Mulla on iso perhe, meitä on reilusti yli viisi sisarusta. Kaikki tosi läheisiä. silti oon yksin. kukaan ei kuuntele mua. kerrankin kun olin siskollani yötä, itken lähes joka yö pahaa oloani. masentaa, mutten voi tehdä asialle mitään. en osaa, en uskalla. pelkään että kaikki nauraa mulle, jos sanon jollekkin siskoistani että on paha olo ja masentaa. olen nuorin siskoista, kaikki puhuu jatkuvastu ettei 15 vuotias teini tyttö tiedä paljon mitään elämästä. moni siskoistani on ollut masentunut, joten kaikki olettaa että mulla on hyvä olla, kun oon meistä nuorin. tosiasiassa se on kaikkien kauheinta olla nuorin. en viiltele.jään aina keskusteluista ulkopuoliseksi,ne ei kuulemma halua vaivata mua niitten masennus jutuilla, kun en kuulemma tiedä mikä on masennus! onko kellään mitään neuvoja, miten selviän. en jaksa enää!!
Kuolema on helpompaa, kun elämä..
Tyttä tällainen.
101164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
en siis tarkoita että itken vain siskoilla ollessani. kotona itken jatkuvasti..
Miten voi olla reilusti yli viisi sisarusta.. 5,75 sisartako?
Koska olen jo seonnu laskuissa, olikohan niitä viimeksi 6 tai 7... mutta reilusti yli viisi kummiskin.
Eikö sinulla ole oikeita ystäviä, siis kavereita muista perheistä?
koska normaalistihan tuossa teini iän(15) paikkeilla alkaa se aikuistuminen ja siinä juuri on vaarana se masennus mihin sinäkin olet pahasti ajautumassa jos et löydä oikeita ystäviä.
onhan niitä, mutta ne on vain koulu kavereita. Kiitos sinulle joka veit nickini. En kerro tarkkaa sisarusten määrää, ettei kukaan tunnista mua.
niinkuin joku tuossa sanoikin...kavereita,tekemistä jotain virikkeellistä olisi keksittävä.tiedän että koulukin on kovaa ,siellä on kaverilaki,kilpaillaan itselläni on 12v-koululainen,siinnä on välillä tekemistä että saa mielen hällä pysymään iloisena,kuka on kauniimpi kuka viisaampi,kuka haukkuu harrastuksista tms,eli kyllä nuoria masentaa,tämä maailma on valtataistelua elämästä,mutta ole onnellinen jos olet terve muuten....
Harrastuksia. Voit harrastaa kotona tai kodin ulkopuolella, yksin tai toisten kanssa. Voimisteluun ym vastaavaan voi hyvin mennä "ikäryhmä" porukkaan. Jos sinulla on koira harrasta koiran kanssa. Lukemista, käsitöitä, kukkienhoitoa, valokuvaamista, leirejä (esim protu leirit kesällä). Ei masennus ole kenenkään keskusteluaihe, keskusteluaiheita on iloiset, elämänmyösteiset, positiiviset jutut. Ja kaiken kaikkiaan vain sinusta itsestäsi muutos lähtee, kuka sen kissan hännän nostaa ellei kissa itse. Älä elä katkeruudessa jossa syytät muita omista vastoinkäymisistä, katso elämää eteenpäin, älä taaksepäin.
Vaikka teitä olisi kuinka monta sisarusta minun mielestäni sinun pitäisi tulla kuulluksi siinä missä muutkin. Uskalla vaan sanoa miltä sinusta tuntuu, mitä sinä ajattelet ja haluaisit, hehän ovat sisaruksiasi.
Miksi he puhuvat keskenään jos jonkun täytyy olla ulkopuolinen? Kyllä 15-vuotiasta pitää kuulla ja ottaa joka asiassa huomioon siinä missä vanhempiakin.
Jos sisaruksista moni on masentunut pitäisi asialle jo tehdä jotakin. Ulkopuolinen apu lienee paikallaan. Jos sinulla on paha olo hae ainakin itsellesi apua (kouluterveydenhoitaja, kuraattori, lääkäri..näistä se voi alkaa).
Entä vanhemmat? Onko heillä niin paljon muuta puuhaa että sinusta tuntuu ettei heille voi murheista puhua?
Sinä voisit olla se sisaruksista, joka on tarpeeksi rohkea toimimaan ja voisit näyttää muille, vanhemmille sisaruksille, esimerkkiä, vaikka olet vasta 15 v. Hae itsellesi apua jos elämäsi on kuten kuvailit. Avun hakemista ei tarvitse hävetä, päinvastoin.
Mun isä ja äiti on eronnut, äiti on itse niin sairas (kaikkia tauteja) että en halua vaivata sitä, meillä on muutenkin tosi huonot välit äidin kanssa. Mulla on myös se ongelmana, etten uskalla kertoa kellekkään ulkopuoliselle, ja sisarksille varsinkaan, koska pelkään ettei ne ota mua tosissaan..
on paljon helpompi puhua kun sukulaisille itse olen sen kokenut. Toivottavasti olet saanut jo aloittaa murheidesi jakamisen jonkun ihmisen kanssa.