No, mun mieheni on 23 vee. Asumme yhdessä eri paikkakunnalla kuin miehen vanhemmmat ja olemme kihloissa.
Vierailujen aikana miehen äiti toimii kuin olisimme 13-vuotiaita: Hyysää ja passaa, murehtii onko miehelläni tarpeeksi vaatteita yllä, jopa miehen alkuperäinen pankkitili on vieläkin äidin hallussa. Minä teen anopin mielestä kaikki ihan väärin ja saan kyllä kuulla siitä ilkeitä pikku vihjailuja jatkuvasti.
Mieheni ei saa sanottua äidilleen vastaan sanallakaan, mutta kun pääsemme vierailun jälkeen kotiin, hän kyllä valittelee äitiään minulle. Olemme puhuneet useasti asiasta ja todenneet yhdessä että miehen on oltava minun puolellani,mutta silti tositilanteessa mies vain myötäilee äitiään. Usean vuoden ajan tätä on jo kestänyt.
Anoppini on helposti loukkaantuvaa tyyppiä, mutta mielestäni tälle asialle on saatava stoppi, vaikka sitten hetkellisen välirikon uhalla. Olen yrittänyt olla kiltti ja mukava miniä, mutta nyt alkaa olla mitta täynnä. Tympeää vai mitä?
Vierailujen aikana miehen äiti toimii kuin olisimme 13-vuotiaita: Hyysää ja passaa, murehtii onko miehelläni tarpeeksi vaatteita yllä, jopa miehen alkuperäinen pankkitili on vieläkin äidin hallussa. Minä teen anopin mielestä kaikki ihan väärin ja saan kyllä kuulla siitä ilkeitä pikku vihjailuja jatkuvasti.
Mieheni ei saa sanottua äidilleen vastaan sanallakaan, mutta kun pääsemme vierailun jälkeen kotiin, hän kyllä valittelee äitiään minulle. Olemme puhuneet useasti asiasta ja todenneet yhdessä että miehen on oltava minun puolellani,mutta silti tositilanteessa mies vain myötäilee äitiään. Usean vuoden ajan tätä on jo kestänyt.
Anoppini on helposti loukkaantuvaa tyyppiä, mutta mielestäni tälle asialle on saatava stoppi, vaikka sitten hetkellisen välirikon uhalla. Olen yrittänyt olla kiltti ja mukava miniä, mutta nyt alkaa olla mitta täynnä. Tympeää vai mitä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tympeä tilanne, kyllä.
Mielestäni tilanteessanne suurin "syyllinen" ei ole anoppisi vaan miehesi eli anoppisi poika. Jos mies ei puolusta puolisoaan, huolehdi omista raha-asioistaan ja pukeutumisistaan vaan ANTAA äitinsä päällepäsmäröidä elämäänsä, en häntä kutsuisi aikuiseksi tai mieheksi.
Kuten itsekin sanoit tilanne harmittaa miestäsi ja hän "uhoaa" seläntakana äidinsä käytöksestä ymmärtäen itsekin, että hänen pitäisi seistä sinun rinallasi. Silti hän toimii kuin pieni lapsi äitinsä seurassa. Miehesi tahto ja toiminta on nyt avainasemassa suhteessanne. Jos sinä ja hänen äitinsä koitatte ratkaista tämän reviirikiistan kahdestaan, on tuloksena riitaa, huono miniä ja katkera anoppi. Kyllä aikuisen pojan on itse katkaistava napanuora äidistään, kun äiti ei ole sitä kyennyt aiemmin tekemään.
itse helposti joudut syylliseksi jos alat anoppia kouluttamaan. Ensin meinasin itse ehdottaa, että vaadi sinä että sinua kohdellaan kunnolla ja voithan niin tehdäkin: Et anna anopin huolehtia sinun asioista, sinulla on oma äiti ja on ihan sinun ongelmasi onko sinulla liian vähän vaatteita päällä tai mitä ikänä. Ei sinulle tarvitse noista kenenkään muun kommentoida
ja sitten taas miehesi.. voisit varmaan seisoa hänen takanaan ja tukenaan. Asiallisesti yrittää selvittää jos miehesi ottaa tilanteen puheeksi kotonaan, että te olette nyt kaksi aikuista ja toivotte, että teitä kohdellaan myös niin.
Minulla on 34-vuotias mies, joka on vasta juuri tehnyt selväksi äidilleen, että sen kannattaisi hankkia oma elämä ja meillä on oma...
toi teidän ikuinen valitus ja vikinä, teki anoppi sitä tai tätä tai jätti tekemättä...onko teille ylivoimaisen, hirveän vaikeaa mitenkään käsittää että miehellä on äiti, siis ihan niinkuin teillä itsellännekin.
Siis täysin turhasta on aiheetonta rutista, kyllähän niitä kamalia anoppeja tietysti piisaa siinä missä muitakin mutta noi kitinät ei ole mistään kotoisin, mitä sinä edustat eli kasva aikuiseksi niin anopin ei tarvii pitää sua 13-vuotiaana!
eikä se kasvaminen aikuiseksi siis tarkoita sitä, että Sinä alkaisit opettamaan anoppiasi vaan yritä nyt ensin hillitä kiusaantumisesi ja anna anopin häärätä rauhassa ja ole tyytyväinen, eihän hän mitään pahaa sinulle ole tekemässä eikä taatusti mitään opetusta sinulta tarvitse!
