Erosimme jokin aika sitten. Mieheni tahdosta.Kuitenkin sulassa sovussa. Olemme aivan eri planeetalta. Ero vireille ja ositus tehty. Sain avioliitosta "muistoksi" katkeroituneen, minua vihaavan miehen.
Mieheni oli mustasukkaista tyyppiä, vaikkei siihen ollut aihetta. Kun elämä alkoi olla eron jäljiltä jo suht hyvällä mallilla,tuli seuraava pommi.Seurustelen kuulopuheiden mukaan naimisissa olevan, kylläkin hyvän ystäväni, kanssa.Exäni oli eron aikaan katkeran oloinen ystävyyssuhteestani kyseiseen pariskuntaan. No, se ei ollut ainoa "perätön juoru" eron jälkeen minusta, joten painoin senkin villasella.
Mutta entä tämä juorun toinen osapuoli? Eihän hän ole millään muotoa syyllinen meidän eroomme. Ei olisi helppoa olla hänen housuissa, kun hänen vaimo kuulee sen .Rouva kun ei omaa mitenkään erityisen hyvää huumorintajua ja on myös aika omistushaluinen, hyvä ystäväni hänkin.
Miksi ihmisten pitää paikata heikkoa itsetuntoa levittämällä perättömiä juoruja. Kuka siinä voittaa ja mitä??? Olen elänyt luultavasti pumpulissa tähän asti kun ei tulisi mieleenkään alkaa levittämään juttuja exästäni, vaikka juttuja,todenperäisiä, olisi. Onhan hän kuitenkin rakkaitten lastemme isä. Ja tulisiko siitä minulle jotenkin parempi mieli? No ei varmaankaan.
Onko tämä tavallista eron jälkeen? Onko vielä jotain odotettavissa tämä sotkun jälkeen?
Mieheni oli mustasukkaista tyyppiä, vaikkei siihen ollut aihetta. Kun elämä alkoi olla eron jäljiltä jo suht hyvällä mallilla,tuli seuraava pommi.Seurustelen kuulopuheiden mukaan naimisissa olevan, kylläkin hyvän ystäväni, kanssa.Exäni oli eron aikaan katkeran oloinen ystävyyssuhteestani kyseiseen pariskuntaan. No, se ei ollut ainoa "perätön juoru" eron jälkeen minusta, joten painoin senkin villasella.
Mutta entä tämä juorun toinen osapuoli? Eihän hän ole millään muotoa syyllinen meidän eroomme. Ei olisi helppoa olla hänen housuissa, kun hänen vaimo kuulee sen .Rouva kun ei omaa mitenkään erityisen hyvää huumorintajua ja on myös aika omistushaluinen, hyvä ystäväni hänkin.
Miksi ihmisten pitää paikata heikkoa itsetuntoa levittämällä perättömiä juoruja. Kuka siinä voittaa ja mitä??? Olen elänyt luultavasti pumpulissa tähän asti kun ei tulisi mieleenkään alkaa levittämään juttuja exästäni, vaikka juttuja,todenperäisiä, olisi. Onhan hän kuitenkin rakkaitten lastemme isä. Ja tulisiko siitä minulle jotenkin parempi mieli? No ei varmaankaan.
Onko tämä tavallista eron jälkeen? Onko vielä jotain odotettavissa tämä sotkun jälkeen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mistä hän on katkera? Ero on pettymys mutta katkeruus syntyy loukatuista tunteista.
Eikä mikään tunne ihan tyhjästä synny.
MUstasukkaisuus ja viha kertovat että hän joko
edelleen välittää sinusta niin paljon ettei osaa
päästää irti tai sitten kyse on riippuvaisuudesta.
Toivottavasti löytää pian uuden naisen.
et arvaakkaan mihin minä olen syllistynyt. Hyvä etten istu nyt kaltereitten takana. Itse lähdin lätkimään ex-ukkoni luota kun kuulin hänen sextailleen toisen naisen kanssa. Hyvää pataa olin niin kauan kuin sain selville kuka akka oli ja sitten alkoi helvetti. Tein kaikkeni vaikkei ollut mitään syytäkään, ilkuin, haukuin, nimittelin, mustamaalasin. Exän sukulaisille heti lauloin, että siellä se nyt treffaa yksinhuoltaja akkaa, jolla on kaks lasta. Naapureille kerroin. Joka ikisille sanoin missä se nainen on töissä ja nimen ja kerroin sen olevan mu..kun puutteessa. Kauppasin sille kaikkia miehiä jota tapasin... eikö kelpaa systeemillä. Erehty se nainen kerran soittamaan mulle ja uhkasin kotirauhan häirinnällä. Ja syytä en tiedä... exää en kaipaa pätkääkään ja mulla oli jo toinen mieskaveri erotessamme. Mitä minä oikein sain siitä hyvästä, ikuiset vihat ja mistä minä tiedän kuinka hankalaksi sen naisen elämä meni? Jaa, jaa. No nyt tilanne on se, että sisustan uutta kotiani ja nautin siitä että asun yksin. Ja nauran kun eronnut kaverini kertoi että sen entinen exä oli kaapannut mummon. Yli 50 vuotiaan mummoksi tulleen naisen, vaihto piruvie vanhempaan, en älyä sitäkään.
jos postisi ei ole provo, niin kuin se taitaa olla... hohhoijaa.
