiksi punamultayhteistyössä ja siihen pitää silloin keinoista piittaamatta pyrkiä. Tätä ohjenuoraa Keskusta on noudattanut uskonnollisesti ja se onkin lähes ainoa asia, missä puolue on toiminut linjakkaasti.

Keskusta ja sen kannattajat ovat siis kaksi eri asiaa. Keskusta luottaa siihen, että nämä ovat uskollisia harjoitetun politiikan sisällöstä riippumatta. Tähän asti uskollisuus on pitänyt hyvin. Tässä kuviossa ei ole siis mikään ihme, että tällaisilla palstoilla nähdään kirjoituksia, jotka eivät laisinkaan vastaa Keskustan todellista politiikkaa.

Hyvä esimerkki tästä on SDP-viha kannattajien keskuudessa. Täällä kerimäen lisäksi moni muukin on alkanut nähdä kaikenlaisia kuusisharhoja ja muita punanurkkia. Kannattajat siis vieroksuvat huomattavan paljon demareita, joita puoluejohto taas näyttää melkein rakastavan. Puoluejohto ei suin surminkaan pyri kyseenalaistamaan demarien toimia. Jos jostain vähän kritiikkiä tulee, pyritään toisaalla asia heti hyvittämään kehuilla. Demareita ei sovi ärsyttää, jos on tarkoitus jatkaa punamullalla ikuisesti kuten Keskustan tarkoitus on. Demareilla puolestaan on valinnanvaraa kuten on nähty. Keskustalla Kokoomusvaihtoehto tulee entistä enemmän poissuljetuksi, kun puolueet ovat kannatukseltaan tasaveroiset. Sen jälkeen kun Kokoomus menee edelle, tämä vaihtoehto tulee myös teoreettisesti mahdottomaksi.

Politiikan selkeyttämiseksi pitäisi päästä selvään oikeisto-vasemmisto jakoon. Tämä edellyttää Kokoomuksen kannatuksen kasvua ja Keskustan kannatuksen vastaavaa laskua. Nyt tähän suuntaan ollaan menossa, mikä vain tukee suomalaista parlamentarismia. Kepun kannattajat räksyttävät, mutta juna vaan kulkee samaan suuntaan.