Sattuu niin hemmetisti. Vuosia elin suhteessa, jossa en oikeestaan tuntenut mitään, oli turvallista näin. Mutta, sitten menin ja annoin itseni ihastua ja rakastua. Tämä mies ei sitten lopulta tahtonutkaan minua. Ei ollut "sitä oikeeta tunnetta". Nyt taitaa olla edessä paluu siihen entiseen, missä ei tuntenut mitään. Turvallisempaa näin, ei voi koskaan enää satuttaa itseään näin pahasti.
Nyt sattuu
noupadi
2804
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huomasin minäkin rikkoutuneeni, vaikka tilanne on sinänsä ehkä erilainenkin.
Minä ihastuin, ehkä tavallaan rakastuinkin, erääseen ihmiseen. Koskaan vaan ei tapahtunut katseita ja eleitä kummempaa. Elämässäni oli tyhjiö, jota kai yritin täyttää tällä toisella henkilöllä.
Minullakin on vuosia kestänyt kuollut suhde, jossa molemmat ajauduimme erillemme toisistamme. Nyt puoliskoni on koettanut aloittaa tilanteen paikkaamisen, mutta en ole varma, haluanko yrittää.
Mieti siis tarkkaan, onko järkeä palata siihen turvallisuuden tunteeseen. Joskus on parempi kohdata se yksinäisyys ja ottaa vastuu omista tekemisistään, eikä odottaa jonkun täyttävän sitä tyhjiötä, tuoda sitä turvaa. Se turva nimittäin voi löytyä yksinäisyydestäkin, tiedän, koska olen sen kokenut. Ja kun sen turvan löytää, osaa muodostaa paremman parisuhteenkin!
Niin, vaikka vaikutan kirjoitukseni perusteella vahvalta, olen minäkin rikki. Vaikka minun ei pitäisi olla, periaatteessa. Heräsin vain itsekin pohtimaan, että mitähän minä tässä oikeastaan sitten haluan! Matka itseen on näköjään kivuliasta!! Auts!
Pikku vinkkinä: jos tyydyt siihen, ettet tunne mitään, menet ja ihastut pian uudelleen johonkin toiseen sopivaan ehdokkaaseen. Olen kokenut senkin. Ei itseään voi pettää!
Niin sattuu! Minäkin elin vuosia "tunteettomassa" suhteessa, samaan aikaan oli kyllä tunteita erästä toista kohtaan. Tunteettomasta suhteesta erottuani tapasin tämän tunteitteni kohteen, joka leperteli minulle ummet ja lammet, kunnes sitten ei minua halunnutkaan. Satutin itseni. Pahasti. Mutta se on kai sitten sitä elämää ;). Mutta älä nyt missään ihmeessä palaa siihen entiseen! Jos et kerran mitään tuntenut, satutat siinäkin vain itseäsi. Ehkä eri tavalla, vaikka se niin turvallista olikin, mutta ehkä kuitenkin parempi satuttaa, kuin hiljaa tappaa näivettämällä itsensä?