Niin en ihmettele vaikka exäsi olisi vaihtanut sinut siiamilaiseen jauhesammuttimeen.
miehethän tykkää semmosista pulskeista naisista ja pullamössöistä, joilla ei ole särmää pätkääkään, luonnetta, kaikki niellään ja suretaan ja itketään ja yhyhyhyhyhyyy. Mielummin olen vaikka paloauto kuin paskapulju-ukon akka. PLÄÄh, elämää pitää olla ja me ei sovittu yhteen, olen liian temperamentikas. Ilkeä mutta oikean miehen kanssa oikein kehräävä kissa!
niin ero minullekin tuli vaimo lähti ja lapset eikä varmaan aiheetta olin varmaan huono aviomies ja olen kyllä myöntänyt virheeni lähipiirilleni avoimesti.silti ei tulisi mieleenkään alkaa exsää ahdistelemaan ja kiusaamaan vaikka sydäntä se riipaisee kun näkee exän toisen kanssa meillä on ihanat lapset joita kumpikin rakastaa suuresti ja ymmärrämme sen ,että heidän hyvinvoinnin takia kannattaa olla väleissä mitä se riitely enään auttaisi, liitossa sai ihan tarpeeksi riidellä ei eroon maailma ja elämä lopu nurkan takana voi odottaa onni , tsemppiä vaan kaikille eronneille ja katkeruus pois.itse ainakin ajattelen asian niin ,että hänen kanssa saatiin ihanat lapset se on jo paljon se =)
Samaa mieltä minäkin olen. Avioliitto meni karille, mutta lapsista on paljon iloa.
Tällä avioeropalstalla on hupaisaa vierailla.
Kirjoitin äsken viestin Soneraplazan Ellien Sinkun elämää-palstalle. Nimimerkki Witchie tuskailee elämänsä kanssa. Hänellä on liiankin monta ottajaa.
Minä en ole antanut exälleni aihetta mustasukkaisuutten koskaan. Hän on ja pysyy elämäni miehenä. Toivottavasti ruoka ja uni maistuu uudessa elämässä eikä aika tule pitkäksi.
Repertuaarini on melko suppea ja juttuni ovat puisevia. Ei ihme, että vaihtoi maisemaa.
Lähteehän ammattiviihdyttäjätkin uusiutumistaolle. Hyvää se tekee aviopuolisoillekin. Kannat vain reippaasti vastakkain, jos jutut alkavat tuntua liian tutuilta. Voihan sitä lueskella kuulumisia netin palstoilta. Niin meidän perheessä tehdään.
Minulle ei kuulu yhtään mitään erikoista. Vatsa on täynnä eilistä vuohenjuustopastaa. Päälle join kahvit pullan kanssa. Kohta katson maanantaileffan Kreikkalaiset häät ja sitten menen nukkumaan. Siinä se yh-äidin elämä ja onni on. Omassa kainalossa päivän vanha Mum-deodorantin löyhkä sulostuttajana.
Minkä ihanuuden miesmaailma minussa menettääkään. Voisin olla jollekin huumetta, joka vie viimeisenkin tajun kankaalle.
Kuinka moni mies voi kiittää onneaan siitä, että ei ole tavannut minua heikkona hetkenään.
Pysytään vain edelleen nimettöminä näillä yleisillä foorumeilla.
Muistakaa ostaa pahimman eroraivon vallassa Tiimarista monta ruutuvihkoa. Kirjoittakaa sitten jokainen raivopuuska vihkoon. Älkää hävittäkö niitä sepustuksia. Takaan teille, että vähintään viiden vuoden päästä ulvotte naurusta, kun luette niitä juttujanne.
Avioero on kuin huvipuiston karmein laite. Kyydissä huutaa kauhusta, mutta pois tullessa naurattaa vedet silmissä. Näin minulle on käynyt.
Story of my life.
Paitsi, että mun kainalossa haisee Rexona :))
Enpä ole aikoihin nauranut näin makeasti - ainakaan tällä palstalla.