Äidinkin on kuitenkin annettava lastensa kasvaa. Kun äiti tulee lapsensa ja tämän puolison kotiin hän on siellä vieraana. Eikä toisen kodissa niin vain hääräillä. Se on epäkohteliasta -äidiltäkin. Jos itse haluan vieraillessa olla avuksi, kysyn talon väeltä, että sopiiko, että minä laitan ruuan/ tiskaan tms. Samaa odotan omilta vierailtanikin -mukaanlukien minun ja mieheni äidit.
Mielestäni liian tukeilevalle anopille/äidille voi hyvinkin sanoa, että "kiitos, mutta teen tämän omalla tavallani" tai "pyydän ohjeita/apua, jos koen tarpeelliseksi". Ei kuitenkaan niin, että miniä kertoo asian anopille miehensä puolesta.
Olin unohtanut tämän alkuperäisen viestin sisällön. Olikin niin, että miniä ja poika ovat anoppilassa kylässä. Eli asia käänty päälaelleen: Anopin/apen kodissa eletään heidän sääntöjen mukaan. Tietysti huonoa käytöstä ja nöyryytystä ei tarvitse sietää, mutta hoiva ja huolenpito on asia erikseen.
Niin siis tarkoitan tässä ihan molemminpuolisia vierailuja, eli Anoppi käyttäytyy myös meillä niin kuin kotonaankin, eli tulee ihan sellainen olo että mehän tässä olemmekin kylässä omassa kodissamme.
Sen passaamisen jotenkin vielä ymmärtää, kun se tapahtuu heidän kotonaan eli miehen lapsuuskodissa. Se ei kuitenkaan jää siihen.
Kaikista pahin tilanne on kun kylässä (meillä siis) on muitakin sukulaisia ja anoppi alkaa passata heitä kuin olisi itse se emäntä:Esittelee paikkoja, aukoo kaappeja ja kertoo henk.koht. asioitamme muille, tunkee keittiöön laittamaan vieraille kahvia ja kronaa jääkaapilla kuin kotonaan. Kaiken huipuksi vieraiden lähtiessä saattelee ovelle ja toivottaa "oli kiva kun kävitte, tulkaa toistekin". Se tässä ottaa eniten pattiin.
Enkä minä kehtaa vieraiden aikana ruveta tappelemaan miehen äidin kanssa. Tilanne on vaikea, kun mieheni loukkaantuu niin helposti jos minä kritisoin hänen äitiään. Jos minä sanon asiasta anopille itse, menee välit appivanhempiin ja mahdollisesti tulee kitkaa myös mieheni kanssa. (mies ajattelee että minun kuuluu ehdottomasti arvostaa ja kunnioittaa hänen vanhempiaan tosi korkealle, koska he ovat avustaneet meitä rahallisesti enemmän kuin omat vanhempani)
Tottakai kunnioitan appivanhempiani, mutta en niin korkealle että antaisin anopin emännöidä kotiani. Ei mielestäni rahan antaminen anna oikeutta alkaa päällepäsmäröidä toisen kodissa.
Moni kirjoitti, että on miehen asia panna äitinsä kuriin. Olen samaa mieltä, mutta se näyttää olevan helpommin sanottu kuin tehty. Mieheni on kasvatettu totaaliseksi mammanpojaksi, mutta mielestäni hän on viime vuosien aikana aikuistunut huomattavasti. Suhteemme alkuaikoina hän teki kaiken äitinsä mielen mukaan. Tiedän että hänen tässä kuuluisi pistää stoppi tällaiselle. Minusta anoppi melkolailla tallaa varpailleni.
Taidat itse olla jo anoppi?
Voin kertoa sinulle, että olemme ihan aikuisia ja asiallisia työssäkäyviä ihmisiä mieheni kanssa, ja niin ovat myös appivanhempani.
Mielestäni tässä tapauksessa on anopilta asiatonta (vaikka kuinka hyvää tarkoittaisi)häärätä meidän kodissamme kuin omassaan. Muuten anoppini on kyllä oikein mukava ihminen.Apu kyllä kelpaa minulle, mutta vain jos sitä tarvitsen. Luepa tuo vastaukseni böing:ille alempana.
Oletko sina vain hidasoppinen vai taysin oppimaan kykenematon?
Usean vuoden ajan samaa rataa kelatessa et vielakaan ole oppinut etta asiat eivat muutu miksikaan. Voitte puhua siita miehesi kanssa kunnes muututte sinisiksi mutta se on taysin hyodytonta (kuten olet jo huomannut).
Sinulla on kaikki maailman valtuudet valita kahden valilla. Joko hyvaksya manipuloiva anoppi ja hanen aikaansaamaton poikansa
tai
poistua kuvioista ja hakea mies joka vastaa asttamiasi vaatimuksia. Niitakin, katsos, on aivan riittamiin.
Jos roikut ensimmaisessa valinnassasi, ole hyva, ala valita. Se on sinun tieten tahtoen taydella jarjella tehty valinta.