mies jäi kiinni pettämisestä kesällä, oli ollut kännissä ja erehtynyt. salasi multa asian muutaman kk kunnes tuli kerran riidellessä esille. ollaan oltu parhaita ystäviä pennuista asti ja aina oltu kuin paita ja peppu. asiasta on päästy perjaatteessa yli siitä on nyt jo n4kk kun sain tietää mutta silti pelkään kokoajan että hän on erehtynyt uudelleen. Hän vakuuttaa ettei varmasti ole ja vannoo ettei tekisi sitä uudestaan. silti tämä tunne ei jätä rauhaan..pelkään ettei hän vain uskalla kertoa minulle koska tietää että jättäisin..onko kellään samanlaisia tunteita uskottomuuden jälkeen? että epäilee ja vahtaa kokoajan..? ja miten saisin hänet kertomaan totuuden jos näin on? pyörii vain päässä että pystyihän se sillonkin valehtelemaan monta kuukautta...auttakaa..!!
miten pääsis yli?
zara
121890
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mulle kävi samoin. Mä oon äijä, joka erehtyi pettämään ihastuksen kanssa. Arvaas miten paha olo siitä jää pettäjälle? Paha. Ja se epäilyksen siemen elää meillä kotona koko ajan vaikka olen yrittänyt kaikki temput. Toivottavasti aika parantaa...
Meillä mies petti...ihastui ja petti. Sain tietää kesäkuussa. En pysty lainkaan luottamaan.
Ollaan PÄÄTETTY selvitä, koska molemmat haluaa pysyä yhdessä. mies katuu, itke...sanoo nyt tajunneensa kuinka valtavasti mua rakastaa...kun meinas mut menettää.
Ja kyllä me selvitään. Me tahdotaan selvitä ja tehdään todella paljon töitä sen eteen. Rankkaa on, mutta myös tavallaan antoisaa: me puhutaan todella todella paljon ja kaikesta.
Mutta luottamus ei ole vielä palannut, eikä varmasti palaa vielä aikoihin.... Mutta mä uskon vakaasti, että ajan kanssa se palaa! Eli uskon, että se aika parantaa... Mutta tietysti vain sillä ehdolla, että mies osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen...on rehellinen jne.
Mutta sinä mies: uskon, että kadut ja että sulla on paha olo. Niin on mun miehellänikin. Mutta siitä, että vaimos epäilee sua koko ajan, siitä saat syyttää vain itseäs. Oot käyttäytynyt niin, että se antaa aiheen epäilykselle. Tällaset tilanteet vaatii sen, että katsoo peiliin.
Se auttanee, että se on tehty kännissä. Jos mies ei päädy tuohon tilaan, ehkäpä ei enää tee noin.
Typerää kuitenkin. Paljastaa ikävän piirteen kun vähän vapaammassa tilassa tekee tuollaista.
Mitenkä se auttaa jos on kännissä?? Se on tosi huono puolustus. Antaako känni jotenkin eri oikeuksia, miten se nyt mikään lieventävä asia on?
puolustelua kuin sinkuilla varattujen kanssa seurustelu. Eivät ole luvanneet kenellekään mitään. Alkoholi puolestaan tekee "syyntakeettomaksi". Yhtä lapsellisia puolustuksia molemmat. Sillä kun ei humalassa olo ole missään muuallakaan puolustus.. Tai sinkkuus ;)
meikäläisen kirjoittama. Historia myös, eli ollaan oltu kun paita ja peppu lapsuudesta lähtien. Seksi on AINA ollut mahtavaa, silti meni ja haki sitä muualta. Olin rikki kirjaimellisesti yli puoli vuotta. Nyt alkaa pikku hiljaa luottamus palaamaan ja pää rauhoittumaan. Annoin itselleni luvan antaa anteeksi. Ja kun sen tein, koko juttu jäi taka-alalle, outoa mutta totta. Jos haluat jatkaa suhdetta, sun täytyy vaan antaa itselles lupa luottaa ja uskoa uudelleen. Tahto on iso osa näitä juttuja. Eli tahdotko varmasti vanhan elämäsi takaisin?
sen voin ainakin sanoa, että vahtaamalla ja epäilemällä mies tekee sen melko varmasti uudestaan... Ihme juttu, mutta se mitä pelkää todennäköisesti tapahtuu. Mikäli taas et kysele, annat miehen olla rauhassa ja teet kaikkesi vaikuttaaksesi kiihkottomalta jopa viileältä asian tiimoilta niin johan alkaa mies keskittymään sinuun.
Mieluummin kannattaa ottaa vain "cool" asenne eli ei välittää vaikka toinen pettää. Ja mieluummin sopia vapaasta liitosta, eli molemmilla on oikeus sivusuhteisiin.
Tuskin petturista uskollista saa. Sen kuvittelukin on itsensä pettämistä.
Suhde voi silti toimia, mutta olkaa nyt realistisia!!!!
naurettava ajatus joku vapaa suhde. En minä ainakaan sellaiseen pystyisi eikä miehenikään. Kerran voi erehtyä, toista kertaa ei voi vain erehtymällä kuitata.
riinalla ei ole kuin huonoja neuvoja, ei taida raukka ymmärtää mistä kaikesta on kyse...
Olen kokeillut aikoinani avioliittoni viimeisenä oljenkortena avointa suhdetta. Itse olin se, joka sitten meni ja huomiota muualta haki... En suosittele kenellekään!!! Paha mieli ja häpeä jäi. Itsekunnioitus katosi. Ja rakkauden kanssa sellaisissa suhteissa, joissa on lupa vieraisiin, ei ole mitään tekemistä.
No, siitä on jo vuosia vuosia aikaa... Nykyisessä suhteessani puolestani minä tulin petetyksi. Humalassa mies oli... No, eteenpäin on menty, koska ME PÄÄTIMME niin. Rankkaa on ollut välillä, ja toisinaan tosi rankkaa. Mutta nyt olemme vahvempia kuin koskaan. Tiedämme mitä haluamme -eli toisemme. Kyllä siitä voi selvitä. Oppikaa puhumaan ikävistä asioista, ja älkää unohtako puhua hyvistä.
Aika kumma juttu, kun kaikki täällä puhuvat "luvasta vieraaseen". Siitähän tällä palstalla juuri keskustellaankin, kun niitä vieraita vain joskus on, vaikkei ole sitä kuuluisaa lupaa. Ja kuinka moni oikeasti ampaisisi vieraisiin siltä istumalta saadessaan "luvan" niihin? Tosi harva. Hyvin monesta taas tuntuisi miltei pettämiseltä jos sellaisen saisi.
Aikuiset ihmiset eivät tarvitse lupaa vieraisiin kumppaniltaan. Lupaus on kehoitus. Kuten esimerkit ovat osoittaneet vieraissa käydään ilman lupaa tai sitten ei käydä ollenkaan. Kumppanin on aivan itse ratkaistava omat asiansa eli meneekö vieraisiin vai ei.
Omalta kohdaltani luotan mieheni valintoihin. Jos niihin tuhka tiheään kuuluisivat toiset naiset, antaisin kyllä jäädä niille teilleen. Pitkään suhteeseen kyllä yksi, kaksi, ehkä kolmekin syrjäsuhdetta mahtuu. Turhan tarkka ei kannata olla.